17. lokakuuta 2018

Mia Kankimäki - Naiset joita ajattelen öisin


Mia Kankimäki on kirjoittava reissunainen, jota tulevat matkat, vapaan kirjoittajan toimeentulohuolet ja elämä yleensä valvottavat öisin. Tällöin hän turvautuu yönaisiinsa ammentaakseen heistä rohkeutta ja saadakseen heiltä neuvoja. Kankimäen tyyli on tässä teoksessa sama hurmaavan rupatteleva kuin ihanassa esikoisessa Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Esikoinen vei Kiotoon ja Japaniin 1000-luvulla eläneen Shei Shōnagonin jalanjäljissä. Nyt piipahdetaan Kiotossakin, mutta enemmän aikaa vietetään muualla.

Ensimmäinen yönainen on Karen Blixen (1885-1962). Kankimäki matkustaa etsimään ensin Afrikan lumoa Tansanian lukuisiin luonnonpuistoihin, sitten Nairobiin Blixenin tiluksille. Kankimäen ikiaikainen unelma on ollut kokea telttasafari tämän yönaisen malliin. Aivan fantastista luettavaa, sillä googlailin samalla kuvia sieltä missä Kankimäki liikkui. Ymmärrän hänen haltioitumisensa loputtomilla ruohosavanneilla urosleijonien karjahdellessa. Minun Afrikkani maalailee romantisoidun kuvan Blixenin elämästä, mutta totuus oli aivan toinen. Blixen oli yksinäinen, masentunut, ja jatkuvasti hyvin sairas -  aviomieheltä saadun syfiliksen hoitoon käytettiin tuolloin hurjia myrkkyjä, tuloksetta. Blixen oli myös aivan päättömästi rakastunut sitoutumiskammoiseen Denys Finch Hattoniin, eikä Kankimäki voinut ymmärtää Blixenin eläinten ampumisen hurmiota. Kun kaikki Afrikassa romahti 17 vuoden jälkeen, puilla paljailla oleva Karen palasi kotiin Tanskaan ja ryhtyi kirjailijaksi.

Seuraavana on joukko huikeita uskalikkoja, naisia, jotka tutkimusmatkailivat eri puolilla maailmaa. He matkustivat äärimmäisen vaivalloisesti ja tutkivat vaarallisia seutuja. Näihin uskalikkoihin kuuluvat britti Isabella Bird (1831-1904), itävaltalainen Ida Pfeiffer (1797-1858), britti Mary Kingsley (1862-1900), belgialais-ranskalainen Alexandra David-Néel (1868-1969) ja amerikkalainen Nellie Bly (1864-1922). Nämä naiset hoitivat ensin hyveellisesti hyvänä tyttärenä esim. vanhempansa hautaan, toteuttivat vasta sitten itseään, kun pieni vapaus velvollisuuksista koitti. Tämäkin osuus oli erittäin kiinnostava, mutta minusta aavistuksen pitkä. Mutta heistä Nellie oli mainio mestaripakkaaja: nainen matkusti 72 päivässä maailman ympäri mukanaan vain yksi puku ja yksi lääkärinlaukku!

Italian renessanssin yönaisista menin sen sijaan aivan sekaisin. Kankimäki kertoo Uffizin seiniltä tuijottavista ylhäisistä kaunottarista, jotka pääsääntöisesti kuolivat hyvin nuorina synnytyksiin. Heitä ovat mm. Botticellin Simonetta Vespucci (1453-1476), Piero della Francescan Caterina Sforza (1463-1509) ja Alessando Araldin Beatrice d’Este (1475-1497). Ajan harvoilla naistaiteilijoilla oli ilmeisesti vahvemmat kansangeenit ja pitempi elämä: Sofonishba Anguissola (1532-1625), Lavinia Fontana (1552-1614) ja Artemisia Gentileschi (1593-1653). Mielettömän kiinnostavaa luettavaa - kiitän! Renessanssin ylhäisönaisia ei ylellisyys paljon lohduttanut: nämä synnytyskoneet saivat lapsen 13-vuotiaasta lähtien lähes joka vuosi - kunnes kuolema korjasi lapsivuoteessa. Ei ihme jos hymy hyytyi kuten Beatricella tähän tapaan >>
Letti on toki kaunis, mutta Beatrice näyttää minusta kyllä pikkuisen kypsältä. Profiilikuvassa hänen suunsa on puristunut vittuuntuneen-kyllästyneeseen ilmeeseen, ja silmät tuijottavat mitään näkemättä. Minusta hänen olemuksensa huutaa hiljaa: voi saatana.

Eivät vauvat plopsahdelleet 1500-luvun naisista jotenkin helpommin ja rutiininomaisemmin, kuin liukuhihnalta tai kuin nopeutetussa piirroselokuvassa - synnytys, plop, synnytys, plop, vauva kuoli, voi, voi kävipä hullusti, uusi pulla uuniin vaan, plop, plop, plop. Päin vastoin: jokainen naisenruumis joutui käymään prosessin läpi aivan konkreettisesti. Raskaus, synnytys, hormonit - kaikki se oli naisen keholle ihan samanlaista kuin nykyään, vain pahempaa, sillä lääketieteellinen apu oli vähäistä....

<< Artemisia Gentilechin upea omakuva, noin 1638-39. Koko sen ajan kun Lavinia Fontanan maalarin ura oli kuumimmillaan hän oli käytännössä koko ajan raskaana: 17 vuodessa yksitoista synnytystä!


Japanilaisista yönaisista suurimman huomion saa vuonna 1929 syntynyt Yayoi Kusama. Lukija saa tutustua Kusaman elämäntarinaan, pilkullisten pehmopenisten installaatioihin ja seurata Kankimäen naurettavia stalkkausyrityksiä ja -ajatuksia Matsumotossa Japanissa.

Minusta oli kiinnostavaa lukea myös Kankimäen oleskeluista taiteilijaresidensseissä Saksassa ja Italiassa sekä kirjailijaystävänsä kanssa Normandiassa. Luin huvittuneena myös Kankimäen pakkauslistaa: reissuun ei yksinkertaisesti voi lähteä ilman japanilaista teevalikoimaa. Mukana on oltava ainakin genmaicha-teetä! Itselleni pakollinen mukaanotettava on sitruunapippuri.

Naiset joita ajattelen öisin oli sujuvaa ja tuttua Kankimäkeä. Paitsi paljon tietoa, teos antaa valtavasti rohkaisua meille naisille, joita on aina vähätelty ja tytötelty. Sukupuoli ja naiseus määrittelevät edelleenkin, mikä meille muka sopii, mikä ei. Rohkeita naisen roolinsa rajat rikkoneita naisia löytyy historiasta toki muitakin, mutta varsin kiinnostava tämä Kankimäen esille ottama otos oli. Yhtään suomalaista reissunaista ei mukana ollut, paitsi hiukan piilossa lymyävä Seilin Amanda. Mutta hän olikin Katja Kallion yönainen, ei Kankimäen. Valloittava ja nautittava lukukokemus.

Mia Kankimäki
Naiset joita ajattelen öisin
Otava 2018
****
Kirjastosta
_______________

Yönaisten matkassa on seikkaillut myös Kirjakko ruispellossaTuijata

Historian unohdetuilta lehdiltä löytyy inspiroivia poikkeusnaisia, seikkailijoita ja taiteilijoita, jotka seurasivat omaa intohimoaan aikansa odotuksista piittaamatta – ja heidän jalanjäljissään tuntee itsekin uskaltavansa uusille reiteille.

Kuvat: Beatrice Art UK vapaa, Artemisia Public domain


Mia Kankimäki Helsingin kirjamessuilla 
perjantaina 26.10. Klo 16.30-17.00 Esplanadi





15. lokakuuta 2018

Lucia Berlin - Tanssia ruusuilla


Message on my tombstone: Breathless.

