Oudoilla urilla #runosunnuntai

Kaksilla kasvoilla tornitalon syövereissä, 

hiljaisuus vieroksuva käsite, 

seinillä maalatut huulet, 

katse hapuilee ulospääsyä,

tuudita äiti tuudita 

vielä minä uskon huomiseen, 

ei tulen alta jää kuin tuhkaa.

Helsingin kirjamessujen alla sopii ehkä kysyä mitä kirjabloggari tekee kustantajien vanhoilla katalogeilla - arkistoi hyllyyn tai laittaa paperinkeräykseen? Värikkäitä katalogeja voi käyttää myös taiteellisiin tarkoituksiin, kuten minä tässä. Tein neljä kollaasia kokoon 20 x 20 cm revi, leikkaa & liimaa tyylillä. Valmiit kollaasit saivat vielä kuvankäsittelyn. Kollaasini inspiroivat runoilija Esther Helmiää kirjoittamaan runon jokaiseen. Tässäpä ne - ole hyvä!

Itse bongaan ylimmästä kollaasista Rafael Donnerin. Katalogi kertoi hänen teoksestaan Ihminen on herkkä eläin (Teos), jota en vielä ole lukenut. Samassa kollaasissa pilkottaa myös New Yorkin siluetti viitaten Eeva Vuorenpään teokseen Kaksi rantaa (Minerva). Alimmasta kollaasista erotan kustantamo Reunan kirjakauppakissan. Siinäpä ne. Bongaatko sinä kuvista lisää kirjoja?

Juoksen, 

juoksen suorittamisen tuulet kintereilläni, 

huudan yksin pimeään en jaksa, en jaksa, 

ei kukaan vastaa, 

värikkäät seinät ovat ystäviäni, 

selkään taputtajat kavereitani, 

yritä yritä, ole parempi ole hyvä, 

ole kaunis, älä ole sinä, ethän. 

Askelissa sekoittuu veri ja hiki, 

mutta sieluni on jo irtaantunut.

Olet niin hiljaa, haavekuva, illuusio

repaleinen savuverho on suojasi kovaa maailmaa vastaan.

Kauneutesi huokuu kivistä, kallion syvistä onkaloista

maatunutko jo liet vai onko näkyni harhaa

vaaleanpunaiset silmälasit nenälläni

olen kadottanut eilisen 

Rohkeaa sanoisit

kun ojensit unikoita aamupalaksi.

Veri joka vielä virtaa

antaa seinille värit

sieluni silmillä katselen juopunutta kissaa

se elää omaan tahtiinsa, välittämättä

Kadulta kuuluu askeleita

tuska ahkeroi kärsivien sielujen aallokossa

ei näy ketään 

joka sydämiä keräilisi

ehkä se on liian tavalllista

tähän kaiken sallivaan maailmaan

en ylety käteesi enää.
_____________

#runo18-haaste

❤︎
SusuPetalin runo Kolmekymmentä vuotta sitten
Saassan runot Sieluni sininen lintu & Älä luule

Runokuu-viikon vieraana Esther Helmiä #runosunnuntai

Päivän toisessa postauksessa 

Ebba Witt-Brattströmin Vuosisadan rakkaussota

Runokuu-viikolla olen julkaissut yhden Esther Helmiän runon joka päivä, nyt on koosteen vuoro. Kaikki runot ovat uusia, ja viisi on varta vasten tätä viikkoa varten kirjoitettu. Runot ovat nimiltään Juuret, Värit, Taiteilijan inferno, Juuret savessa, Runoilijan polut ja Polun loppu.

Hyvää Runosunnuntaita!

JUURET

Juureni murtumattomat

kiertäen, pyörien 

katoavat ja nousevat

elävät juuri nyt

syvemmälle ja syvemmälle hakeutuvat

juuret

juureni

maan pintaa rikkovat

kuivassa halkeilevat

tuhansia vuosia aina uudelleen syntyvät

katoavat yöhön

sateeseen

aurinko vääristää varjot

juuret

juureni

yhä minussa lankana

värittömänä tuulahduksena

silmittömistä kasvoista

ne tulevat katsomaan

perääni

eteeni

sivulleni

ylös

alas

juureni.

