Näytetään tekstit, joissa on tunniste jörn donner. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste jörn donner. Näytä kaikki tekstit

13. helmikuuta 2018

Jörn Donner - Vesi on verta sakeampaa

Juuri 85 vuotta täyttäneen Jörn Donnerin kyky kuohuttaa lausunnoillaan tai hänen luomisvoimansa eivät näytä ehtyvän. Uusin romaani Vesi on verta sakeampaa vie Suomen sisällissodan sekasortoisiin aikoihin, vuosiin 1918-19. Tapahtumien keskipisteenä on Terijoki, Suomen ja Venäjän rajaseutu. En tiedä onko Donner tätä raja-aihetta aikaisemmissa teoksissaan käsitellyt tai onko hän saanut aineistoa isältään Kai Donnerilta, joka toimi tuon alueen komendanttina romaanin tapahtumien aikoihin.

Romaanin minäkertoja selvittelee vastentahtoisesti isänsä jäämistöä; hän ei halua säilyttää yhtään mitään ja on pannut myyntiin jossain meren rannalla sijaitsevan, isältään perimänsä terijokelaishuvilan (paikalle purettuna siirretyn). Kertojan kaupunkilaiskotiin roudataan kolme pahvilaatikollista asiapapereita, jotka isä on otsikoinut sanalla Muistokirjoitus. Isä on toivonut, että poika selvittää ystäväkseen mainitsemansa Alexanderin tarinan pohjia myöten.

Isän muistiinpanot vievät dramaattiseen huhtikuun 29. päivään vuonna 1918. Tuona päivänä venäjänjuutalainen Alexander pääsee vihdoin Rajajoen yli Suomen puolelle. Hän pakenee Petrogradista Venäjän vallankumouksen sekasortoa välietappinaan Terijoella omistamansa huvila. Miehen tarkoitus on jatkaa pikimmiten Viipuriin, mutta tämä aie raukeaa, koska valkoiset valtasivat tuona samaisena päivänä Viipurin ja sadat punaisiksi laskettavat venäläissyntyiset teloitettiin. No, tätähän ei Alexanderimme vielä tuona päivänä tiennyt.

Huvilansa oven avattuaan Alexander tuijottaa Browningin piippuun, jota pitelee kuvankaunis Anna. Näiden kahden kommunikointi tapahtuu saksaksi, ja asioita tuumittuaan Anna antaa miehen jäädä. Saksalaiset ovat putsanneet talon, vieneet viinit ja halot. Edelleen on kylmä, ja koska koko huvilaa ei voi lämmittää, heidän on jaettava makuuhuone kuten sisarukset. Arvaahan sen - intohimohan siinä syttyy.

Venäjän ja Suomen rajaseutu elää sekin kaaosmaisia aikoja. Rajaloikkarina Alexander on epäilyttävä ja joutuu valtaapitävän valkoisen komendantin Karlin kuulusteltavaksi. Venäläisenä Alexanderin asema ei ole kehuttava, eikä kenenkään muunkaan venäläisen: vaikka olisi asunut Suomen puolella vuosikaudet, kaikki venäläiset ja punaiset halutaan nyt karkottaa valkoisesta maasta.

Donner ripottelee romaaniinsa monia teemoja ja pitkiä sitaatteja, joiden lähteet hän kyllä nimeää jälkikirjoituksessaan. Yksi Donnerin siteeraamista henkilöistä on suomenruotsalainen toimittaja Gunnar Mörn, joka koki kohtalonsa lopulta Tammisaaren vankileirillä (teloitettiin Helsingissä). Tapahtumien historiallinen kehys on kiinnostava, joskin koin kokonaisuuden hiukan hajanaiseksi ja vaikeaksi hahmottaa kerronnan pomppiessa nykyisyyden ja menneen välillä. Eniten sain irti näistä teemoista:

  • Pietarin hätä, nälkä ja vallankumousvuoden 1917 sekasorto tuli liki. Donner jatkoi samoilla linjoilla kuin Helen Rappaport teoksessaan Pietari 1917.
  • Viipurin valloitus ja valkoisten toimeenpanema etninen puhdistus vapun 1918 tienoilla järkytti taas mieltäni. Tästä teemasta olen lukenut mm. Martti Backmanin teoksessa Harriet ja Olof sekä Mike Pohjolan teoksessa Sinä vuonna 1918.
  • Terijoesta oli tosi kiinnostavaa lukea; bloggauksen lopussa pari linkkiä. Rajan väärälle puolelle jääneiden ihmisten kohtaloista olisi syytä lukea lisää.
  • Ja nämä Donnerinkin mainitsemat karut tilastot tietenkin: Sodassa kaatui 5 199 punaista, 7 370 otettiin hengiltä muulla tavoin, muun muassa teloittamalla. 11 662 kuoli vankileireillä.