Hullaannuin lukemattomien muiden tavoin Lucia Berlinin novellikokoelman ykkösosaan Siivoojan käsikirja. Kakkososa Tanssia ruusuilla  on aivan yhtä riemukas, vauhdikas ja nautittava. Tuntuu, että käytin jo kaikki superlatiivini ja kehuni edellisen osan bloggauksessa, mutta yritän sanoa jotain uuttakin. Etsiessäni tietoa Lucian (1936-2004) uskomattomasta elämästä, törmäsin Elizabeth Geogheganin juttuun Smoking with Lucia The Paris Review’ssä (linkki postauksen lopussa). Hän oli Lucian ystävä ja sai kirjailijalta viimeisessä kirjeessä suttuisen viestilapun: Lukekoon hautakivessäni: Hengästynyt. Toki sen voi hengettömäksikin suomentaa. Mutta oi kyllä, huumoria lisähapella elävällä Lucialla riitti, loppuun asti!

Luciaa muovasi vaikea skolioosi, jonka vaatima tuki myöhempinä vuosina aiheutti keuhkovamman. Häntä muovasivat lapsuus alkoholistien ympäröimänä, vihattu äiti ja kateus pikkusiskoon Sallyyn. Lucia hämärtää autofiktion ja fiktion rajoja, sillä vaikka kuinka todentuntuiselta kuulostaa, ikinä ei voi olla varma tapahtuiko näin vai noin. Kokoelman novellit kertovat siis usein Lucian omasta värikkäästä elämästä, mutta kirjailija värittää tarinoita uskomattomalla mielikuvituksellaan, sillä Tärkeintä on hyvä tarina.  

I exaggerate a lot and I get fiction and reality mixed up, 
but I don’t actually ever lie.

Ja hyvistä tarinoista lukija saa taaskin nauttia. Aina välillä palataan Sally-siskon sairasvuoteen äärelle. Siskokset ovat lähentyneet vuosien välirikon jälkeen, ja kun kuolemansairas sisko kutsuu Apúrate! - Tule heti! Lucia luopuu asunnostaan Oaklandissa, laittaa koko oman elämänsä jäähylle ja rientää kuukausiksi siskon luo Meksikoon. Kuolemaa tekevän siskon sairasvuoteella eletään elämää, ehkä epäsovinnaisestikin monen mittapuun mukaan.

Novelleissa piirtyy tavattoman mielenkiintoisena elämä Yhdysvaltojen ja Meksikon rajalla. El Paso Yhdysvaltojen ja Juárez Meksikon puolella muodostavat kuhisevan miljoonakaupungin.  Rajan yli kulkevat huumekuriirit ja laittomat maahanmuuttajat, aivan kuten nytkin. Sinne tänne ripotellut espanjankieliset sanat ilmentävät nopeasti ja tehokkaasti maantieteellistä sijaintia. Rajalta kertovien novellien keskiössä ovat marginaalissa elävät ihmiset, työtaakan alle uupuvat lääkärit ja heidän paperittomat potilaansa. Kaaosmaisesta sairaanhoitajan työpäivästä ei puutu draamaa, mutta ei myöskään huumoria.

Jo Siivoojan käsikirjassa viehätyin Lucian tavasta yks kaks muuttaa näkökulmaa. Tähän riittää parin sanan yllättävä heitto kesken kerronnan: Olipa kerran äiti. /  Peeveli. /  Kauhu ja säkkipimeä selli. / Minusta on tullut vanha. Yhtäkkiä, de repente. Näillä mainioilla lyhyillä siirtymillään Lucia ilmaisee paljon. Ne ovat tehokkaita ja ällistyttävän yllättäviä ja kääntävät tarinankulun odottamattomaan suuntaan.

The only reason I have lived so long is that I let go of my past.
Shut the door on grief on regret on remorse.

Kokoelman lopussa on lyhyesti kerrottu Lucian elämäntarina ja analysoitu novellien nyansseja suurennuslasilla. Mutta voi myös heittää analyysit sikseen ja antautua Lucian lumoavalle kerronnalle. Minä voin kuvitella Lucian köpöttelemässä vanhoilla päivillään Coloradon Boulderin rauhaisilla kaduilla happisäiliö selässään. Onneksi hän oli armahtanut itseään ja lopettanut elämänsä sotkujen katumisen ja vatvomisen. Kaikki Entä jos -kysymykset olivat viime kädessä turhia. Lucia oli raitistunut jo vuosia sitten, mutta Boulderin viinatarjonnasta riitti silti huumoria revittäväksi.

Olen iloinen, että raitistuin ennen kuin muutin Boulderiin. Tämä on elämäni ensimmäinen asuinpaikka, jossa ei ole viinakauppaa joka kadunkulmassa. (...) Alkoholimyymälöitä on lähinnä kaupungin laitamilla, joten herra armahda, jos olet köyhä puliukko karseassa darrassa ja sataa lunta.

Tanssia ruusuilla on värikäs ja runsas novellikokoelma, johon voi palata uudestaan ja uudestaan. Henkilöt on napattu Lucialle tutusta marginaalista; ja hän totisesti tuntee henkilönsä, sillä marginaalissa hän itsekin pääosin eli. Onni, tai ehkä pikemminkin huumori, löytyy Lucian tarinoissa pienistä jutuista, ja Lucia kirjoittaa ihmisten tragedioista ymmärtävästi ja lämmöllä. Suosikkinovellia on vaikea valita, mutta voisin mainita vaikka nämä: mainio keski-ikäisen Ruthin Romanssi, huippuasianajaja Cohenista kertova Hymyilisit vähän, karmiva huumesalakuljetuksesta kertova Carmen, traaginen, nuoren meksikolaistytön Amalian pienestä poikavauvasta Jesuksesta kertova Mijito sekä aivan hulvaton 502.

Lucia Berlin
Tanssia ruusuilla ja muita kertomuksia - Siivoojan käsikirja 2
A Manual of Cleaning Women: Selected Stories by Lucia Berlin
Suomentanut Kristiina Drews
Aula & Co 2018
*****
Lukukappale kustantajalta - lämmin kiitos
_______________

Lucian tahtiin ovat tanssineet myös: 
KirjaluotsiKirjamiesKirjasähkökäyrä, Reader why did I marry him?

Smoking with Lucia / The Paris Review / by Elizabeth Geoghegan, joka on Roomassa asuva yhdysvaltalainen kirjailija. Juttu Lucian kanssa tupakalla valittiin The Paris Review’n parhaaksi jutuksi 2015.

”Like most great storytellers, Lucia was a first-rate gossip. But her gossip was never banal. The best of it was always connected to her life. It could be risky, though, to think you’d understood her biography, to believe you knew which son or husband a particular story was about. Much less to conflate the affairs, abortions, and suicides of her stories with what actually happened. She had lived all over the world, spoke several languages, married and divorced three times by age thirty-two. She raised four sons, spent time in the New York jazz scene, hung out with the Beats and Black Mountain poets, packed her children into a private plane to go live in a thatch-roofed hut with a sand floor on the Pacific Coast of Mexico. She moved, albeit not quite seamlessly, between lives, between worlds. Reading everything. Meeting everybody.”

14. lokakuuta 2018

Heidi Pyykkönen & Niilo Rantala - Aina #runosunnuntai


Kaksi pientä ymmällään jumalhämärässä... 
Mahdoton on totta, sain sut ansiotta.

Aina. Rakkausrunoelma on trilogian ensimmäinen osa ja kirjoittajiensa esikoisteos.  Runoelman takana ovat Heidi Pyykkönen ja Niilo Rantala, nuori pariskunta, joka kirjoittaa kaiken mullistaneesta kohtaamisestaan ja rakastumisestaan. Rakkaus teki ’rynnäkön, tuli kohdalle kuin hyökyaalto; ei kysynyt lupaa, repi ovet saranoiltaan ja  rikkoi ikkunat' - niinkin proosallisessa miljöössä kuin ruotsinlaiva. Voiko kornimpaa olla! Mutta maailma tärähti, maailmankatsomus muuttui, koko olemassaolon perusta muuttui. Aika jakaantui aikaan ennen ja jälkeen:

Ei oo aikaa ennen meitä / ei aikaa meidän jälkeemme / on vain aika ja me ajatta / ennen ajan, jälkeen kaiken.