VÄRIT

Värit,

ne puhuvat kieltä 

jota en voi olla kuulematta, 

ne iskevät sadoilla piikeillään 

ohuella kankaalla, 

ne nauravat ja pilkkaavat, 

potkivat minua eteenpäin, 

kaadun, tukehdun, 

mutta värit jatkavat kulkuaan, 

ylitseni, alitseni, 

kadoten ja palaten.

TAITEILIJAN INFERNO

Pääni sisällä 

syntymäni kuiskii siveltimellä, 

sen varjoissa on hämärät kasvot. 

Piiilopirtin seinustalla hirvenpää, 

ulkovessan ovenkahvassa roikkuu 

punainen hame, 

kirjailtuna ristipistoin.

Vaatehuoneena talo, 

veranta ja puusohva. 

Läiskiä ja tahroja, 

keltaista, mustaa, punaista, 

taivas jäi maalaamatta.

Pelko loi mallit seinustoille, 

istuin hievahtamatta, 

ettei kasvokuvani olisi vääristynyt. 

Taiteilija huokaa ääneen, 

usein.



JUURET SAVESSA

Polut vievät ojien syliin, 

tiet Roomaan. 

Picasso hymyili 

punatuilla huulillaan, 

kadonneessa puutarhassa asui noitia. 

Seinillä enkelit lentävät uhkeina, 

siivillä kultapölyä, 

ne ruokkivat juuriani, 

savinen maa kiittää.

Harmaat silmät epäilevät kuvaa, 

sen pinta säröilee.

Käsi tärisee, 

vakaana pulloa pitävät naapurin kädet, 

uskalias ystäväni. 

Kylää kiertää harmaa kiviaita, 

se on pyhättöni, muusani. 

peloista vapautettu nymfi.

RUNOILIJAN POLUT

Kirjaimet leikkivät kynillä, 

vapautusta odottavat sanat. 

Totuudessa olevat järkäleet, 

vahvoina, uljaina uhoavat. 

Anonyymi tietää kaiken, 

maalaa paremmin, kirjoittaa paremmin, 

osaa kaiken paremmin.

Nainen hymyilee sinisessä huivissaan, 

kultaisissa kehyksissään 

linja-autoaseman seinällä on näyttely. 

Uhanalaisuus on katoavaa, 

ei sen perään itke kuin osaavat tietäjät, 

joita kassakoneen kilahdus inspiroi. 

Poluilla kulkevat vaatimattomat runoilijat, 

vain ne muutamat.

POLUN LOPPU

Kaatosateessa soi urut lopullista melodiaa. 

Sateenvarjoa pitelevä käsi 

haparoi nenäliinaa. 

Seinät pauhaavat kaikuna, 

penkit hyljeksittynä odottavat kulkijaa. 

Haudassa makaa tuleva legenda,

 eläessään vain harmaahapsinen pilapiirtäjä.
_______________

Kiitos runoista Esther!

Esther Helmiä on julkaissut kaksi runokokoelmaa: 

Herkin liidoin sinisiipi (2015) ja Surun tie (2017)
Blogi:
Luovasti vinossa - runoja ja taidetta

❤︎

Runokuu, päivän runo - Polun loppu

Runokuu-viikon runovieraana Esther Helmiä

Runokuu-viikolla julkaisen yhden Estherin runon joka päivä, sunnuntaina sitten koosteen. Kaikki runot ovat uusia, ja viisi on varta vasten tätä viikkoa varten kirjoitettu. Runot ovat nimiltään Juuret, Värit, Taiteilijan inferno, Juuret savessa, Runoilijan polut ja Polun loppu.

POLUN LOPPU

Kaatosateessa soi urut lopullista melodiaa. 

Sateenvarjoa pitelevä käsi 

haparoi nenäliinaa. 

