Kylmän kosketus on kanadalaisen Louise Pennyn suositun Armand Gamache -dekkarisarjan toinen osa. Ensimmäisessä osassa Kuolema kiitospäivänä Gamache tiimeineen selvitteli herttaisen Jane Nealin murhaa, ja nyt pienessä Three Pinesin kylässä tapahtuu taas. Idyllinen pieni kylä on vaipunut pakkasen ja kinosten alle ja juhlii tapaninpäivää mm. perinteisellä curlingottelulla. Ottelun kuluessa kylään vuosi sitten muuttanut CC de Poitiers kuolee sähköiskuun - keskellä lumista jäätä. Miten ihmeessä tämä on mahdollista?
CC de Poitiers oli vajaa viisikymppinen laiha nainen, joka yritti kiipiä sisustussuunnittelijan ja suuren filosofin urallaan häikäilemättä. Hänellä oli rakastaja, alistettu nössö aviomies ja sairaalloisen lihava varhaisteini-ikäinen tytär. Perhe eli yli varojensa ja oli itseasiassa konkurssin partaalla. Nainen ei ymmärtänyt ystävällisen käyttäytymisen merkitystä, vaan nöyryytti karkeasti tytärtään ja äkseerasi kaikille kyläläisille. Hänen kuolemansa ei siis hetkauta ketään. Mutta murha on murha ja syyllinen on saatava kiinni. Montrealista saapuu Sûreté du Québecin tiimi Armand Gamachen johdolla ja majoittuu taas kylän kodikkaaseen majataloon.
Parasta tässä, ensimmäisen osan tapaan, on sympaattisen kylän ja kyläläisten kuvaus. Tapaamme melkein kaikki ensimmäisen osan henkilöt, jotka tuntevat toisensa läpikotaisin, viettävät aikaa leppoisasti yhdessä ja pitävät yhtä. Paljon huomiota saavat kylän kolme vanhaa naista, ysikymppinen Kaye ja vähän nuoremmat Em ja Äiti Bea, jotka ovat tunteneet toisensa nuoruudesta lähtien. Heidän tiiviiseen joukkoonsa kuului nuoruudessa neljäskin jäsen, joka on nyt poissa. Eniten CC de Poitiersin öykkäröinti tuntuu ärsyttäneen Äiti Beaa, jonka joogastudion nimen Be Calm CC on härskisti plagioinut kirjansa nimeksi ja vaatii Äiti Beaa luopumaan nimestä, tai oikeastaan mieluummin sulkemaan koko paikan. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että CC de Poitiersin kehittämä filosofia Li bien on täyttä roskaa, vaikka nainen itse piti sitä parempana kuin feng shuita.
Ympärillä oli hiljaista. Taivas oli kirkas. Hän (Gamache) kallisti päätään taaksepäin katsellakseen tähtiä. Koko taivaankansi hohti yhdessä niiden kanssa. Hän ajatteli, että tämä oli ehkä kaikkein mieluisin hetki päivästä. Kun sai seistä talvisen taivaan alla, katsella tähtiä jotka tuikkivat kuin Jumala olisi pysäyttänyt myrskyn tulon ja miljoonat lumihiutaleet olisivat jääneet leijumaan ilmaan. Kirkkaina ja hymyilevinä.
Minua viehätti taaskin kovasti Armand Gamachen charmi. Hänellä on lämmin suhde vaimoonsa Rose-Marieen ja hän osaa suhtautua nuoriin alaisiinsa sopivan isällisellä otteella. Lämpimin suhde alaisista on Jean Guy Beauvoiriin, Kanadan ranskalaiseen nuoreen rikostutkijaan, joka hellii liutaa ennakkoluuloja 'angloja' kohtaan. Nuorta paikallispoliisia Lemieuxiakin Gamache osaa kohdella rohkaisevasti. Mutta onko Suretén Gamachen vaivoiksi jälleen lähettämä nuori tsekkissyntyinen Yvette Nichols lintu vai kala? Jotain vehkeilyjä on Montrealin päämajassa Gamachen uran esteeksi kehitteillä, sillä joku vanha Arnotin juttu hiertää yhä.
Hän (Beauvoir) oli katsellut Quebecin angloja monet vuodet, joten hänellä oli epäilyksensä. Aivan erityisesti häntä pelotti anglojen vaiteliaisuus. Hän ei päässyt ikinä perille heidän ajatuksistaan. Ja siksi hän ei voinut millään tietää, mitä he milloinkin aikoivat. Hän tunsi itsensä aina alastomaksi ja uhatuksi anglojen keskellä.
Hän (Beauvoir) oli katsellut Quebecin angloja monet vuodet, joten hänellä oli epäilyksensä. Aivan erityisesti häntä pelotti anglojen vaiteliaisuus. Hän ei päässyt ikinä perille heidän ajatuksistaan. Ja siksi hän ei voinut millään tietää, mitä he milloinkin aikoivat. Hän tunsi itsensä aina alastomaksi ja uhatuksi anglojen keskellä.
Kylmän kosketus on leppoisa ja sympaattinen dekkari, sen henkilöhahmot ovat persoonallisia, ja Penny viljelee kivaa mustaa huumoria ja suo lukijan nauttia hienosta talven kuvauksesta. Traagista tarinassa oli se, miten lapsuuden töykeä kohtelu voi romahduttaa ihmisen mielenterveyden. Loppukohtaukset hyytävän talvimyrskyn keskellä olivat dramaattisia. Parhaiten tämä sopii luettavaksi pakkasen paukkuessa, mutta viihdyin nytkin loistavasti Three Pinesin talvisissa tunnelmissa ja avoimeksi jääneet parikin juttua jäivät mietityttämään. Nouseeko Claran taiteilijuus uusiin sfääreihin? Entä miten käy Gamachen uran? Toivottavasti valaistusta näihin saadaan jatkossa. Sarjan kolmas osa Kuukausista julmin ilmestyy ensi keväänä.
Louise Penny - Kylmän kosketus, Armand Gamache #2
Alkuteos Dead Cold 2006
Suomentanut Raimo Salminen
Kansi Perttu Lämsä
Bazar 2019 ( 2009)
Kustantajalta - kiitos
________________
Tätä mieltä oli Hurja Hassu Lukija
Dekkareiden kohdalla minulla on aina sama kaava, odotan niitä pokkareina. Otan mukaan reissuille ja hylkään ne luettuani majapaikan kirjastoon. Tämä vaikuttaa kiinnostavalta. Kiitos!
VastaaPoistaTässä on mainiota Three Pinesin kyläläisten, itse kylän ja talven kuvausta. Luepa pakkasen paukkuessa Kirsti!
Poista