Annan ja Alexanderin rakkaustarina sykki intohimoisesti muutaman kuukauden noina sekasortoisina aikoina. Tavanomaisen onnellista loppua tarinalla ei ollut. Juristiksi opiskellut venäjänjuutalainen Alexander päätyi ensialkuun ironisesti Berliiniin, jossa hän auttoi venäläisiä emigrantteja: Tämä diaspora kasvaa jatkuvasti ja siinä elää lähes 400 000 henkilöä. Minua huvittaa todeta, että meitä on enemmän kuin pääkaupungissasi Helsingissä on asukkaita. Täällä me olemme tervetulleita, myös juutalaisina. Täällä ei kysellä uskontokuntaa.

Noin oli 20-luvulla, tilannehan muuttui kun natsit pääsivät valtaan. Alexander pääsi turvaan Yhdysvaltoihin, jossa menestyi pörssibisneksillään. Venäjälle hän ei koskaan palannut. Lopussa isä hämmästytti kertojana toimivaa poikaansa melkoisen mojovalla paljastuksella.

Muualla: Tuijata

Hotel Bellevue, Terijoki, vanha postikortti  täältä.
Komendantti Karl asusteli tässä hotellissa.

Pohjolan Rivieraksikin kutsuttu Terijoki oli fiinimmän väen kesänviettopaikka 30-luvulla.  Se oli kuuluisa hienoista hiekkarannoistaan ja hurmaavista pitsihuviloistaan. Mm. Ilja Repin ja Tito & Ina Colliander omistivat siellä oman huvilan. 

Täällä tietoa & vanhoja valokuvia. Terijoki sijaitsi noin 60 km Pietarista luoteeseen, Rajajoelle oli vain runsaat 20 km; suora rata vei  80 km:n päähän Viipuriin. 





Jörn Donner
Blod är tunnare än vatten 2018
Vesi on verta sakeampaa
Suomentanut Kari Koski
Kansi Anders Carpelan
Otava 2018
***
Kirjastosta

20. tammikuuta 2017

Jörn Donner - SuomiFinland


Kirjoitan, olen siis olemassa.

Tässä maassa on tuskin ketään, joka ei tuntisi Donneria: kymmenittäin kirjoitettuja kirjoja, kymmenittäin ohjattuja ja tuotettuja elokuvia, vuosikausia politiikassa, muutamassakin puolueessa. Donner on kulttuurielämämme ikoni, teräväsanainen mielipiteensä esilletuoja. Hän on katsellut tätä rakasta Suomeamme melkein koko sen itsenäisyyden ajan. Ei hiljaa ollenkaan, eikä ole vaiennut vieläkään. Vihainen nuori mies ennen, vihainen vanha mies nyt. Tasan viisikymmentä vuotta sitten hän kirjoitti teoksen Uusi maammekirja. Nyt oli uuden sarkastisen mielipidekirjan vuoro.

Baba Lybeckin Kirja vieköön! -tilaisuudessa saimme mojovan näytteen Donnerin sarkasmista ja hänen terävästä huumoristaan. SuomiFinlandissa Donner pohtii kaikkea taivaan ja maan väliltä. Hän on huolestunut mm. suomalaisten miesten siittiöiden laadun huononemisesta ja siitä, että täkäläiset spermapankit käyttävät tanskalaisia siittiöitä. En ole täällä spermanluovuttajan ominaisuudessa, vaan kirjailijana. Ne ajat ovat olleet ja menneet, lohkaisi Donner tehdessään näyttävän sisääntulon Savoyn lavalle.

Itse en tunne Donneria niinkään kirjailijana, vaa hänen elokuvistaan ja tv-esiintymisistään. Hänen puhetyylinsä ja rento ja arrogantti esiintymisensä savuke suupielessä eivät ole jättäneet kylmäksi. Donner on antanut itsestään hyvin boheemin kuvan, mutta todellisuudessa hän on tiukan kurinalainen: työskentelee edelleenkin joka päivä seitsemän päivää viikossa. Ihailtavaa.

SuomiFinland on ohut kirja, liian kalliiksi kustantajan hinnoittelema, koska sen voi lukea vaikka vessassa! Kirjassa on 120 tiivistä sarkastista sivua, joilla Donnerin ajatus risteilee aiheesta toiseen. Hän on terävä, hänen kielensä loistavaa ja jokaisen aiheen lopussa huikea heitto. Maa ei makaa kovin hyvällä tolalla, tekstissä kuultaa pettymys ja pessimismi. Myös tyytymättömyys ja turhautuneisuus. Donner on kyllästynyt toisinajattelijan rooliinsa ja sanoo: Protestoiminen voi antaa hyvän omatunnon, mutta ei sillä merkitystä ole. Mutta ei hän protestoimista ole lopettanut. Ei suinkaan.

