Baddingin kotiseutu Hirsjärvi, CC-BY-SA |
Rajala on paneutunut Baddiggin uraan pieteetillä. Hän kertoo seikkaperäisesti kunkin levytyksen syntyvaiheista, sen vastaanotosta, listamenestyksestä ja vaihtuvien taustabändien kokoonpanoista. Lukuisat sitaatit eri muusikoilta ja lehtiarvosteluista elävöittävät hienosti tekstiä ja luovat autenttista ja tarkkaa ajankuvaa.
Äärimmäisen mielenkiintoista, mutta ennen kaikkea liikuttavaa ja koskettavaa. Kaikista näistä piirtyy kuva superlahjakkaasta, mutta herkästä, onnettomasta, ujosta ja ristiriitaisesta miehestä.
Badding oli persoonallisuudeltaan arka ja ujo, ja hänen lapsuutensa hyvin köyhä. Äiti oli suvaitsemattoman uskonnollinen, isä sairasteleva sekatyömies. Sisaruksista veli Kari toimi myös musiikkibisneksessä veljensä kanssa, sisko Mailis kirjoitti sanoituksia. Rajala kertoo realistisesti lapsuuden vaatimattomista oloista, noususta huipulle ja vääjäämättömästä viinan viemästä tuhosta. Kaita polku näyttää millaista oli köyhän nuoren elämä 60-luvulla: ilman rahaa ja vailla kunnollisia harrastus- tai muita mahdollisuuksia.
Minua liikutti Baddingin tavaton herkkyys, hän oli ailahtelevaisuuden ja huonon itsetunnon repimä. Mieliala vaihtui salamannopeasti mustuuteen ja itsetuhon ajatuksiin. Hyvinä hetkinään hän nautti esiintymisestä ja sai yleisön haltioitumaan; huonoina hetkinä lavalle meno oli vastenmielistä ja paniikin sävyttämää. Tähän esiintymispelkoon ja -jännitykseen auttoi alkoholi - siitä kai se alkoholismi sitten lähti. Solistin esiintymispelko ja sen tuoma epävarmuus aiheuttivat myös suunnattomia hankaluuksia Baddingin kulloisellekin bändille. Oli maaniteltava ja keksittävä jippoja, etsittävä solistia kotoa ja lähikuppiloista, piiloteltava pulloja. Myös musiikissaan Badding oli kaksijakoinen: Suomessa uutta luova rokkari, joka rakasti myös humppaa, tangoja ja lastenlauluja.
Useimmat meistä vähän vanhemmista muistavat kun Fiilaten ja höyläten räjäytti pankin tai ainakin sen jälkimainingit. Baddingin omia hittisävellyksiä on iso liuta, eikä niitä aika juuri ole purrut: Paratiisi, Bensaa suonissa, Valot, Tähdet, tähdet... Covereitakin piisaa: Aurinkoiseen sateeseen, Ikkunaprinsessa, Paras haihtua vaan... Baddingillä oli geeneissään luontainen tulkintakyky, pettämätön rytmitaju ja riimittelyn taito. Hän sävelsi, sanoitti itse ja käänsi tekstejä.
Tässä teoksessa ei ole julkaistu yhtään Baddingin eikä kenenkään muunkaan sanoitusta. Mutta kirjassa puhutaan paljon sanoituksista ja covereiden kääntäjistä, siksi julkaisen tämän runosunnuntai-tagin alla. Ahkerasti Baddingille sanoitti mm. Jarkko Laine, jonka Badding-sanoituksia ovat mm. Bensaa suonissa (1970), Hymyile Miss Universum (1970), Pilvet karkaa, niin minäkin (1970), Fiilaten ja höyläten (1974) sekä Suomen Talvisota 1939–1940 -yhtyeen Kekkonen-rock (1969). Muita sanoittajia olivat esim. Kirsti Hartikainen, Baddingin sisko Mailis Niemelä ja Marketta Saarinen.
Baddingin traagisesta elämästä oli surullista lukea. Levytyksistä ja keikoista ansaitut tienestit haihtuivat jonnekin ilmaan ja taiteilija itse asui surkeissa loukoissa tai lymyili kavereiden nurkissa. Eihän tämä tietysti ensimmäinen traaginen taiteilijakohtalo ole, mutta aina se koskettaa. On kuitenkin oltava onnellinen siitä valtavan hienosta musiikkiperinnöstä, jonka Badding on meidän suomalaisten iloksi ja edelleen kuunneltavaksi jättänyt.