Seinät pauhaavat kaikuna, 

penkit hyljeksittynä odottavat kulkijaa. 

Haudassa makaa tuleva legenda,

 eläessään vain harmaahapsinen pilapiirtäjä.

Kiitos runoista Esther!

__________

Esther Helmiä on julkaissut kaksi runokokoelmaa: 
Herkin liidoin sinisiipi (2015) ja Surun tie (2017)
Blogi:
Luovasti vinossa - runoja ja taidetta

Runokuu, päivän runo - Runoilijan polut

Runokuu-viikon runovieraana Esther Helmiä

Runokuu-viikolla julkaisen yhden Estherin runon joka päivä, sunnuntaina sitten koosteen. Kaikki runot ovat uusia, ja viisi on varta vasten tätä viikkoa varten kirjoitettu. Runot ovat nimiltään Juuret, Värit, Taiteilijan inferno, Juuret savessa, Runoilijan polut ja Polun loppu.

RUNOILIJAN POLUT 

Kirjaimet leikkivät kynillä, 

vapautusta odottavat sanat. 

Totuudessa olevat järkäleet, 

vahvoina, uljaina uhoavat. 

Anonyymi tietää kaiken, 

maalaa paremmin, kirjoittaa paremmin, 

osaa kaiken paremmin.

Nainen hymyilee sinisessä huivissaan, 

kultaisissa kehyksissään 

linja-autoaseman seinällä on näyttely. 

Uhanalaisuus on katoavaa, 

ei sen perään itke kuin osaavat tietäjät, 

joita kassakoneen kilahdus inspiroi. 

Poluilla kulkevat vaatimattomat runoilijat, 

vain ne muutamat.

Kiitos runoista Esther!

__________

Esther Helmiä on julkaissut kaksi runokokoelmaa: 
Herkin liidoin sinisiipi (2015) ja Surun tie (2017)
Blogi:
Luovasti vinossa - runoja ja taidetta

Runokuu, päivän runo - Juuret savessa

Runokuu-viikon runovieraana Esther Helmiä

Runokuu-viikolla julkaisen yhden Estherin runon joka päivä, sunnuntaina sitten koosteen. Kaikki runot ovat uusia, ja viisi on varta vasten tätä viikkoa varten kirjoitettu. Runot ovat nimiltään Juuret, Värit, Taiteilijan inferno, Juuret savessa, Runoilijan polut ja Polun loppu.

JUURET SAVESSA

Polut vievät ojien syliin, 

tiet Roomaan. 

Picasso hymyili 

punatuilla huulillaan, 

kadonneessa puutarhassa asui noitia. 

Seinillä enkelit lentävät uhkeina, 

siivillä kultapölyä, 

ne ruokkivat juuriani, 

savinen maa kiittää.

Harmaat silmät epäilevät kuvaa, 

sen pinta säröilee.

Käsi tärisee, 

vakaana pulloa pitävät naapurin kädet, 

uskalias ystäväni. 

Kylää kiertää harmaa kiviaita, 

se on pyhättöni, muusani. 

peloista vapautettu nymfi.

Kiitos runoista Esther!

__________

Esther Helmiä on julkaissut kaksi runokokoelmaa: 
Herkin liidoin sinisiipi (2015) ja Surun tie (2017)
Blogi:
Luovasti vinossa - runoja ja taidetta

Runokuu, päivän runo - Taiteilijan inferno

Runokuu-viikon runovieraana Esther Helmiä

Runokuu-viikolla julkaisen yhden Estherin runon joka päivä, sunnuntaina sitten koosteen. Kaikki runot ovat uusia, ja viisi on varta vasten tätä viikkoa varten kirjoitettu. Runot ovat nimiltään Juuret, Värit, Taiteilijan inferno, Juuret savessa, Runoilijan polut ja Polun loppu.

TAITEILIJAN INFERNO

Pääni sisällä 

syntymäni kuiskii siveltimellä, 

sen varjoissa on hämärät kasvot. 

