19. kesäkuuta 2018

LYHYT: Kätlin Kaldmaa - Islannissa ei ole perhosia


Syrjäinen ja karu, Atlantin ja jäävuorien saartama ja tulivuorien kurittama Islanti on mystinen tarujen ja saagojen saari, johon on tutustuttava hitaasti Kaldmaan mukaan. Noihin karuihin luonnonolosuhteisiin ja maan kansanperinteeseen Kaldmaa sukeltaa aivan ihastuttavalla tavalla. Luin, että kirjailija on itsekin asunut Islannissa, joten hän on imenyt itseensä sisältä päin tuon vihreän, vuonojen ja tulivuorten saaren ja saarelaisten tunnelmia ja perinteitä.

Islannissa elää tänäkin päivänä vahvasti usko taruolentoihin, maahisiin ja peikkoihin, sikäläisittäin huddufolkiin - piilokansaan. Tästä ällistyttävästä nykyihmistenkin uskosta olen lukenut mm. Satu Rämön ja Arnaldur Indridasonin teoksissa. Kaldmaakin tuo esille lukuisia taruolentoja, maagisuutta, kansanperinnettä ja tarinankerronnan lumoa. Islannissa ei ole perhosia on itsekin kuin saaga - lumoava, mieltä kiehtova ja sadunomainen. Kaldmaan runoilijan ote ihastuttaa. Teksti on väliin kuin sointuvaa proosarunoa ja tekstin proosalle harvinaisempi muotoladonta kuin runokirjasta ikään. Minua viehätti Kaldmaan käyttämä tekstin toisto, mikä lisäsi sadunomaista tunnelmaa.

Romaani on monen sukupolven sukusaaga; se kertoo sitkeistä uudisasukkaista ja heidän jälkipolvistaan vihreän vuonon rannalla; heidän taistelustaan luonnonvoimia ja valtameren oikkuja vastaan. Romaani kertoo myös esiäiti Gudrunin horjumattomasta rakkaudesta Jónsiinsa ja virkavallan miesdelegaatioiden halusta alistaa ja laittaa hameväki ruotuun. Suvussa ja tarinassa on runsaasti vahvoja naisia, myös hulluutta ja eksentrisyyttä sekä heikkoja miehiä. Nykypäivää edustaa Elina eli Elin, joka palaa juurilleen perinnöksi saamaansa sukunsa valkoiseen taloon.

Islannissa ei ole perhosia on lumoava satu, taru - saaga. Kaldmaan teksti on paikoin niin kaunista ja upeaa, että on pakko huokailla ihastuksesta. Minipieni moite: lopussa olleet muutamat tarut olivat minusta liian pitkiä. Islannissa ei ole perhosia on proosaa runon ja runoilijan keinoin. En halua avata juonta tämän enempää. Lukijan on annettava mennä ja antauduttava tällä saagalle, myyttisen Islannin ja sen kansanperinteen ylistykselle. Ihastuttava lukuelämys.

Kätlin Kaldmaa
Islandil ei ole liblikaid 2013
Islannissa ei ole perhosia
Suomentanut Outi Hytönen
Kansi Outi Vihlman
Fabriikki Kustannus 2017
*****
Kirjastosta
_______________

Muualla: Lumiomena, Tekstiluola, Täysien sivujen nautinto
Lukuhaaste Rakas Viro juhlistaa Viron 100-vuotista itsenäisyyttä - somessa #rakasviro

7 kommenttia:

  1. Kuulostaa kirjalta, jonka voisin lukea jossain vaiheessa, kunhan aika vain sallisi. Sadut tai saagat ovat aina lumoavia tarinoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä oli upeasti tarinankerronnan perinnettä, varmaan pitäisit!

      Poista
  2. Jälleen kerran kiitos minulle ennestään tuntemattoman kirjailijan ja hänen teoksensa esittelemisestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kätlin Kaldmaa on virolainen runoilija, kirjailija ja kääntäjä. Hän taitaa toimia myös Viron PENin puheenjohtajana. Olen aiemmin lukenut Kaldmaalta hauskan runokokoelman Rakkauden ääkköset. Muuta ei kai ole suomennettu.

      Poista
  3. Totta, tämä on lumoava kirja. Hieno, omaperäinen, aidosti kokeileva, taianomainen. Rakastin tämän lukemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli aivan ihanaa luettavaa, ja kirjan kansikin on niin kaunis!

      Poista
  4. Pelkästään jo kirjan nimi houkuttaa. Mutta tässä lienee riskinsä: Islanti-kuume saattaa voimistua kirjan lukemisen myötä. :)

    VastaaPoista

KIITOS kommentistasi ♥ THANK YOU for your comment ♥

HUOM! Kaikki jonkun mainoslinkin sisältävät kommentit poistetaan. - OBS! All comments containing an advertising link shall be removed.

Kirja vieköön! ei pidä lukijarekisteriä eikä kerää minkäänlaisia lukijatietoja itse. Blogger-blogina noudatamme Googlen yksityisyydensuojakäytäntöä. Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivultaYksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.