Gail Honeyman - Eleanorille kuuluu ihan hyvää

Kolmikymppinen Eleanor Oliphant on taustaan hukkuva hiirulainen. Hän on jo yhdeksän vuotta ollut töissä samassa graafisen alan yrityksessä, mutta mitään yhteyttä työtovereihin ei ole. Heidän mielestään Eleanor on outo ja friikki, mutta tunnollinen hän on: ei yhtään poissaoloa sairauden takia ja lomatkin lähes pitämättä. Eleanorin elämä kulkee samaa turruttavaa uomaa: viikot töissä, viikonloput yksin kotona votkapullon seurassa, ja keskiviikkoisin soittaa  tytärtään mollaava äiti.

Eleanorin paksu suojamuuri alkaa rapautua yllättäen, kun hän voittaa hyväntekeväisyysjuhlissa konserttiliput ja kutsuu mukaansa työpaikan Billyn. Mies lähtee vastahakoisesti tuon kahjon ja vielä kahjommin pukeutuvan naisen aveciksi (tarralenkkarit, apua!). Ilta ei ole erityisen onnistunut, mutta Eleanor rakastuu teinifanin tavoin lämmittelybändin laulajaan, komeaan Johnnie Lomondiin. Nainen ryhtyy stalkkaamaan miestä somessa, onkii selville jopa tämän asuinpaikan ja hiipii oven taakse kuuntelemaan kun tämä harjoittelee. Lukijasta höyrypäiseltä tuntuva ajatus yhteisestä tulevaisuudesta tämän ihanan Johnnien kanssa tuo onnen ja ilon tunteita äärimmäisen yksinäisen ja eristäytyneen sinkkunaisen elämään. Rakastuminen sysää Eleanorin muutokseen ja hän alkaa ottaa haparoivia askeleita sosiaalisessa elämässä - onhan näet harjoiteltava ennen live-kohtaamista rakkauden kohteen kanssa; on myös kohennettava ulkomuotoa ja panostettava pukeutumiseen.

Honeyman kirjoittaa mainiosti ja luo Eleanorista sympaattisen, joskin ristiriitaisen hahmon. Naisen käytöksessä oli minusta samanlaisia aspergermäisiä piirteitä kuin Stieg Larssonin Lisbeth Salanderissa. Eleanorkaan ei ymmärrä vitsejä, vaan ottaa toisten sanomiset konkreettisena totena - eikä hän myöskään osaa tulkita ihmisten ilmeitä oikein. Itsekin hän suoltaa epäkorrekteja totuuksiaan, vaikka ei tarkoita loukata. Small talk ei ole häntä varten.

Eleanorin kokema lapsuuden trauma paljastuu lukijalle vasta pikku hiljaa. Se paljastuu Eleanorille itselleenkin vasta pikkuhiljaa, sillä hän on torjunut traagiset tapahtumat syvälle alitajuntaansa. Sitä ennen lukija saa ihmetellä toistamiseen, miksi hänen äitinsä on tytärtään kohtaan noin lyttäävä ja tyly. Honeyman luo kerrassaan nautittavaa komiikkaa Eleanorin sosiaalisesta tietämättömyydestä ja kokemattomuudesta - kaikki tämä kuitenkin lämpimän hyväntahtoisesti. Eleanorille kuuluu ihan hyvää oli minulle viihdyttävä ja nautittava chick lit -kokemus.

Gail Honeyman - Eleanorille kuuluu ihan hyvää
Alkuteos Eleanor Oliphant Is Completely Fine 2017
Suomentanut Sari Karhulahti
Wsoy 2018
****
Kirjastosta
_______________

Helmet-haaste: 36 (kirjassa ollaan yksin), 40 (mielenterveyden ongelmia), 
Seinäjoen kaupunginkirjaston maahaaste: Skotlanti

Gail Honeyman (s. 1972) on skotlantilainen kirjailija. Eleanorille kuuluu ihan hyvää on hänen esikoisromaaninsa, jonka käännösoikeudet on myyty noin 30 maahan.