Helsingin kirjamessut - Runoa & tunnelmia sunnuntailta

Suomalaista runoutta monikielisesti / Rosamaria Bolom, Violeta Gutiérrez Zamora, 

Helga West & Tua Forsström

Päivän koskettavin runokohtaaminen oli tämä ❤︎ Iki-ihana Tua aloitti lausumalla ruotsiksi Marilynistä kertovan runon. Sitten hän luki vielä Claes Anderssonin muistolle yhden hänen runoistaan. Saamelainen Helga West kirjoittaa sekä saameksi että englanniksi. Oli hienoa kuulla myös häntä! Sitten La Colectivan runot virtasivat suoraan sydämeen. He ovat viiden latinalaisamerikkalaisen naisen ryhmä, joka kirjoittaa runoja ja tekee taidetta. Naiset lukivat runoa Täällä - Siellä, jossa vastakkainasettelu oli hyvin koskettavaa. Ostin runokirjasta Muistikuvat - Imágenes de la memoria espanjankielisen version, mutta se ilmestyy suomeksi vielä tänä syksynä. Kustantaja jäi hieman epäselväksi, ehkä Schildts & Söderström?

Kritiikittömät / Vesa Rantama, Virpi Alanen & Susinukke Kosola

Miltä tuntuu jäädä ilman julkista vastaanottoa? Pääsy julkisen kritiikin kohteeksi on myös proosatulvassa kivistä, mutta sitä se on ennen kaikkea runoilijalle. Keskustelu alkoi maininnalla Mediapinnan Suomen 100-vuotisjuhlavuoden runokirjatulvasta: niitä ilmestyi monta sataa ja suurinta osaa ei huomioitu julkisuudessa millään lailla. Jos runokirja saa vain yhden kritiikin, kriitikon vastuu on valtava ja valta liian suuri. Tämä yksi kritiikki jää sitten leimaksi. Minä en tiedä, kuinka monta runokriitikkoa Suomessa on, mutta eittämättä heitä on minimaalisen vähän. Virpi sanoi, että jo kymmenenkin lisäkriitikkoa parantaisi tilannetta huomattavasti. Susinukke mainitsi, että kirjabloggaajat auttavat tilannetta jonkun verran, mutta eivät blogit ammattikritiikkiä korvaa. Silti hän painotti, että tavallisen lukijan olisi hyvä uskaltaa puhua omista runokokemuksistaan, sillä ne ovat tosia ja valideja.

Huomiotta, ilman ammattikritiikkiä, jääneistä runoteoksista nostettiin esiin Pirjo Kotamäen Lehtiä kuolleitten kirjaan, Mediapinta, Riikka Ala-Hakulan Kaupunkikaleidoskooppi, Poesia-vihkot, Timo Salon Mutta ennen muuta, Poesia sekä Tuija Välipakan interaktiivinen Red.

Runoilijat ilmaston puolesta / Miia Toivio - Sukupuutot, Vesa Haapala - Hämärä ei tanssi enää, Katja Seutu - Jäätyväinen & Ilja Lehtinen - Elinvoima

Vakavuus heijastui runoilijoiden kasvoilta, kun he puhuivat ilmastokatastrofista, jonka vaara on todellinen. Vesa sanoi, että häntä järkyttävät maapallon uhkista eniten ilmastoasiat ja liikakansoitus. Maapallo ei kertakaikkiaan kestä räjähdysmäisesti kasvavaa väestöä, pitäisi saada aikaan pitävät väestö- ja ilmastosopimukset. Miian runosta kuulsi se, että me hyvinvointivaltion asukkaat emme halua luopua mistään elämässämme; työnnämme ajatuksen pois mielestämme, emmekä ajattele että oma hyvinvointimme perustuu joidenkin (esim. afrikkalaisten) riistolle. Ajatuksia herättävä tilaisuus.

Runoilijat kohtaavat: Heli Laaksonen & Tõnu Õnnepalu, Seppo Puttonen

Virolaiselta Tõnu Õnnepalulta on tänä vuonna ilmestynyt suomeksi runokokoelma Mitta, jota en ole vielä lukenut. Sen sijaan Heli Laaksoselta olen lukenut useammankin ihanan kokoelman, viimeisimpänä Aurinko. Porkkana. Vesi.

Infosotaa ja valeuutisia / Jessica Aro & Johanna Vehkoo

Nämä huipputerävät naiset kertoivat kirjoistaan Putinin trollit ja Valheenpaljastajan käsikirja. Oli aika hyytävää kuunneltavaa, miten meitä johdetaan harhaan ja manipuloidaan sosiaalisessa mediassa ’Digitaalinen itäraja vuotaa', mutta samaa masinointia puuhaavat myös ylinkansalliset jätit, Google ja Facebook. Näihin teoksiin olisi ehdottomasti tutustuttava!

Dioraama / Anna-Kaari Hakkarainen

Hurmaava Anna-Kaari kertoi eloisasti uuden romaaninsa kirjoitusprosessista ja dioraamoista. Dioraamat ovat lasin sisään suljettuja, jähmetettyjä kuvia, joissa luonnonlait eivät päde. Inspiraatio kirjaan tuli Tukholman biologisessa museossa olevista Gustav Golthoffin (1845-1913) dioraamoista. Kirjailija luonnehti teostaan ’muistin palatsiksi’. Kuulostaa todella jännittävälle; haluan tietää mitä kolibri tässä symboloi ja mikä rooli sukupuuttoon kuolleella kwaggalla teoksessa on. Pidin todella paljon kirjailijan edellisestä teoksesta Kristallipalatsi. Kirjoittaminen on Anna-Kaarille tapa olla olemassa, se tuottaa alati hämmästystä ja ihmetystä elämän edessä.

Kymmenen HS-esikoiskirjapalkintoehdokasta  / Suvi Ahola ja Antti Majander

Katso ehdokkaitten esittely täältä/HS. Itse olen lukenut heistä vain Laura Laakson Mrs. Milkywayn ja Jouni Teittisen Sydäntaskun. Voittajaa en oikein tohdi veikata, niin erilaisia nämä ehdokkaat keskenään ovat. Viime vuonna HS-palkinnon nappasi Eeva Turusen hulvaton Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa.

Aho & Soldan: Suomi 1950-luvun väreissä / Henrik Meinander

Tämä Claire Ahon valokuvakirja on varmasti tutustumisen arvoinen. Valokuvat kertovat millaiselta Suomi näytti, ja ne ovat apuväline muistamisessa, mutta kertovat myös yhteiskunnan muutoksesta. Esipuheen tai kuvauksen kirjaan ovat laatineet historiantutkija, professori Henrik Meinander ja presidentti Tarja Halonen. Aikaisemmin olen tutustunut Ahon valokuvateokseen 50-luvun Helsingistä ja teokseen Helsinki 1968.

Osan sunnuntaista vietin messuilla perheen kanssa. Lasten alueet olivat hienoja ja värikkäitä,
ja nuoriso osasi ottaa rennosti. Minun jälkikasvuani kiinnostivat erityisesti
antikvariaatit ja vanhat lehdet!

Kiitos Helsingin kirjamessuille bloggaripassista!
Kyllä näillä elämyksillä pitkään jaksaa!