Tämä tunne oli ihme ja veti ymmälle. Mutta heti kuitenkin tuli varmuus siitä, että juuri tuo on minulle oikea. Mutta riemusta pomppivaan sydämeen iski myös pelko ja hätä: ’Tiedän että olet oikea, mutta entä jos sinä olet sokea?’ Tämä suunnaton hätä on kuvattu typografisesti hienosti: nämä kaksi pientä kysymystä täyttävät tiiviisti ladottuina neljä sivua. Kaikki me tiedämme, että toisen onnea on suomalaisen mahdoton kestää. Niinpä ympäristö ilkkui kateellisena ja naureskellen:

alkuhuumaa / alkuhuumaa se on vain /  arki koittaa kyllä. / Voi teitä rakastavaiset / voi teitä suloisuuden hattaraisessa harhassa.

Mutta Heidille ja Niilolle tämä rakkaus on johdatusta; tämä rakkaus on elämää suurempi ja se tulee voittamaan kateellisten noloa loppua ennustavat puheet. Heidän rakkautensa on kauniisti muuttanut kaksi janaa yhdeksi, kaksi köyttä nuoraksi. Heillä on varmuus ja luottamus; tämä rakkaus on ikuinen, se on kaikki, se kestää. Eivät he silti missään pilvissä tai hollywoodkuplassa kulje, vaan hihkaisevat kyynikoille tietävänsä, ettei rakkaus ole muodissa. 

Alkupuolen runoista löytyy hurjaa draamaa ja synkkyyttä. Ehkä ne kertovat runoilijoiden elämästä ennen tätä kaiken mullistanutta kohtaamista. On ollut etsimistä, eksyksissä oloa ja ties mitä. On ollut monta entistä, kummallakin; heitä jotka on nyt kohdattava pystypäin mustasukkaisuudesta huolimatta. Tutustutaan toiseen, revitään kappaleiksi; testataan toista ja tunnetta.

Lopulta kuitenkin tiedän
se valo ei tule sinusta eikä minusta
se valo syntyy meistä
ja ilman meitä
me palaamme molemmat pimeään

Ei se epävarmuutta ole
kauan pimeässä kulkeneena
aurinko vain häikäisee
kattaen kaiken

Me olemme sokaisseet minut
Me olemme sokaisseet sinut
ja nyt meidän tulee ikuisesti taluttaa toisiamme.

Runot kuvaavat rakkauden räjäyttävää ja kaiken mullistavaa kokemusta monella tyylillä. Vapaan nykyrunon väliin pujahtaa pitempiä mitallisia runoja, jotka voin kuvitella laulettuina - kuten lauluntekijä Niilolle sopii. Riimittely ei tunnu ollenkaan banaalilta, vaan se on virkistävää ja nuorta, tuoretta ja persoonallista. Kirjoittajat etsivät rakkaudelleen uutta parempaa ja kuvaavampaa ilmaisua ja päätyvät sanaan AINA. He ovat niin vakuuttuneita rakkautensa ikuisuudesta, että  versaaleilla ladottu sana AINA täyttää koko sivun, monta sivua.

Moni-ilmeisten runojen joukossa on ylistyshymnejä tai korkeaveisuja rakkaudelle. On Danten jumalaista näytelmää ja kansanrunoa Kaksipa tähteä taivahalla. Mutta ei tutun Kaj Chydeniuksen laulun sanoin, vaan omin:

Kaksipa tähteä taivahalla
toinen on kirkkaampi toista
se pienempi tähdestä kirkkahasta
sen suuremman valoa toistaa.
(...)
Ne katsovat maailmaa tahtoessaan
ja joskus vain sopivat silleen
et katseensa kääntävät pois kokonaan
ja tuikkivat ain vain toisilleen.

Ja valoa tätä et silmällä nää
se sielulla kokea pitää
sen valon tuikkeesta tuhannesta
niin kauniita hippuja itää.

Aina on hieno esikoiskokoelma. Se on liikuttava, tuore ja koskettava.  Jokainen joka on kokenut rakastumisen huuman tunnistaa tunteensa näistä runoista. Onni, keveys, kiitollisuus, armo. Ihme. Itse olen kirjoittanut rakastumisen euforiassa joskus suunnilleen näin: 'Sinä olet mieheni, minä sinun vaimosi / rakkaus on muuttanut meidät. / Jälkeen surun vuosien / löytyi oma ihminen / harmaan hehkumaan saa.' Näin kokevat myös Heidi ja Niilo. Olen eri mieltä kirjoittajien provosoivan lausahduksen kanssa. Kyllä rakkaus on universaali ja aina muodissa! Olen aika kovapintainen lukija enkä herkisty vähällä, mutta Aina sai sydämeni syrjälleen.

Heidi Pyykkönen & Niilo Rantala
Aina. Rakkausrunoelma
Graafinen suunnittelu: Ruho Factory
Käsite 2018
*****
Lukukappale kustantajalta - kiitos elämyksestä!
_______________

Heidi Pyykkönen on entinen kansikuvatyttö ja nykyinen nainen. Niilo Rantala on entinen lapsitähti ja nykyinen mies. Aina on heidän esikoisteoksensa ja Rakkaus-trilogian ensimmäinen osa. Toinen osa Auki ilmestyy keväällä 2019.
Niilosta: Turkulainen




❤︎
Omppu luki Miia Kontron Tunnustuksen
SusuPetalin runo Koiranunta
Tuija luki Eija Aromaan Eksymisen kartaston
Saassan runo Tuhat tähteä
Estherillä Lentäviä sanoja


10. lokakuuta 2018

Joel Willans - More Very Finnish Problems


Suomessa yli 16 vuotta asunut britti Joel Willans on osunut huumorillaan kultasuoneen. Vuonna 2016 somessa lanseerattu Very Finnish Problems on ilmiö kaikissa somekanavissa, myös Youtubessa. Tässä linkit Facebookiin: Very Finnish Problems, InkTank ja Very Trump Problems. Vuosi sitten ilmestyi teeman ensimmäinen kirja, 101 Very Finnish Problems (linkki bloggaukseeni) joka jo sekin oli hätätietopaketti eriskummalliseen Suomeen päätyneelle ulkomaalaiselle. Willansin tuore More Very Finnish Problems tarjoaa lisää ja entistäkin sofistikoituneempia vinkkejä Suomessa selviytymiseen. Olen laittanut ensimmäisen kirjan kiertoon enkä voi tarkistaa, mutta Willans tuntuu nyt sukeltavan entistäkin tarkemmin ja syvemmälle suomalaisuuden ytimeen, niin suomalaiseen yksilönä kuin meidän piirteisiimme kansakuntana. Tarkkaa, mainiota ja nautittavaa!

Sanotaan aluksi että tämä on huumorikirja, ja että Willans rakastaa ja arvostaa Suomea ja pitää sitä kotimaanaan. That said, mennään eteenpäin. Tämä on kerrassaan hilpeä teos - must-luettavaa juuri nyt kun syksyn kaamos kolkuttelee ovella. Jos se keltainen hymynaama on mutristanut suupielensä alaspäin, tässä lääke. Willansin humoristisironinen (terrible combination word!) tyyli puri minuun ja sai nauramaan kippurassa. Kirjan 72 pointtia käsittelevät tietysti kliseitä: Suomen pitkää, pimeää ja lumista talvea ja monesti olematonta kesää. Mutta Willans tuntuu aina löytävän jonkun tuoreen tulokulman kliseisiin ja stereotyyppiseen käyttäytymiseemme. Eikä hän pulputa pelkkää huumoria: kirja tarjoaa myös paljon tutkittua faktaa, joka avaa meitä itsellemme ja Suomea ulkomaalaiselle.

Kirjassa on kuvituksena käytetty Michaela Istokin jo Facebook-sivulla julkaistuja meemejä. Itse en ole kuulunut sivun seuraajiin, joten minulle ne olivat täynnä uutuuden viehätystä, oivallusta ja nauruhermojen kutkutusta. Some on lyhyitä viestejä varten. Tässä kirjassa Willansin loistavat kirjoittajankyvyt pääsevät valloilleen. Hän kirjoittaa tavattoman mukaansatempaavasti, terävin huomioin ja hauskoin ilmaisuin. Todella kiinnostavaa oli myös lukea vähän vauhdikkaampaa nykyenglantia monin minulle uusin sanoin ja sanontatavoin.

Otan tähän muutaman esimerkin Willansin huumorista ja oivalluskyvystä. Nurmijärvellä on kiva kotoinen vaakuna, mutta mitä mahtoi Willans siinä nähdä?

