Näytetään tekstit, joissa on tunniste elizabeth acevedo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste elizabeth acevedo. Näytä kaikki tekstit

21. heinäkuuta 2021

Elizabeth Acevedo - Kaikilla mausteilla


Naistenviikko jatkuu.  Tuijata. Kulttuuripohdintoja -blogi haastaa naistenviikkohaasteeseen 
tänä kesänä jo seitsemättä kertaa. Minä julkaisen muutaman bloggauksen naiskirjailijoiden teoksista.
...

Babygirl ei edes itke, vaikka mä naksautan kieltäni paheksuvasti ja puran sen letin jo neljännen kerran. Mä olen meistä se, jolla on itku kurkussa, sillä tällä menolla me myöhästytään molemmat.

Luin vastikään Acevedon säeromaanin Maata jalkojen alle ja viehätyin siitä kovasti. Siksi halusin ottaa lukuun myös nuoresta yksinhuoltajaäidistä Emoni Santiagosta kertovan Kaikilla mausteilla. Tyylillisesti teos on samantapainen, mutta proosaa ja tekstiin Acevedo ripottelee espanjankielisiä sanoja, mikä sopiikin hyvin Emonin puertoricolaisiin juuriin. Emonin isä Julio on Puerto Ricosta, mistä kotoisin olevia siirtolaisia on Yhdysvalloissa todella paljon. Afroamerikkalainen äiti kuoli synnytykseen eikä isästä oikein ollut isäksi kun raskaat muistot painoivat, ja hän muuttikin takaisin Puerto Ricoon. Emoni on kasvanut ja asuu edelleen isänäitinsä, abuelan, kanssa Philadelphiassa.

Julio väittää, että tässä naapurustossa on suhteellisesti enemmän puertoricolaisia kuin missään muualla, jos ei itse saarta oteta lukuun. // Ja jokainen philadelphialainen edustaa omia kotikulmiaan ihan samalla lailla kuin mä. Yksi ekoista asioista, mitä täällä ihmisestä kysytään ja kuullaan, on se, missä se asuu. // Mä? Mä olen puhdasta Fairhilliä, mutta mun sisällä on enemmän kuin yksi kaupunki tai yksi getto. Ja se, joka haluaa oppia tuntemaan mut, saa luvan arvostaa mun monia taivaanrantoja.

Emoni tulee kerrasta 14-vuotiaana raskaaksi ja päättää pitää Emmansa, babygirlin, joka on nuoren äidin silmäterä. Köyhällä asuinalueella asuva Emoni on valloittava persoona: elämäniloinen ja haasteisiinsa päättäväisesti suhtautuva nuori nainen. Isoäidin kanssa on työnjako: Emoni kokkaa kaikki heidän ateriansa, koska kokkaaminen on hänen intohimonsa ja isoäiti auttaa Emman kanssa niin, että Emoni voi käydä koulunsa loppuun.

Lukioon tulee uutena aineena kokkauskurssi, johon Emoni ilmoittautuu innokkaana mukaan.  Arvostetun chef Aydenin johdolla opiskellaan, mutta Emoni ei tyydy annettuun reseptiin, vaan muokkaa sitä intuitiollaan mieleisekseen - ja nuhteita tulee. Kokkauskurssilla hän tutustuu myös rehtiin Malachiin, jonka kansa seurustelu etenee kauniisti ja turhia kiirehtimättä. Äidittä kasvaneella yksinhuoltajaäidillä Emonilla on ympärillään kuitenkin välittävä tukiverkosto: isoäiti Gloria, puhelut Puerto Ricossa asuvan isän kanssa ja sähköpostiystävänä äidin sisko Sarah-täti, joka lähettelee Emonille sukureseptejä. Samanikäinen luokkatoveri Angelica on sydänystävä ja lahjakas taiteilijan alku. Babygirlin isän Tyronen ja tämän kopean äidin kanssa suhteet alkavat selkiytyä myös.