Piiilopirtin seinustalla hirvenpää, 

ulkovessan ovenkahvassa roikkuu 

punainen hame, 

kirjailtuna ristipistoin.

Vaatehuoneena talo, 

veranta ja puusohva. 

Läiskiä ja tahroja, 

keltaista, mustaa, punaista, 

taivas jäi maalaamatta.

Pelko loi mallit seinustoille, 

istuin hievahtamatta, 

ettei kasvokuvani olisi vääristynyt. 

Taiteilija huokaa ääneen, 

usein.

Kiitos runoista Esther!

__________

Esther Helmiä on julkaissut kaksi runokokoelmaa: 
Herkin liidoin sinisiipi (2015) ja Surun tie (2017)
Blogi:
Luovasti vinossa - runoja ja taidetta

Runokuu, päivän runo - Värit

Runokuu-viikon runovieraana Esther Helmiä

Runokuu-viikolla julkaisen yhden Estherin runon joka päivä, sunnuntaina sitten koosteen. Kaikki runot ovat uusia, ja viisi on varta vasten tätä viikkoa varten kirjoitettu. Runot ovat nimiltään Juuret, Värit, Taiteilijan inferno, Juuret savessa, Runoilijan polut ja Polun loppu.

VÄRIT

Värit,

ne puhuvat kieltä 

jota en voi olla kuulematta, 

ne iskevät sadoilla piikeillään 

ohuella kankaalla, 

ne nauravat ja pilkkaavat, 

potkivat minua eteenpäin, 

kaadun, tukehdun, 

mutta värit jatkavat kulkuaan, 

ylitseni, alitseni, 

kadoten ja palaten.

Kiitos runoista Esther!

__________

Esther Helmiä on julkaissut kaksi runokokoelmaa: 
Herkin liidoin sinisiipi (2015) ja Surun tie (2017)
Blogi:
Luovasti vinossa - runoja ja taidetta

Runokuu, päivän runo - Juuret

Runokuu-viikon runovieraana Esther Helmiä

Runokuu-viikolla julkaisen yhden Estherin runon joka päivä, sunnuntaina sitten koosteen. Kaikki runot ovat uusia, ja viisi on varta vasten tätä viikkoa varten kirjoitettu. Runot ovat nimiltään Juuret, Värit, Taiteilijan inferno, Juuret savessa, Runoilijan polut ja Polun loppu. Runokuun teemana on tänä vuonna juuret, joten aloitetaanpa niistä.

JUURET

Juureni murtumattomat

kiertäen, pyörien 

katoavat ja nousevat

elävät juuri nyt

syvemmälle ja syvemmälle hakeutuvat

juuret

juureni

maan pintaa rikkovat

kuivassa halkeilevat

tuhansia vuosia aina uudelleen syntyvät

katoavat yöhön

sateeseen

aurinko vääristää varjot

juuret

juureni

yhä minussa lankana

värittömänä tuulahduksena

silmittömistä kasvoista

ne tulevat katsomaan

perääni

eteeni

sivulleni

ylös

alas

juureni.

Kiitos runoista Esther!

__________

Esther Helmiä on julkaissut kaksi runokokoelmaa: 
Herkin liidoin sinisiipi (2015) ja Surun tie (2017)
Blogi:
Luovasti vinossa - runoja ja taidetta

Runoja Äidille #runosunnuntai

Äitienpäivää vietetään tänään kaikissa näissä maissa: Alankomaat, Australia, Belgia, Brasilia, Filippiinit, Hongkong, Italia, Itävalta, Japani, Kanada, Kiina, Kuuba, Latvia, Malta, Peru, Saksa, Singapore, Slovakia, Suomi, Sveitsi, Taiwan, Tanska, Tšekki, Turkki, Uusi-Seelanti, Viro & Yhdysvallat.

Kun poikani olivat pieniä sain aina äitienpäivän aamuna pienen kimpun valkovuokkoja. Nyt metsät kukkivat vuokkoja valkoisenaan ja tuovat minulle ihania muistoja. Tänään runosunnuntaissa runoja äitien kunniaksi.

