25. marraskuuta 2018

Miia Toivio - Pysty hiljaisuus #runosunnuntai


Elämä on pistekirjoitusta kaukaisessa maassa, 
johon sormet eivät ulotu.

Pysty hiljaisuus on kauniskantinen runokokoelma. Kansi kuvaa siroa peuraa vajoamassa hiljalleen alas tumman turkoosiin veteen. Peuralla on ollut rakas, kumppani, josta näkyy enää vain haalea varjo, sillä rakkaus - hän - on menetetty erossa tai kuolemassa. Runominä kipuilee koskettavasti tyhjyytensä ja menetyksensä kanssa; hän yrittää selvitellä tuntojaan ja ymmärtää tunteitaan. Hän ei tajua uutta todellisuuttaan, on sekaisin ja sekoittaa vähän lukijaakin: runominä sanoo hän sanoi, se olin minä joka sanoi, eikä runojen äärellä ole varma kuka on äänessä.

Seison parkkipaikalla, on jonkinlainen yö,
monet asiat ovat jonkinlaisia. Juuri nyt ei tunnu miltään.

Kokoelma alkaa kahdella runositaatilla. Angelus Silesius (1624-1677) puhuu runossaan paikasta, jonne ei voi mennä, mutta kehottaa sinne hiljaisuuteen ja äänettömyyteen menemään, sillä siellä Jumala puhuu. Maurice Blanchotin (1907-2003) runossa puhutaan tyhjyydestä ja naamioista. Pariin muuhunkin runoon Toivio omissa runoissaan viittaa: Julia Kristevan (1941 -) Mustaan aurinkoon ja T. S. Eliotin (1888-1965) The Burial of the Dead. Nämä runot löytyvät kokoelman lopusta.

Toistaminen on niin toistuvaa, samankaltaista,
hiljaisuus on samankaltaista.
Puhtaat tunteet eivät siedä minkäänlaista sekoittumista.
...

Isku iskulta, kaipaus kaipaukselta minä pakotan nimeäsi
tähän hopeaan: rakkaus on rusikoitu pinta,
nopeaan loittoneva, takaikkuna.
...

Toivio sanallistaa herkällä korvalla menetystä ja yksin jäämisen luomaa tyhjyyttä; kaikki on pimeää ja haurasta, oma todellisuus muuttunut ja suunta hukassa. Maailma velloo epätodellisena ympärillä eikä siitä saa otetta. Riipaisevissa painajaismaisissa unissa menetetty rakas ilmestyy, mutta häntä ei voi koskettaa: ... haron sormillani / ilmaa / kuin voikukan siemeniä... / ... työnnän kädet udun lävitse, ja haron ilmaa, kuin kevyttä tukkaa, hienojakoista. Runominä kaipaa, toivoo ja muistelee, miltä kosketus tuntui, miltä toisen sormet tuntuivat niskassa ja poskilla, miltä tuntui yhteisen tanssin ilo, huuma ja halu. Kaipaus menetettyä kohtaan on suunnaton ja runominä toivoo, että hän tulisi vielä kerran. Mutta vain tuuli tulee ja tuulee.

Tänään odotan kynttilä kädessä, että elämä alkaisi lepattaa.
Että helmat sotkeentusivat hieman, että jokin ryömisi nilkkaa pitkin
ja purisi sääriin portaat, joita nousta.

Pidin kovasti Toivion persoonallisista ja yllättävistä tavoista sanoa ja sanavalinnoista. Kokoelma on herkkä, hiljainen ja surullinen, mutta äärettömän kaunis - jotenkin eleetön. Mystisyyttä on paljon, niin etteivät kaikki runot avaa merkitystään. Minulle salaperäisyys oli kuitenkin runon lumovoimaa. Aiheestaan huolimatta kokoelmasta jäi seesteinen ja tyyntynyt olo.

... miten hiljaista on / en tiennyt miten hiljaista on.

Miia Toivio
Pysty hiljaisuus
Kansi Jenni Saari
Teos 2013
*****
Kirjastosta
_______________

Kiiltomato / Katariina Kaarlela, Kosminen K

Pysty hiljaisuus on runokokoelma, joka tutkii minän ja hänen tarinaa. Sitä miten haavoitutaan ja yritetään ympyröidä merkitseviä asioita niin että niitä voisi ymmärtää – tai edes selittää. 

