Jumalaksi tai buddhaksi ryhtyminen on helppoa,
mutta vaikeinta on olla munkki.
Väsyttää jatkuvasti eikä ehdi levätä riittävästi:
jos ei polttopuita tai vettä, temppelitehtävien hoitamista.
Kaivoin lammen kuuta varten vie kiehtovalle matkalle 1300-luvun Kiinaan ja chanmunkki Shiwu Qinggongin (Kivimajan) elämään ja ajatuksiin. Ajatuskokoelman on suomentanut ja toimittanut Itä-Aasian tutkija Miika Pölkki. Kirjan lopun selitykset avaavat joitakin suomalaiselle lukijalle outoja ilmauksia ja Pölkki kertoo mielenkiintoisesti chanbuddhalaisuudesta. Lyhyt kuvaus Shiwun elämästä avaa hänen ajatuksiaan.
Shiwu (1272-1352) syntyi Jangtse-joen suistoalueella sijaitsevassa Changshun kaupungissa. Elettiin mongolivallan ja Kublai-kaanin perustaman Yuan-dynastian aikaa (1271-1368). Mongolit syrjäyttivät kiinalaisia oppineita valtion viroista, jolloin nämä usein vetäytyivät vuorille kirjoituspuuhiin. Kulttuuri ja kirjallisuus hyötyivät. Parikymppisestä lähtien Shiwu opiskeli useita vuosia eri chanmestareiden johdolla, kunnes hänet kutsuttiin mietiskelymestariksi Hangzhoun temppeliin.
Sinne tänne seilaavat ihmisjoukot täyttävät hallintokäytävät,
heidän viestijuoksunsa jatkuu yötä päivää.
Virkamiehet havittelevat suosiota ja mainetta,
kauppiaat mukavuutta ja voittoja.
...
Skorpionihännät ja susisydämet hallitsevat maailmaa,
jokaisella keinonsa päästä eteenpäin.
Mutta kuinka monesti puhkeaa hymyyn elinaikanaan,
kuinka monta rauhallista hetkeä koittaa päivässä?
Virkamiehen hälisevä elämä vallanhimoisten pyrkyreiden keskellä ei kuitenkaan viehättänyt ja niinpä nelikymppinen Shiwu vetäytyi vuorille yksinäisyyteen. Punapilvivuoren vaatimattomassa ruohomajassa vierähti parikymmentä vuotta. Vielä kerran, jo kuusikymppinen Shiwu hylkäsi rakkaan vuoristomajansa ja lähti keisarin kutsusta temppeliin apotiksi. Kahdeksan vuoden kuluttua hän hylkäsi lopullisesti vallan oravanpyörän ja vetäytyi loppuelämäkseen majaansa Punapilvivuorelle, jossa hän kuoli 81-vuoden iässä.
Hopeakynttilöitä jadehallissa, laulun täyttämiä öitä,
Kultalaaksoa tai varakkaiden talojen silkkiverhoja
ei voi verrata syrjäilijän ruohomajaan,
jossa luumunkukat hohtavat pilvettömässä kuutamossa.
...
Me kukimme ja lakastumme kuin kukat,
keräännymme ja hajaannumme kuin pilvet.
Maalliset ajatukset unohdin ajat sitten,
nyt olen vain virttymässä pois vuoren laella.
Majani sijaitsee Punapilvihuipun laella,
vain harvat vieraat uhmaavat kielekkeitä ja rotkoja.
Kantaessani polttopuita torille liukastelen sammaleissa,
ja kantaessani riisiä takaisin ylös uin hiessä.
Vähä riittää kun nälkä ei lopu,
ei auta ahnehtia kun aikaa on rajallisesti.
En halua pilata toisten iloja,
vain näyttää miten joutavuuksista vapaudutaan.
Vuoristosyrjäilijän elämä oli niukkaa ja työntäyteistä. Toisin kuin jotkut vuorille vetäytyneet munkit Shiwu halusi olla omavarainen eikä kulkea kulho kourassa almuja anelemassa. Hän istutti mäntyjä ja keräsi polttopuita, ja kantoi niitä myytäväksi alas kylään. Hän muokkasi pengerrettyjä kasvatuspenkkejään, kuokki, kylvi ja korjasi, ja keräsi myös luonnosta syötävää. Ruokavalio koostui kulloisenkin vuodenajan antimista: vuoristoriisiä, jamssia, bataattia sekä bambunversoja ja -juuria. Hurmaavalta kuulostivat keväisen sinisateen silmut.
Hiukan ristiriitaisesti Shiwu puhuu työn paljoudesta ja uuvuttavuudesta, mutta sanoo toisaalta laiskottelevansa ja kuluttavansa aikaa jouten ollen. Yhä uudestaan hän ylistää luonnon kauneutta, kuun valoa ja lintujen laulua - ja tottakai luumupuitten hurmaavaa kukintaa. Monissa runoissa tulee esiin vastakkaisuus Shiwun itsensä valitseman ja temppeleissä mainetta hamuavien elämäntavan välillä. Hän miettii mikä on elämässä tärkeää. Kun ihmisen elämä kestää maksimissaan sata vuotta, kannattaako kerätä tavaraa?
