Antonio Muñoz Molina - El viento de la Luna

Antonio Muñoz Molina on vuonna 1956 syntynyt espanjalainen kirjailija. Häneltä on suomennettu useit teoksia.

Kuun tuulessa kertoja on 13-vuotias maalaispoika kuvitteellisessa Máginan kaupungissa Andalusiassa. Perhe on köyhä, ei juoksevaa vettä, sanomalehdet wc-paperina, elämä on monotonista, niukkaa ja korutonta. Vuosi on 1969, Neil Amstrongin kuukävelyn vuosi. Espanjan sisällissodan syttymisestä on kulunut 33 vuotta.

Poika on yksinäinen lukutoukka, lukemiinsa kirjoihin vimmaisesti eläytyvä. Hän käy tiukan katolista munkkikoulua, epäilee raamatun opetuksia ja kapinoi ahdasta katolisuutta vastaan. Pojalla on valtavan vilkas mielikuvitus, jota luetut scifitarinat ja avaruusartikkelit villitsevät. Hänen aivonsa eivät lepää hetkeäkään, vaan ne suoltavat loputonta ajatusten virtaa. Kiinnostus parhaillaan käynnissä olevaa kuulentoa kohtaan on maanista.

Kirja on pesä johon piiloudun, autio saari jossa olen turvassa ja myöskin keino paeta.

Teini-iän tuomat fyysiset muutokset ja heräävä seksuaalisuus askarruttavat kovin. Hän rakastuu jokaiseen näkemäänsä naiseen, myös elokuvatähtiin, Faye Dunawayhin Bonnie & Clydessä... Näkee märkiä unia ja masturboi. Tämä tietää Padre Directorin mukaan ikuista kadotusta, mikä pelottaa ja ahdistaa.

Yksinäinen pahe. Heikentää aivot, pehmentää selkäytimen ja vie lihaksista voiman. Aiheuttaa heikkouden, mikä äärimmäisissä tapauksissa johtaa halvaukseen ja kyvyttömyyteen pidättää virtsaa; kuvittelen mielessäni surkean tyypin, suljettuna hullujenhuoneelle, suu kuolaa valuen, harhailevin katsein, kasvoissa visvaisia paiseita, sepalus virtsaläikkiä täynnä...

Perheessä asuvat myös pojan isovanhemmat, isä kasvattaa puutarhatuotteita myytäväksi. He ovat kouluja käymätöntä yksinkertaista väkeä eivätkä osaa unelmoida paremmasta. Koko Máginan yllä leijuu staattisuus.

Tulevaisuudelta odotetaan eniten sitä, että se olisi mahdollisimman samankaltainen kuin menneisyys. Menneisyyden lyijy on se painovoima, joka hallitsee elämää ja sitoo maahan. Maahan, jota on kyyryssä muokattu lapsesta asti.

Kirjassa oli monta pitkää lukua Apollon miehistön päänsisäisistä mietteistä, joihin en jaksanut kunnolla paneutua. Luku perheen kinastelusta päivällispöydässä upouuden television pauhatessa taustalla oli vallan mainio. Muuten, tv-lähetys päättyi tuolloin sotilasmarssiin ja Francon kuvaan...

Poikaa ei vihannesten viljely voinut vähempää kiinnostaa. Kuitenkin hän joutui joululomallaan oliivien poimintaan. Kylmää, yksitoikkoista, loputonta, tuhansia oliivipuita. Oliivit poimittiin käsin ja poiminta vei parisen kuukautta. Silmänkantamattomiin ulottuvista Andalusian oliivilehdoista postasin aiemmin, joten hyvin voin ymmärtää pojan turhautumisen. Hieno luku.

Muñoz Molinan teksti on hankalaa seurattavaa pitkien lauseiden ja pomppivan ajatuskulun vuoksi. Kirjan keskivaiheilla aloin tottua tyyliin ja pysyin kärryillä paremmin. Elävästi piirtyi mieleen uinuva pieni maalaiskylä Andalusian polttavan auringon alla. Ja katolisen kirkon ahdistavuus. En osaa tarkemmin eritellä, mutta tekstissä oli jotain hyvin kaunista ja nostalgista. Haluankin lukea lisää Muñoz Molinalta ja varasinkin jo muutaman teoksen.

Antonio Muñoz Molina

El viento de la Luna
Seix Barral 2006

Suomeksi Kuun tuuli 2011, suomentanut Tarja Härkönen

315 sivua
***
Lainattu kirjastosta.

Postauksen lainaukset ovat omia vapaita käännöksiäni, koska luin kirjan espanjaksi.