29. lokakuuta 2017

Kirjamessuilla - sunnuntain ärsytykset & ilot

Esa Mäkijärvi ja Rauha Kejonen

Messut on messuiltu ja monta kokemusta rikkaampana kotiuduin. Ärsytyskynnykseni ylittyi keskustelussa, jonka otsikko oli Kirjallisuuskritiikin kapeneva tila. Venla Hiidensalo juonsi keskustelua, johon osallistuivat lavalla Rauha Kejonen ja Esa Mäkijärvi, molemmat sekä kriitikoita että kirjailijoita. Tässä, kuten niin monessa muussakin messukeskustelussa, valitettiin kirjojen medianäkyvyyden kutistumista ja sitä että lukijan on vaikea ylipäätään saada tietoa kirjoista.

Nyt keskityttiin kritiikkiin otsikon mukaisesti. Esa Mäkijärvi totesi, että kirjablogeissa ei pääsääntöisesti kirjoiteta tasokkaita juttuja. Emme kenties kirjoita ammattikriitikon tasoisesti tai hänen vaatimallaan tavalla, mutta Suomessa on liki 200 kirjablogia, jotka lukevat ja bloggaavat aktiivisesti laajalla skaalalla palvellen tavallista lukijaa ja monessa genressä. Reader why did I marry him -blogin Omppu julkaisi asiasta juuri erinomaisen postauksen. Allekirjoitan kaiken hänen sanomansa. Käy lukemassa, turha minun on toistaa tässä. 

Ilahduin keskustelijoiden sanonnasta, että kriitikolla (tulkitsen että myös kirjabloggareilla) on oikeus ilmaista mielipiteensä, kirjailijan ei auta kuin kestää. Jätän tuoreen Granta-tapauksen sen enempiä ruotimatta.

Anja Erämaja, Olli Heikkonen ja Sinikka Vuola

Sunnuntai alkoi osaltani Runousaamiaisella, ja olikin ihana aloittaa messupäivä aamu-unisena runojen äärellä. Kuvasta puuttuu tummiin aurinkolaseihin verhoutunut Miki Liukkonen, jonka runosta jäi mieleeni lause Puuhevoset itkevät Rasputinin haudalla... En muuten ymmärrä käsitystä, että runous olisi siivottu messuilta pois. Koko päivähän oli runosunnuntaita!


Runoilijoiden esikoisromaaneista olivat keskustelemassa Risto Oikarinen (Nälkämaan laulu 2016) ja Sinikka Vuola (Replika 2016), juonsi Saara Henriksson. Keskustelua oli mielenkiintoista seurata ja molemmat totesivat, että proosan kirjoitusprosessi on erilainen. On esimerkiksi hyväksyttävä tekstin epätäydellisyys aluksi päästäkseen ylipäätään eteenpäin. Flaneeraus metsässä ei kuulemma riitä (what?) eikä kokeellisia juttuja voi päälleliimata. Surrealismi esim Replikassa tarkoittaa sananmukaisesti realismin yläpuolella / sur realism, totesi Vuola.


Kuuntelin kaksi Baba Lybeckin vetämää haastattelua
Toisessa hurmaava Mauri Kunnas kertoi Koiramäen historiasta. Kirja on ollut työn alla vuodesta 2008, pitkä projekti siis ja siinä kerrotaan nuijasodat, noitavainot ja Viaporit, yhteensä 13 historiamme tarinaa. Youtubesta löytyy kuulemma video kuvituksen työstövaiheista, pitää käydä kurkkaamassa. Toinen Baban haastateltava oli elegantti ja tuottelias Raija Oranen. Kreivin aikaan on jo hänen 30. romaaninsa ja uusi romaanikin on jo työn alla. Työnimellä Marsalkan ruusu kulkeva kirja kertoo Mannerheimista ja sen on määrä ilmestyä ensi vuoden elokuussa.

