5. syyskuuta 2017

Mietteitä kiitollisuudesta


Sain Leena Lumilta kiitollisuushaasteen, jossa pyydetään miettimään oman elämän kiitollisuuden aiheita. Kiitos Leena <3 Olen itseni suhteen aika simpukka, mutta yritetään. Listaan tähän kymmenen pointtia, joista olen kiitollinen:

... juuristani ja osaavista käsistän❤︎
Kasvoin evakkojen suvussa Imatralla, joka oli aika rauhallista maaseutua silloin. Turvallinen ja luonnonläheinen kasvuympäristö, yksi sisko ja kaksi veljeä. Äiti, isä ja mummo olivat tavattoman ahkeria ja taitavia käsistään, heiltä syntyi mitä vaan. Täti oli lisäksi amatöörimaalari. Rakkaus kasveihin ja luontoon periytyi vanhemmilta, ja tädiltä innostus taiteeseen.

Veljeni ottama kuva minusta ja lapsuuden lukuisista kissoista
Olin nuorena pitkätukkainen blondi :) Kaameet aurinkolasit!

... nuoruuden sinisilmäisyydestäni ❤︎ 
Ei tullut taiteesta ammattia, vaan päädyin kaupalliselle alalle ja mainostoimistoon copywriteriksi. Sitten myös muihin töihin. Päädyin myös kultalusikka suussa syntyneen narsistin piirteitä omaavan miehen vaimoksi. Arvaatte vaan.

Poikani H, ihanainen miniäni E ja heidän nuorensa
... pojistani ja lapsenlapsistani  ❤︎ 
Ensimmäisen avioliiton paras hyvä ovat poikani. Olen kiitollinen pojastani H:sta, ihanaisesta miniästäni E:stä sekä heidän nuoristaan. Olen kiitollinen myös komeasta nuorimmasta pojastani J:stä, jota elämä ei ole kohdellut ollenkaan hyvin. Hän on skitsofreenikko. Olen opetellut hyväksymään sen, että en pysty parantamaan häntä, pystyn vain tarjoamaan hänelle pieniä iloja. Koville on ottanut.


... rohkeudestani ja nykyisestä puolisostani ❤︎
Tutustuttiin torstaina, sunnuntaina mietittiin mennäänkö kihloihin, maanantaina mentiin ja kuukauden päästä naimisiin. Tässä liitossa on ehkä vähemmän rahaa, mutta vapautta sitäkin enemmän eikä vapautta olla itsensä korvaa mitkään miljoonat. Elämä ei lopu nelikymppisenä - niin kuin eron jälkeen luulin!
... siitä että muisti pelaa ja pää toimii ❤︎ 
Mitä siitä että kasvojen iho muuttuu kohta ryppyiseksi rusinaksi, kunhan vaan aivot eivät! Skarppiutta ylläpitävät kirjallisuus ja eri kielien harrastaminen.


... uteliaisuudestani ja lapsellisuudestani ❤︎ 
Pönöttäväksi vanhaksi rouvaksi en halua ikinä muuttua! Haluan oppia uutta ja haastaa itseäni niin pitkään kuin kykenen!



... lemmikeistäni ❤︎ 
Belgimme Muru ja Hani juoksevat nyt vihreillä niityillä, ilman epilepsian tuomia tuskia. Kissamme Sissi hyrrää tuossa jalkopäässä, on tomera ja hyvinvoiva suolistosairaudestaan huolimatta.


... ystävistäni ja bloggausyhteisöstä ❤︎ 
Bloggaus sekä kirjojen että puutarhan tiimoilta on laajentanut maailmankuvaani tavattomasti ja tuonut aidoilta tuntuvia ystävyyksiä.


... suhteellisen hyvästä terveydestä ja onnestani ❤︎ 
Pari pahaa naisten terveysuhkaa on todettu ajoissa ja hoidettu, muutama muukin. Ei muuta terveysuhkaa kuin ne tavalliset mitä ikä tuo tullessaan. Etukäteen ei kannata tulevia murehtia.


... tästä flunssastakin ❤︎ 
Tästäkin, sillä se pakottaa lepäämään jos en muuten ymmärtäisi :) Jaa ehkä on nyt tuhdin C-vitamiinipommin paikka!

Tämmöisin hajamiettein toivotan kiitollisuutta sinunkin viikkoosi! Heitän avoimen haasteen kaikille bloggarikollegoille, tosi kiva olisi lukea teidän kiitollisuuden aiheistanne!

21 kommenttia:

  1. Riitta, miten nopea sinä oletkaan...Minä olen kuin hyytynyt lammikko sinuun verrattuna:) Kiitos, että ehdit vastata ja millä tavalla: Tuosta vain kuvat ja sitten liuta isoja asioita. Evakköäidin tytär täälläkin ja miten tuo nuoruudenkuvasi muistuttaa minua: Oltiinko me toistemme klooneja kun oltiin viellejä ja vapaita ja 'make love not war.' Mun ekat silmälasitkin oli jotain tuota kokoa.

    Kasvit kiinnostaneet täälläkin aina. Narstiin törmäämisestä tiedän jotain rakkaan perheenjäseni kautta: Uhri ei edes tajunnut omaa tilaansa. Eikä me. Ulkopuolinen huomasi. Miten tässäkin narsisti oli kultaperheen kultapoika, joka kulkee uuden kiusattavansa kanssa yhä ylemmäs ja ylemmäs.

