Sanna Karlström - Multaa sataa, Margareta

Alan, sinä olet säilyke, minä säiliö ja etikka. Sinä pysyt minussa muuttumattomana ja minun tekee koko ajan pahaa. Sinä olet ruma kuin suolakurkku, kääntyilet liemessä hitaasti kuin avaruusalus, itseäsi esitellen. Olen nähnyt sinut jo. Olen nähnyt, muistanut sinut joka puolelta, nyt riittää.

Luin kesällä Karlströmin neljännen runokokoelman Saatesanat (2014) ja se lumosi minut minimalismillaan. Runoilija Karlström astuu nyt ensi kertaa proosan pariin.  Multaa sataa, Margareta on pieni ja ohut kuin runokirjat tapaavat olla. Karlströmin kielikin on enemmän lyriikkaa kuin proosaa, niin kaunista ja merkityksiltään salattua se on. Kutsunkin kirjaa runouden ja proosan välimaastoon sijoittuvaksi runoromaaniksi, vaikka ei kai sellaista termiä ole.

Margaretan talossa on tumma ja pysähtynyt, vihan täyttämä tunnelma. Hänen miehensä Alan kuoli äkillisesti ja jätti jälkeensä talon umpioon kolme vaikertavaa naista: rupsahtanutta keski-ikäänsä ja miehenkaipuutaan valittavan vaimonsa Margaretan, kuollutta isäänsä ja elävää äitiään kaipaavan pienen tyttärensä Eloisan sekä sodassa kuollutta ensirakkauttaan alati ikävöivän ja Jeesustaan odottavan anoppinsa Linnean.

Margareta on shokissa ja vihainen. Hänen todellisuutensa on hämärtynyt tyhjyyden alle, yö ja päivä ovat sulautuneet toisiinsa. Tietääkseen onko ilta vai aamu on katsottava kelloa. Hän valvoo ja vatvoo läpi yöt. Viinilasilliset hupenevat, mutta alkoholikaan ei tuo unta. Alan ilmestyy hänen vuoteensa viereen joka yö pimeässä ja lähtee sitten pois. Yllättävä tutun partavaahdon tuoksu saa naisen tolaltaan. Syyllinen on tuo riivatun tytär, joka sitä tuoksutteli ja jota sietäisi läimäistä! Tytär ärsyttää äitiään joka hetki, aivan kaikessa. Linnea on Margaretan mielestä ärsyttävä vanha ruttu, joka tiputtelee tavaroita hänen kiusakseen ja sotkee vaatteensa ruoalla. Hän ei kestä katsella äitiään, koska näkee tässä oman tulevaisuudenkuvansa. Vanhustentaloon Linnea pitäisi kärrätä ja unohtaa sinne!

Eloisan rintaa puristaa. Koti on nykyään pölyinen ja hautajaiskukat nuupahtaneet maljakoihin. Äiti vain makaa peittonsa alla kuin kapaloissa, mikään ei ole kuin ennen. Liinavaatekomerosta mankeloitujen lakanoiden keskeltä löytyy turvaa, mutta myös vihreitä kiiltäväkaulaisia pulloja. Eloisa juoksee vapauteen lammelle vaikka on kielletty, ja toivoo että kotiin palatessaan äitikin olisi siivottu pois. Isän onnettomuus ja hautajaiset pyörivät sekavina hänen päässään. Onneksi isoäiti Linnea tarinoineen tuo helpotusta yksinäisyyteen.

Linnea on kuluttanut muistonsa melkein puhki. Niistä kirkkain on se ison talon poika, jonka kanssa piti viettää häitä. Mutta toisin kävi: sulho tapettiin rintamalla ja Linnean kohtaloksi tuli evakkojuna ja kirjanpitäjä. Jos hän saisi valita, hän nukkuisi kukallisen lakanan alla, sen yhden nuoren miehen silmissä koskaan omiaan avaamatta, katoaisi kukkapeiton alle ketään herättämättä.

Talon vihamielinen tasapaino järkkyy kun Margaretan elämään astuu uusi nuori mies, Erik. Eloisa ei haluaisi jakaa äidin rippeitä miehen kanssa, ei pidä siitä että mies tulee ja menee omilla avaimillaan, riisuu vaatteensa ja nukkuu äidin vieressä: Äidin rakkaus on pysyvää, vain kohde vaihtuu. Nyt Erik on äidin silmäterä, yöllä, päivällä äiti näkee missä Erik on. Äidillä on silmä kuin kärpäsellä joka nyt katsoo Eloisasta poispäin. Linnea taas tekee itseään tykö, flirttaa ja meikkaa itsensä korniksi Erikin tähden. Mutta Margareta on uhmakkaassa hurmiossa, Erik silittelee hänet ehjäksi jälleen! Erik Erik Erik Erik. Margareta siivoaa pullotkin pois,  muuttuu kotihengettäreksi, putsaa ja puleeraa, on Eloisaakin kohtaan hetken hellempi - kunnes Erik osoittautuu muuksi kuin Margareta luuli.

Multaa sataa, Margareta on hyvin vaikuttava runollinen romaani, hengeltään hyvin noir. Vain 157 sivua, mutta niihin kirjailija saa mahtumaan henkilöiden ja kiristävän tilanteen luonnehdinnat. Karlströmin teksti vangitsi ja meni traagisuudessaan luihin ja ytimiin. Ehkä tuossa isossa talossa leijui jännitteitä jo Alanin eläessä. Tai ehkä mies oli silotteleva liima, joka piti kaiken koossa. Joka tapauksessa hänen kuolemansa jälkeen kaikki pinnanalaiset räjähtivät ilmoille. Margareta vihaa sekä vanhaa äitiään että tytärtään; Linnea vihaa Margaretaa, mutta rakastaa onneksi pientä Eloisaa. Eloisa yrittää saada äitinsä huomion ja rakkauden siinä onistumatta. Sääliksi kävi pientä tyttöressua. Alkoholisoituva Margareta on itseensä käpertynyt ja täyttynyt vihalla ja katkeruudella, jotka hän pukee karkeiksi sanoiksi.

Talon painajaismaisen musta tunnelma on aistittavissa. Äitien ja tytärten monesti vaikea suhde on kuvattu säälimättä. Minulle tuli mieleen Lorcan teokseen Veren häät pohjautuva elokuva, jonka olen nähnyt ikuisuus sitten. Tämä ei ollut lempeä tarina eikä huumoria juuri viljelty. Kuitenkin minua huvitti suuresti kuvaus Margaretan ja Erikin ensimmäisestä rakastelukerrasta: kun on vuosikaudet tottunut tietyn miehen ruumiiseen, ei se niin helppoa ole. Multaa sataa, Margareta on rumankaunis, dramaattinen ja traaginen tarina. Karlssonin teksti huikaisi.

Vuonna 1975 syntyneen Karlströmin esikoisrunokokoelma Taivaan mittakaava (2004) sai Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon; toinen runokokoelma Päivänvalossa (2007); kolmas runokokoelma Harry Harlow’n rakkauselämät (2009) palkittiin Ylen Tanssiva karhu -runopalkinnolla sekä Kalevi Jäntin palkinnolla; neljäs runokokoelma Saatesanat (2014)

Multaa sataa, Margareta on Karlströmin ensimmäinen romaani.

Tuijata on myös viivähtänyt Margaretan talossa.

Sanna Karlström

Multaa sataa, Margareta

Otava 2017

*****

Kustantajan lukukappale - kiitos