Anneli Kanto ja Lahtarit, haastattelijana Anna Kortelainen ❤︎
Ohjelmaosuus oli aivan loistava ja hurmaava kirjailija Kanto kertoi tästä vaikeasta aiheestaan elävästi ja kiinnostavasti. Kortelaisen lukemat kohdat olivat suurta kirjallisuutta ja ihanan juurevaa murretta!

Arkistoista romaanihenkilöksi, Katja Kallio ja Anna Kortelainen, haastatteli Venla Hiidensalo
Kortelaisen romaaneja en ole lukenut, mutta Kallion koskettavan Yönkantajan kyllä. Kirjailijat kertoivat työskentelystään arkistoissa, joissa arkiston henki puhuu. Kallio sanoi halunneensa antaa hulluksi ja arvottomaksi leimatulle Amandalle arvostusta ja että häntä on ilahduttanut se, että mm. monet kirjabloggarit ovat kirjoittaneet Amandasta arvostavasti.

Sinikka Vuola, Harri Hertell ja Susinukke Kosola

Lavarunousilmiöstä Susinukke Kosola ja Harri Hertell, haastatteli Sinikka Vuola
Näinpähän Susinuken livenä, ihanaa ❤︎, sillä pidin kovasti hänen runokirjastaan Avaruuskissojen leikkikalu! Runokuun aikana kävin Kansallisen Lavaklubilla kuuntelemassa ja ihastuin ikihyviksi. Yhteenkään Poetry slamiin en vielä ole ehtinyt, mutta kenties piakkoin. Harri Hertell on julkaissut Lavaruno-oppaan / Savukeidas. Keskustelijoiden mukaan lavarunoudessa on tärkeää yhdessä tekeminen, yhteisöllisyys ja lämminhenkisyys - ilman pönötystä. Slamin ensikertalaisen on hyvä muistaa, että hän on tervetullut ja yleisö on aina esiintyjän puolella.

Venla Hiidensalo, Mila Teräs ja Kati Tervo

Kuinka todellisista ihmisistä kirjoitetaan, Kati Tervo ja Mila Teräs, haastatteli Venla Hiidensalo
Kirjailijat kertoivat niistä moninaisista tavoista, joilla he pyrkivät tavoittamaan henkilönsä äänen. Teräksen ihana Jäljet kertoo Helene Schjerfbeckistä, Tervon Iltalaulaja Ellen Thesleffistä. Käytössä ovat olleet tietysti taiteilijoiden työt ja runsas kirjeenvaihto, aikalaisromaanit, lehtikirjoitukset ja jo tehdyt tutkimukset. Molemmat kirjailijat halusivat korostaa sitä, että heidän romaaninsa ovat fiktioita ja heidän tulkintansa näistä hienoista taiteilijoista. Myös sitä, että kumpaankaan taiteilijaan ei sopinut epiteetti naisrukka, vaan he olivat päämäärätietoisia vahvoja naisia, eivät mitään ressukoita.


Olihan sitä päivää tässäkin.
Pahoittelen jos kaikki sanamuodot eivät ole viimeisen päälle viilattuja - ei jaksa.
Kiitos kaikille bloggarikollegoille ja kirjailijoille, joita oli ilo tavata!

8 kommenttia:

  1. Tiemme risteilivät ilahduttavasti ja siksi koin samoja huippuhetkiä kuin siinä prosaistien parissa. Yhteenkään runouskohtaamiseen enehtinyt ja tuo kritiikkiosuuskin jäi kokematta. Onneksi meitä blogisteja on paljon, joten saa makupaloja tapahtumista, joihin ei itse päässyt.

    Kirjablogia koskevaan keskusteluun lisään vain sen, että ollakseen amatöörien puuhastelua ja vapaaehtoistyötä, sataa se kaikki kirjallisuuden ja lukemisen laariin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin Tuija - amatööreiksi ja palkkiotta tuomme paljon näkyvyyttä kirjallisuudelle. Luen sinunkin messupostauksesi paremmilla voimilla huomenissa. Rankkaa tämä kylddyyri :)

      Poista
  2. Hienot messuraportit sinulla, ja kiinnostaviä huomioita.