Pysty hiljaisuus on Miia Toivion (s. 1974) kolmas runokokoelma; esikoiskokoelma Loistaen olet (Teos2007) / toinen Suut yhdessä Marko Niemen kanssa (Poesia 2012). Toivio on on työskennellyt monipuolisesti runouden parissa mm. runouslehti Tuli&Savun päätoimittajana ja Helsingin Poetiikkakonferenssin järjestäjänä. Hän on kirjoittanut kirjallisuuskritiikkiä mm. Tuli&Savuun, Nuoreen Voimaan, Parnassoon, Helsingin Sanomiin ja Kiiltomatoon ja hänen runojaan on julkaistu useissa suomalaisissa runouslehdissä sekä ruotsalaisessa runouslehti OEI:ssa. Ruotsin lisäksi hänen runojaan on käännetty englanniksi.
_____

Blogissani on ollut Runosunnuntai jokaisena tämän vuoden sunnuntaina.
Olen joko julkaissut muutamia runoja tai kertonut lukemistani kokoelmista.
Olen lukenut 49 runokokoelmaa tai antologiaa keskittyen lähinnä nykyrunouteen.
Mitä mieltä sinä olet?
Pidätkö Runosunnuntai-ideasta, jatketaanko ensi vuonna?

#runosunnuntaihin voi osallistua omalla runolla tai
kertomalla yksittäisen runon tai kokoelman tuomasta runoelämyksestä.
Bloggaajat voivat linkittää bloggauksensa, muut kertoa kommenteissa.
Tervetuloa mukaan.
❤︎

11 kommenttia:

  1. Kysyt, jatketaanko (vai jatkatko) runosunnuntaita ensi vuonna. Toivottavasti jatkat ja jaksat sulostuttaa sunnuntaisia aamuja runoesittelyin. Minä nautin, eli suuri kiitos panostuksestasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija <3 Välillä mietin sitä, että en osaa runoja analysoida kirjallisuusihmisen tavoin... Toisaalta suurin osa lukijoista on minun kaltaisiani tavallisia lukijoita... Voi näitä pähkäilyjä! Runoja on antoisaa lukea, ja haastaa itseään myös. Kaipa Runosunnuntai jatkuu, luohan se mukavat raamit kirjablogille, plus että kyllä runot tuntuvat kiinnostavan. Mukavaa huurteista sunnuntaita.

      Poista
  2. Tämä on ollut sunnuntaiaamun ihastus. Toivottavasti jatkat sillä analysoit runoja juuri osuvasti näin tavallisen runoharrastajan mieleen. Monta runokirjaa on jo päätynyt lukutuoliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommenttisi lämmittää anli itse <3 Aika monta runokirjaa on tuossa odottamassa, mihinkäs minä niiden kanssa joutuisin jos en jatkaisi :) Ihanaa sunnuntaita.

      Poista
    2. Mun moka,en edes huomannut sitä oli muka niin piilossa :) Se on ok!

      Poista
  3. Toivon myöskin että jatkat! Nämä ovat tärkeitä myös esitellä ja huomata miten monipuolisia ihania runoja on olemassa! Kiitos esittelystä ja mukavaa sunnuntaita, ps mukana minäkin jälleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö tämä Inlinkz-linkki tunnu hyvältä? Voin palata entiseenkin.... Kiitos runosta, tulen kurkkimaan. Runosunnuntai siis jatkuu.

      Poista
  4. Ilman muuta jatkat, kiltti!!!! Olen tutustunut kirjoitustesi kautta moneen kiinnostavaan kokoelmaan ja osallistujien linkit ovat myös antaneet paljon.
    Ja ihan hyvä, että kirjoitat runoista omalla tavallasi. Sanakoukeroita en kaipaa arvioisa.

    Kuka muuten on tehnyt tuon Toivion kirjan kannen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannen on tehnyt Jenni Saari. Kansitaiteilijoita ei aina löydä, mutta Jenni löytyi Teoksen sivuilta. Todella kaunis kansi ja istuu hyvin teokseen, kun runoissa puhutaan paljon metsästä ja vihreästä. Bloggauksessa ei voi kertoa kaikkea sisällöstä :)

      Jatketaan siis. Ehkä kevennän tarpeen mukaan ja julkaisen enemmän otteita yksittäisistä runoista, jos en ehdi koko kokoelmaa lukea.

      Poista
  5. Tottakai toivon jatkoa, miksi lopettaisit? Kiirus on kurkkaamaan sunnuntaisin. Ja vaikka ei ehtisi osallistua, on ilo lukea tulkintojasi runokirjoista. Kiitos myös ihanasta haasteesta.
    Tällä kertaa ehdin mukaan
    https://tavistaide.blogspot.com/2018/11/runosunnuntai.html?m=0
    Äh.. Puhelimella en saa linkkiä tänne tehtyä, tumpelo kun olen😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kun ehdit mukaan Saassa - jatketaan runosunnuntaita!

      Poista

KIITOS kommentistasi ♥ THANK YOU for your comment ♥

HUOM! Kaikki jonkun mainoslinkin sisältävät kommentit poistetaan. - OBS! All comments containing an advertising link shall be removed.

Kirja vieköön! ei pidä lukijarekisteriä eikä kerää minkäänlaisia lukijatietoja itse. Blogger-blogina noudatamme Googlen yksityisyydensuojakäytäntöä. Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivultaYksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.