Minä tahdon maljani tyhjentää,

kun ensi leivoset laulaa,

kun koivut on hiirenkorvallaan

ja vuorilla virrat pauhaa.

Ja tahdon ma lauluni lahjoittaa,

kun ensi joutsen soutaa,

kun kukka on puussa ja kukka on maassa

ja lehdot leikkihin joutaa.

– Eino Leino –
❤︎

Syreenin tuoksussa

kielojen aikaan

sinun naurusi, huumorisi heläjää

kevättä soi luontokin

sinua äiti nyt juhlitaan

katsohan tuotakin perhosta

se on taivaasta

sinisessä värissään

kultaa siivillään.

– Esther Helmiä –

❤︎

MUISTO

Lapsuusmuistoja kivut ja kuhmut,

korkeat kalliot, putoamiset, liukastuminen raitiovaunun alle, 

pitkä hetki täynnä äänetöntä huutoa. Pelastus.

Muistot pelkotiloja,

kouriintuntuvaa kauhua kaikesta mitä voi tapahtua,

kaikesta siitä mitä tapahtui.

Yritän muistaa

hyviä hetkiä, todella yritän. Vanhempien lohdutukset,

halaukset, ne muistan.

Pihan lapset haluavat minun hyppäävän jokeen,

tottelen heitä tietenkin, heitä on liian monta,

he ovat niin vahvoja ja pelottavia.

Vesi kutsuu, eikä minulla ole voimia vastustaa ketään.

Äiti tulossa töistä,

kävelee pitkin jokirantaa. Syli. Sen muistan. Sylissä turva hetken aikaa.

Saan nukkua äidin vieressä, isä on yövuorossa.

Äiti kertoo minulle satua

kultatukkaisesta prinsessasta,

joka asuu kultaisessa linnassa, kultaisella kukkulalla.

Prinsessa syö kultaisilta lautasilta, kultaisella lusikalla, kultakruunu päässään.

Vad ska hon äta, vad vill hon ha, den lilla prinsessan? 
Vad tror du, lilla gumman?

Tiedän vastauksen äidin kysymykseen.

Tiedän, mitä prinsessa haluaa syödä, 

parasta ruokaa maailmassa.

Kultatukkaisen prinsessan lautasella on hernekeittoa.

Jag gissade det.

Ei äiti arvaa, hän tietää.

Nukahdan,

hetken ajan unissani ei ole mörköjä.

— SusuPetal –
❤︎

Niin matkasin minä kauaksi

ohi suurten merien, vuorten jylhäisten

ei kulku ole aina ollut tasainen,

mutta ohjeesi, tukesi ovat mielessäin

siten saan suuntaa eteenpäin

Nyt vasta kaiken ymmärrän

en nuorena, teininä

sinä paljon itsestäsi annoit

huoli silmissä kulkuani katsoit

nyt olen äiti itsekin

kaiken näen selvemmin

sinua äitini rakkaudella muistaen

kiittäen hymyillen kaikesta

– Esther Helmiä –

❤︎

ALFHILD
Äidit vain, nuo toivossa väkevät,
Jumalan näkevät.
Heille on annettu voima ja valta
kohota unessa pilvien alta
ja katsella korkeammalta.
Alfhild, hän joka synnytti minut,
jo joka yö sinne purjehtinut,
missä nyt Eemeli tullen ja mennen
murahtaa vain, kuten täälläkin ennen.
Siellä he kulkevat tähtien rivissä
kirkasta vanaa,
isä ja äiti, peräkanaa.
Sieltä he katsovat kotoista mäkeä,
kissoja, koiria, tuttua väkeä,
viittoen, luikaten parhaansa mukaan,
ettemme loukkaisi Pispalan kivissä
jalkaamme kukaan.
Siellä he jollakin planeetalla
puutarhakeinussa pihlajan alla
viipyvät ääneti nuoruudenmuistoissa
morsiusparina Tampereen puistoissa -
ostaen kahvit ja pullat kai,
jos sattuu olemaan perjantai. -
Ja sitten, kun Pispala aamun saa,
äitini vuoteen valmistaa
ja linnut, linnut helää –.
- Oi kuinka on ihana elää
ja tuutia lastenlapsiaan
ja kertoa kauniita uniaan!
Niin suuri on Jumalan taivas ja maa,
oi lapseni, rakastakaa !
– Lauri Viita –
❤︎

Kiitos elämästä, Äiti.

