Mikko Haaksluoto - Laseista läpi

Mikko Haaksluoto (s. 1974) on kasvanut Kerimäellä, mutta asunut jo kymmenen vuotta Kotkassa. Laseista läpi on hänen neljäs novellikokoelmansa. Kokoelmassa on vain kolme pitkää novellia, pisin niistä noin satasivuinen. Haaksluoto vie lukijan jonkinlaiseen 70-luvun perusjunttilandiaan, jossa ei ehkä ole miellyttävä olla, mutta mielenkiintoista kyllä. Novellit kertovat syrjäytyneistä ihmisistä, jotka pyristelevät hyvinvointiyhteiskunnan rattaissa.

Hääkutsu

Tämän novellin päähenkilö on kolmikymppinen nälkätaiteilija Jarkki. Miehellä on opettajan tutkinto, mutta hän ei ole kertaakaan hakenut alan töitä; hän unelmoi kirjailijuudesta ja kitkuttelee peruspäivärahalla. Jarkki hoitaa vihaansa ja ahdistustaan viinalla. Tänä iltana rahat on loppu, mutta kaikkien pilkkaama vanhempi homomies Joke tarjoaa - onhan hänellä menestyvä yritys ja lämmin sydän. Jarkki purkaa sydäntään ja hukuttaa murheitaan viinaan kuin viimeistä päivää ja herää Joken kotona, tämän sängyssä. Seuraa pornahtavan intiimiä seksipuuhastelua ja -puhetta näiden kahden miehen, heteron ja homon, kesken. Jarkki joutuu tunnustamaan, että heteromiesten mollaaman Joken koti on hieno ja siisti, ja että hän on ainoa joka välittää. 

Rotinat

Hanna on yli kymmenen vuotta Helsingissä asunut psykologi, joka palaa talvilomalla kotikylään. Kaikki on tuskastuttavan ennallaan: vanhenevat isä ja äiti kinastelevat keskenään ja nelikymppinen veli pyörii täyshoidossa. Rotinavisiitti kouluaikaisen bestiksen Paulan kotiin on koettelemusten koettelemus. Paula ja miehensä Kari-Pekka elävät kunnan asunnossa työttöminä hyödyntäen kaikki mahdolliset tuet. Kari-Pekan pitkiin puheenvuoroihin Haaksluoto lataa mainiosti kaiken sen, mitä joku eteläsavolainen perusjuntti voisi oikeastikin ajatella. Helsingissä niin tehokas ja itsenäinen virkanainen Hanna taantuu takaisin kiltin tytön rooliinsa ja tunnustaa sisimmässään, että omatkin ajatukset myötäilevät Kari-Pekan ajatuksia. Sivistys on pintakiiltoa, junttius pysyy.

Lasien läpi

Jarkko Mahosta on pahemman kerran kusetettu. Avovaimo Maarit jaksoi yksitoista vuotta katsella miehen ryyppyputkia kunnes mitta täyttyi. Nainen pakkasi lapsen ja muutti toisen miehen luo; myi omissa nimissään olleen pariskunnan talon, vei irtaimen ja jätti miehen tyhjän päälle. Mahonen ei ryypyissään edes oikein tajunnut koko tilannetta, mutta on onnistunut nyt olemaan antabuksen avulla peräti neljä kuukautta selvin päin. Entinen anoppi Salme on ainoa, joka tukee ja ymmärtää. Anoppi on järjestellyt yhteishuoltajuussopimuksenkin, mikä takaa isälle oikeuden tyttärensä tapaamisiin. Mutta sosiaalitanttaran puheilla Mahosen pinna palaa ja katastrofi alkaa vyöryä koko voimallaan. Kun apua ei saa hyvällä, sitä saa sitten pahalla.

MITÄPÄ TUUMIN - PLUSSAT JA MIINUKSET
Tekstiä leimaa yleisesti hienoinen jaarittelu ja turhat ja tyhjät sanat. Toivoisin, että Haaksluoto pääsisi besserwissermäisistä jaarittelumaneereistaan eroon ja luottaisi enemmän lukijan päättelykykyyn. Kaikkea ei tarvitse selittää puhki, vihjaus riittää. Novellit olivat kiinnostavia, tosin pitkinä ne olivat toisteisia ja puuduttavia.

Pidin savoksi kirjoitetuista dialogeista! Ne tuntuivat kaikessa jahkaavuudessaan aidoilta, tosilta ja eläviltä. Voisin hyvin istua kärpäsenä katossa kuuntelemassa näiden ihmisten jutustelua jossakin syrjäkylän baarissa. Haaksluoto tuo hyvin esiin syrjäytyneiden ihmisten ajattelutapaa. Kehä kolmosen sisäpuolella asuvalle tekee hyvää kurkistaa, millaista elämä muualla voi olla.

Mikko Haaksluoto - Laseista läpi

Kannen kuva Alexandra Kulonen
Atrain & Nord 2018
**
Kiinnostava, mutta ei ominta genreä.
Kustantajalta - kiitän!
_______________

Helmet-haaste: 25 (uusi kirjailija), 37 (pienkustantamo),