Sara Stridsberg - Rakkauden antarktis

Kuollut tai elävä, sillä ei ollut enää mitään merkitystä. 

Olin kuollut jo valmiiksi, aikoja sitten, vaelsin ystävieni kanssa hautajaissaattueena läpi Tukholman.

Rakkauden antarktis on hurjin Sara Stridsbergin kolmesta suomennetusta teoksesta. Minäkertoja on Inni, nuori heroinisti ja prostituoitu. Hän ei enää elä tässä maailmassa, sillä hänet on murhattu, paloiteltu kahteen valkoiseen matkalaukkuun ja hänen päänsä on heitetty lietelammikkoon. Aika hurja lähtökohta siis. Fiktion taustalla on Ruotsia kuohuttanut prostituoidun paloittelumurha kaukaiselta 80-luvulta.

Verisuonissa kupliva ruskea neste sai aikaan jotakin, mikä muistutti viimeistä kohtalon hetkeä miehen käsien alla, jolloin kaikki yhtäkkiä hiljeni, ja minä lakkasin pyristelemästä vastaan. Taika-aineen huumaava teho häivytti arvottomuuden ja huonommuuden tunteen, ajatuksen siitä että olin pelkkä tuhohyönteinen joka piti karkottaa.

Tuonilmaisista Inni kertoo, miten tähän on tultu, miten hän lähti saalistajan matkaan Herkulesgatanilta kuin isäntää seuraava kuuliainen koira. Stridsberg ei anna armoa lukijalle, vaan veivaa murhan kulkua ja yksityiskohtia toistuvasti. Teksti on leijailevan runollista, mutta sitten kirjailija läväyttää pöytään (inho)realistiset termit, ei kaihda yhtäkään ilmaisua. Inni kertoo vanhemmistaan Rakshasta ja Ivanista, jotka elivät vain toisilleen, rakastivat, ryyppäsivät ja riitelivät. Vanhempien etunimet viittaavat maahanmuuttajataustaan, mutta selviää vain, että Rakshan entinen maailma tuhoutui riehuvana liekkimerenä. Inni ja hänen pikkuveljensä Eskil olivat maailman yksinäisimpiä lapsia, joitten oli pärjättävä omillaan. Eskil oli Innille rakas, mutta sitten tapahtui onnettomuus, joka jätti syvän haavan Innin sieluun, ja syyllisyydenkin.

Rakkaus on kuin lunta, se kietoo maailman valoonsa ja katoaa sitten.

Tylsässä ja tapahtumattomassa ajattomuuden tilassa, vainajien maailmassa, Innillä on aikaa ja kyky seurata vanhempiensa ja lastensa elämää maan päällä. Kyllä, hänellä on kaksi lasta. Vaikka henki on väkivaltaisesti riistetty, äitiyttä ei ikinä voi kukaan häneltä riistää. Inni ja miehensä Shane (Turkista kotoisin?) olivat huumekoukussa eivätkä he päässeet siitä irti kuin väliaikaisesti. Inni myös paljastaa, ettei ikinä oikeasti halunnut heroiinista eroon; hän oli kaksikosta enemmän altis. Valle eli Valentino otettiin huostaan sosiaalitoimen hurjalla rynnäköllä kolmivuotiaana, Solveig lähti sijaiskotiin suoraan synnytyslaitokselta. Vain hetken kuluttua vastasyntyneestä Solveigista luovuttuaan, Inni jo istuu vessassa kiristysside ja neula reidellään.

Olen monesti ajatellut että kuolema ei halunnut minua, maistoi vain ja sylki samantien ulos. Mutta lopulta sen mieli näköjään muuttui. Mitä siitä pitäisi sanoa? Ikävää toki, etten saanut elää pidempään, mutta kukaan meistä ei selviä elämästä hengissä.

Kun lapset oli menetetty ja Shane lähtenyt, Inni ei toivonut elämältään enää yhtään mitään. Hän oli loistava saalis saalistajalle, tuolle jääsilmäiselle miehelle, jonka siisti ja normaali olemus peitti pedon. Stridsberg kelaa siis toistuvasti Innin murhaa edeltäviä hetkiä. Hänen päänsä painuu mutaan ja hiekkaan miehen raiskatessa ja julmasti irrottaessaan kuristusotetta hetkeksi, kunnes vie tappamisen loppuun.

Kaikki on sallittua, ja me olemme aina siellä. Me emme odota mitään, emme omista mitään, me vain olemme, meille saa tehdä mitä vain.

Rakkauden antarktis on järkyttävää luettavaa, mutta Stridsberg kirjoittaa upeaa kaunokirjallisuutta ja taikoo lukijan maagisella otteella lumoihinsa. Kirjaa ei oikein voinut panna syrjään, niin voimakas sen imu oli. Muisteluiden valossa Innistä välittyy fiksu ja ajatteleva ihminen, joka kertoo tarinaansa selkeästi ja tunteilematta, sortumatta sääli- tai empatiapisteiden kalasteluun. Tekstiin piiloutuvat terävät heitot nykymaailmasta ja nyky-Ruotsista jäävät mietityttämään. Keltainen lehdistö mässäilee surutta rikoksilla, joiden uhri on nainen. Myös dekkareita kuluttava yleisö voi tutkistella itseään: useimpien dekkareiden kidutettu tai murhattu uhri on nainen, nuori tyttö tai lapsi. Tällainen juoni myy parhaiten.

Takakannesta tarttui silmääni pari lausetta: Stridsberg kirjoittaa kenties Ruotsin intensiivisintä ja kauneinta proosaa. / Stridsbergin kielen ilmaisuvoima on tyrmäävä. Se satuttaa kauneudellaan ja rumuudellaan. Usein samanaikaisesti. Näihin ajatuksiin on helppo yhtyä. Rakkauden antarktis on raju ja karu, mutta loistelias ja kaunis. Kiitokset elämyksestä myös Outi Mennalle.

Sara Stridsberg - Rakkauden antarktis
Alkuteos Kärlekens Antarktis 2018
Suomentanut Outi Menna
Tammi 2019
Kirjastosta
________________

Muualla: Kiiltomato, ruotsiksi, Leena Lumi, Reader why did I marry him, 
Bloggaukseni teoksista Niin raskas on rakkaus & Unelmien tiedekunta

Tarinaa kertoo Inni, prostituoitu ja narkomaani, jonka elämä päättyy julmalla tavalla kuusikossa järven rannalla. Kuolleen naisen perspektiivistä katsotaan maailmaa, jossa hänen lapsensa ja vanhempansa ja tietysti murhaaja jatkavat elämäänsä. Kuten Stridsbergillä yleensä, tämänkin tarinan takana on todellinen tapahtuma, Ruotsin tunnetuin paloittelumurha vuodelta 1984, jossa prostituoitu Catrine da Costan ruumiin osia löytyi Tukholman ulkopuolelta. Tunnusomaiseen tapaansa Stridsberg onnistuu kohottamaan todelliset, järkyttävät tapahtumat taiteeksi, joka käsittelee suuria teemoja -- tällä kertaa naisvihaa, äitiyttä ja sukupolvien yli jatkuvaa syrjäytymisen ketjua.