15. huhtikuuta 2018

Tekla Inari - Siniset vuodet - Blue Years #runosunnuntai



If you want to know when the right moment is: it's now.
Always now. There really is nothing else.

Siniset vuodet vai alakulon vuodet? Se on kysymys, joka ensiksi tuli runokirjan nimestä mieleen. Runoilija on valinnut sinisen, jota minäkin ajattelin mielikuvissani ensin. Mutta saatuani kirjan käsiini ymmärsin, että alakulostahan se joka tapauksessa puhuu: rakkauden menettämisestä, värien katoamisesta. Kannet ovat raskaan tummanharmaat, raskaammat kuin betoni. Kaupunkilaistytön ankea elämänpiiri.

Siniset vuodet - Blue Years on kokeellinen runokirja, joka yhdistää kuvaa ja sanaa. Runoilijan itse ottamat arkiset valokuvat ilmentävät runominän alakuloista ja tyhjää mieltä. Kuvat on napattu sieltä täältä, sattumanvaraisesti, kauneutta etsimättä, kuvauskohteita asettelematta. Kuvien arkinen rumuus viestii samaa: täällä asuu ikävä, täällä asuu kaipuu. Mitään suurta valokuvataidetta kuvat eivät tarkoituksellisesti ole, lisäävätpä oman panoksensa runominässä vellovaan harmauteen ja sydänsuruun. Kirja on kauttaaltaan kaksikielinen, englanninnokset ovat Kasper Salosen käsialaa.

Tekla Inari on 80-luvulla syntynyt helsinkiläinen taiteilija (lue lisää bloggauksen lopusta). Runot on kirjoitettu puhelimella ja kuvatkin puhelimella otettuja. Painos on 600 kpl ja jokainen kirja on numeroitu, kirjastosta lainaamani kirja on nro 57. Runot vaikuttivat minusta arjen mieleen tuomilta seilaavilta ajatuksilta ja kertovat nuoren naisen pettymystä ja kokemusta kaaosmaisessa maailmassa. Muutamasta pitemmästä runosta löysin todella koskettavaa menetetyn rakkauden ikävää:

Rakas,
muistatko vielä minua?
Tapasimme omenankukkien aikaan
sähkönsinisellä vuosikymmenellä.
Olin se tyttö,
joka tarttui mustan takkisi liepeestä
kun poltit kadulla tupakkaa
ja nauroit auringolle ja pilville.
...

Tapaa minut tänään
tällä sateen lävistämällä kadulla.
Etsi niiden puiden alta,
joiden oksilta runot roikkuvat.
Olen yhä täällä, en vielä muualla
odotan happea, varjoa, sinistä hetkeä
mahdollisuutta kuiskata loppuun
avaruuksia yhteen kurovat sanat.
...

Vuoret kuiskivat:
elämä on lyhyt.
Ei saisi hävetä.
Häpeän kumminkin.
Pimeitä kasvojani, 

hopeaista yksinäisyyttä
sitä, että sinut
minä menetin.
...

Arjen jatkaminen
on ainoa mahdollisuus.

Arki on ruusuni.
...



Lukukokemus oli mielenkiintoinen. Koin Siniset vuodet - Blue Years pienenä poikkitaiteellisena teoksena enkä vastaavaa ole aiemmin kokenut tai lukenut. Ensimmäisellä lukukerralla mikään ei liikahtanut, ihmettelin vain; toisella joidenkin runojen herkkyys ja ikävä sittenkin tulivat liki.

Tekla Inari
Blue Years
Englanninkieliset käännökset Kasper Salonen
Graafinen suunnittelu Tekla Inari & Jaakko Suomalainen
Kosmos 2017
***
Kirjastosta
_______________

Kustantajan sivuilta:
Miltä tuntuu olla samaan aikaan sekaisin ja rakastunut? Mistä löytää merkitys valmiissa maailmassa? 
Siniset vuodet kuvaa kahden nuoren aikuisen sydäntäsärkevän rakkaustarinan pirstoutuneessa nykymaailmassa. Enimmäkseen älypuhelimella kuvattu ja kirjoitettu teos on mustan huumorin ja melankolian sävyttämä kuvaus sitoutumattomuudesta. Se nauhoittaa riipaisevasti ja runollisesti nuoruutta 2000-luvulla: vimmaa, sydänsurua, itsekkyyttä; murhetta, säätöä, hauskuutta.

Tekla Inari sekä valokuvaa että kirjoittaa. Kollaasimaisissa, kuvaa ja tekstiä yhdistävissä teoksissaan hän pyrkii yhdistämään henkilökohtaisen, yhteiskunnallisen ja esteettisen. Hänen ensimmäinen teoksensa, sodan traumaa Suomessa nuoren naisen näkökulmasta kuvaava Perintö / Legacy (Musta Taide / Aalto ARTS Books, 2015) valittiin vuoden kauneimpien kirjojen joukkoon.

4 kommenttia:

  1. Täytyy tätä vilkaista kirjastoreissulla, jos meiltä löytyy. Kiinnostaa tuo kuvien yhdistäminen runoihin. Luettuani kirjan esittelysi, hämmentää tuo kustantajan maininta vuoden kauneimpien kirjojen joukkoon valinta.
    Hyvää runosunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kauneimpien joukkoon valittu oli Inarin toinen kirja - Perintö jota en ole selaillut. Kuvat ovat aika rumia, tässä puhuu nuori taiteilija. Selaa ihmeessä jos löydät. Hyvää eunosunnuntaita!

      Poista
  2. Tässä kokoelmassa oli valtavan hienoja kohtia, joista yksi lemppareitani oli tämä:

    "Kenen tarinassa olen rivi?
    Kenen kokonainen tarina olen?
    Ehkä olisin halunnut romaanin,
    huomisen pituisen sadun."

    Kokoelma ei suostu jäämään pelkästään luettavaksi, vaan se vaikuttaa kokonaisvaltaisemmin kuviensa kautta. Minä löysin tästä jotain samansuuntaista maastoa kuin Johannes Ekholmin romaanissa Rakkaus niinku.

    Olen kovin iloinen Riitta, että sinäkin luit Siniset vuodet, sillä se ei paljoa ole blogeissa esiin päässyt. Hyvää runosunnuntaita (joka tänäkin sunnuntaina jää postauksen osalta minulta väliin).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno on sitaattisi Omppu. Tämä oli jännän kokeellinen ja kun paneutui, löytyi niitä koskettavia kohtia myös - alun hämmennyksen jälkeen. Voisi tutustua tuohon Perintöön myös jossain välissä.

      Poista

KIITOS kommentistasi ♥ THANK YOU for your comment ♥

Kirja vieköön! ei pidä lukijarekisteriä eikä kerää minkäänlaisia lukijatietoja itse. Blogger-blogina noudatamme Googlen yksityisyydensuojakäytäntöä. Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.