Jukka Rajala - Kaita polku

Kauniista viljelymaisemistaan ja kartanoistaan kuulu pieni Somero on lahjoittanut Suomelle montakin kuuluisuutta: seiväshyppääjä Pentti Nikulan, teini-ikäisenä Somerolle muuttaneen Satumaa-säveltäjän Unto Monosen, M. A. Nummisen ja nyt käsillä olevan elämäkerran päähenkilön Rauli Badding Somerjoen (1947-1987). Olen käynyt Somerolla ja nähnyt myös Baddingin perheen vaatimattoman kotitalon, Paratiisi-kioskin ja vuonna 2015 paljastetun muistomerkin, Baddingin pysäkin. Badding-harrastajan Jukka Rajalan elämäkerta Kaita polku, Rauli Badding Somerjoen tarina on tarkka tietoteos tämän superlahjakkaan, mutta ristiriitaisen artistin taipaleesta ja elämästä.

Baddingin kotiseutu Hirsjärvi, CC-BY-SA

Rajala on paneutunut Baddiggin uraan pieteetillä. Hän kertoo seikkaperäisesti kunkin levytyksen syntyvaiheista, sen  vastaanotosta, listamenestyksestä ja vaihtuvien taustabändien kokoonpanoista. Lukuisat sitaatit eri muusikoilta ja lehtiarvosteluista elävöittävät hienosti tekstiä ja luovat autenttista ja tarkkaa ajankuvaa. 

Äärimmäisen mielenkiintoista, mutta ennen kaikkea liikuttavaa ja koskettavaa. Kaikista näistä piirtyy kuva superlahjakkaasta, mutta herkästä, onnettomasta, ujosta ja ristiriitaisesta miehestä.

Badding oli persoonallisuudeltaan arka ja ujo, ja hänen lapsuutensa hyvin köyhä. Äiti oli suvaitsemattoman uskonnollinen, isä sairasteleva sekatyömies. Sisaruksista veli Kari toimi myös musiikkibisneksessä veljensä kanssa, sisko Mailis kirjoitti sanoituksia. Rajala kertoo realistisesti lapsuuden vaatimattomista oloista, noususta huipulle ja vääjäämättömästä viinan viemästä tuhosta. Kaita polku näyttää millaista oli köyhän nuoren elämä 60-luvulla: ilman rahaa ja vailla kunnollisia harrastus- tai muita mahdollisuuksia.

Minua liikutti Baddingin tavaton herkkyys, hän oli ailahtelevaisuuden ja huonon itsetunnon repimä. Mieliala vaihtui salamannopeasti mustuuteen ja itsetuhon ajatuksiin. Hyvinä hetkinään hän nautti esiintymisestä ja sai yleisön haltioitumaan; huonoina hetkinä lavalle meno oli vastenmielistä ja paniikin sävyttämää. Tähän esiintymispelkoon ja -jännitykseen auttoi alkoholi - siitä kai se alkoholismi sitten lähti. Solistin esiintymispelko ja sen tuoma epävarmuus aiheuttivat myös suunnattomia hankaluuksia Baddingin kulloisellekin bändille. Oli maaniteltava ja keksittävä jippoja, etsittävä solistia kotoa ja lähikuppiloista, piiloteltava pulloja. Myös musiikissaan Badding oli kaksijakoinen: Suomessa uutta luova rokkari, joka rakasti myös humppaa, tangoja ja lastenlauluja. 

Useimmat meistä vähän vanhemmista muistavat kun Fiilaten ja höyläten räjäytti pankin tai ainakin sen jälkimainingit. Baddingin omia hittisävellyksiä on iso liuta, eikä niitä aika juuri ole purrut: Paratiisi, Bensaa suonissa, Valot, Tähdet, tähdet... Covereitakin piisaa: Aurinkoiseen sateeseen, Ikkunaprinsessa, Paras haihtua vaan... Baddingillä oli geeneissään luontainen tulkintakyky, pettämätön rytmitaju ja riimittelyn taito. Hän sävelsi, sanoitti itse ja käänsi tekstejä.