    Runous oli minustakin varsin hyvin esillä messuilla. Kävin itse seuraamassa runo-teemasta vain tuon lavarunouskeskustelun, mutta se olikin sitten todella innostava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lavarunouskeskustelua oli todella ilo kuulla! Sujuvaa messujenjälkeistä maanantaita.

      Poista
  3. Kiitos messupäivistä, joita sain seurata blogisi välityksellä. Koska kammoan ihmismassoja, tällaiset sohvakäynnit ovat parhautta.
    Jaaha, sinun pitää nyt sitten alkaa tutustua Poetry Slameihin ja Open Mic-tapahtumiin, niitä kyllä riittää Helsingissä, facesta saa hyvin tiedon niistä.
    Nostan hattua runoilijoille, jotka pystyvät menemään lavalle noissa slameissa ja olemaan muutenkin sosiaalisia. Tuntuu, että se on päivän sana ja trendi, runoilijalta odotetaan tuollaista näkyvyttä ja toimintaa. Kaikista ei valitettavasti ole siihen ja tuntuu, että näkymättömyys noissa tapahtumissa ei ainakaan editä omien kirjojen myyntiä :D

    Tuohon kirjabloggauskysykymseen jätin kommenttini Ompun blogiin, mutta haluan täälläkin esittää kiitokseni kirjabloggareille, joita ilman olisin vielä näkymättömämpi. Kiitos!!

    VastaaPoista
  4. Aivan, päivän trendi on se että sekä runoilijan että proosan kirjoittajan pitää toimia teostensa markkinoijana yleisötapahtumissa. Vaikeaa varmasti monelle, ehkä siinä pameja tarvitaan... Jossain runokeskustelussa joku runoilija sanoi (en muista kuka), että hän tarvitsee myös sen painetun ja hiljaisuuden. Lavarunous on yksi ilmiö, hyvä että pitää runoutta esillä. Ymmärrän hyvin pointtisi. Kun neljä päivää katseli messuilla valtavaa kirjatarjontaa, vaikea on yksittäisen kirjailijan päästä esille.

    Vastakkainasettelu ammattikriitikot vs kirjabloggarit tuntuu kovin ikävältä. Kirjallisuuden hyväksi, kirjoja esille tuoden tässä puuhaillaan. Toki amatöörimäisesti, mutta omalla ajalla ja palkkiotta. Ei ole tilastoja käytössä, mutta kuukausittain Suomen noin 200 kirjablogissa käy kymmeniätuhansia kirjallisuudesta kiinnostuneita lukijoita.

    VastaaPoista
  5. Riitta kiitos keskusteluista messuilla.
    Mua niin järkyttävästi harmittaa, että missasin tuon tilaisuuden, jossa oli Susinukke. Aivan kauhea moka. En anna itselleni ikinä anteeksi.

    Susun kommenttiin: sosiaalisuuden vaatimus on suorastaan ihmisoikeusrikkomus. Se, että pitää olla kyvykäs olemaan esillä milloin missäkin on ihan kohtuutonta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susinukke oli niiiiiin symppis :) Harmi että lähikuva, jossa hän poseerasi minulle iloisesti jäi epäskarpiksi :) Samoin Omppu, kiitos seurasta.

      Poista

KIITOS kommentistasi ♥ THANK YOU for your comment ♥

HUOM! Kaikki jonkun mainoslinkin sisältävät kommentit poistetaan. - OBS! All comments containing an advertising link shall be removed.

Kirja vieköön! ei pidä lukijarekisteriä eikä kerää minkäänlaisia lukijatietoja itse. Blogger-blogina noudatamme Googlen yksityisyydensuojakäytäntöä. Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivultaYksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.