18. lokakuuta 2017

Haruki Murakami - Rajasta etelään, auringosta länteen


Tämä ei tunnu minun elämältäni, ajattelin. Pikemminkin tuntui siltä, että elin jonkun muun minua varten järjestämää elämää paikassa, jonka joku muu oli hankkinut minua varten. ... Mikä tässä näkemässäni maisemassa on todellista?

Murakami on tässä romaanissaan nostalgisten nuoruusmuistojen ja eksistentialististen haikailujen äärellä. Minäkertoja on nimeltään Hajimi, nuoruudessaan päämäärättä ajelehtinut, nyt jo keski-ikään ehtinyt mies. Appensa ohjailemana ja avustamana hän on päässyt vihreälle oksalle: ravintolabisnekset pyörivät erinomaisesti, rahaa on. On vaimo ja pari kaunista lasta. Silti hän potee jonkinlaista vierautta ja levottomuutta. Parisuhteessa vaimo Yukikon kanssa ei sinänsä ole vikaa, mutta varhaisteini-iän tyttöystävä Shimamoto alkaa tunkea uniin ja mieleen. Heitä yhdistivät kouluaikoina sielunveljeys, vanha jazz ja vinyylit sekä luokkatoveruus. Elämä erotti kun tyttö muutti toiseen kaupunkiin, niinhän elämässä käy... Tuli muita naisia, kiihkeä suhde Izuminkin kanssa, jota mies petti rumasti tämän serkun kanssa. Izumi sai elämänikäisen kolhun, joka tuhosi hänet. Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi, voi vain katua - turhaan ja kantaa syyllisyyttä.

Minusta maailmassa on peruutettavia asioita ja peruuttamattomia asioita. Ja ajan kuluminen on peruuttamaton asia. Kun on saapunut johonkin hetkeen, ei voi mennä takaisin.

Eräänä kauniina päivänä salaperäiseltä vaikuttava ja hyvin kauniiksi muuttunut Shimamoto istahtaa Hajimin ravintolan baaritiskille, siemaillaan cocktaileja, muistellaan menneitä ja kuunnellaan jazzia. Ja niinhän siinä käy että mies ei saa naista enää mielestään. He tapailevat aina silloin kun salaperäiselle naiselle sopii, ja Hajimi joutuu valehtelemaan vaimolleen, minkä hän kokee olevan väärin. Mutta mies on kuin riivattu, ei voi itselleen mitään. Hän on valmis jättämään naisen takia kaiken.

Rajasta etelään, auringosta länteen on tunnelmaltaan nostalginen ja hurmaava. Aluksi kertoja muistelee lapsuuttaan pohtien myös ainoan lapsen -ongelmaansa. Hän kokee, että sisarusten puute on osaltaan syynä hänen erakkomaiseen käyttäytymiseensä.  Ilman seksiä ei Murakami näköjään suostu kirjoittamaan, mukana on joitakin hänelle tyypillisiä, outojakin seksikohtauksia. Murakamin kieli viehättää utuisuudellaan ja unenomaisuudellaan. Kerrontatyyliltään Rajasta etelään, auringosta länteen on realistinen, sillä kirjailija ei tässä viljele juuri ollenkaan maagisia käänteitä. Vasta romaanin lopussa tulee eteen pieni absurdius: olivatko määrätyt tapahtumat totta vai ei, vai vain Hajimin mielikuvituksen tuotetta.

Moneen Murakamin teokseen verrattuna tämä on lyhyt tarina: vain 230 sivua. Romaani on elämän ja ajankulun kuvausta, mutta myös avioliittokriisin tai minkä tahansa elämänkriisin kuvausta. Me ihmiset putoamme, ei tämä niin helppoa ole; olemme epätäydellisiä, teemme typeryyksiä, virheitä ja vääriä valintoja; satutamme läheisiämme (myös itseämme) emmekä voi myöskään luvata ettemme toimisi jatkossakin samalla typerällä tavalla. Mutta aina on mahdollisuus oppia edes hiukan; aina tulee uusi päivä, jonka voi halutessaan alkaa puhtaalta pöydältä. Ilahduttavaa oli, että puolisot tämä kriisi sai lopulta puhumaan ja avaamaan toisilleen sisimmät ajatuksensa.

Aloitetaan huomenna. Uskon, että me voimme vielä aloittaa alusta. Mutta tänään on jo liian myöhä. Haluan aloittaa kaiken kokonaisesta koskemattomasta päivästä.

Näiden kahden epäonnisen rakastavaisen, Shimamoton ja Hajimin, kohtaamiset jälkimmäisen omistamissa ravintoloissa olivat kuin suoraan Bogartin ja Bergmanin tähdittämästä Casablancasta: erotiikka väreili savuisessa miljöössä, jossa vanha jazz soi nostalgisin sävelin. Suomennos tavoitti romaanin tunnelmat erinomaisesti. Viihdyin ja nautin lukemastani.

Muualla: Lumiomena, Takkutukka

Täällä kaikki 9 Murakamilta lukemaani.

Haruki Murakami
Kokkyo no Minami, Taiyo no Nishi 1992
Rajasta etelään, auringosta länteen
Suomentanut Juha Mylläri
Tammi 2017
****
Lukukappale kustantajalta - kiitos

3 kommenttia:

  1. Tämä on sujuvalukuinen, tunnelmallinen ja hieno romaani. Teos ei käynyt minulle yhtä rakkaaksi kuin Murakamin fantastisempi tuotanto (kuten Kafka rannalla), mutta laatuluettavaa.

    T. Lumiomena-blogin Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän tässä juonellisesti maata mullistavia tapahtunut, mutta tunnelma vei minua. Toiseen rakastuminen aviossa ollessa on aina raju juttu. Tässä luultavasti selvittiin kriisistä kuiville

      Poista
  2. Tätä en olekaan vielä Murakamilta lukenut, pitää ehdottomasti lisätä lukulistalle! Murakami kirjoittaa aina vangitsevasti.

    VastaaPoista

KIITOS kommentistasi ♥ THANK YOU for your comment ♥

Kirja vieköön! ei pidä lukijarekisteriä eikä kerää minkäänlaisia lukijatietoja itse. Blogger-blogina noudatamme Googlen yksityisyydensuojakäytäntöä. Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.