Ilkeät kommentit ja selän takana puhumiset oli ennen kuin Angelica tuli ulos kaapista... // Mä odotin, että Angelicakin alkaisi puhua musta pahaa selän takana, koska niin homma näytti vanhojen kavereidenkin kanssa menevän. Mutta jos me ei oltu läheisiä sitä ennen, meistä tuli silloin entistäkin läheisempiä. Angelica teki laakista lopun jouruiluista. Aina jos se sai vähänkin vihiä, että joku puhui musta, se kävi välittömästi iholle.

Teiniraskaudet ovat Yhdysvalloissa iso ongelma, vaikka ne ovatkin laskusuunnassa. Luin netistä, että vuonna 2017 syntyi lähes 200 000 lasta teini-ikäisille äideille. Acevedo esittää teiniraskauksista totuttua valoisamman puolen: vaikka nuori yksinhuoltajaäiti joutuu aikuistumaan varhain ja kohtaa monenlaisia haasteita ja huorittelua, elämä ei lopu siihen ja unelmiaan voi silti tavoitella.

Pidin todella kirjasta! Kaikilla mausteilla oli valloittavaa kuunneltavaa ja Rebekka Kuukan ääni sopi täydellisesti Emonin osaan. Tarina on eloisa ja lämmin. Oli mukava lukea nuoresta yksinhuoltajaäidistä, joka ei masennu uuden vastuunsa alle vaan kasvaa sen mukana. Itse en ole kovin hyvä kokki, mutta ravintolakeittiöön oli jännittävää kurkistaa. Kuunnellessani tuli mieleeni Laura Esquivelin maagisrealistinen romaani Como Agua Para Chocolate (Pöytään ja vuoteeseen). Daisy Hernándezin Un vaso de agua bajo mi cama on myös taianomainen nuoren kuubalaiskolumbialaisen latinonaisen kertomus Yhdysvalloista ja perheestään.

Elizabeth Acevedo - Kaikilla mausteilla
Alkuteos With the Fire on High
Suomentanut Leena Ojalatva
Karisto 2020
Äänikirjan lukija Rebekka Kuukka
_______________

Emoni Santiago on high school -opiskelija, pikaruokalan työntekijä ja pienen tytön yksinhuoltajaäiti. Kun luokkatoverit katsovat jo tulevaisuuteen, Emonin vaihtoehdot ovat rajatut. Keittiö onkin ainoa paikka, jossa hän voi päästää irti huolistaan. Keittiössä hän saa aikaan taikoja. Kun koulussa alkaa ruoanlaittokurssi, Emoni haluaa osallistua, vaikkei hänellä ole varaa kurssiin sisältyvään opintomatkaan. Hän päättää kuitenkin murehtia sitä myöhemmin. Lähipiirin sekä inspiroivan opettajan kannustuksen avulla Emonille aukeaa uusia, odottamattomia polkuja. 

16. heinäkuuta 2021

Elizabeth Acevedo - Maata jalkojen alle


Kun kuulee tällaisia uutisia, on vain

pudotus.

Kuuntelin Elizabeth Acevedon teoksen Maata jalkojen alle äänikirjana ja Rebekka Kuukka sopi erinomaisesti lukijaksi. Hänen äänensä oli tyttömäinen ja sopivan innokas. En tiennyt etukäteen, että kyseessä on säeromaani (elämäni ensimmäinen), joskin teksti kuulosti runolta. Luin vielä paperikirjankin, eikä lumo yhtään vähentynyt. Romaanin kertojat ovat kaksi kuusitoistavuotiasta teinityttöä täysin erilaisista maailmoista. Uimista ja merta rakastava Camino Rios asuu tätinsä Solanan kanssa Dominikaanisessa tasavallassa, sillä hänen äitinsä on kuollut jo kymmenen vuotta sitten denguekuumeeseen. Tía Solana on parantaja ja Camino on oppinut häneltä paljon. Haaveena onkin päästä opiskelemaan lääketiedettä New Yorkiin. Shakkimestari Yahaira Rios asuu kauneushoitolaa pyörittävän äitinsä kanssa New Yorkissa. Molemmissa perheissä isä tulee ja menee ja sahaa Yhdysvaltojen ja Dominikaanisen tasavallan väliä biljardisalibisnestään hoitaen. Tytöillä on sama sukunimi, serkuksiako siis? Ei, isän menehtyessä lento-onnettomuudessa isän suuri salaisuus paljastuu: kaksi perhettä eri maissa, kaksi melkein samanikäistä tytärtä.

