18. huhtikuuta 2018

Eeva Vuorenpää - Kaksi rantaa


Kiinnostuin tästä kirjasta Amerikan siirtolaisuuden vuoksi, sillä sukututkimusta tehdessäni törmäsin mm. Ellis Islandin vastaanottokeskukseen ja netissä luettaviin maahantulodokumentteihin. Aikavälillä 1820-1930 Euroopasta imigroitui Yhdysvaltoihin yli 40 miljoonaa ihmistä, Suomesta noin 350 000, valtaosin Pohjanmaalta. Lähtijät olivat pääosin miehiä, myös perheellisiä. Amerikanleskiä jäi lapsineen paljon Suomeen, mikä aiheutti kunnille elatusongelmaa. Osa naisista ja lapsista seurasi miehiään myöhemmin; joskus siirtolaisuus oli tapa ottaa 'avioero'. Itse luin sydän sykkyrällä suvustani tämän saapumisilmoituksen: Albertina, 42 vuotta, mukana 5 dollaria, matkalla miehensä Eliaksen luokse. Elias oli lähtenyt siirtolaiseksi 10 vuotta aikaisemmin.

Kaksi rantaa on saanut inspiraationsa Eeva Vuorenpään oman tädin elämäntarinasta, jota kirjailija värittää fiktiolla. Amerikkaan lähtijä on nuori 17-vuotias Hanna, jolle jo New Yorkissa asuva Juho-eno kustantaa matkalipun. Hannan perhettä on matkan alla kohdannut suuri suru: äiti menehtyi yhdeksännen lapsensa synnytykseen. Koska elätettäviä lapsia köyhän Peuranmaan leskeksi jääneellä isännällä riittää, amerikaneno haluaa tarjota edes yhdelle paremman tulevaisuuden. Eletään 20-luvun puoliväliä.

Aika monta oli kylältä siirtolaiseksi jo lähtenyt, ja vallitsi pienoinen Amerikan kuume, jota kiertelevät höyrylaivayhtiön edustajat lietsoivat. Hannan matka on pitkä ja Atlantti myrskyää, mutta lopulta Vapaudenpatsas toivottaa tulijat tervetulleiksi. Hanna saa asua Juho-enonsa perheen luona ja pääsee pian tiskaajaksi ylelliseen Plaza-hotelliin, jossa hän kauhistelee hyvän ruuan tuhlausta. Eipä aikaakaan kun kaunis Hanna etenee saksalaisen miljonäärirouvan seuraneidiksi.

Suomalaiset Amerikan siirtolaiset pitivät tiiviisti yhtä, niin New Yorkissakin. Kokoontumisten ja juhlien tapahtumapaikka on Haali, jossa tanssitaan, juhlitaan ja vaihdetaan uutiset, kotimaan kuulumiset ja juorut. Siellä Hanna tapaa komean mandoliinia soittavan kelloseppä Martin. Puhtoinen ja viaton rakkaus sykkii useamman vuoden, mutta Martista ei ole sitoutujaksi. Viiden vuoden siirtolaisuuden jälkeen Hanna palaa vuodeksi Suomeen ja hautaa isänsä, mutta palaa vielä kerran New Yorkiin. Kaipuu Suomeen on kuitenkin suuri ja takaisin kutsuu myös salskea Einari.

Kaksi rantaa on puhtoinen kuin vanha Suomi-filmi - minulle liian siloinen, mutta eipä muuta oikeastaan Eeva Vuorenpäältä voi odottaakaan. Hän kuvaa hyvin, kiltisti ja herttaisesti amerikansuomalaisten elämää uudessa kotimaassaan. Vain nopeasti ja verhotusti sivutaan rumempaa puolta: tubin tai viinan viemiä sekä pörssiromahduksesta alkanutta lamaa ja työttömyyttä. Kuvaus suomalaisesta maalaiselämästä tapoineen ja rehteine ihmisineen on arkista ja aidon tuntuista, joskin turhan kiiltokuvamaista.

Kauniskantinen Kaksi rantaa on nuoren maahanmuuttajanaisen tarina, hyvin ja juoheasti kirjoitettu, mutta en aivan ole tämän tyyppisen rouva-litin / chick-litin ystävä. Mieleen tuli väkisinkin Enni Mustosen Syrjästäkatsoja-sarja. Mutta jos haluaa kurkistaa amerikansuomalaisten elämään tai suomalaisen maaseudun 1900-luvun idylliin, tämä voi olla oiva valinta sinulle. Autenttisia tapahtumia tarinassa ovat mm. suomalaiset Empire State Buildingin ja muiden pilvenpiirtäjien rakentajina, Rudolf Valentinon traaginen kohtalo ja tapaus Charles Lindberg. Monesti esiintyvä paikka romaanissa on Central Park, jonka talvinen luistinrata ja Betshedan enkeli suihkulähteineen olivat kirjan Hannalle tärkeitä. Koti-Suomen kadonnutta maalaisidylliä Vuorenpää kuvasi erittäin kauniisti ja maalauksellisesti.

Kuva täältä
Eeva Vuorenpää 
Kaksi rantaa
Kansi Taittopalvelu Yliveto
Minerva 2018
**
Kirjastosta
_______________

Espoolainen Eeva Vuorenpää on toiminut tv-ohjaajana ja käsikirjoittajana. Hänet tunnetaan lukuisista laatudokumenteistaan. Häneltä on aiemmin ilmestynyt hämäläisestä kartanoyhteisöstä kertova, suosittu romaanitrilogia Kotkansilmä (2007), Kotkansilmän perintö (2008) ja Kotkansilmän uusi loisto (2009) sekä jatkosodan aikaan sijoittuva romaani Arvet (2011). Kaksi rantaa on Eeva Vuorenpään viides romaani.

2 kommenttia:

  1. Tämäkin on luettava, vaikka annoit niukasti tähtiä. niin omakohtaista asiaa monessa kerroksessa. Löytyihän minulle dna-serkkuja fintiaaneista. Yksi heistä on Katja Ketun, Meeri Koutaniemen ja Maria Seppälän kirjassa Fintiaanien mailla. Emme tosin tiedän, mitä kautta olemme sukua. Toinen syy on se, että olen ollut lapsena itse siirtolaoisena Australiassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa mielenkiintoista Kirsti! Fintiaanien mailla on minulla lukematta, pitääkin muistaa. Itse löysin Usasta pari sukulaista, joiden kanssa sitten meilailtiin muutama vuosi. Pohjanmaalta siirtolaisuus oli tavattoman suurta 1800-luvun lopulla ja suorastaan pakkomielteisesti tutkailin Ancestry. comin sivuja.

      Vuorenpää kirjoittaa hyvin, mutta koin tämän vähän kevyeksi. Siirtolaisten elämä oli kyllä hyvin kuvattu, samoin Suomen köyhät maalaisolot 20-30 -lukujen taitteessa.

      Poista

KIITOS kommentistasi ♥ THANK YOU for your comment ♥

HUOM! Kaikki jonkun mainoslinkin sisältävät kommentit poistetaan. - OBS! All comments containing an advertising link shall be removed.

Kirja vieköön! ei pidä lukijarekisteriä eikä kerää minkäänlaisia lukijatietoja itse. Blogger-blogina noudatamme Googlen yksityisyydensuojakäytäntöä. Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivultaYksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.