Harvoin yltää elämänkaari sataan vuoteen,
miksi siis tavoitella voittoja ja mainetta?
...
Sata vuotta vilahtaa ohitse hetkessä,
mutta pohtiiko kukaan tätä läpikotaisin?
Jos ei ole selvillä siitä mitä tekee,
elämän ja kuoleman reuna tulee vastaan äkisti.
Vanheneminen ei tunnu chanmunkistakaan ylevältä: voimat ovat huvenneet ja mies on luuta ja nahkaa. Hatarassa majassa on hytisyttävän kylmää talvisin ja vaatteet ovat resuisia ja riekaleina. Niitä hän paikkailee lootuksen lehdillä ja pilvipaikoilla. Joskus hän on päivän töistä täysin uupunut, rojahtaa vain kovalle ruohomatolleen ja painaa päänsä puiselle tyynylle. Vanhemmiten hän nukkuu mielellään pitkään. Bambuseinämä kahisee ja gibbonit huhuilevat. Tähdet loistavat taivaalla ja kuu valaisee satumaisesti maiseman ja heijastuu Taivasjärven lähteeseen. Shiwun todellinen ilo on tässä hetkessä.
Kun suljin silmäni kaikki oli hyvin,
mutta avaan silmäni jälleen,
koska rakastan vuoria.
Suomalainen voi kokea syvän luontoyhteyden, kaikkeuden läsnäolon ja zen-hetken vaikka varhain sumuisena aamuna mökillä kun maailma herää uuteen päivään. Moni kohtaa skorpionihäntiä ja susisydämiä työelämässä. Vaikka emme voi eristäytyä maailmasta Shiwun tavoin, voisimme joskus miettiä rajallista aikaamme. Ehkä silloin monet asiat asettuisivat oikeisiin mittasuhteisiin. Shiwun mietteet veivät minut kauas Kiinan vuorille ikiaikaiseen rauhaan. Kaivoin lammen kuuta varten on lisäksi kirjana kaunis kuin koru. Se on pieni ja kompakti; kannen satiininen pinta ripauksella kultaa ja bambun lehvien takaa pilkottavine kuineen on ihastuttava. Valloittava ja viehättävä zen-matka.
Shiwu Qinggong
Suomentanut Miika Pölkki
Kansi Satu Kontinen
Art House 2018
ERITTÄIN HYVÄ ****
Lukukappale kustantajalta - kiitän
_______________
Kaivoin lammen kuuta varten on ensimmäinen suomennettu kokoelma Shiwun ajatuksista. Sen on suomentanut ja kommentein täydentänyt ansioitunut Itä-Aasian tutkija Miika Pölkki (s. 1975), joka on kääntänyt itäaasialaista kirjallisuutta ja julkaissut kirjoja muun muassa zenbuddhalaisuudesta.
Temppeliaiheinen tapetti täältä
Jangtse-joen kuva täältä
Vuoristomaisemia Kiinasta haulla tianmenshan mountain
Temppeliaiheinen tapetti täältä
Jangtse-joen kuva täältä
Vuoristomaisemia Kiinasta haulla tianmenshan mountain
❤︎
Tuija luki rakkausrunoelman Aina
Takkutukka rauhoittui myös Shiwun ajatuksissa - Kaivoin lammen kuuta varten
Estherin runossa Hämärä laskeutuu
Tuija luki rakkausrunoelman Aina
Takkutukka rauhoittui myös Shiwun ajatuksissa - Kaivoin lammen kuuta varten
Estherin runossa Hämärä laskeutuu
Kiitos Riitta <3
VastaaPoistaRauhoittuminen tekee kaikille hyvää.
Mielenkiintoista oli matkata kauas menneisyyteen. Aika paljon nykyaikaankin sopivaa Shiwun sanoissa.
PoistaTämä kirja kuuluu sellaisiin joista itsekin tykkään,joten iso kiitos esittelystä!
VastaaPoistaMukana jälleen omalla runollani :) Oikein hyvää sunnuntaita!
Syksyn pimeydessä kaipaa mielenrauhaa :) Kiitos runosta & hyvää sunnuntaita.
PoistaRauhoittuminen on elintärkeää.
VastaaPoistaItse olen ollut sen verran vauhdissa, että nyt on jarrutettava ja siksi tämän sunnuntain runo jää välistä.
Ei mitään uutta taivaan kannen alla. "Ei auta ahnehtia, kun aikaa on rajallisesti", voisi olla Kon Maria.
VastaaPoistaHyvää isänpäivän ja runosunnuntain iltaa!
Ihana tekstisi vakuuttaa minut siitä, että minun on saatava tämä kirja...
VastaaPoistaKiitos Riitta! <3
Kiitos kommenteista Susu, Kirsti ja Kaisa Reetta.
PoistaRunot ovat tässä hyvin yksinkertaisen tuntuisia, mutta aika paljon nykypäiväänkin sopivaa elämänviisautta sieltä 700 vuoden takaa. Minua kiehtoi Shiwun valitsema elämäntapa, vaikkei se monelle mahdollista olekaan. Mutta jotain rauhaa voi toki ammentaa.