Ikonisista Fazerin vihreistä kuulista Willans kertoo minulle uutta: Fazer kuulemma lähettelee niitä  tavan takaa brittikuninkaallisille hää- ja merkkipäivälahjoiksi. Mitä mieltä kuninkaalliset vihreistä kuulista ovat, ei ollut kirjailijalla tiedossa. Muutakin hulvatonta iloa perheen parissa niistä irtoaa!

Minua riemastutti myös juttu siitä, miten kesämökkiläinen metsittyy neljän askeleen kautta, hänestä tulee metsävilli - forest feral. Mainiosti kirjoitettu ja ah, niin todentuntuinen kuvaus siitä, miten mökkielämä asteittain erakoittaa  ja vieroittaa meidät kaupunkilaisuudesta.

Sitten otan yhden sitaatin Lapin yöttömän yön  ainaisen valon ajatuksen ihanuudesta:

The reality is a bit different. The never-ending light lasts for about there months. Never-ending light is cool about 48 hours. After that you realise that never-ending light means never-decent sleep, and that hurts your head... a lot. I stayed in summer Lapland for about a week. By day three I was putting towels over the curtains and wrapping my face in pillows while wearing sunglasses, anything and everything to keep the never-ending light at bay. It didn’t work. I couldn’t sleep. The never-ending light won.

”TORILLA TAVATAAN"
Torilla on tavattu 1995 ja 2011 jääkiekon MM-kultajuhlissa 
sekä Lordin voitettua Euroviisut 2006. 

Aivan mieletön oli myös tarina juuri Suomeen muuttaneesta Willansista vaimonsa suomalaisen suvun päivällispöydässä. Tuli puhetta eläinten äänistä eri kielillä. Brittisiat sanovat oink, oink, suomipossut röh, röh. Kaikki meni hyvin kunnes päästiin pöllöihin. Suomipöllöt sanovat hu huu, senhän me kaikki tiedämme. Kun Willans innostuneesti matki pöydässä brittipöllöä seurasi ulvovaa naurua tai jäätävää hiljaisuutta kuulijan iän mukaan. Seurasi melkein myös skandaali - ja minulle pissahousunauru! Luepa kirjasta miten brittipöllöt ääntelevät, minä repesin!

More Very Finnish Problems on lajissaan minusta aivan huippu. Willans tuntuu ulkomaalaisena näkevän meidät tarkemmin kuin me itse. Kertakaikkiaan mainioita Suomi-havaintoja - kuten esim. se että Nordic Zen löytyy pilkkijäältä. Kyllä, suositan kirjaa lahjaksi meidän kaikkien kaikille ulkomaalaisille ystäville ja meille itsellemme ilon lähteeksi. Nauru tekee tutkitusti hyvää, ikääkin sen sanotaan pidentävän.

Joel Willans
More Very Finnish Problems. An even more essential guide to surviving in Finland
Gummerus 2018
*****
Lukukappale kustantajalta - lämmin kiitos!
_______________

Joel Willans Helsingin kirjamessuilla 
lauantaina 27.10. Klo 17.00-17.30 Esplanadi







More Very Finnish Problems is a brand-new selection of essential insights into the highs and lows of fantastic Finland. Following on from the wildly successful 101 Very Finnish Problems, Joel Willans’s hilarious new guide will help you live and love Finnish life to the max… even at minus 25 degrees. 

Joel Willans came from the UK to Finland for love. He originally planned to stay for just a few months, but 16 years later, he’s still here. He’s an award-winning author and copywriter, the co-founder of the digital marketing agency Ink Tank Media and the creator of the social media sensation Very Finnish Problems.

8. lokakuuta 2018

Minna Rytisalo - Rouva C



Rouva C on fiktio nuoren Minna Canthin elämästä ja avioliitosta - niinpä teos istuu loistavasti Minna Canth 175 vuotta - juhlintaan. Minna Rytisalo sanoo lukeneensa Canthin elämästä kaiken, mutta antoi sitten mielikuvituksensa lentää. Tuloksena on kuulas ja kaunis rakkaustarina; se on kuvaus avioliitosta, joka solmittiin yksipuolisin tuntein, mutta joka kasvoi lujaksi liitoksi, ystävyydeksi ja elämänkumppanuudeksi. 

Nuori lehtori Ferdinand rakastui Jyväskylän opettajaseminaarissa kauniiseen ja älykkääseen oppilaaseensa neiti Johnsoniin. Mutta neiti oli päättänyt ryhtyä opettajaksi, hän oli sen isälleen pyhästi ja moninkertaisesti luvannut. Neiti Johnson torjui siis innokkaan ihailijansa ensimmäisen kosinnan. Mutta elämän realiteetit - perheen taloudellinen tilanne ja isän puodissa lähentelevä karkea Jaakob - saivat toisiin aatoksiin. Minna ymmärsi, että Ferdinand oli hänen pelastuksensa ja ainoa mahdollisuutensa. Avioliitto solmittiin yksipuolisen tunteen varaan, mutta läheisyys kasvoi ja sitä riitti. 

Minna oli omanlaisensa, välillä innostui jostain ja välillä rauhottui ja vetäytyi, siinä oli selvä rytmi. Vaimo suhtautui asioihin niin kiikeästi ja sitten aina väsähti, jos ei tullut ymmärretyksi, mutta hän seisoi rinnalla kummassakin tilanteessa.


Tässä he ovat hellyttävinä kihlakuvassaan vuonna 1865: hentoinen ja kaunis 21-vuotias Minna, jonka katseessa kuultaa uhma, ja yhdeksän vuotta vanhempi Ferdinand kihartuvine ruskeine hiuksineen. Minna ei ollut miehelleen helppo puoliso. Hän oli nainen, jonka mielialat aaltoilivat syvästä masennuksesta euforisiin toimeliaisuuden puuskiin. Ajan kanssa Ferdinand oppi elämään vaimonsa mielialojen rytmin mukaan ja soi vaimolleen nämä joskus ärsyttävätkin makoiluajat. Mies antoi vaimolleen vapauksia, jotka kuohuttivat silloista sovinnaista ja kaavoihinsa kangistunutta pikkukaupunkia. Vaimo harppoi kumisaappaissaan tekemässä hyväntekeväisyystyötä, kirjoitti lehtiartikkeleita,   meuhkasi ja perusti rouvasväenyhdistyksiään. Sekä Minna että Ferdinand olivat köyhistä oloista, ja tunsivat aina säätyläisten seurassa huonommuutta. Ferdinand oli aluksi opettajan työssäänkin arka ja epävarma, hapuili suomenkielen sanoja. Mutta Minna toi miehelle voimaa ja itseluottamusta. Minusta Ferdinand oli kerrassaan hellyttävä ja nöyrä mies: uuttera ja kiltti, ymmärtävä puoliso ja hyvä isä; uusien tuulien airut ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Vakat olivat löytäneet kantensa.

Järven vesi oli ikiaikainen ja tuore, ja avioliitto oli pelottomuutta ja pysyvyyttä, toisen onnistumisessa elämistä, kannustusta ja riehakasta varmuutta meistä vastaan muut....

... ja kaikki kasvoi taas ja pursui elämää, ihmiset ja kasvit, kohta nousisivat taas kielot ja ketunleivät ja vanamojen pikkuiset kellot helisisivät ja tuomien tuoksu leijailisi utuna kaupungin yllä, ja illat olisivat jälleen valoisat ja pettymykset menisivät ohi vaikkei vielä siltä tuntuisi.

Minnan ajan naisella vaihtoehdot olivat todella vähissä: oli pakko mennä naimisiin ja saada itselleen elättäjä. Naisen tahto oli aina miehen taskussa - ensin isän, sitten puolison. Tuohon aikaan elettiin Suomessa myös suuria nälkävuosia, kuolleisuus oli järkyttävän suuri. Suomalaisuusaate oli kiihkeää ja kansaa haluttiin valistaa. Häveliäisyys ja tietämättömyys esim. seksuaaliasioissa olikin tyrmistyttävää. Luokkakuilu ruotsia puhuvan säätyläisluokan ja suomea puhuvan rahvaan välillä oli iso.

