Lucia Berlin - Siivoojan käsikirja

En la profunda noche oscura del alma 

las licorerías y los bares están cerrados.

...

Sielun syvässä ja synkässä yössä

kaikki viinakaupat ja baarit ovat kiinni.

Niinpä niin. Netistä löytyy Lucia Berlinin sitaatteja, tuossa yksi esimerkki! Lucia Berlinin Siivoojan käsikirjasta on kohistu pitkin viime syksyä; itsekin jonotin sitä kirjaston loputtomassa jonossa neljä kuukautta. Kirjabloggarit valitsivat Siivoojan käsikirjan vuoden 2017 toiseksi parhaaksi käännöskirjaksi Blogistanian Globalia -äänestyksessä. Eikä syyttä - tämä on The Tapaus. 

Minua, kuten joitakin muitakin, ärsyttivät alkuun sijoitetut, sinänsä ansiokkaat Lydia Davisin ja Stephen Emersonin alkusanat ja johdannot. Ne paljastivat liikaa ja antoivat liikaa ohjeita siitä, miten novelleja tulisi lukea, joten annan ohjeeksi: lue vasta lopussa! Suomessa tämä Berlinin postuumi novellikokoelma julkaistaan kahdessa osassa; jälkimmäinen osa ilmestynee syksyllä, joten tätä herkkua on lisää luvassa.

I exaggerate a lot and I get fiction and reality mixed up, 

but I don't actually ever lie.

Novellit sekoittavat Berlinin omaa elämää ja fiktiota huolettomasti suloiseksi sekasotkuksi. Fiktion ja faktan suhdetta en liikoja miettinyt, vaan antauduin nautittavalle tekstille. Välähdykset tavallisten ihmisten karusta arjesta toivat mieleen Raymond Carverin rosoiset novellit ja runot, mutta Berlin ei ole ilmaisussaan niin minimalistinen kuin Carver. Hänen kerrontansa on rempseää ja suorasukaista; ei silotella eikä kaunistella; väliin putkahtaa usein joku hurmaava lyhyt ja sarkastinen heitto tai loppuun vänkä yllätys, jolloin lukija kokee oivalluksen hetken.

Alkuun novellien imuun pääsy tuntui hankalalta, ja jopa kummeksuin Berlinin saamaa hehkutusta.  Näköjään kirjailijan tyyliin sujahtaminen vei oman aikansa, sinne sarkastiseen Siivoojan käsikirjaan saakka.... Ensimmäinen minua suunnattomasti huvittanut ja ilahduttanut novelli oli Oma jockeyni, pituudeltaan vain vajaat kaksi sivua. Se on aivan täydellinen, nerokas lyhyydessään; se luonnehtii tarkasti ja kaiken olennaisen tuosta hetkestä ensiapupolilla; ja taatusti lentelivät amorin nuolet ja pikkusydämet siellä tuon miniatyyrikokoisen atsteekkijumalan ja hoitsumme ympärillä. Nimenomaan tuo tokaisu 'Luoja' kertoo kaiken!  ❤︎

Jockeyt ohjataan minulle, koska puhun espanjaa ja useimmat niistä ovat meksikolaisia. Ensimmäinen tapaamani jockey oli Muños. 

Luoja. 

Odottelimme kuvaushuoneessa röntgeniin pääsyä. Minä lohdutin häntä kuin hevosta. Cálmate, lindo, cálmate. Despacio... despacio. Hissukseen, hissukseen. Hän rauhoittui siinä sylissä ja korskahteli hiljaa. Minä silitin hänen kaunista selkäänsä. Se vavahteli ja kiilsi kuin nuorella varsalla. Se oli ihanaa.

Lucia Berlinin aiheet kattavat tavattoman laajan kirjon. Hän hyödyntää loistavasti omaa laajaa ja värikästä elämänkokemustaan. Koskettavimpia novelleja olivat ehkä nuoren naisen abortintekomatka Meksikon puolelle Juáreziin / Tiikerinpuremia ja yksinhuoltajaäidin tuskainen viinanhakureissu varhain aamulla ennen lasten heräämistä / Kaikki karkaa käsistä.  Novelleissaan Berlin läväyttää lukijan silmille amerikkalaisuuden karumman puolen - ankeat itsepalvelupesulat, joiden seinillä AA:n iskulauseet tarjoavat pelastustaan; värikästä paikallisväriä tihkuvan elämänmenon Meksikon rajan molemmin puolin, El Pasossa ja Juárezissa; Santiago de Chilen poliittiset kuohunnat niin ikään; kahden kerroksen väen - siivoojat ja heidän yläluokkaiset naurettavat emäntänsä mainiossa niminovellissa Siivoojan käsikirja; opettajan arjen ongelmallisissa lähiökouluissa... Kokoelma on runsas ja elämänmakuinen; realistinen ja huumorintäyteinen.

Lucia Berlin vei ja tämä lukija upposi täysin hänen ihmistensä yleviin ja alhaisiin tunteisiin ja tekoihin, joita kirjailija tarkastelee ilkkuvalla huumorilla. Täytyy sanoa, että hänellä oli pokkaa oman sukunsa ja oman alkoholisminsa esille tuomisessa. Yksi parhaista koskaan lukemistani novellikokoelmista, muistijälki on niin vahva.

Lucia Berlin
A Manual for Cleaning Women, Selected Stories 2015
Siivoojan käsikirja
Suomentanut Kristiina Drews
Kansi Sanna-Reeta Meilahti
Aula & Co 2017
*****
Kirjastosta
_______________

Kirjabloggarit valitsivat Siivoojan käsikirjan hopealle Blogistanian Globalia 2017 -äänestyksessä. Kirjaa on luettu valtavasti, siksi minulle tavanomaisen kolmen blogiystävän sijasta täysi tusina: 

Kannesta kanteen, Kiiltomato / Joonas Säntti, Kirjaluotsi, Kirjasähkökäyrä, Kosminen K, Kulttuuri kukoistaa, Leena Lumi, Lukuisa, Mitä luimme kerran, Rakkaudesta kirjoihin, Reader why did I marry him?, Tekstiluola

Yhdysvalloissa 2015 postuumisti julkaistu kokoelma sai sekä kriitikoilta että lukijoilta hurmioituneen vastaanoton ja nosti Berlinin koko lukevan yleisön tietoisuuteen. Berlinin rosoiset, melankoliset ja mustan huumorin sävyttämät tekstit ovat hienovaraisia ja oivaltavia kuvauksia amerikkalaisesta arjesta. 

Lucia Berlin (1936–2004) oli yhdysvaltalainen kirjailija, kirjallisuuden opettaja, äiti, alkoholisti, yksinhuoltaja ja sisukas nainen. 1990-luvulla Berlin sai vierailevan kirjailijan pestin Coloradon Boulderin yliopistossa ja pian opiskelijoiden rakastama kirjailja ylennettiin apulaisprofessoriksi.