Tässä teoksessa ei ole julkaistu yhtään Baddingin eikä kenenkään muunkaan sanoitusta. Mutta kirjassa puhutaan paljon sanoituksista ja covereiden kääntäjistä, siksi julkaisen tämän runosunnuntai-tagin alla. Ahkerasti Baddingille sanoitti mm. Jarkko Laine, jonka Badding-sanoituksia ovat mm. Bensaa suonissa (1970), Hymyile Miss Universum (1970), Pilvet karkaa, niin minäkin (1970), Fiilaten ja höyläten (1974) sekä Suomen Talvisota 1939–1940 -yhtyeen Kekkonen-rock (1969). Muita sanoittajia olivat esim. Kirsti Hartikainen, Baddingin sisko Mailis Niemelä ja Marketta Saarinen.

Baddingin traagisesta elämästä oli surullista lukea. Levytyksistä ja keikoista ansaitut tienestit haihtuivat jonnekin ilmaan ja taiteilija itse asui surkeissa loukoissa tai lymyili kavereiden nurkissa. Eihän tämä tietysti ensimmäinen traaginen taiteilijakohtalo ole, mutta aina se koskettaa. On kuitenkin oltava onnellinen siitä valtavan hienosta musiikkiperinnöstä, jonka Badding on meidän suomalaisten iloksi ja edelleen kuunneltavaksi jättänyt.

Kaita polku on erittäin hyvä elämäkerta. Se on tietokirjamaisen tarkka, monipuolinen ja asiallinen. Se kertoo niin artistin valoisista kuin pimeistä puolista luoden samalla tarkan silmäyksen tuon ajan iskelmämusiikin kenttään Suomessa. Kirjan graafinen suunnittelu on selkeä ja hyvä, faktapainotteisuutta keventävät lukuisat valokuvat aina Baddingin lapsuudesta asti. Rajala analysoi myös levyjen kannet kiinnostavasti. Eittämättä Badding-fanin toiveteos!

Kuva: Wikipedia

Jukka Rajala
Kaita polku, Rauli Badding Somerjoen tarina
Siltala 2018
*****
Kustantajan lukukappale - kiitos
_______________

Jukka Rajala (s.1962) on Muoniossa asuva toimittaja. Vinyylilevyjä keräilevän Rajalan sydäntä ovat erityisen lähellä suomalainen rock- ja popmusiikki sekä kantri, blues ja rock. 

Lisään tähän loppuun pari Youtube-linkkiä: 

The Ultimate kesäbiisin Paratiisi sekä elämäkerran nimikappaleen Kaita polku.

PARATIISI
Sävel Rauli Badding Somerjoki

Sanat Arja Tiainen ja Rauli Badding Somerjoki

Kun mä sinut kohtasin, oli ilta ihanin

Linnut lauloi ja kimmelsi taivaan kuu.

Sinä sanoit menkäämme maalle meidän landelle

Mietin nyt juttu tää onnistuu

Perille kun saavuttiin kukat kukki tuoksui niin

Meri vaahtosi kuin olut kuohuaa

Heti rantaan kuljettiin, liiat kuteet riisuttiin

Oli tunnelma niin huumaava

Oi, jos sulle voisin antaa kaikkein kauneimman

Tämän maailmani pallon valtavan

Mutta enhän sitä tee, pieni hetki riittänee

Kun sun vierelläsi näin olla saan

Varret yhteen kiedottiin, hiekka tarttui varpaisiin

Meren kiihkeään rytmiin kun vaivuttiin

Pientä huulta heitit kai, suoraan suusta suuhun vain

Näistä aikuiset puhuu kuiskuttain

Oi, jos sulle voisin antaa kaikkein kauneimman

Tämän maailmani pallon valtavan 

Mutta enhän sitä tee, pieni hetki riittänee 

Kun sun vierelläsi näin olla saan
_____

KAITA POLKU

Sävel ja sanat Rauli Badding Somerjoki

Sanoitusta en löytänyt, mutta Rajala sanoo kirjassa näin: "Kaita polku oli Raulin 16-vuotiaana kirjoittama ja jo The Five Yesin ohjelmistosta tuttu rauhallinen balladi, joka sävellyksenä tuo mieleen Valot-kappaleen. Laulun tekstissä Rauli muistuttaa ainoastaan kaidan polun johtavan onneen ja kauneuteen. Laulua kuunnellessa ei ole vaikea arvioida sanojen kummunneen tuskan viittaa ajoittain jo nuoresta harteillaan kantaneen Baddingin omasta elämästä."