Miia Toivio - Pysty hiljaisuus #runosunnuntai

Elämä on pistekirjoitusta kaukaisessa maassa, 

johon sormet eivät ulotu.

Pysty hiljaisuus on kauniskantinen runokokoelma. Kansi kuvaa siroa peuraa vajoamassa hiljalleen alas tumman turkoosiin veteen. Peuralla on ollut rakas, kumppani, josta näkyy enää vain haalea varjo, sillä rakkaus - hän - on menetetty erossa tai kuolemassa. Runominä kipuilee koskettavasti tyhjyytensä ja menetyksensä kanssa; hän yrittää selvitellä tuntojaan ja ymmärtää tunteitaan. Hän ei tajua uutta todellisuuttaan, on sekaisin ja sekoittaa vähän lukijaakin: runominä sanoo hän sanoi, se olin minä joka sanoi, eikä runojen äärellä ole varma kuka on äänessä.

Seison parkkipaikalla, on jonkinlainen yö,

monet asiat ovat jonkinlaisia. Juuri nyt ei tunnu miltään.

Kokoelma alkaa kahdella runositaatilla. Angelus Silesius (1624-1677) puhuu runossaan paikasta, jonne ei voi mennä, mutta kehottaa sinne hiljaisuuteen ja äänettömyyteen menemään, sillä siellä Jumala puhuu. Maurice Blanchotin (1907-2003) runossa puhutaan tyhjyydestä ja naamioista. Pariin muuhunkin runoon Toivio omissa runoissaan viittaa: Julia Kristevan (1941 -) Mustaan aurinkoon ja T. S. Eliotin (1888-1965) The Burial of the Dead. Nämä runot löytyvät kokoelman lopusta.

Toistaminen on niin toistuvaa, samankaltaista,

hiljaisuus on samankaltaista.
Puhtaat tunteet eivät siedä minkäänlaista sekoittumista.
...

Isku iskulta, kaipaus kaipaukselta minä pakotan nimeäsi
tähän hopeaan: rakkaus on rusikoitu pinta,
nopeaan loittoneva, takaikkuna.

...

Toivio sanallistaa herkällä korvalla menetystä ja yksin jäämisen luomaa tyhjyyttä; kaikki on pimeää ja haurasta, oma todellisuus muuttunut ja suunta hukassa. Maailma velloo epätodellisena ympärillä eikä siitä saa otetta. Riipaisevissa painajaismaisissa unissa menetetty rakas ilmestyy, mutta häntä ei voi koskettaa: ... haron sormillani / ilmaa / kuin voikukan siemeniä... / ... työnnän kädet udun lävitse, ja haron ilmaa, kuin kevyttä tukkaa, hienojakoista. Runominä kaipaa, toivoo ja muistelee, miltä kosketus tuntui, miltä toisen sormet tuntuivat niskassa ja poskilla, miltä tuntui yhteisen tanssin ilo, huuma ja halu. Kaipaus menetettyä kohtaan on suunnaton ja runominä toivoo, että hän tulisi vielä kerran. Mutta vain tuuli tulee ja tuulee.

Tänään odotan kynttilä kädessä, että elämä alkaisi lepattaa.
Että helmat sotkeentusivat hieman, että jokin ryömisi nilkkaa pitkin

ja purisi sääriin portaat, joita nousta.

Pidin kovasti Toivion persoonallisista ja yllättävistä tavoista sanoa ja sanavalinnoista. Kokoelma on herkkä, hiljainen ja surullinen, mutta äärettömän kaunis - jotenkin eleetön. Mystisyyttä on paljon, niin etteivät kaikki runot avaa merkitystään. Minulle salaperäisyys oli kuitenkin runon lumovoimaa. Aiheestaan huolimatta kokoelmasta jäi seesteinen ja tyyntynyt olo.

... miten hiljaista on / en tiennyt miten hiljaista on.

Miia Toivio

Pysty hiljaisuus
Kansi Jenni Saari

Teos 2013

*****

Kirjastosta

_______________

Kiiltomato / Katariina Kaarlela, Kosminen K

Pysty hiljaisuus on runokokoelma, joka tutkii minän ja hänen tarinaa. Sitä miten haavoitutaan ja yritetään ympyröidä merkitseviä asioita niin että niitä voisi ymmärtää – tai edes selittää. 

Pysty hiljaisuus on Miia Toivion (s. 1974) kolmas runokokoelma; esikoiskokoelma Loistaen olet (Teos2007) / toinen Suut yhdessä Marko Niemen kanssa (Poesia 2012). Toivio on on työskennellyt monipuolisesti runouden parissa mm. runouslehti Tuli&Savun päätoimittajana ja Helsingin Poetiikkakonferenssin järjestäjänä. Hän on kirjoittanut kirjallisuuskritiikkiä mm. Tuli&Savuun, Nuoreen Voimaan, Parnassoon, Helsingin Sanomiin ja Kiiltomatoon ja hänen runojaan on julkaistu useissa suomalaisissa runouslehdissä sekä ruotsalaisessa runouslehti OEI:ssa. Ruotsin lisäksi hänen runojaan on käännetty englanniksi.

_____

Blogissani on ollut Runosunnuntai jokaisena tämän vuoden sunnuntaina.

Olen joko julkaissut muutamia runoja tai kertonut lukemistani kokoelmista.
Olen lukenut 49 runokokoelmaa tai antologiaa keskittyen lähinnä nykyrunouteen.

Mitä mieltä sinä olet?

Pidätkö Runosunnuntai-ideasta, jatketaanko ensi vuonna?

#runosunnuntaihin voi osallistua omalla runolla tai

kertomalla yksittäisen runon tai kokoelman tuomasta runoelämyksestä.
Bloggaajat voivat linkittää bloggauksensa, muut kertoa kommenteissa.
Tervetuloa mukaan.

❤︎