Bienvenido Llopus - La censura franquista en el cartel de cine

Francon diktatuuri Espanjassa kesti 40 vuotta, 1936 - 1975. Sensuuri toki höllensi otettaan Francon kuoltua, mutta vasta joulukuussa 1977 astui voimaan sensuurin poistava Real Decreto. Diktatuuri vahti ja valvoi herkeämättä jokaista yhteiskunnan tahoa: lehdistöä, toimittajia, mainontaa, oppikirjoja, kirjailijoita, elokuvia... Monet kirjailijat ja taiteilijat pakenivat Espanjasta poliittisten näkemystensä vuoksi. On arvioitu, että näitä eri syistä maasta lähtijöitä (exiliados) oli yli 500.000.

La censura franquista en el cartel de cine on upea isokokoinen katselukirja. Kirjan toimittaja Bienvenido Llopis on itse kerännyt elokuvajulisteita ja käsiohjelmia yli 30 vuotta, joten hän tietää mistä puhuu. Sensuuri näkyi elokuva-alalla mm. näissä kohdissa:

Visuaalinen erotiikka

Katolisen kirkon valta Espanjassa on suuri. Liika seksi ja erotiikka oli karsittava, pidettävä sielut ja omatunnot puhtoisina ja synnittöminä. Sensuurin luupin alla oli lähinnä naisten paljas iho: himoa herättävät avonaiset kaula-aukot, paljaat olkapäät ja käsivarret. Näiden alueiden ihon peittämisessä mentiin suorastaan naurettavuuksiin.

Myöskään säärtä ei sopinut liikaa näyttää.

Kansainvälisten elokuvayhtiöiden toimittama mainosmateriaali jouduttiin hyväksyttämään ja muuttamaan sensuurin määräysten mukaiseksi. Tuon ajan elokuvajulisteet olivat upeaa julistetaidetta, jonka taidokas graafisuus tärveltiin monesti tökerösti muokkailemalla. Mainosmateriaalin parissa työskenteli joukko julistetaiteilijoita, joista useimmin kirjassa mainitaan taiteilija nimeltä Jano. Voi vain kuvitella sitä työn ja turhautumisen määrää. Ei ollut tietokoneita, ei kuvankäsittelyohjelmia, vaan kaikki loputtomat muutokset tehtiin käsin.

Vastaavia tapauksia on lukemattomia: rintavako peittoon!

Elokuvien nimet

Nimet käännettiin liki sataprosenttisesti espanjaksi, elokuvat myös dubattiin. Tabuja olivat uskottomuus, kolmiodraamat, avioero, aviottomat äidit, alkoholismi, homoseksuaalisuus...  Tässä muutama esimerkki sensuurin muuttamista nimistä:

• This woman is mine USA 1941 - Tämä nainen on minun > Merten kuningas
• Incendiary Blonde USA 1945 - Tulinen blondi > Tulitukkainen blondi
• Love is a many splendored thing USA 1955 - Miten ihanaa on rakkaus! > Jäähyväisten kukkula
• Middle of the night USA 1959 - Hänen elämänsä toinen rakkaus > Keskellä yötä
• Palm Springs Weekend USA 1963 - Hillitön nuoruus > Miljonääriä etsimässä

Ohjaajat ja näyttelijät

Francon hallintoa vastustavien kansainvälisten filmitähtien ja ohjaajien nimet poistettiin julisteista, mutta heidän kasvonsa saivat kylläkin näkyä. Persona non gratoja olivat mm. Errol Flynn, John Ford, Charlie Chaplin, Joan Crawford, Robert Montgomery ja Bette Davis. Jopa espanjalainen Luis Bunuelkin oli jonkin aikaa maanpaossa Meksikossa. Sensuuri myös kielsi kokonaan muutamia elokuvia, liian seksin, poliittisten näkemysten tai katolisuuteen sopimattomuuden vuoksi.

Elokuvateatterin leima peittää viattoman poskisuudelman.

Paikallinen sensuuri

Koomista oli se, että valtakunnallisen sensuurin ohella esiintyi myös paikallista sensuuria. Tämä, usein uskonnollinen tuplasensuuri sensuroi siis jo kerran sensuroitua! Burgosin arkkipiispan aloitteesta sikäläinen elokuvateatteri Cordón joutui peittämään logollaan erään julisteen syntisen kohdan...  Ja tämä synti koostui siitä, että julisteessa Errol Flynn antoi viattoman suukon liian lähelle Olivia de Havillandin korvaa! Vastaavia tapauksia on useita.

Sensuuri ei ollut aukoton

Useita pahoja lapsuksia pääsi läpi, niin visuaalisuudessa kuin teksteissä. Sensuuri toimi myös epäjohdonmukaisesti, joissain materiaaleissa salli, joissain ei. Muutama esimerkki elokuvien nimistä:

• She done him wrong USA 1933 - Syntynyt syntiseksi
• Douce RANSKA 1943 - Pikkutyttö leikki rakkaudella
• Once upon a time USA 1944 - Ikuinen kosija
• Daisy Kenyon USA 1947 - Rakkauden ja synnin puristuksessa

Uskomatonta että tämä läpäisi sensuurin!

Kurittomuutta

Melko rohkea veto taiteilija Montalbánilta tehdä vuonna 1964 punainen juliste Francosta kertovalle elokuvalle!

Kirjassa on paljon katseltavaa ja mielenkiintoiset lyhyet selostukset. On vaikea ajatella, että vielä 1970-luvulla Francon diktatuuri ja sensuuri hallitsivat noin tiukasti Espanjaa. Yli 500.000 maasta paennutta, arviolta 200.000 teloitettua tai kadonnutta. Ihmisten pelko  ja alistuvuus on ymmärrettävää. Muuta ei diktatuurissa voinut.

Lopuksi vielä kuva häveliäisyydestä vuodelta 1983. Artikkeli La on sijoitettu strategiseen paikkaan.

Bienvenido Llopus

La censura franquista en el cartel de cine 2013

Notorious Ediciones S. L.
***
Omasta hyllystä.