Ajattelin syvällä myötätunnolla 35-vuotiaana leskeksi jäänyttä Minnaa: tuvassa jo kuusi lasta ja seitsemäs kasvamassa rinnan alla. Elämän suuri syöveri ja pikimusta hetki. Minna putosikin elämänsä pahimpaan mustaan aukkoon, viikoiksi eikä uskaltanut edes koskea uuteen vauvaan, koska ei voinut mennä itsestään takuuseen. Elämässä tuli eteen luopumisten suma ja epävarmuus toimeentulosta. Äärimmäisen rakas ja Minnan itsensä suunnittelema huvila oli pantava myyntiin, jätettävä hyvästit sen puutarhalle ja suurelle koivulle. Nuori leski muutti lapsineen lapsuutensa Kuopioon pitämään isältä jäänyttä kangaskauppaa. Rajuja elämän muutoksia, mutta jostain sisimmästä Minna vahvuutensa ammensi, eikä oikeastaan muuta vaihtoehtoa ollut.

Rytisalo on loistava kirjoittaja. Hänen tekstinsä on kaunista ja koskettavaa, ja ihanasti soljuvaa. Havainnot ajankuvasta ovat tarkkoja ja avioparin keskinäinen rakkaus ja perhe-elämän pienet hetket piirtyvät lämmöllä. Rouva C kertoo Minna Canthista, mutta tämä tarina kertoo minusta yleisemminkin elämästä tuon ajan Suomessa. Meidän nykynaisten onneksi älykäs Minna haikaili elämäänsä muutakin kuin pienet lapset, mies ja koti. 

Todellisiin henkilöihin perustuva fiktio hämmentää minua joskus, joskus taas ei. Rouva C:ssä minua hämmensi faktan ja fiktion villi ja hyvin intiimi liitto. Rytisalo sukeltaa todella syvälle parin arkoihin ja yksityisiin hetkiin. Uno Cygnaeuksen kirjassa saama #meetoo-rooli häkellytti myös. Mutta jos irrotan Rouva C:n todellisista henkilöesikuvistaan, onhan tämä hieno ajankuva ja tunteet sulattava rakkaustarina. Minna Rytisalon esikoisteos  Lempi  oli lumoava, ja se kahmi runsaasti palkintoehdokkuuksia: HS, Runeberg ja Lappi. Teos voitti Blogistanian Finlandian, Botnia-palkinnon 2017 ja sille myönnettiin Kiitos kirjasta -mitali 2017. Eiköhän Rouva C:llekin ehdokkuuksia satele, vaikka minä en aivan samaan lumoasteeseen häkellyksieni kanssa päässyt.

Minna Rytisalo
Rouva C
Gummerus 2018
***
Kirjastosta
_______________

Haastattelu MeNaiset-lehdessä: Pelottaako kirjailijaa, että joku suuttuu?
Muita lukukokemuksia: KirjaluotsiKirjasähkökäyräKulttuuri kukoistaa, Tuijata, Täällä toisen tähden alla

Kuva: Museovirasto

Minna Rytisalo Helsingin kirjamessuilla 
perjantaina 26.10. Klo 13.00-13.30 Senaatintori





7. lokakuuta 2018

Kissuuden ytimessä - Bibi, Alma & Co #runosunnuntai


Kun Lassi Hyvärisen runoteos Tuuli ja kissa voitti Ylen Tanssivan karhun, raati totesi Hyvärisen olleen kissuuden ytimessä. Mitähän tämä kissuus oikein on? Jokaisella kissanomistajalla on tähän tietysti oma mielipide, jota värittää hurmaantuminen siihen omaan kissaan. Yleensä kissoja pidetään itsenäisempinä kuin koiria. Niin tuttua on, että ne vaatimalla vaativat huomiota emännältään tai isännältään. Jos ei huomiota heru, järsitään kirjan kulmaa tai tassutellaan näppäimistön päällä. Jäynä se on pienikin jäynä! Netistä löytyy loputtomasti kissoista kertovia linkkejä. Mm. täällä voit tutustua viiteentoista kissaharhaluuloon. Mutta tämän postauksen aihe ei ole kissojen luonne, vaan kirjalliset kissat. Esittelenpä heidän runsaasta joukostaan muutaman. 

Ensiksikin blogiystäväni Saassan Bibi, joka tähtää maailmankaikkeuden missiksi vähintään. Nyt Bibi on bongannut seksikkään tankotanssin. Ja sehän sopii kuin tanko tassuun tälle viehkeälle kissaneidille: muokkaa muotoja ja opettaa liikehtimään sulokkaasti. Alku on tietenkin hiukan työlästä: massu ottaa kiinni ja kynnet luistaa, mutta sitkeänä tyttönä Bibi on päättänyt ottaa tangon haltuun. Bibi ei itse runoile, mutta innostaa tempuillaan emäntäänsä Saassaa sekä runoilemaan että taiteilemaan. Parissa viimeisessä runossa Bibi ilmoittaa ärhäkkäästi mustasukkaisen ärtymyksensä perheen pikkuiseen kollijäbään. Alla muutama Bibin tempauksista kertova runo ja Saassan maalamat kuvat tästä mainiosta missikandidaatista. Oi että, minä kuulen nämä räppinä!


TANKOTANSSI
Atm, mitä ihkua tapahtuu mun elämässä
ykkösmisu treenaa siististi tässä
Tunnen tassuissa tankotanssin treenin huuman
Kiedon tangon ympärille vartaloni niin kuuman

Hei snaijaako jäbät
tarvii kisaan paljon sisuu
Jos haluutte omaksenne
tosi kuumaa misuu

Mut hei
kantsii varmaan odottaa
Vain coolein teistä
mun bae
olla saa

Pakko on venata viel vähän
mä tsekkaan ekaks tyylin tähän
Liukas tanko saa kynteni törkeesti luistaa
peppuni makeen tangolta lattiaan suistaa

Mut ei siis epäilyä yhtäkään
et vaiheeseen jätän treenin tään
The Best ykkösmisu jäbät hajoomaan saa
muilla ei siis tangolle oo mitään asiaa.


YKKÖSMISU
Muotoni makeat
liikkeeni sulavat
Tosi ihku tää mimmi
vartalo silleen siististi timmi

Varokaa siskot muut
pian suljen ilkeät suut
Kisan voittaja tulee olee mä
ikuinen kakkonen sä
joka kelaat kaikki muotituulet
täytteillä, meikeillä voittavas luulet

Hei relatkaa törkeen teennäiset misut
kohta heiluu mun aidot luomutisut
Vaihtoehtoja on vain yx
eikä se oo todellakaan yllätys

Pian saatte onnitella voittajaa
joka lähtee valloittaa koko maailmaa


BIBI THE QUEEN
Mutsi mua sikana rakastaa
Niin se mun korvaan kuiskuttaa
Faija palvoo pikkuistaan
paijaa suloista kisuaan

Suukkoja saan
Mua palvellaan
mikään ei uhkaa mun maailmaa. 
Tai no ehkä joku kollin rontti
Tehnyt oon sille selväks
tää on mun tontti

No mut kyl mä sitä siedän
Oon ihan varma
Todellakin tiedän
Tämän paikan kuningatar olen MÄ
Nyt sen tiedät myös sä

Oon makee
Oon hellä
Suloisuuden huippu
Hyvin harvoin oon törkee tai tuittu

Mut joskus muakin kiukuttaa
Ovi kynteni silloin tuntea saa
Pikku jäbä tekee källejä yhtenään
Mun pahat duunit sen varjoon jää

Hei venaa viel vähän
Tää ei päättynyt tähän! 

Miks mutsi sitä urpoo
pussaa ja hellii
Jäbä onnesta soikeena kellii

Kai se nyt tajuu siististi olla
Sehän on mun mielest täysi nolla
...

SNADI DUKE NUKEM
Hei haloo
ette ikinä usko tätä
Tää snadi tyyppi tääl himas
ei mua rauhaan jätä

Nuuska tai Nuke
tiedä nimeä en
Ehkä menneestä palannut
Duke Nukem

Nuori kolli tunkee mukaan
vaik ei ees kutsuis kukaan
Jos käsken et venaa tässä
ei tajuu ei mitään kässää

Yx toivoton
dummy takkuturkki
Tarttuu kylkeen 
kuin liimapurkki

Snus klump 
alan sille huutaan 
jäbä vaan nassuttaa suutaan

Ei lähde pois paikalleen jää
Dorkana istuu ei kuule ei nää
Se on joku ihmeen pyhä birma 
Onx se joku merkki vai firma

No kyl mä sen kuriin saan
voin alkaa sääntöjä kelaamaan
Koulutan palvelijax pikkukisun
sit voi olla seuras tän laatumisun



Ja tältä näyttää Bibi livenä - muotokuvat ovat niin näköiset, eikö vaan!
Tankotanssitreenin jälkeen ollaan aika heikossa hapessa, on se niin rankkaa.