Kaita polku on erittäin hyvä elämäkerta. Se on tietokirjamaisen tarkka, monipuolinen ja asiallinen. Se kertoo niin artistin valoisista kuin pimeistä puolista luoden samalla tarkan silmäyksen tuon ajan iskelmämusiikin kenttään Suomessa. Kirjan graafinen suunnittelu on selkeä ja hyvä, faktapainotteisuutta keventävät lukuisat valokuvat aina Baddingin lapsuudesta asti. Rajala analysoi myös levyjen kannet kiinnostavasti. Eittämättä Badding-fanin toiveteos!
Kuva: Wikipedia |
Kaita polku, Rauli Badding Somerjoen tarina
Siltala 2018
*****
Kustantajan lukukappale - kiitos
_______________
Jukka Rajala (s.1962) on Muoniossa asuva toimittaja. Vinyylilevyjä keräilevän Rajalan sydäntä ovat erityisen lähellä suomalainen rock- ja popmusiikki sekä kantri, blues ja rock.
Lisään tähän loppuun pari Youtube-linkkiä:
The Ultimate kesäbiisin Paratiisi sekä elämäkerran nimikappaleen Kaita polku.
PARATIISI
Sävel Rauli Badding Somerjoki
Sanat Arja Tiainen ja Rauli Badding Somerjoki
Kun mä sinut kohtasin, oli ilta ihanin
Linnut lauloi ja kimmelsi taivaan kuu.
Sinä sanoit menkäämme maalle meidän landelle
Mietin nyt juttu tää onnistuu
Perille kun saavuttiin kukat kukki tuoksui niin
Meri vaahtosi kuin olut kuohuaa
Heti rantaan kuljettiin, liiat kuteet riisuttiin
Oli tunnelma niin huumaava
Oi, jos sulle voisin antaa kaikkein kauneimman
Tämän maailmani pallon valtavan
Mutta enhän sitä tee, pieni hetki riittänee
Kun sun vierelläsi näin olla saan
Varret yhteen kiedottiin, hiekka tarttui varpaisiin
Meren kiihkeään rytmiin kun vaivuttiin
Pientä huulta heitit kai, suoraan suusta suuhun vain
Näistä aikuiset puhuu kuiskuttain
Oi, jos sulle voisin antaa kaikkein kauneimman
Tämän maailmani pallon valtavan
Mutta enhän sitä tee, pieni hetki riittänee
Kun sun vierelläsi näin olla saan
_____
KAITA POLKU
_____
KAITA POLKU
Sävel ja sanat Rauli Badding Somerjoki
Sanoitusta en löytänyt, mutta Rajala sanoo kirjassa näin: "Kaita polku oli Raulin 16-vuotiaana kirjoittama ja jo The Five Yesin ohjelmistosta tuttu rauhallinen balladi, joka sävellyksenä tuo mieleen Valot-kappaleen. Laulun tekstissä Rauli muistuttaa ainoastaan kaidan polun johtavan onneen ja kauneuteen. Laulua kuunnellessa ei ole vaikea arvioida sanojen kummunneen tuskan viittaa ajoittain jo nuoresta harteillaan kantaneen Baddingin omasta elämästä."
Kiitos Riitta tästä kattavasta esittelystä. Jos törmään tähän kirjastossa tai alennuskorissa se lähtee mukaani.
VastaaPoistaJämä on juuri ilmestynyt Kirsti, suositan. Faktaa on paljon, mutta oli mielenkiintoista tehdä nostalginen aikahyppy 70-80 -luvuille. Niin lahjakas mies, niin traaginen kohtalo.
PoistaTämä on pakko lukea, nuoruuteni musiikkia. Hyllystä löytyvät edelleen Baddingin alku-uran vinyylit.
VastaaPoistaTurussa asuneena sinulla nousee varmaan paljon nostalgisia muistoja Susu. Kirjassa puhuttiin paljon Turun musiikkipiireistä, Jarkko Laineesta ja Markku Intosta etc. M A Nummisen sävellykset sukupuolioppaan tekstiin ja lakitekstiin tulivat myös mieleen... Varsinainen nostalgiatrippi!
PoistaHi Dear, are you truly visiting this site on a regular basis, if so after that
VastaaPoistayou will definitely take nice knowledge.