Haruki Murakami - 1Q84

Olen myyty. Myöskin pökerryksissä. Yli tuhat sivua jännitystä ahmittu pikatahtiin. Viivytellä tai liikaa keskeyttää ei voinut. Yhtä jännittävänä lukemisena muistuu mieleeni vain Lisbeth Salanderin seikkailut Stieg Larssonin Milleniumeissa.

Vuosiluvussa on sanaleikki: japanilaiset lausuvat kirjaimen Q ja numeron 9 samalla tavalla. 1984 viittaa Orwellin tieteiskirjaan, jossa isoveli valvoo ja jonka olen lukenut hyvin kauan sitten... 1Q84 vs 1984 - kaksi toisiaan muistuttavaa rinnakkaistodellisuutta, joissa pyörivät samat ihmiset, mutta joissa on sittenkin isoja eroja.

No mihinkäs sitten tässä ihastuin? Murakamin selkeään & kiehtovaan kerrontaan ja yllätykselliseen juoneen, joka piti näpeissään alusta loppuun. Ajatus rinnakkaistodellisuuksista on maaginen ja ajatuksia herättävä. Ehkä muistisairaus tai mielenterveyshäiriö / masennus voi aiheuttaa ihmisessä samantapaisia outouden tunteita, joita päähenkilö Aomame koki? Maailmassa oli tapahtunut outoja asioita, joista hän ei tiennyt mitään tai joita hän ei muistanut - hän joka aina luki lehdet huolellisesti! Hermostuttavaa ja pelottavaa. Pikkuhiljaa Aomame ymmärsi joutuneensa rinnakkais- todellisuuteen, vuoteen 1Q84.

Kolmikymppinen Aomame on kaunis kunto-ohjaaja, Tengo samanikäinen osa-aikainen matematiikanopettaja ja kirjailijanalku. Tengo kutsuu omaa rinnakkaistodellisuuttaan kissakaupungiksi... Molemmilla oli hyvin ankea lapsuus ja nuoruus, ja kirja onkin pohjimmiltaan kertomus heidän vaikeudet voittavasta rakkaustarinastaan.

Luin intohimolla nämä yli 1200 sivua alusta loppuun ja pidin tekstistä kautta linjan kovasti. Tosin muutamiin viimeisiin sivuihin / loppuratkaisuun olisin toivonut hieman lisää särmää ja dramatiikkaa. Se tuntui vähän lällyltä kaiken luetun upeuden jälkeen.

Mutta oli pakko etsiä Youtubesta Janeczecin Sinfonietta...

Haruki Murakami: 1Q84, 2009 osat 1-2, 2010 osa 3

Aleksi Milonoffin suomennos 2013
Tammi

1234 sivua
*****
Lainattu kirjastosta.