SuomiFinlandissa Donner ruotii politiikkaa ja maamme demokratiaa. Epäselväksi ei jää hänen antipatiansa Perussuomalaisia ja Timo Soinia kohtaan: Kun näen nämä kolme miestä, tulen huonovointiseksi ja minua alkaa oksettaa. Miehet olivat Sipilä, Stubb ja Soini, mutta sitten Stubb sai potkut puolueestaan ja tilalle tuli Orpo. Siis SOS. Pelastukoon ken voi.
Donner ryöpyttää kovin sanoin hallitusta ja sen maahanmuutto- tai pikemminkin maasta poispotkimispolitiikkaa; sen kielitaidottomuutta ja sivistyksen puutetta. Välistä hän häpeää suomalaisuuttaan.

Donner tunnustaa lukevansa nykyään kuolinilmoituksia ja puhuu useaan otteeseen kuolemasta, vanhenemisesta ja sairauksistaan. Onko yhteiskunnan kannalta järkevää pitää hengissä suhteellisen iäkästä henkilöä, jolta parhaimmassakin tapauksessa on odotettavissa vain viitisen vuotta luovaa työtä yhteiskunnan hyväksi?
Ei ole eikä yhteiskunta pysty, sanoo Donner. Sairaanhoidon alueellinen eriarvoisuus on jo nyt totta ja tulee lisääntymään. Tulevaisuudessa on pakko ottaa myös potilaan ikä huomioon, hoitoresurssit eivät riitä kaikille. Hän tuntuu etsivän oikeutusta olla elossa tuntien olevansa hyödytön yhteiskunnalle. Tosin en osaa sanoa kuinka vakavissaan hän näissä pohdinnoissaan on.

Epäselväksi ei jää myöskään hänen Nato-kantansa ja huolensa Suomen geopoliittisen sijainnin vuoksi: Vår västra granne mår präktigt och bryr sig inte om oss, vår östra igen är labil och hotfull och lämnar oss inte ifred.

SuomiFinland on tiukkatekstinen ohut kirja. Donner mahduttaa siihen valtavan paljon ajatuksia ja mielipiteitä: ikärasismista, arkkitehtuurista, Kekkosesta, Mannerheimista, urheilusta, Euroopasta... Erittäin mielenkiintoinen puheenvuoro satavuotiaan Suomen nykytilasta. Ihailen kirjailijan älyllistä vireyttä ja kirjoittamisen paloa. Hän ei ole antanut iän eikä vakavien sairauksien lannistaa itseään, vaan on muuntanut Descartesin kuolemattoman Cogito ergo sumin omakseen muodossa:

Jag skriver, alltså finns jag till. 

Kirja vieköön Savoy 18.1.


Lukijalle huomioon: luin Donnerin kirjan ruotsiksi. Siteeraamani kohdat ovat omia vapaita käännöksiäni, ei sanasanaisia vaan toivoakseni niissä on säilynyt kirjailijan ajatus.

Jörn Donner
SuomiFinland
Förlaget 2017
****
Recensionsexemplar  - Tack Andrea, tack Förlaget!

Suomenkielinen versio, Otava 2017

16. joulukuuta 2016

Baban kuuma kattaus - Savoy 18.1.


Minulla oli ilo olla kuulemassa Baba Lybeckin ajatuksia tulossa olevista kirjallisuusilloistaan. Baban Kirja vieköön! -kirjallisuusillathan ovat osa Suomi 100 -juhlavuotta ja KirjaSuomi 2017 -hanketta. Keväällä näitä upeita iltoja on kolme, samoin syksyllä. Kukin ilta paneutuu huippumielenkiintoisine vieraineen maamme kuvaan - millainen Suomi oli ennen, millainen Suomi on nyt.

Minua viehätti Baban ajatus ainutkertaisesta elämyksestä. Hän sanoi löyhästi siteeraten jotensakin näin: Haluan että illat ovat elämys, ainutkertainen kokemus, joka on koettava paikan päällä. Iltoja ei nauhoiteta eikä kuvata, ne koetaan siinä hetkessä. Kyseessä on live-tapahtuma, johon ei ole ennalta laadittua tiukan tarkkaa  käsikirjoitusta. Jännitystä on siis ilmassa - se ainutkertaisuuden mahtava tuntu!

Ensimmäinen kattaus 18.1. on todella herkullisen kuuma!
Illan tähdiksi valitut kirjailijat ja heidän uunituoreet teoksensa antavat monta näkökulmaa Suomeen ennen ja nyt. Estradille astuvat kirjailija / toimittaja Anu Partanen, kirjailija Petri Tamminen ja suuri Jörn Donner. Heiltä kaikilta ilmestyy uusi teos tammikuussa juuri Savoy-illan alla. Heidän teoksiaan on mahdollista myös ostaa tilaisuudessa ja saada niihin kirjailijan signeeraus illan päätteeksi.