Pari riviä tein kirjaimia tänään.

Siinä kaikki. Olen onnellinen.

– Lauri Viita –

❤︎

Lisää Estherin äitienpäivärunoja hänen blogissaan
Tuija luki Lassi Hyvärisen kokoelman Tuuli ja kissa, joka on Tanssiva Karhu -palkintoehdokas

Aurinkoista äitienpäivää kaikille äideille!

Olet täyttänyt ruumiini tulella #runosunnuntai

Tulevan ystävänpäivän kunniaksi puhutaan erotiikasta ja rakkaudesta

kahden postauksen voimin. Toisessa postauksessa esittelyssä

Kätlin Kaldmaan Rakkauden aakkoset.

Ensi viikon keskiviikkona on ystävänpäivä, joten tämä Runosunnuntai on omistettu rakkaudesta ja erotiikasta kertoville runoille. Ja niitähän löytyy runsaasti Sinikka Vuolan toimittamasta eroottisen runouden antologiasta Olet täyttänyt ruumiini tulella, Wsoy 2017. Bloggaukseni löytyy täältä. Antologia on upea läpileikkaus nykyrunoilijoiden eroottisiin näkemyksiin. Valitsin mukaan vain lyhyehköjä runoja. Osa postauksen runoista on tästä antologiasta, osa muualta.

Biisi loppuu mutta painan

'repeat'

koska tahdon lohtua,

toistuvaa, 

lohtua, 

lakanaa, 

kättä, 

lohtua. 

- Outi-Illuusia Parviainen, Meren nivelet 2017

...

RAKKAUDEN KUKKASET

Sinä kosketat salaista sisintäni

ja malttamatta kevättä odotelleet nuput

avaavat punaiset terälehtensä

juuri samalla hetkellä kun me

kohtaamme keskellä sydäntalvea.

Ne hehkuvat kuin häpeilevät huulet,

kukoistavat kuin nautinnon emi ja heteet.

Olkoon aistimuksia

kuin kukkien väriloistoa,

juuret syvällä rakkaimman sydämessä.

- Kätlin Kaldmaa, Rakkauden aakkoset 2015

...

MANA

Niin kuin köynnökset ovat kiinni pyörissä

kiinnityn sinuun.

Älä puhu. Kasva minuun, työnny lävitseni kohti valoa.

- Esa Mäkijärvi, Arktinen banaani 2015

...

Maisemassa on

niin paljon rakkautta

se valuu, vihreä hunaja

puista

- Irina Javne, Euroopan kylmin talvi 2012
...

Terälehteni
satavat samettiaan
ihollesi.  Keveä,
hellän häilyväinen
onnemme öinen huuma.
- riitta k

Teoriassa on niin.

Täällä on näin.

Yö on kaksi

vokaalia sisäkkäin.

- Lauri Otonkoski, Harmi 2009
...

Me kysyimme, vastasimme,

utelimme, väistimme,

itkimme, nauroimme,

ja kun makasimme hiljaa,

meidän ruumiimme kuiskailivat

toisilleen, ja rakkaudessa 

me sulimme toisiimme kokonaan.

