Jenni Räinä - Suo muistaa

Suo muistaa on palkittuna tietokirjailijana tunnetun Jenni Räinän esikoisromaani, joka kertoo utopistisesta ekoyhteisöstä pohjoisen aapasuon laidalla. Räinän palkituista tietokirjoista - Metsä meidän jälkeemme, Reunalla ja Kulkijat - olen lukenut vain jälkimmäisen ja pidin siitä erittäin paljon.

Erilaisen uran kuin bisnesmaailmassa menestynyt isänsä valinnut Juho ostaa perintörahoillaan suon laidalla sijaitsevan vanhan kansakoulun ja perustaa sinne samanhenkisten ihmisten kanssa ekoyhteisön. Tarkoitus on elää omavaraisesti, ennallistaa alueen soita ja auttaa luonnon monimuotoisuuden paluuta. Aloitetaan innostuneina ja suurin toivein, mutta työ on raskasta ja turhauttavaa, rahaa kuluu. Vähitellen ristiriidat ja rahahuolet kärjistyvät yhteisössä. Samanaikaisesti kylään saapuu maailmalla menestynyt luontokuvaaja Hellä tyhjentämään vastikään kuolleen vaarinsa taloa. Hellä jää kylään pitkäksi aikaa ja tutustuu ekoyhteisöön.

Kirjan parasta antia oli tieto soista ja niiden ennallistamishankkeista, joista voi lukea vaikka tästä Ylen jutusta. Muuten juoni ei oikein vetänyt odottamallani tavalla. Vastaavanlaisista utopiayhteisöistä olen lukenut ennenkin, ja useimmat niistä ovat romahtaneet omaan idealistisuuteensa. Tässäkin tarinassa rahat loppuvat, takapakkia tulee eikä Juho kestä kritiikkiä. Hän loukkaantuu verisesti, kun yhteisöön saapunut pätevä ja toimelias nuori nainen ottaa ohjat käsiinsä ja varastaa hänen unelmansa.

Jenni Räinä - Kulkijat ****

Jenni Räinä - Suo muistaa
Gummerus 2022
Äänikirjan lukijat Ville-Veikko Niemelä, Anna Paavilainen
___________________

Jenni Räinä (s. 1980) on tietokirjailija ja toimittaja. Hän kuuluu tekijänelikkoon, jonka teos Metsä meidän jälkeemme voitti Tieto-Finlandia-palkinnon vuonna 2019. Räinän ja valokuvaaja Vesa Rannan teos Reunalla (2017) sai Botnia-kirjallisuuspalkinnon, oli Tieto-Finlandia-ehdokkaana ja ehdokkaana Bonnierin journalistipalkinnon vuoden kirja -kategoriassa. 

Jenni Räinä - Kulkijat

Onnellinen on se, joka on niin terve, että voi lähteä retkelle, 

ja vielä onnellisempi se terve, joka ymmärtää lähteä retkelle.

- Kaarina Kari

Eräkirjallisuus on ollut perinteisesti miesten aluetta samoin kuin eräretkeily, mutta tietokirjailija Jenni Räinä kertoo teoksessaan Kulkijat luonnontilaisissa maastoissa retkeilevistä yhdeksästä naisesta, joille luonnossa kulkeminen on jopa vuosikymmenten intohimo. Naiset eivät mene tunturiin tai soille bongatakseen jonkun must-luontokohteen, he etsivät sieltä rauhaa ja hyvinvointia itselleen.

Millainen on suhteemme luontoon ekokriisin aikakaudella? Räinä kirjoittaa viipyillen, pohdiskellen ja antaen äänen myös menneiden sukupolvien vaeltajanaisille, sinnikkäille tunturit tunteneille housuniekoille, jotka omana aikanaan rikkoivat radikaalisti naiselle asetetut roolimallit. - Kirjan esittely

Naisten eräretkeilyn uranuurtaja Suomessa oli Kaarina Kari, joka seurueineen valloitti Haltin vuonna 1933. Tuolloin retkivarusteiden tarjontaa ei ollut nimeksikään ja naiset joutuivat itse kehittelemään mm. vaelluskengät monoista ja tavarakärryn lastenrattaista. Räinä muistuttaa lukijaa myös Eeva Kilvestä, joka vaelsi Itäkairassa miehensä kanssa 60-luvulla ja jopa kirjoitti teoksen Lapikkaita.