Caminon silmät ovat vaaleat, pähkinänväriset, ripset pitkät.
Hän on supermallilaiha, minä olen kurvikkaampi.

& hetken tekisi mieli motata häntä kovaa.
Siitä että hän on ominut kasvoni. Siitä että hän näyttää

muunnelmalta minusta, light-Yahairalta.

Tytöt kertovat vuorotellen elämästään ja tunnoistaan isän onnettomuuden tapahduttua ja perhekuvion paljastuttua. Acevedo kuvaa hauraan herkästi kummankin tytön shokkia tahoillaan. Ja ylipäätään hän tavoittaa hienosti kuusitoistakesäisten tyttöjen äänen. Nuorten tapa puhua puhekieltä tuntuu hyvältä eikä yhtään häiritsevältä. Caminon puheessa on paljon espanjankielisiä ilmauksia autenttisuutta korostamassa. Minulle ne toivat pikantin lisän, mutta entä lukijalle joka ei osaa espanjaa? Lyhyttäkään sanastoa ei ole. Pidin valtavasti kirjan tunnelmasta ja Acevedon tyylistä. Teos antaa myös realistisen tuntuisen kuvan köyhästä ja nuorelle tytölle vaarallisesta elämästä Dominikaanisessa tasavallassa, josta minulla ei juuri muuta tietoa ole kuin Ulkoministeriön matkustustiedotteet ja aiemmille vuosikymmenille sijoittuva nobelisti Mario Vargas Llosan Vuohen juhla.

Tytöt kadehtivat aluksi toisiltaan sitä rakkautta, jonka isä osoitti toiselle, mutta he rakastavat silti isäänsä. Hän oli monimutkainen mies. Tietysti voi kysyä, olisiko tällainen kaksoiselämä todellisuudessa mahdollista. Yahairan äiti tosin tiesi Dominikaanisen tasavallan perheestä, mutta suuri rakkaus voitti. Ja kumpikin tyttö pidettiin pimennossa. Yahaira saapuu äidiltään salaa isän hautajaisiin saarelle ja tytöt tunnistavat toisissaan itsensä. Loppu on onnellinen: Caminon tulevaisuus on turvatumpi ja hän pääsee siskonsa ja äitipuolensa kanssa Yhdysvaltoihin. Yahaira taas voi rakastaa tyttöystäväänsä Dretä vapaammin. Hurmaavasti kerrottu ja hurmaava tarina. Viiden tähden kirjaelämys ❤︎

Elizabeth Acevedo - Maata jalkojen alle
Alkuteos Clap When You Land
Suomentanut Leena Ojalatva
Kansi Sakari Tiikkaja
Karisto 2021
Äänikirjan lukija Rebekka Kuukka
_______________

Elizabeth Acevedo (s. 1988) on palkittu runoilija ja kirjailija, jonka esikoisromaani Runoilija X nousi heti The New York Timesin bestseller-listalle. Kirjan oikeudet on myyty Brasiliaan, Iso-Britanniaan, Ranskaan, Argentiinaan ja Suomeen. Acevedo on esiintynyt ympäri maailmaa, ja hänen runouttaan on julkaistu lukuisissa lehdissä. Han on myös National Poetry Slam - ja Beltway Grand Slam -voittaja. Acevedo asuu Washington DC:ssä kumppaninsa kanssa.