4. huhtikuuta 2018

Ilmar Taska - Pobeda 1946


Elokuva- ja teatterimiehenä tunnetun Ilmar Taskan esikoisromaani Pobeda 1946 vie aikaan, jolloin rautaesirippu laskeutui Euroopan ylle ja jakoi maanosan. Setä Stalinin koneisto kävi kiivaasti puhdistaakseen Baltian satelliittivaltionsa vastavallankumouksellisesta aineksesta ja asuttaakseen maat kunnon neuvostokommunisteilla. Virossakin kantaväestöä vangittiin, surmattiin ja kyydittiin Siperiaan; tilalle tuotiin väkeä kaukaa synnyinseuduiltaan, aina Keski-Aasiasta asti.

Tarinan keskiössä on etu- ja sukunimetön perhe: pieni poika, perhettä pystyssä pitävä äiti ja kodin peräkammarissa ikkunan eteen vedettyjen verhojen hämärässä piilotteleva isä. Isä on elossa siksi, että koneisto luulee hänen kuolleen. Elämä on pelon täyttämää, köyhää ja toivotonta. Mutta yllättäen pojan elämään ilmaantuu iso ilo, kun kotikadulla kurvailee Pobeda-setä tuliterässä beessissä autossaan.

Pobeda-setä on iloinen, hymyilevä ja ystävällinen. Poika luottaa heti kättelyssä tähän synkän isän vastakohtaan; onni on täydellinen kun hän saa istua sedän sylissä ja pääsee itse ratin taakse. Mutta kohta koppiauto kurvaa kodin eteen, isä häviää ja äiti itkee. Eipä kestä kauaa kun äitikin katoaa, mutta onneksi Pobeda-setä pitää pojasta huolta. Siltä ainakin näyttää ja siihen poika luottaa.

Pojan Johanna-täti eli ennen sotaa etuoikeutettua sinkkunaisen elämää: hän eli oopperoilleen ja rooleilleen. Nyt Tallinnan Estonia-ooppera on pommitettu maan tasalle ja hienoon kotiinkin asutetaan kaukaa tuotu paimentolaisperhe.  Yhteydenpito Briteissä asuvaan BBC:n radiojuontajaan Alaniin on liki mahdotonta, sillä ennen kukoistanut kulttuurivaihto maiden välillä on jäissä, rajat kiinni ja sensuurin silmä näkee kaiken. Onko näiden kahden, eri maailmoista tulevien rakkaudella tulevaisuutta?

Taskan tyyli on raskaasta aiheesta huolimatta keveän tuntuista ja toteavaa, hän ei sorru liikaan paatokseen. Pobeda 1946 ammentaa kirjailijan omista ja hänen sukunsa kokemuksista. Pelon, epäilysten ja ilmiantojen sävyttämä Viron neuvostoaika ei voi jättää kylmäksi. Johannan ja Alanin rakkaustarinan kerronta ei ajoittain napannut, mutta heidän epätoivoinen tilanteensa oli toki hyvin kuvattu. He olivat kuin vainottu ja jäljitetty elokuvan trilleripari tavatessaan salaa Moskovassa! Virkistävää oli sekin, että rakkauspari edusti vanhempaa ikäluokkaa eikä nuorta ja kaunista. Turvallisuuspäällikön hommissa ahkeroiva Pobeda-setä luuli olevansa turvassa koneiston yläportailla, mutta aina löytyy se ylempi joka määrää. Pojan äiti, puhdas lumikello, vetosi mieheen, mutta koneiston rattaalla ei ollut varaa tunteisiin, koneistolle oli uhrattava kaikki inhimillisyys.

Koskettavimmin Taska kuvasi tätä pientä ja sitkeää poikaa, joka joutui kahden toisiaan vastaan taistelevan ideologian väliin. Poika ei tiennyt ketä uskoa, kehen luottaa; ei tiennyt kumpaan maailmaan itse kuului. Monet uudet käsitteet - kansanviholliset sun muut - panivat hänen päänsä pyörälle. Pojan kohtalo jäi romaanissa avoimeksi. Hänen pientä rintaansa puristi syyllisyys, mutta sykäytti toivo isän löytymisestä. Poika ei ollut ainoa yksin ja orvoksi jäänyt virolainen lapsi; heitä palautui takaisin Viroon Stalinin kymmeniltä vankileireiltä sitä mukaa kun vanhemmat siellä kuolivat. Sofi Oksasen teosten lukemisesta on aikaa, joten oli terveellistä palauttaa mieliin Viron kärsimyksen ajat. Ilmapiiri on tänäänkin jännittynyt ja uhkia lentelee Euroopan yllä, joten aika pelottava ja vahva lukukokemus.

Kuva: Viktor Burkivski / Postimees
Ilmar Taska (s. 1953) on tunnettu elokuvan ja teatterin maailmasta. Hänen perheensä oli monien muiden virolaisten tapaan karkotettuna kotiseudultaan.

Taska on julkaissut 2010-luvulla novelleja. Novelli Annetaan vuokralle hyväksyttiin antologiaan Best European Fiction 2016, ja se on julkaistu suomeksi Viro-instituutin antologiassa Nippernaati 2 (2016).




Ilmar Taska
Vironkielinen alkuteos Pobeda 1946 / 2016
Pobeda 1946
Suomentanut Jouko Vanhanen
Wsoy 2017
****
Kirjastosta
_______________

Kaikki tagillä viro
Charmantti Taska oli vieraana Helsinki Litissä. Tässä linkki Sofi Oksasen haastatteluun / Yle Areena.
Lukuhaaste Rakas Viro juhlistaa Viron 100-vuotista itsenäisyyttä - somessa #rakasviro

5 kommenttia:

  1. Tämä on luettava naapurimaan juhlan kunniaksi. Oksanen jätti nälän Viron ihmiskohtaloihin. Lapsen näkökulma kiinnostaa aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota pientä poikaa käytettiin hyväksi aivan kaamealla tavalla, plus sitten hän jäi melkein oman onnensa nojaan :( Minulle tulivat kylmän sodan hyytävät ajat elävästi mieleen; Suomessakin pelättiin itäistä naapuria. Evakkoäitini näki aina painajaisia, että venäläiset vyöryvät pihalle.

      Yritän nyt Viron juhlavuonna tutustua virolaiseen kirjallisuuteen.

      Poista
  2. Tämä kirja on minullakin lukulistalla. Muutenkin pitäisi lukea virolaisiakin kirjoja; niitä en nimittäin ole juurikaan lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monella varmaan sama juttu virolaisten suhteen. Voit klikata itsesi vaikka Viro-instituutin sivulle, siellä on luettavissa kaksi Nippernaatia - novelleja ja runoja.

      Poista
  3. ---Spoileria spoileria ---
    Ajeleeko poika lopussa moskovan trollikalla vai missä? "Kulki aina vain". Jäikö hän katulapseksi moskovaan tms.

    VastaaPoista

KIITOS kommentistasi ♥ THANK YOU for your comment ♥

HUOM! Kaikki jonkun mainoslinkin sisältävät kommentit poistetaan. - OBS! All comments containing an advertising link shall be removed.

Kirja vieköön! ei pidä lukijarekisteriä eikä kerää minkäänlaisia lukijatietoja itse. Blogger-blogina noudatamme Googlen yksityisyydensuojakäytäntöä. Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivultaYksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.