Kirjan retket on toteutettu vuosina 2020 ja 2021, jolloin koronapandemia esti ulkomaanmatkailun. Kansallispuistoihin tämä tiesi ennennäkemätöntä ruuhkaa ja kävijöissä oli yhä enemmän naisia ja perheitä. Teksti vie lukijan nukkumaan taivasalle, rämpimään aapasoilla ja tuntemaan iloa kullankeltaisista hillamättäistä. Mutta samanaikaisesti hätä luonnon puolesta tulee iholle: onko meidän lapsillamme enää näitä luonnontilaisia erämaita? Avohakkuun jälkeen etelässä metsältä vie 500 vuotta kasvaa ja muuttua luonnontilaiseksi metsäksi, pohjoisessa tuplasti enemmän. Suomen soista on kuivatettu valtaosa ja rakennuskantaa levitetään surutta säästyneille vanhan metsän plänteille. Räinä ja mukana olleet valokuvaajanaiset keskustelivat myös paljon luontokuvien tulvasta somessa. Antavatko upeasti sommitellut kuvat todellisen kuvan luonnon tilasta?

Pääsin vaeltamaan näiden naisten kanssa:

• 80-vuotias “Itäkairan prinsessana” tunnettu Sirkka Ikonen, joka on harrastanut pitkiä vaelluksia jo 70-luvulla 
• Uuden sukupolven luontokuvaaja Eeva Mäkinen, jolla on Instagramissa huikeat 126 000 seuraajaa 
• Taiteilijaprofessori, valokuvaaja Ritva Kovalainen 
• Karismaattinen perhokalastaja ja juristi Sanna Koljonen 
• Metsästävä äiti ja tytär Eeva ja Salme Mustanoja 
• Liisa Louhela, joka yöpyi 100 yötä vuodessa luonnossa 
• Jenni Räinän äiti Aune Räinä, joka on aivan lapsesta asti ollut intohimoinen marjastaja  
• Outi Autere, jonka maastoauton takakontissa kulkevat mukana aina retkivarusteet ja koti löytyy luonnosta

Kulkijat. Naisia metsissä, soilla ja tuntureilla on upea tietokirja Suomen luonnon tilasta ja näiden naisten intohimosta. Teija Soinin tilannekuvat täydentävät hienosti tekstiä. Tänä kesänä ilmastonmuutoksen ainakin osaksi aiheuttamia sään ääri-ilmiöitä on ollut paljon: kuivuutta ja metsäpaloja Yhdysvalloissa ja Etelä-Euroopassa, rankkasateita ja tuhoisia tulvia Keski-Euroopassa ja Aasiassa. Ilmaston lämmetessä vastaavat tulevat lisääntymään. Kulkijat on naisten tarinoiden ohella ravisuttava hätähuuto maailman ja luonnon tilasta.

Jenni Räinä - Kulkijat. Naisia metsissä, soilla ja tuntureilla

Kuvat Teija Soini

Like 2021

Äänikirjan lukija Anna Paavilainen

________________ 

Räinän haastattelu: Mun Oulu, josta myös kirjailijan kuva

Jenni Räinä (s. 1980) on tietokirjailija ja toimittaja. Hän kuuluu tekijänelikkoon, jonka teos Metsä meidän jälkeemme voitti Tieto-Finlandia-palkinnon vuonna 2019. Räinän ja valokuvaaja Vesa Rannan teos Reunalla (2017) sai Botnia-kirjallisuuspalkinnon, oli Tieto-Finlandia-ehdokkaana ja ehdokkaana Bonnierin journalistipalkinnon vuoden kirja -kategoriassa. 

Onnea Finlandia-palkituille vm 2019!

Onnitteluni tuoreille Finlandia-voittajille!

Itse olen lukenut tähän mennessä Finlandia-palkintoehdokkaita todella huonosti. Kaunokirjallisuuden ehdokkaista olin lukenut vain kaksi, onneksi Bollan myös. Iloitsen erittäin paljon sympaattisen Pajtim Statovcin voitosta ❤︎ Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkitusta Marisha Rasi-Koskisesta iloitsen myös, sillä kaikki hänen aiemmat, hieman mystiset aikuisten kirjansa ovat minut lumonneet. Olenpa ollut hassu kun olen jättänyt Auringon pimeän puolen lukematta. Metsä meidän jälkeemme alkoi kiinnostaa, tekijät ovat pohjoisesta ja kirjassa on kuulemma myös kaunis kuvitus.