- Erkki Kiviniemi, Toinen metsä 2005 - ote

...

onko minun lähdettävä näin

verhoutuneena yön usvaan

se on läpinäkyvää

se on valhe

häpeän itseäni huomisen pöydässä

eros vetää minua puoleensa

kuin magneetti

huomaan vajonneeni koomaan

hautaan sieluni aavikolle

minun on mentävä

saatava vastaus

- Tuulikki Mäki-Tanila, Rajattomia kuvitelmia 2010

MY MAN 

my man never 

lies to me 

never deceives never insults 

my man 

my man does not bring me flowers 

does not drown me in diamonds 

he takes me into his arms 

covers me with hot kisses 

with the touch of his warm hands 

with his own skin 

my man gets excited 

even if I am tired and fat and in a bad mood 

my own self 

he is not afraid does not run away does not let me forget 

how beautiful I am 

my man

- SusuPetal, käännös riitta k
...

KAKSI RAKASTAVAISTA

kaksi rakastavaista

iho muistaa ihon

peitto heitetty pois

lantion pehmeys

solisluun voima 

sormenpäät löytävät 

sen mikä on yhteistä 

ei omaa 

ei toisen 

kaksi rakastavaista 

iholla suolaa 

liian makeaa 

jano

joka ei lakannut koskaan

- SusuPetal

...

TEEN SINUA
sanoissa mieleni polut 

kuvaamattomat tiet

näkemättömät korallit 

pikarissa ne tarjoillaan

helmiä muotoillen 

kätesi kädessäni

uskaliaan ote 

mahlaa janoten

en minä sanoja tee 

teen sinua

suudelmista 

kosketuksista 

muistoista

- Esther Helmiä, Herkin liidoin sinisiipi 2015

Osallistun #runo18-haasteeseen postaamalla runoista joka sunnuntai.

Tänään mukana:
Luovasti vinossa / EH - Rakkaudesta sinuun

Harmaasusi / Harri Markoff  

❤︎

Hyvää tulevaa ystävänpäivää!

Esther Helmiä - Herkin liidoin sinisiipi #runosunnuntai

taivaankaaren sylissä / tarjotaan oranssia juomaa

unelmien tarjottimilta

Nyt eletään sydäntalvea, mutta Herkin liidoin sinisiipi vie kevääseen ja kesään. Lukemisen ajoitus  oli siis aivan loistava minulle, kaamoksen hämärässä väsähtäneelle. Kannen energiaa lataava oranssikin tuntuu hyvältä kuin mielen vitamiinipommi. Liekö Helmiällä ollut kuudes aisti, sillä paatsamasinisiipi on valittu Suomen kansallisperhoseksi vuonna 2017!

AIKA KATOAA TUULEEN

leikin vielä hetken hiuksillasi / solisevan puron naurua kuuntelen

käännän kylkeä sivullisille /sateenkaarta tavoitan

vielä on meillä aikaa / kutoa verkkoa / saada ansaan aika

kuka huusi tyhjään huoneeseen / kaiku leikki rotkoissa

elämä katoaa tuuleen / ellei ole unelmia

Runokokoelmassa on kaikkiaan  86 runoa, jotka kaikki henkivät herkkää rakkautta luontoon. Helmiä iloitsee keväästä ja kesästä, mutta kärsii minun laillani syksyn pimeydestä ja talven viimasta. Luonto ihastuttaa runoilijaa monimuotoisuudellaan ja luonto on hänelle tärkeä voimaannuttava voimavara. Värit ovat myös tärkeitä sillä runoilijan sielussa asuu taiteilijuus. Jo runojen otsikot kertovat luonnonrakkaudesta: Kesälle isken silmää, Kultaisille siiville, Kuikan huuto, Taivas saat katseeni, Hopeaiset oksat, Joutsenten kyynel ja Laventelin lumo. Tekstien asettelu kirjassa on ilmavaa ja kaunista.

LUMIRUUSUJEN KUTSU

suljen silmäni / hetken vaivun unelmiin

kuljen kohti äänettömyyttä / valkoisille hangille

siellä lepää katseeni / kiteissä hohtavissa

luonnon luovuus soittaa / rakkainta melodiaa

lumiruusujen sinfoniaa

Lukiessa tuntui, että kirjassa on paljon luettavaa. Monissa runokirjoissahan on monesti puolet vähemmän runoja, nekin lyhyitä. Tiedän että runoilija asuu Saksassa, mistä syystä hänen suomen kielensä saattaa tuntua tarkan lukijan korvaan hiukan ruosteiselta. Itse en nyt kuitenkaan kiinnittynyt kielioppiin tai oikeinkirjoitukseen, vaan minua puhutteleviin herkkiin mielikuviin. Olin aistivinani myös hienoista koti-Suomen kaipuuta ja paljonkin kiitollisuutta läheisistä ja rakkaista ihmisistä.