Sitten meillä on tietysti Tuijata-blogin Tuijan sielukas Alma, joka runoilee haikuja ja tankoja blogissa Alman runot. Alma soveltaa runoissaan japanilaista runomittaa, mutta ottaa vapauksia alkuperäisen runotyylin teemojen ja aiheiden suhteen. Emäntänsä Tuijan tavoin Almaa inspiroivat luonto ja kukat, koko tämä ihmeellinen maailma. Joskus saattaa Alman ajatus lipsahtaa näitä mittoja vapaammaksi: kuva voi kytkeytyä ajatelmaan, mutta hajamiete saa myös karata omille teilleen. Alma virkistää muistiamme näitten runomittojen salaisuuksista: haikussa on kolme riviä, tavujako niissä on 5-7-5; tankassa on viisi riviä, tavujako niissä on 5-7-5-7-7. Otetaanpa muutama näyte:

Yöttömänä yö
avaa päivän saranan.
Hämärä väli
valon paeta, valon
raottaa aamun.
...
Katson taivasta,
katson maata. Näen ne
sinisin silmin.
Suljen silmistä mustan.
Väritän niin kuin tahdon.
...
Kielen kuville:
tuo tuhannet tavut ja
tavat tavata.
...
Lasken aikaa. Tuo
mittanauha. Minuutti
milleihin mahtuu.


Kosminen K -blogin Heidillä on kirjakissat Hilma ja Siiri. Linkki vie pitkään ja ihanaan postauskseen näistä kirjakodin kasvateista. Herkullisia kuvia heistä löytää myös Instagramista hashtageilla #kirjakissahilma & #kirjakissasiiri. Käypä kurkkaamassa, ovat ne mainioita. Siiri tykkää muuten melskata veden kanssa lavuaarissa - meidän Sissi kiipeilee pitkin seiniä jos uhkaan pesulla!


Elämää on ihanaa -blogissa tepsuttelee tämän postauksen toinen kolli, upea valkoinen kissaherra Mannilainen. Sitä kyllä ihmettelen, miten Virpi pystyy lukemaan kirjaa Mannilaista ulkoiluttaessaan - meillä ei onnistuisi :)


Kirjanmerkkinäni on pitkään ollut kiva kissapostikortti. Kissaherra Napilla on tärkeä virka Kustantamo Reunan kirjakaupassa Myllykoskella. Toimenkuvaan kuuluu olla mukana kirjalaatikoiden purkamisessa - voih miten rasittavaa! Mutta onneksi voi välillä nukahtaa asiakkaan syliin tai koelekotella käsityönäyttelyn virkatulla sänkypeitolla. Kiitos Reunalle kortista!


Oman blogini kuningatar on Itävallan keisarinna Sissi, joka vaatii palvelua ja huomiota. Jos ei saa, tiputtelee kirjoja kirjahyllystä. Mutta onhan se maailman pehmein ja parhain lukukaveri!

Itse asiassa varsin monella kirjabloggarilla on lukukaverinaan kissa. Entä sinulla?
 Goodreadsissa on 877 kissasitaattia, tässä pari:

Cats are connoisseurs of comfort.
- James Herriot

The smallest feline is a masterpiece.
- Leonardo da Vinci


ELÄINTEN VIIKKO on vuosittain 4.–10.10. vietettävä teemaviikko, 
jonka ensimmäinen päivä on kansainvälinen Eläinten päivä. 
Suomessa Eläinten viikkoa on vietetty SEYn aloitteesta vuodesta 1959 lähtien. 

KIRJALLISET KATIT / KIRJALISTA
Kaunis kiitos Facebookin Kirjallisuuden ystävät -ryhmälle!

❤︎
Saassa runoilee tänään Bibistä ja Kulkurista
Uunan runo kertoo Kultaisesta näystä
Esther Helmiän runo on nimeltään Kissa vieköön!

4. lokakuuta 2018

Kirjalliset katit - Kansainvälinen Eläinten päivä


Jaypaw narrowed his eyes. ”I'm not as blind as you think."
― Erin Hunter

ELÄINTEN VIIKKO on vuosittain 4.–10.10. vietettävä teemaviikko, 
jonka ensimmäinen päivä on Kansainvälinen Eläinten päivä. 
Suomessa Eläinten viikkoa on vietetty SEYn aloitteesta vuodesta 1959 lähtien.

KIRJALLISET KATIT oli hauska case. Kysyin Facebookin Kirjallisuuden ystäviltä apua listaamaan kirjailijoita, joiden teoksissa  esiintyy kissa. Ihanasti ihmiset antoivat vinkkejään, ja näin komea lista saatiin! Itse olen lukenut listalta kymmenkunta teosta enkä toki kaikkia aio lukeakaan - mutta tosi monta kiinnostavaa vinkkiä kyllä sain. Kiitos! Listaa ei ole viimeisen päälle tarkistettu ja kirjoitusvirheitä voi olla, mutta nimihaulla varmaan löytyy kirjastoista. Tästä ei voi listaa kopioida, mutta sama löytyy blogin Facebook-sivulta.

