EDIT 4.7.
'Kissuuden ytimessä' Ylen Tanssiva karhu Tuulelle ja kissalle!
Ylen Tanssiva karhu 2018 -runopalkinnon voittaja selviää 4.7. Lassi Hyvärisen kolmas runokokoelma Tuuli ja kissa on yksi kuudesta ehdokkaasta. Bloggauksen lopusta löytyy Karhuraadin perustelu, jonka allekirjoitan täysin. Kokoelman runojen maailma on hyvin mielikuvituksellinen, surrealistinen ja absurdi, niissä tapahtuu vaikka mitä arkijärjen ylittävää.
Minulle tuli Hyvärisen runokuvista Tuijan tapaan mieleen Marc Chagallin taide. Chagallin taiteessahan taivaalla lentelevät naivistiset morsiusparit, talot ja lehmät. Chagall on maalannut paljon kukkoja sekä kukontöyhtöisiä ja -nokkaisia hevosia. Liekö joku yhteys runominän omakuvaan? Runominä puhuu hatustaan ja sen lieristä, ei töyhdöstä; mutta seuraelämän koettelemukset ovat kuitenkin kuluttaneet hänen helttansa.
Minulle tuli Hyvärisen runokuvista Tuijan tapaan mieleen Marc Chagallin taide. Chagallin taiteessahan taivaalla lentelevät naivistiset morsiusparit, talot ja lehmät. Chagall on maalannut paljon kukkoja sekä kukontöyhtöisiä ja -nokkaisia hevosia. Liekö joku yhteys runominän omakuvaan? Runominä puhuu hatustaan ja sen lieristä, ei töyhdöstä; mutta seuraelämän koettelemukset ovat kuitenkin kuluttaneet hänen helttansa.
Jotain chagallmaista Tuuli ja kissa tarjoilee. Runoissa seikkailevat tuuli ja omapäinen ja päsmäröivä kissa, joita voisi sanoa ystävyksiksi. Tapahtumien näyttämönä on maalaismaisema ja maalaistalo, jonka ullakolla nämä kaksi ystävystä katselevat tähtiä ja maailmaa; onpa kissalla siellä suurtalouskeittiökin. Runokokoelman kissasta minulle tuli mieleen sadun Saapasjalkakissa. Sekin keikaroi korollisissa bootseissa, lierihattu päässä ja taisi olla länkkäriversiossa revolverikin lonkalla. Alakerta on pääasiassa runominän valtakuntaa, etenkin keittiö, jossa padassa porisee iloisesti hillokkeessa Augustuksen pää. Roolinsa tarinassa saavat myös mehiläishoitaja ja sipulinvarsihameinen nainen, joka välillä kantaa ruukkua, joten nainen voisi olla lähi-idästä.
Runoissa on paljon luontokuvastoa: laaksoja, metsää, kuuta, tähtiä ja tähdenlentoja. Nykyaikaan viittaavat kissan sotainen into, panssarivaunut, ihmisten leirit, salakuljettajat ja junat; historiaan mm. viikinkiveneet, joonialaiset pylväät ja Roomaan matkaavat jonot. Niin, ja alakerran keittiön padassa muhiva Augustuksen pää.
Runoissa on paljon luontokuvastoa: laaksoja, metsää, kuuta, tähtiä ja tähdenlentoja. Nykyaikaan viittaavat kissan sotainen into, panssarivaunut, ihmisten leirit, salakuljettajat ja junat; historiaan mm. viikinkiveneet, joonialaiset pylväät ja Roomaan matkaavat jonot. Niin, ja alakerran keittiön padassa muhiva Augustuksen pää.
Ovatko runot kokoelma Hyvärisen surrealistisia unia, parodiaa joistain saduista vai hänen tapansa nähdä maailma ja tehdä taidetta - mene tiedä. Koin kokoelman hurmaavan vinksahtaneeksi ja käänteiltään yllätykselliseksi. Pidin kissasta; siinä otuksessa oli särmää ja sen sanomiset suorasukaisia ja tempaukset aikasten railakkaita.
Hyvärisen kieli tuntui lempeän pehmeältä ja kiltiltä, se puhutteli selkeydellään. Kiitokset haluan antaa Hyväriselle myös lukijaystävällisyydestä: ilkamoivasta absurdiudestaan huolimatta Tuuli ja kissa on myös nykyrunouteen vihkiytymättömän, ns. tavislukijan nautittavissa. Kokonaisuus tuntui harkitulta ja hiotulta pitkältä sadulta (faabelilta): kaikki istui kaikkeen, kielikuvat kävivät söpösti vuoropuhelua keskenään. En väitä ymmärtäneeni mihin runoilija pyrki: satuun, nykymaailman kuvaan vai sekä että. Ei toki ole tarviskaan. Löysin kosolti minua puhutelleita säkeitä, joista tässä asiayhteydestään irrotettuna muutama, useimmista absurdius käy hyvin ilmi::
Hyvärisen kieli tuntui lempeän pehmeältä ja kiltiltä, se puhutteli selkeydellään. Kiitokset haluan antaa Hyväriselle myös lukijaystävällisyydestä: ilkamoivasta absurdiudestaan huolimatta Tuuli ja kissa on myös nykyrunouteen vihkiytymättömän, ns. tavislukijan nautittavissa. Kokonaisuus tuntui harkitulta ja hiotulta pitkältä sadulta (faabelilta): kaikki istui kaikkeen, kielikuvat kävivät söpösti vuoropuhelua keskenään. En väitä ymmärtäneeni mihin runoilija pyrki: satuun, nykymaailman kuvaan vai sekä että. Ei toki ole tarviskaan. Löysin kosolti minua puhutelleita säkeitä, joista tässä asiayhteydestään irrotettuna muutama, useimmista absurdius käy hyvin ilmi::
Tuuli narisuttaa venettä. Puro hulisee jään alla.