LASTEN- JA NUORTENKIRJALLISUUS
Marisha Rasi-Koskinen - Auringon pimeä puoli

Yllätystentäyteinen mysteeriromaani nuoren naisen matkasta omaan historiaansa. Ajan rajat ylittävä jännityskertomus eristetystä kaivoskaupungista pitää lukijan otteessaan viimeiselle sivulle saakka.

Emilia asuu Kaivoksen kaupungin suljetussa yhteisössä isoisän kanssa. Pihan perällä oleva kesähuone on ollut lukittuna kuusitoista vuotta, siitä päivästä lähtien, kun Emilia syntyi ja hänen äitinsä kuoli. Kun Emilia rikkoo lukon, hän löytää mökistä valokuvantarkan vanhan piirroksen - ja kuvassa on hän itse. Emilia tempaistaan pyörteeseen, joka vie hänet kaivoksen kammottavien salaisuuksien äärelle ja omaan menneisyyteensä. Hänen elämänsä vaihtuu toiseksi, kun hän sukeltaa kaivoksen mustaan veteen.Auringon pimeä puoli on ajan ja muistojen mysteeri, joka leikittelee scifillä ja suhteellisuusteorian arvoituksilla. Samaan aikaan se on huikea seikkailu ja jännitystarina. - Wsoy

⭐️⭐️⭐️

Tässä yhteydessä haluan nostaa esiin Rasi-Koskisen aiemman tuotannon. Olen lukenut kaikki neljä hänen aiempaa teostaan ja ne ovat kerassaan lumoavia - Katariina 2011, Valheet 2013, Vaaleanpunainen meri 2014 & Eksymisen ja unohtamisen kirja 2017.

TIETOKIRJALLISUUS
Anssi Jokiranta, Pekka Juntti, Anna Ruohonen & Jenni Räinä - Metsä meidän jälkeemme

Suomalainen metsä elää kohtalonhetkiään. Metsistämme valtaosa on talousmetsää, joissa hakkuut ovat ennätysmäisen suuria. Miten tähän on tultu? Mitä voitaisiin tehdä, jotta metsäluonto säilyisi seuraaville sukupolville? Journalistisella otteella kirjoitettu teos tarttuu ajankohtaiseen aiheeseen. Se ehdottaa vaihtoehtoja ”puupelloille” ja pohtii yhdessä metsänkäyttäjien ja tutkijoiden kanssa, millaista suomalainen metsä voisi olla tulevaisuudessa – sellainen metsä, josta hyötyvät niin kansantalous kuin helmipöllökin.

Metsä meidän jälkeemme -kirjan kirjoittajat ovat pohjoissuomalaisia nuorenpolven journalisteja. Nelikossa on tietokirjailijoita, tuoreita metsänomistajia ja eräharrastajia. Upeat kuvat ovat Lapin Kansan valokuvaajan Anssi Jokirannan. - Like

KAUNOKIRJALLISUUS
Pajtim Statovci - Bolla

Kansainvälisen tähtikirjailijan lumoava romaani sokeasta rakkaudesta, sodasta, kodittomuudesta ja kaipauksesta.

Arsimilla on vaimo, mutta kun hän tapaa Pristinan yliopistolla lääketiedettä opiskelevan Milošin, hän ei voi kuin ottaa tavaransa ja seurata. Heidän välilleen syttyy kiihkeä suhde, joka jatkuu, kunnes sota ajaa Arsimin perheineen maanpakoon. Kun Arsim vuosia myöhemmin palaa yksin sodan runnomaan Pristinaan, alkaa epätoivoinen etsintä. Mitä Milošille, ja mitä heille, oikein tapahtui? Yhtä aikaa ajaton ja ajankohtainen teos häikäisee kiihkeydellään, fyysisyydellään sekä huimaavalla kielellisellä kauneudellaan. Samalla se on armoton avioliittokuvaus sekä hurja kertomus ihmisestä oikeuskoneiston hampaissa. - Otava

- HS-haastattelu, oma bloggaukseni Bollasta