Ninni Aalto - Kas kissa
Richard Adams - The Bureaucrats
Henry Aho - Ukko ja Hyrrä
Jorge Amado - Kirjava kissa
Cleveland Amory - Kissa, joka tuli jouluksi kotiin
Ivar Arosenius - Kissamatka
Muriel Barbery - Siilin eleganssi
Alan Bradley - Kolmasti naukui kirjava kissa
Charles Baudelaire - Pahan kukat
James Bowen - Katukatti Bob, 3 teosta
Helen Brown - Cleo
Rowan Hisayo Buchanan - Harmless Like You on
William Burroughs - Kissa sisälläni
Lillian Jackson Braun - The Cat Who Could Read Backwards/ Kissa joka osasi lukea takaperin
Rita Mae Brown
Mihail Bulkakov - Saatana saapuu Moskovaan
Díaz Canales Juan - Kissa varjoisilta kujilta
Lewis Carrol - Alicen seikkailut ihmemaassa
Don Caufield - Eläimet salapoliiseina
Gwen Cooper - Homer-kissan uskomaton elämä
Colette - La Chatte
David Dosa - Hoivakodin kissa Oscar
Walt Disney - Aristokatit
T. S. Eliot - Kissojen kielen kompasanakirja & Old Possum’s Book of Practical Cats
Elizabeth Enright - Uponnut Järvi
A. J. Finn - Nainen ikkunassa
Neil Gaiman - Sandman sarja / Coraline
Paul Gallico - Thomasina/Mirrin kolme elämää, Jennie, Hiljainen miau
Jackson Galaxy - Cat Daddy
Val Gielgud - Kissa
Nina George - Pieni kirjapuoti Pariisissa
Edward Gorman - Cat crimes -antologioita
Elly Griffits - Ruth Galloway -dekkarit
Grimmin veljekset - Bremenin soittoniekat
Maija Haavisto (Janos Honkonen, Jussi Katajala, Artemis Kelosaari, Anu ja Eero Korpinen, Taru Kumara-Moisio, J.S. Meresmaa, Anni Nupponen, Mikko Rauhala, Timo Saarto ja Tarja Sipiläinen) - Varjoisilta kujilta
Magdalena Hai - Kurnivamahainen kissa
Finn Havrevold - Pusikatti järjestää
Elke Heidenreich - Nero Corleone
Mervi Heikkilä - Kissatalon asukit
Raili Heikkilä - Kissanviikset ja katinkontit
Robert A. Heinlein - The Door into Summer & The Cat Who Walks Through Walls
Kaarina Helakisa: Ainakin miljoona sinistä kissaa / Taivaskissa
Ernest Hemingway - Kissa sateessa (novelli)
George Heriman - Krazy Kat
James Herriot - Cat Stories
Takashi Hiraide - Kissavieras
Eleanor Horseman - Kuplii kuplii
Erin Hunter - Soturikissat-sarja
Lassi Hyvärinen - Tuuli ja kissa
Mikael Ilves - Basti klinikkakissa
Britta-Lisa Joutsen - Kissa soitti ovikelloa
Pasi Ilmari Jääskeläinen - Väärän kissan päivä
Terhi Kangas & Anna Aalto - Helga Hidalmiina kissojen kunniavieraana
Elina Karjalainen - Napoleon-kissan kertomus
Inkeri Karvonen - Huilupuu ja Ruusukissa
Genki Kawamura - If Cats Disappeared from The World
Rudyard Kipling - Kissa joka käveli itsekseen
Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä
Gösta Knutsson - Pekka Töpöhäntä -sarja
Tomi Kontio - Koira nimeltään Kissa
Tuula Korolainen - kissa kissa kissa & Kissa killin kiukkupussi
Susinukke Kosola - Avaruuskissojen leikkikalu
Kirsi Kunnas - Tiitiäisen kissa- ja koiraystävät, Tiitiäisen satupuu
Pekka Kytömäki - Valo pilkkoo pimeää
Liisa Laukkarinen - Oi Nausikaa
Martin Leman - Kissankuria
Doris Lessing - Kissoista & Erittäin kissamaista
Kirsti Luova - Metka Melleri -sarja
Eeva-Liisa Manner - Kamala kissa
George R. R. Martin - Tuf Voyaging
Patric McDonnel - Kamut
Arto Melleri - Kissa pistoksissa (runo)
Anne Mortimer - Kissat, kissanystävän lahjakirja
Heidi Mäkinen - Ei saa mennä ulos saunaiholla
Haruki Murakami - Kafka rannalla, myös muut teokset
Vicky Myron - Kirjastokissa
Sōseki Natsume - I am a Cat
Nen - 99 kissaa, kollia, kattia. kisua
Pablo Neruda - Oodi kissalle (runo)
Kai Nieminen - kissaruno
Veera Nieminen - Ei muisteta pahalla
Sven Nordqvist - Viiru ja Pesonen -sarja
Christine Nöstlinger - Katti Kamala
Tönu Önnepalu - Mandala
Outi Pakkanen - Kissa kuussa
Timo Parvela - Maukka ja Väykkä
Sari Peltoniemi - Kissataksi
Ljudmila Petruševskaja - novelli Onnelliset kissat
Pertti Pietarinen - Kissa kiiskinen sankarina
Petri Pietiläinen - Kissojen maailmanhistoria
Edgar Allan Poe - kauhunovelli Musta kissa
Beatrix Potter - useita
Terry Pratchett: Mahtava Morris ja sivistyneet siimahännät
Akif Pirinçcin - Felidae: Kuka murhasi kissan?
Armas J. Pulla - Ryhmy ja Romppainen
Simo Puupponen - Kissa, kissa, kissa
Ritva-Elina Pylväs - Kissanuni / kattdrömmar
Tytti Pääskynen -
Risto Rasa - Tuhat purjetta
Mikko Rimminen - Maailman luonnollisin asia
J. K. Rowling - Harry Potters / Koukkujalka
Annukka Ruuskanen - Opri-kissan onnenvuosi
Anne Salovaara - Punaista ja valkoista novelli /Afroditen askelin
Rauha Salparanta - Missu ja Maikki, kissoja kaikki
Mikko Samulinen - Kissa joka osasi tehdä takavoltin
Gustav Sabdgren - Janne-kissa -sarja
Sinikka Salokorpi - Kissat ketovat
Sirtkka Selja - Turkissa unien sinerrys
Silja Sillanpää - Reissukissa Katti Matikainen
Gilbert Shelton - Friikkilän pojat, Fat Freddy’s Cat
Barbara Sleigh - Carbonelin kuninkaallinen kissa & Carbonelin kuningaskunta
Maami Snellman - Jaakko Enkeli Lentokenttä katoaa
Dr. Seuss - The Cat in The Hat
Domenico Starnone - Solmut
Pajtim Statovci - Kissani Jugoslavia
John Richard Stephens (Kim Smith) - Mystisiä kissatarinoita
Mary Stewart - Pikku noitaluuta
Annikki Suni - Kissanystävälle (Raittila, Anna-Maija  MöserKurt; Kauffmann-Rade, Cornelia)
Elina Tiilikka - Punainen mekko
Eeva Tikka - Odotus ja ilo
Simon Tofield - Simonin kissa
Doreen Tovey - Pienet siniset kissantassut
Friedebert Tuglas - Pikku Illlimar
Eduard Uspenski - Fedja setä, kissa ja koira
Taru Väyrynen - Kissan kuolema
Netta Walldén - Kissa nimeltä Kent
Mika Waltari - Kiinalainen kissa / Neljä päivänlaskua
Will Wiles - Puulattian kunnossapito
Leo Ylitalo - Banaanitalo
Alki Zei - Villikissa katsoo lasin takaa


Wikipediasta löytyy tämmöinen kirjallisten kattien lista ja 
Goodreadsissa on 877 kissasitaattia, tässä pari:

Maurice watched them argue again. Humans, eh? Think they’re lords of creation. 
Not like us cats. We know we are. Ever see a cat feed a human? Case proven.
- Terry Pratchett

Human beings are drawn to cats because they are all we are not — self-contained, elegant in everything they do, relaxed, assured, glad of company, yet still possessing secret lives.
- Pam Brown

SUNNUNTAINA 7.10. KURKISTETAAN KISSUUDEN YTIMEEN!

Onko sinulla kissaa? Entä oletko lukenut jotain näistä kirjoista?

3. lokakuuta 2018

Svetlana Aleksijevitš - Neuvostoihmisen loppu


Onko ihmisen julmuudella mitään rajaa?

Heti pitkällä esipuheellaan Aleksijevitš vangitsee lukijansa. Hän on otsikoinut johdantoluvun sanoilla Osallisen muistiinpanoja. Valkovenäläinen, Lukašenkaa kritisoiva Aleksijevitš on itsekin osallinen: hän lukeutuu heihin, neukkuihin, sovokeihin, marxismi-leninismin luomaan ihmisryhmään homo sovieticus. Heitä oli miljoonia, ja heitä myös tuhottiin säälimättä palvotun johtajansa Stalinin vainoissa. Heitä tuhoutui vodkaan, nälkään ja kurjuuteen - myös oman käden kautta. Dokumentaarisella tyylillään Aleksijevitš yrittää selvittää mitä tämä homo sovieticus tunsi, miten hän eli ja miten koki Neuvostoliiton ja kommunismin pitkät 70 vuotta - sekä sen romahduksen.

Kirjassa saavat äänen kymmenet tavalliset ihmiset niin Moskovasta kuin maaseudulta; nimettömänä puhuu myös Kremlin korkea virkamies. Teoksen 700 sivua täyttyvät inhimillisestä kärsimyksestä, epäinhimillisten olojen kuvauksista ja äärettömästä julmuudesta. Kaiken kauheuden keskellä loistaa punalippu, sirppi ja vasara - sokea usko ideologiaan sekä Stalinin ja Leninin palvonta. Synnyinmaa oli suuri ja mahtava; sen ja ideologian alttarille uhrattiin tulisieluisesti oma elämä - ja henki. Kunniakkainta oli puolueen palveleminen ja sankaruus, se että kuoltiin sankarina isänmaan puolesta.

Vankileirit ovat olennainen osa neuvostomenneisyyttä. Niistä kerrotaan monessa tarinassa sekä uhrin että pyövelin näkökulmasta. Yksi haastateltava sanoo, että tavallinen kansa oli sekä uhri että pyöveli. Aina löytyi joku, joka teki ilmiannon, kenties hyvä naapuri tai sukulainen. Yksi lastasi leiriinmenijät päivien matkalle hatariin karjavaunuihin Siperian pakkaseen, toinen kidutti. Turvassa ei ollut kukaan, pelko oli ainainen. Absurdia painajaista oli minusta se, että nämä vastapuolet jatkoivat myöhempinä vuosina elämäänsä samassa kaupungissa jossain Siperian aroilla, naapureina. Kuka oli syyllinen? Ei kukaan muu kuin puolue, sillä se määräsi ja toteltava oli.

