13. elokuuta 2016

Peter Sandström - Laudatur


Tieräkkö sä, poika, onni on sellainen että se ei näyttäydy usein, mutta jossain se aina lymyää.

Peter Sandström on syntynyt 1963 Uusikaarlepyyssä ja häneltä on suomennettu romaani Valkea kuulas 2014 sekä novellikokoelma Sinulle, joka et ole täällä 2012. Tämän syksyn uutuus Laudatur palaa Valkean kuulaan hahmoihin.

Peter S on viisikymppinen kirjailija ja runoilija, jonka tutkijavaimo Seepra on 49-vuotias ja raskaana. Seepra viihtyy Mäkisen luona ja käy kotona pesettämässä lähinnä vain pyykkinsä miehellään Peterillä. Mäkinen ei ole Seepran ainoa. On ollut myös Julin, Scherpers, Bokulla-Granholm... Poika Neo jo opiskelee, tytär Bonnie on 12-vuotias. Peter muistelee kesää 1988 ja vanhempiaan, erityisesti isäänsä. Nykyhetken tapahtumat sijoittuvat vuoden 2014 Turkuun.  Kerronta seilaa näiden kahden aikatason väliä.

1988
25-vuotias Peter viettää muutaman viikon vanhempiensa luona. Hänen morsiamensa Ann-Karolin viettää kesänsä Färsaarilla. Ikävä on. Isä on sotaveteraani, suunnittelee puutarhoja, hoitaa omaansa ja kasvattaa omenoita. Peter havaitsee, että kohta eläkkeelle jäävällä isällään ja äidillään on hiertäviä keskinäisiä ristiriitoja ja isä on aika sekaisin. Hämmennyksen aiheuttaa nainen nimeltä Ragnheidur. Tilanne kärjistyy uhkaavaksi puutarhan nurmikolla, jolloin äiti iskee isää kuokalla. Syntyy onneksi vain pintaraapaisu.

Peter viettää paljon aikaa isänsä kanssa ajellen tämän vanhalla Taunuksella. Sekopäinen isä johdattaakin poikansa moneen surkuhupaisaan seikkailuun: isä ajelee rämässä karusellissa riemusta kiljuen sotakaverinsa Kroonin kanssa, tanssii humaltuneena Döbelnissä, yksin keskellä lattiaa, vie poikansa, siviilipalvelusmiehen, opettelemaan ampumista kuollut emakko takakontissa...

Ajattelin että isä oli mestari. Ajattelin että hän oli myös hutilus.  (...) Hän on aikuinen, ajattelin. Hän on täysin avuton.

... ajattelin että ne (tavarat) olivat huoneessa vain tilapäisesti, odottamassa matkan jatkumista, ja se oli epäilemättä yksi niistä asioista jotka kuuluivat nuoruuteen; sen oivaltaminen, että oli olemassa matka ja että matkalla oli jokin suunta, ettei lopullista määränpäätä ollut vielä saavutettu vaan jossain odotti paikka täynnä lupauksia paremmista päivistä, paikka jossa lika oli näkyvämpää mutta aika ehyempää, paikka jossa osaset asettuisivat vihdoinkin tasapainoon, lyhyesti sanottuna: jossain odotti oma elämä valmiina otettavaksi haltuun ja verhottavaksi päiviin ja vuosiin.

2014
Peterin elämä on melkoisen absurdia ja täynnä koomisia tilanteita. Hänellä on luovan ihmisen vilkas mielikuvitus ja tarkasti havainnoivat aivot, jotka suoltavat mielikuvia ja ajatuksia pomppien yhdestä asiasta kolmanteen tai sadanteen. Tajunnanvirtaa aamusta iltaan, päivästä toiseen. Peter ihailee ja rakastaa vaimoaan Seepraa - ja pesee kiltisti tämän pyykit ja viikkaa vaatteet.

Minulla oli tapana nauttia katsellessani hänen lukemistaan. Hän ei lukenut ainoastaan silmillään, vaan hän istui aivan tietyllä tavalla, niska kissamaisesti notkolla ja selkä suorana, ja hänen kätensä hyväilivät sivuja samalla kun ne kääntyivät, hän uppoutui lukemiseen koko sielullaan, siirtyi kirjan maailmaan, ja häntä oli mahdotonta houkutella sieltä pois.

- - - - -

Minä sanoisin että Sandström itse on mestari! Koin muutamankin vallan riemastuttavan hetken, jolloin nauroin vedet silmissä eikä nauru ollut loppua ollenkaan. Sandströmillä on pettämätön absurdiuden taju, tilanteiden taju ja komiikan taju. Hän suhtautuu lämmöllä meihin pieniin ihmispoloisiin. Suunnittelemme vakavina ja tarkoin elämämme kulun, mutta elämä ei suju kuten kaavailemme. Kohtalolla on yllätyksiä varallemme, ja lopulta menetämme kaiken. On opittava luopumaan.

Paljon myöhemmin mietin, oliko hän (isä) suunnitellut elämässään kaiken, jokaisen mutkan ja käännöksen ja umpikujan, jokaisen kriisin ja riemun hetken samalla summittaisella mutta silti suuntaa antavalla tarkkuudella kuin oli saavutettavissa, kun käytti kynää ja paperia. Ei kai se niin voinut olla?

Laudaturissa oli paljon viisaita ajatuksia elämästä ja ihmisyydestä, joka lauseessa hienoja oivalluksia, joita on mahdoton kuvailla lyhyessä tiivistelmässä. Alkuun oli hiukan hankala päästä sisään kerrontaan, mutta sitten kirjan teksti ja juoni nousivat yllättäviin ja huikeisiin sfääreihin. Murre oli virkistävää ja sitä oli käytetty juuri sopivasti. Valtavan hieno ja nautinnollinen lukuelämys.

Lopetettuani lukemisen riemastunut olo sen kuin jatkuu ja jatkuu. Harvinaista!

Laudaturista ei silmiini osunut vielä bloggauksia, siksi laitan muutaman linkin mitä Valkeasta kuulaasta on sanottu: Omppu, Ulla, Lumiomena. Itse en ole Valkeaa kuulasta lukenut, mutta lienee aivan pakko!

Peter Sandström
Laudatur
Suomentanut Outi Menna
Shildts & Söderströms 2016
★★★★★
Arvostelukappale kustantajalta - Lämpimin kiitoksin S&S.

2 kommenttia:

  1. Olin ihan pähkinöinä Valkea kuulaasta, joka oli todella todella hieno ja kirjoituksesi myötä aloin odottaa entistä enemmän Laudaturin lukemista. Olen suunnitellut, että lukisin sen ruotsiksi, mutta katsotaan nyt. Oikein lupaavalta vaikuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun tunnet jo Sandströmin, tiedät että riipaisin tässä vain pintaa. Hienoa kerrontaa ja monipuolista pohdintaa, yhteiskuntaa, yliopistomaailmaa, ihmissuhteita, vanhemmuutta, parisuhdetta... vaikka mitä. Kaikki ihastutti, mutta suuresti myös tuo 'riemastuminen' - pysyköön yllätyksenä miksi!

      Hieno, hieno! Odotan sinun loistavaa analyysiäsi tästä, minulla ei ole samaa kykyä :)

      Poista

Kiva kun kävit & kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...