TEEN SINUA

sanoissa mieleni polut / kuvaamattomat tiet

näkemättömät korallit / pikarissa ne tarjoillaan

helmiä muotoillen / kätesi kädessäni

uskaliaan ote / mahlaa janoten

en minä sanoja tee / teen sinua

suudelmista / kosketuksista / muistoista

Monet säkeet jäivät muistiin ja kiihottivat mielikuvitustani. Ajattelin mitä kaikkea tämän tai tuon ympärille voisi kehittää, millaisen toisen tarinan alku se voisi olla. Mutta minä en runoile, ihailen vain muiden runosuonen tuotoksia.

SATEINEN MARRASKUU

ohitetaan marraskuu / mieleni sateesta turta

uomat täynnänsä / ei loppua näkyvissä

päivä toistaan seuraten / sataen

mieli rikkoo ikkunoita / poistaa ovia

että valon helpompi ois / kotiinsa suunnistaa

Olen lukenut Helmiältä aiemmin surutyörunokirjan Surun tie, johon hän puki lohduttomia tuntojaan äidin kuoleman jälkeen. Siinäkin kirjailija löysi lohtua ja voimaa luonnosta. Nyt teemat kuitenkin ovat iloisempia, joskin syksy tuo sateensa ja tuulensa mielenmaisemiin. Minusta tämä on ihana luonnonystävän runokirja, joka pitää toivon ja unelmat elossa muistuttaen, että kohta taas herää uusi kevät ja voimme nauttia kesän kukoistuksesta, väreistä ja tuoksuista kaikin aistein. Runot kannustavat unelmoimaan ja pitämään unelmista kiinni. Allekirjoitan täysin tämän ajatuksen: elämä katoaa tuuleen ellei ole unelmia.

...
unipuvussaan kevät vielä rypisteli 

havitteli aitiopaikkaa
...

Kirja löytyy Adlibriksestä.

Esther Helmiä

Herkin liidoin sinisiipi

BoD 2015

****

Omasta hyllystä
Sitaatit runoilijan luvalla

Hyvää huomenta! - Hyvää runosunnuntaita! 

Julkaisen joka sunnuntai jotain runoista.

Se voi olla muutama yksittäinen runo tai lukukokemukseni jostain runokokoelmasta.

Kuva: eh

Runosunnuntaissa mukana:
Luovasti vinossa / Esther Helmiä / Herkin liidoin sinisiipi

Harmaasusi / Harri Markoff  / Pikku viisarin hoppu
riitta k:n hai(na)ku kommenteissa

Tuija luki Saila Susiluodon upouuden teoksen Metropolis
KosminenK-blogissa oltiin Helena Sinervon uutuuden Mervelin lumoissa: 

❤︎

Reader why did I marry him? -blogin #runo18-haaste on taas käynnissä.  Kurkkaa linkkiin ja tule mukaan, blogi ei ole osallistumisen edellytys! Tänä vuonna luetaan runoja kaikkialta maailmasta ja lopuksi kirjoitetaan luettujen kokoelmien nimistä runo, suunnilleen näin:
'Haasteen päätteeksi jokainen julkaisee "oman" runon, joka muodostetaan luettujen runokokoelmien nimistä ja jota kukin voi halutessaan täydentää omilla sanoillaan. Luettujen runokokoelmien nimet tulee kuitenkin erottaa selvästi kokonaisuudesta esimerkiksi lihavoimalla tai kursivoimalla.'

Itse osallistun #runo18-haasteeseen postaamalla runoista joka sunnuntai.