Mitä jää kun suuri ja palava isänmaallinen ideologia sortuu, mitä jää kun AATE viedään? Miltä tuntuu kun vapaus koittaa? Kun Gorbatšov tuli ja perestroika alkoi, vanhemmat ihmiset putosivat TYHJIÖÖN. Kaikki se mihin vuosikymmenet oli uskottu, mihin omat mummot ja papat, omat vanhemmat, koulu, Komsomol ja puolue olivat kasvattaneet olikin nyt väärin - second hand.

Usko! Usko! Usko! Se vei voiton järjestäkin. Minä heräsin herätyskellon sijasta kansallishymnin säveliin: "Oi suuri ja mahtava Neuvostoliitto, sun synnytti valtava Venäjänmaa..."

Neuvostoliiton aikana syntyneet eivät pystyneet käsittelemään uutta tilannetta; Stalinia ihailtiin edelleen ja toivottiin uuden stalinin ilmaantumista. 90-luvun kapitalismi toi rahanvallan, nälän ja kauppojen tyhjät hyllyt. Markkinatalous ei tuonutkaan onnea, vaikka moni asia helpottuikin: ruokaa ilmaantui kauppoihin, jos oli millä ostaa. Työttömyys kasvoi ja korkeasti koulutetut päätyivät hanttihommiin tai emigroituivat. Kommunismin aikaa kaihottiin, sillä silloin kaikilla meni tasaisen huonosti; ei ollut uusrikkaita oligarkkeja eikä roistoja punaisissa pikkutakeissaaan. Toki jotain hyvääkin tuli: kommunalkoista ja parakeista päästiin vihdoin omiin vaatimattomiin asuntoihin.

Aleksijevitš antaa äänen myös nuorille venäläisille, ja sukupolvien katsantokannat eroavat jyrkästi. Kommunismin romahduksen jälkeen syntynyt nuori sukupolvi ei ymmärrä vanhempiensa haikailuja,. Se kysyy kuka Stalin, kuka Lenin? He vähät välittävät isiensä palavasta ismistä. He haluavat elää leveästi ja nauttia elämästä; ansaita rahaa, omistaa ja matkustaa. Homo sovieticus  alkaa olla historiaa - eikä kohta enää ole ketään joka häntä muistelisi.

Aleksijevitšin teos on vahva ja vaikuttava; se mykistää ja järkyttää. Silti kysyn: tarvittiinko aivan näin monta sivua? Itse olisin joko jättänyt pois tai lyhentänyt muutamaa haastattelua. Mutta toki järkkyneet mielet kuvaavat neuvostoaikaa myös. Historia kertoo yleensä kylmiä faktoja, mutta Aleksijevitš haluaa tutkia ihmisten sisintä, sielua; sillä siellä hänen mukaansa lopulta kaikki tapahtuu. Haastateltavat avaavat muistonsa ja sisimpänsä; kertovat yksilötasolla järkyttävästä menneisyydestäänja taivaita hipovasta hädästään; toki myös pienistä onnenhetkistä ja rakkaudesta. Sivuilla lävähtivät silmille tuoreemmatkin tapahtumat: terroriteot Moskovassa, Afganistanin ja Tšetšenian kauheudet ja julmuudet. Silmille lävähti myös Moskovan kahden miljoonan siirtotyöläisen kurjuus. Keski-Aasiasta tulleet kazakstanilaiset, azerbaidzanilaiset ja uzbekistanilaiset ovat nykypäivän maaorjia pääkaupungissa. Näillä mutiaisilla ei ole ihmisarvoa eikä toivoakaan vihreästä oksasta venäläisessä yhteiskunnassa.

Kohta tapahtuu ehdottomasti jotain. Hyvin pian. Vallankumous ei vielä ole käynnissä, mutta otsonin haju tuntuu. Kaikki odottavat: kuka, missä, milloin?

Venäjä on valtava ja ristiriitainen maa. Venäjällä on 145 miljoonaa asukasta; etäisyys Pietarista Vladivostokiin on 9500 km. 12 miljoonan asukkaan Moskova ja liki 5 miljoonan asukkaan Pietari eivät ole maan koko kuva. Moskovassa on liikehdintää ja mielenosoituksia; Alex Navalny istuu jälleen vankilassa, homoilla ei ole oikeuksia; ruplan kurssin lasku näkyy matkailussa ja kaavailtu eläkeiän nosto kuohuttaa. Trump & Putin - tulevaisuus näyttää. Kovin levollinen ei mieleni ole.





Svetlana Aleksijevitš
Vremya sekond khend, Second-hand Time 2013
Neuvostoihmisen loppu. Kun nykyhetkestä tuli second handia
Suomentanut Vappu Orlov
Kansi Markko Taina
Tammi 2018
*****
Kirjastosta
_______________

Luin nämä heti syksyllä 2015 (espanjaksi) kun Aleksijevitšin Nobel-palkinto julkaistiin:
Tsernobylistä nousee rukous - Voces de Chernóbil
Sodalla ei ole naisen kasvoja - La guerra no tiene rostro de mujer

Sinfonisesti soiva kertomus ihmisistä hajoavan Neuvostoliiton ja uuden Venäjän välissä. Teoksessa Neuvostoihmisen loppu nobelisti Svetlana Aleksijevitš kuvaa tarkkanäköisesti kommunismin tuhon. Siinä tavalliset venäläiset kertovat, millaista elämä oli Neuvostoliiton sortuessa ja millaista on elää jättiläisen raunioista syntyneellä Venäjällä. Vuosien 1991 ja 2012 välille ajoittuvien haastattelujen kautta syntyy panoraama nyky-Venäjästä ja venäläisistä, jotka yhä kantavat mukanaan muistoja sorrosta, nälänhädästä ja joukkomurhista, mutta myös tulevaisuudenuskoa ja ylpeyttä maastaan. Tämä on kuvaus elämästä aatteen raunioilla – aatteen, joka oli niin vahva, että se kerran hallitsi kolmasosaa maailmasta.

Kuva: Public domain

1. lokakuuta 2018

Syyskuun kirjat

Luin syyskuussa yli kymmenen kirjaa,  joista neljä oli ohuita runokirjoja.
Elämyksellisimmiksi valitsin nämä:


KOTIMAINEN
Peter Sandström - Äiti marraskuu. Kahdeksan pohdintoa ***** S&S 2018
- Sandströmin teksti yksinkertaisesti lumoaa! Olen lukenut kaikki suomennetut.


ULKOMAINEN
Luiz Ruffato - Rutosti hevosia ***** Into 2014
- Löysin Ruffaton vastikään. Lissabonissa muistin sinut vei sydämeni, ja Tekokukkia odottaa!


RUNOUS
Tuukka Pietarinen - Yksin ja toisin **** Wsoy 2018
- Tämä oli niin absurdisti vinksallaan ja väärällään, että oli ihan pakko valita tämä!
...


Turun kirjamessujen teemamaan VIRON KUNNIAKSI luin kaksi virolaista teosta:
Kai Aareleid - Korttitalo ***** Schildts & Söderströms 2018
- Aareleid ihastutti hienolla neuvostomiehityksen aikaisen Tarton kuvauksellaan.

Andrei Ivanov - Kourallinen tomua *** Aviador 2018
- Häkellyttävä kokemus, päähenkilöllä on identiteetti hukassa nykypäivän Tallinnassa.
...
NÄMÄ KOVAT KOTIMAISET SAAVAT MERKINNÄN - EXTRA ❤︎ 
Tuire Malmstedt - Pimeä jää ***** Myllylahti 2018  
Jarkko Tontti - Perintö ***** Otava 2018
Leena Krohn - Kadotus **** Teos 2018
...


SYKSY ON KIRJABLOGGARILLE KUIN JOULU!
Se tunne kun luettavien pino kasvaa ja kasvaa - ja kirjastovaraukset ovat tapissaan :)
Minulla on aikaa lukemiseen, mutta siltikään en kaikkea haluamaani ehdi.
Sitä on kuin pikku Liisa kirjojen ihmemaassa, jossa ne salaperäisesti aina vaan lisääntyvät!


LOKAKUU ONKIN SITTEN MESSUKUU
Toivotan kaikille lukijoilleni lukuiloa ja inspiroivia kirjatapahtumia!
- riitta