Talvi tulee mereltä kuin höyhentyyny ja sulkee minut sisäänsä.
...
En tiedä miten nainen sulatetaan
joten nostan hänet vain eteiseen.
Jos nukkuisin, näkisin unta
että eteisessä on huhtikuu, leppä kukkii ja puro solisee,
mutta koska en nuku, se on vain todellisuutta.
...
Juoksen harjupolkua rinnassani lohikäärmettä lennättävän tytön ilo.
...
Tunnustelen sanomalehtiä ullakolla.
Tähdenlento osuu kissan siluettia päähän.
Se kaatuu ja kierii heinikkoon.
...
Istun taas junan takapenkillä.
Kesä virtaa ohi, nainen sipulinvarsihameessa
kylvettää pajukossa mehiläisiä.
Luin kokoelmaa satuna, jossa mielikuvitus ja assosiaatiot ryöpsähtelevät ja mielleyhtymät tanssahtelevat. Heitin logiikan syrjään ja nautin Hyvärisen mielenliikkeistä. Mainio!
Lassi Hyvärinen
Tuuli ja kissa
Kannen kuva Heikki Räisänen
Kannen suunnittelu Olli-Pekka Tennilä
Poesia 2018
*****
Kirjastosta
_______________
Muualla: Kiiltomato / Esa Mäkijärvi, Tuijata, Reader why did I marry him?
YLEN TANSSIVA KARHU -EHDOKAS 2018 / RAADIN PERUSTELUT / VOITTAJA SELVILLÄ 4.7.
YLEN TANSSIVA KARHU -EHDOKAS 2018 / RAADIN PERUSTELUT / VOITTAJA SELVILLÄ 4.7.
Lassi Hyvärinen kirjoittaa yllättävää, ilkikurista ja absurdia faabelia, joka kasvattaa huomaamatta suuria teemoja ystävyydestä ja luonnon tilasta. Tuulessa ja kissassa rakennetaan lähes romaanimaista fiktiivistä maailmaa, jossa on kertomuksen pysyvyyttä. Samaan aikaan yksityiskohtien tasolla sen poetiikka on arvaamatonta, loputtoman kekseliästä ja ehtymättömän raikasta. Tuuli ja kissa on mielikuvituksen runoutta, joka nousee yllättävästi ja arvaamattomasti tähän päivään.
Tanssiva karhu -ehdokkaista lukemani:
Riina Katajavuori - Maailma tuulenkaatama *** Tammi 2018
Tanssiva karhu -ehdokkaista lukemani:
Riina Katajavuori - Maailma tuulenkaatama *** Tammi 2018
Chagallilainen satu - ihan varmasti! Hyvärisen kirja on niin hieno siitä, että lukukokemus on vallattoman vapaa. Hyvin pistelet siitä, että kielen selkeys vie mukanaan. Virkistävä runokirja. Hyvää runosunnuntaita!
VastaaPoistaTuuli ja kissa oli persoonallinen ja lähestyttävä tuulahdus 'vaikean' nykyrunouden keskellä - kaikesta mielikuvituksen laukastaan huolimatta. Kolme Tanssiva Karhu -ehdokasta ehdin lukea ja blogata ennen voittajan julistusta. Tämä, Varisto & Maailma tuulenkaatama - miten hurjan erilaisia keskenään!
PoistaHyvää runosunnuntaita Tuija!
Kiitos tästä kauniista esittelystä. Ilman muuta kiinnostaa. Mukavaa runosunnuntaita!
VastaaPoistaLogiikkavaihde vapaalle ja menoksi Anneli :) Tämä oli kepeä ja iloinen kokemus, vaikka ties mitä nyrjähtänyttä tapahtuikin. Hyvää runosunnuntaita.
PoistaVinksahtanut ja käänteiltään yllätyksellinen runokoelma on jotain sellaista, jota voisin kuvitella lukevani, vaikken runoihminen olekaan.
VastaaPoistaSinäkö tavislukija?
Hyvää runosunnuntaita!
No olen :) Tämä on satu ja saduissa voi tapahtua mitä vaan. Kivaa selkeää kieltä.
PoistaEnnustus kävi toteen: Kissa ja tuuli pokkasivat karhun tanssiin!
VastaaPoistaHieno juttu - onnea Lassi Hyväriselle! Raati puhui kissuudesta ja mehän Tuija tiedetään muutamakin juttu miten se ilmenee :)
PoistaThank you so much. This is free Blogger template that I have modified a bit. I want to stick to these older templates because these are user friendly. Maybe not so graphic and stylish as the more modern ones, but I hate to click and to click in order to find what I'm searching for.
VastaaPoista