Ja sitten Estradille astelevat presidentti Tarja Halonen ja rouva Tellervo Koivisto! Kaksi vahvaa vaikuttajanaista, jotka ovat seuranneet Suomen kehitystä aitiopaikoilta. Tellervo Koivistosta kertova elämäkerta / muistelmat ilmestyy tammikuussa Anne Mattssonin toimittamana.

Luvassa on silmin ihasteltavaa ja korvin huokailtavaa kun kirjailijoiden lisäksi ammattinäyttelijät Laura Malmivaara, Taisto Oksanen ja Pekka Strang tulkitsevat otteita iltaan valituista teoksista

Förlaget, Otava, Siltala ja Tammi ovat mukana uutuusteoksillaan ja kirjailijoillaan. Esittelen  nuo neljä teosta tässä lyhyesti:

Jörn Donner
Jörn
ru Förlaget 2017
su Tammi 2017

Donnerin Uusi maamme kirja ilmestyi viisikymmentä vuotta sitten Suomen täyttäessä samaiset vuodet. Kun  toiset viisikymmentä vuotta on kulunut ja 100 vuotta tullut itsenäisyyttä täyteen, on uuden kirjan aika. Donner ryöpyttää terävällä tyylillään maahanmuuttopolitiikkaa, liputustapoja, Nato-kysymystä sekä länsi- ja itänaapuriamme. Länsinaapurimme pärjää komeasti eikä välitä meistä, itäinen taas on epävakaa ja uhkaava eikä jätä meitä rauhaan.

Femtio år efter Nya boken om vårt land och hundra år efter Finlands självständighet är det dags för en ny bok. En paskill, säger författaren. Jörn Donner smädar inte minst landets njugga invandrarpolitik och överdrivna flaggningsseder. Vår västra granne mår präktigt och bryr sig inte om oss, vår östra igen är labil och hotfull och lämnar oss inte ifred. 

Petri Tamminen
Suomen Historia
Otava  2017

Tamminen kierteli ja haastatteli ihmisiä ympäri maata selvittääkseen mitä asioita ihmiset elämästään muistavat ja miksi. Syntyi tammismaisen hauska ja persoonallinen tarinakokoelma. Päivä jolloin Kekkonen haudattiin ja kili kuoli.... Päivä jolloin Viren kaatui Münchenissä ja nousi maankamaralta olympiavoittoon... Nuo hetket vievät kansallisen muistimme ytimeen.

Anu Partanen
The Nordic Theory of Everything: In Search of a Better Life
Harper Collins 2016
Pohjoinen teoria kaikesta: Parempaa elämää etsimässä
Tammi 2017

'Toimittaja Anu Partanen tarkastelee amerikkalaisen ja pohjoismaisen keskiluokan elämää ja nivoo yhteen omia kokemuksiaan, haastatteluja ja huolellista journalistista tutkimustyötä kertoakseen tarinan erilaisten yhteiskunnallisten ratkaisujen vaikutuksista tavallisten ihmisten arkeen ja vapauteen. Partanen tekee selväksi, että pohjoismainen yhteiskunta tukee tämän päivän maailmassa periamerikkalaisia arvoja, kuten vapautta, itsenäisyyttä ja mahdollisuuksien tasa-arvoa, paremmin kuin amerikkalainen malli. Teos sai heti ilmestyttyään hyvän vastaanoton Yhdysvalloissa.



Anne Mattsson
Tellervo Koivisto
Siltala 2017

Mattssonin teoksessa etsitään Tellervo Koiviston lähtökohtia, juuria ja kasvuprosessia. Kuinka hänestä tuli hän? Millaista reittiä hän kulki ennen kuin päätyi korkeimpaan asemaansa, valtakunnan ensimmäiseksi naiseksi vuosiksi 1982-1994? Millainen henkilö oli se, joka seisoi presidentin rinnalla kylmän sodan lopussa ja Kekkosen jälkeisinä vuosina, kun oli Koiviston vuoro hoitaa idänsuhteita? Tämän kirjan käännekohdat eivät sijoitu presidenttivuosiin vaan 1950- ja 60-luvuille.

Tämä teos on kurkistus nuoren Tellervo Kankaanrannan ajatuksiin ja kirjeisiin sulhaselleen Mauno Koivistolle. Paljon ennenjulkaisematonta kuvamateriaalia.


Tilaisuudessa tuli tunne, että kustannusala on valmistautunut Suomen juhlavuoteen hienosti, sillä kevään uutuuksien joukossa on paljon Suomeen liittyvää kirjallisuutta. Kannattaa pitää silmät avoinna!

Kyllä näistä aineksista huikea ilta syntyy, vai mitä! Eihän tätä voi millään jättää kokematta! Kulttuurinnälkäiselle ystävälle oiva joululahja, lippuja myy Lippu.fi.