    Vauhdikas vastaus: Hyvä sinä♥

    PS. Sen jälkeen ei ole flunssaa ollut kun aloin nauttia 50 MIKROgrammaa D:tä monivitamiinin päälle. Suomalainen turvaraja on 100 mikrogrammaa. Tarkistettu erikoislääkäriltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai hyytynyt lammikko :)

      Eihän tekemistensä katuminen mitään hyödytä. Aina ei ole ollut helppoa, mutta kait se on jotain opettanut :) Kun luin Westön Rikinkeltaista taivasta, tuli mieleen elävästi nuo nuoruuden kuviot...

      Otan kyllä vitamiineja eivätkä flunssat minulla yleensä kovin oahaksi pääsekään. Muutaman päivän tajuton väsymys, josta en tykkää yhtään.

      Kyllä me varmaan 'siskoksia' tai jotain klooneja on oltu :) Niin paljon yhteistä <3 Kiitos flunssan, tuli kerrottua sitä sun tätä. Huh.

      Poista
  2. Olipa ihana kirjoitus kuvineen niin kuin sinäkin. Opin tuntemaan sinua hieman paremmin tämän myötä, kiitos siis itsellesi tästä postauksesta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elegia <3 Meillä jokaisella on omat murheemme - ristimme kuin äitini aina sanoi. Päältä päin tai sivusta ei tiedä mitä kukin sisällään kantaa. Kaunista hyvää syksyä sinulle!

      Poista
  3. Kerrassaan hurmaava kirjoitus, ja aivan ihania kuvia! <3 Elämääsi on mahtunut paljon, onneksi olet osannut kääntää kaiken parhain päin. Kiitos tästä, on mukavaa päästä tutustumaan sinuun paremmin kirjoituksesi kautta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hande <3 Koen eläväni juuri nyt oikein hyvää aikaa, olen tyytyväinen - ehkä jopa onnellinen :)

      Poista
  4. Riitta, kuvasi onnellisesta pikku-Riitasta kissan kanssa on todella ihana lapsuuskuva. Siitä välittyy lapsen läsnäoloa hetkessä.
    Kiitos, kun annat tässä kirjoituksessasi meidän oppia tuntemaan sinua. Elämässäsi on ollut iloa ja surua. Nyt taitaa olla päällimmäisenä tyyni ja kiitollinen olo. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjatta <3 Oikeassa olet - tyyni, onnellinen ja kiitollinen olen. Ei ahdista eikä masenna :) Hyvää syksyä sinulle!

      Poista
  5. Ihana postaus, riitta... Suora ja avoin - kursailematon! <3

    Toivottelen sinulle pikaista paranemista syysflunssastasi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kais Reetta <3 Tänä aamuna jo paremmin!

      Poista
  6. Nyt meni suoraan sydämeen. Veljesi on mestarikuvaaja. Elämä antaa ja elämä ottaa. Kaikilla meillä on ilon ja ylpeyden aiheita. On myös suruja. Ihailen tapaa, jolla suhtaudut. Yhteensattuma: Minulla on koira nimeltä Hani, on myös ollut epileptikko-hauva Mimmi. (Jos sinua kiinnostaa lukea harrastelijan kirjoittama kirja, löytäisitkö minun kirjani POSITIO 16093 jostain?) Pikaista paranemista sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsti <3 Ei löytynyt tuota, mutta Helmet-haulla nämä Kakin maku / 2013 ja Tärveltyneet / 2014. Ovatko ne sinun kirjoittamiasi?

      Meidän molemmat koirat olivat epileptikkoja. Hanilla se oli äärimmäisen pahana. Onneksi pääsivät pois <3

      Poista
    2. En tiennytkään että olet kirjailija Kirsti! Hienoa. Kumma juttu ettei tuota POSITIO 16093 -kirjaa ole Helmetissä. Varmastikin mielenkiintoinen aiheeltaan, kuten myös nuo kaksi muutakin.

      Poista
  7. Voi mikä juttu elämästäsi kuvineen kaikkineen ❤︎ Ja mitkä kuvat Sinusta itsestäsi- varsinkin lapsuuskuva oli todella hellyttävä (oli niin helppo samaistua) ja nuoruuskuva myöskin - eivätkä ole hirveät lasit, vaan ihanat. Hienot kuvat lapsistasi ja lapsenlapsesta. Varsin komea mieskin Sinulla (wow) ja erittäin suloinen kissaus:) Koiran kuva liikutti erikoisesti ja sanat jotka siihen liittyivät.

    VastaaPoista
  8. Voi voi, jälleen niin väsyneenä käsi poskella luin sinun kiitollisuuden aiheita kuin sitä surullisempaa puolta elämässäsi. Pitää muistaa ottaa tuota D-vitamiinia, että pysyn hereillä iltaan asti. Ozzy tuossa vetelee hirsiä sohvalla. Meidän Andyllä oli epilepsia, mutta eli kuitenkin velmuillen ja seikkaillen 17 vuotta. Lääkitys tietysti oli.
    Kiitos Riitta näistä kuvista ja kiitollisuuden aiheista.

    Olet ihana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai <3 Elämä on kuin raitainen räsymatto, monia sävyjä löytyy :)

      Poista
  9. Kahdella sanalla sanoen, 'hieno kirjoitus'.

    VastaaPoista
  10. Jokkea komppaan. Hieno kirjoitus, niin avoin. Kiitos Riitta tästä. <3 /Tiia

    VastaaPoista

KIITOS kommentistasi ♥ THANK YOU for your comment ♥

Kirja vieköön! ei pidä lukijarekisteriä eikä kerää minkäänlaisia lukijatietoja itse. Blogger-blogina noudatamme Googlen yksityisyydensuojakäytäntöä. Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivultaYksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.