Shiwu - Kaivoin lammen kuuta varten #runosunnuntai

Jumalaksi tai buddhaksi ryhtyminen on helppoa,

mutta vaikeinta on olla munkki.

Väsyttää jatkuvasti eikä ehdi levätä riittävästi:

jos ei polttopuita tai vettä, temppelitehtävien hoitamista.

Kaivoin lammen kuuta varten vie kiehtovalle matkalle 1300-luvun Kiinaan ja chanmunkki Shiwu Qinggongin (Kivimajan) elämään ja ajatuksiin. Ajatuskokoelman on suomentanut ja toimittanut Itä-Aasian tutkija Miika Pölkki. Kirjan lopun selitykset avaavat joitakin suomalaiselle lukijalle outoja ilmauksia ja Pölkki kertoo mielenkiintoisesti chanbuddhalaisuudesta. Lyhyt kuvaus Shiwun elämästä avaa hänen ajatuksiaan.

Shiwu (1272-1352) syntyi Jangtse-joen suistoalueella sijaitsevassa Changshun kaupungissa. Elettiin mongolivallan ja Kublai-kaanin perustaman Yuan-dynastian aikaa (1271-1368). Mongolit syrjäyttivät kiinalaisia oppineita valtion viroista, jolloin nämä usein vetäytyivät vuorille kirjoituspuuhiin. Kulttuuri ja kirjallisuus hyötyivät. Parikymppisestä lähtien Shiwu opiskeli useita vuosia eri chanmestareiden johdolla, kunnes hänet kutsuttiin mietiskelymestariksi Hangzhoun temppeliin.

Sinne tänne seilaavat ihmisjoukot täyttävät hallintokäytävät,

heidän viestijuoksunsa jatkuu yötä päivää.

Virkamiehet havittelevat suosiota ja mainetta,

kauppiaat mukavuutta ja voittoja.

...

Skorpionihännät ja susisydämet hallitsevat maailmaa,

jokaisella keinonsa päästä eteenpäin.

Mutta kuinka monesti puhkeaa hymyyn elinaikanaan,

kuinka monta rauhallista hetkeä koittaa päivässä?

Virkamiehen hälisevä elämä vallanhimoisten pyrkyreiden keskellä ei kuitenkaan viehättänyt ja niinpä nelikymppinen Shiwu vetäytyi vuorille yksinäisyyteen. Punapilvivuoren vaatimattomassa ruohomajassa vierähti parikymmentä vuotta. Vielä kerran, jo kuusikymppinen Shiwu hylkäsi rakkaan vuoristomajansa ja lähti keisarin kutsusta temppeliin apotiksi. Kahdeksan vuoden kuluttua hän hylkäsi lopullisesti vallan oravanpyörän ja vetäytyi loppuelämäkseen majaansa Punapilvivuorelle, jossa hän kuoli 81-vuoden iässä.

Hopeakynttilöitä jadehallissa, laulun täyttämiä öitä,

Kultalaaksoa tai varakkaiden talojen silkkiverhoja

ei voi verrata syrjäilijän ruohomajaan,

jossa luumunkukat hohtavat pilvettömässä kuutamossa.

...

Me kukimme ja lakastumme kuin kukat,

keräännymme ja hajaannumme kuin pilvet.

Maalliset ajatukset unohdin ajat sitten,

nyt olen vain virttymässä pois vuoren laella.

Yritin hahmottaa millaiselta Kiinan vuoristoseutu näyttää. Vuoret ovat vihreitä mäntyjen peittämiä ja terävähuippuisia. Ne ovat eittämättä erittäin vaikeakulkuisia tänäänkin, saati sitten 700 vuotta sitten. Katseltuani kuvia ymmärsin paremmin, mistä Shiwu puhui: vain harva jaksoi kulkea vaivalloisen matkan ylös vuorille, vieraita kävi Punapilvivuorella harvoin - eikä Shiwu satunnaisista kulkijoista innostunutkaan. Mutta kun merkityksellinen ystävä tuli vieraaksi hän nuortui ja innostui juttelemaan koko yön.

Majani sijaitsee Punapilvihuipun laella,

vain harvat vieraat uhmaavat kielekkeitä ja rotkoja.

Kantaessani polttopuita torille liukastelen sammaleissa,

ja kantaessani riisiä takaisin ylös uin hiessä.

Vähä riittää kun nälkä ei lopu,

ei auta ahnehtia kun aikaa on rajallisesti.

En halua pilata toisten iloja,

vain näyttää miten joutavuuksista vapaudutaan.

Vuoristosyrjäilijän elämä oli niukkaa ja työntäyteistä. Toisin kuin jotkut vuorille vetäytyneet munkit Shiwu halusi olla omavarainen eikä kulkea kulho kourassa almuja anelemassa. Hän istutti mäntyjä ja keräsi polttopuita, ja kantoi niitä myytäväksi alas kylään. Hän muokkasi pengerrettyjä kasvatuspenkkejään, kuokki, kylvi ja korjasi, ja keräsi myös luonnosta syötävää. Ruokavalio koostui kulloisenkin vuodenajan antimista: vuoristoriisiä, jamssia, bataattia sekä bambunversoja ja -juuria. Hurmaavalta kuulostivat keväisen sinisateen silmut. 

Hiukan ristiriitaisesti Shiwu puhuu työn paljoudesta ja uuvuttavuudesta, mutta sanoo toisaalta laiskottelevansa ja kuluttavansa aikaa jouten ollen. Yhä uudestaan hän ylistää luonnon kauneutta, kuun valoa ja lintujen laulua - ja tottakai luumupuitten hurmaavaa kukintaa. Monissa runoissa tulee esiin vastakkaisuus Shiwun itsensä valitseman ja temppeleissä mainetta hamuavien elämäntavan välillä. Hän miettii mikä on elämässä tärkeää. Kun ihmisen elämä kestää maksimissaan sata vuotta, kannattaako kerätä tavaraa?

Harvoin yltää elämänkaari sataan vuoteen, 

miksi siis tavoitella voittoja ja mainetta?

...

Sata vuotta vilahtaa ohitse hetkessä,

mutta pohtiiko kukaan tätä läpikotaisin?

Jos ei ole selvillä siitä mitä tekee,

elämän ja kuoleman reuna tulee vastaan äkisti.

Vanheneminen ei tunnu chanmunkistakaan ylevältä: voimat ovat huvenneet ja mies on luuta ja nahkaa. Hatarassa majassa on hytisyttävän kylmää talvisin ja vaatteet ovat resuisia ja riekaleina.  Niitä hän paikkailee lootuksen lehdillä ja pilvipaikoilla. Joskus hän on päivän töistä täysin uupunut, rojahtaa vain kovalle ruohomatolleen ja painaa päänsä puiselle tyynylle. Vanhemmiten hän nukkuu mielellään pitkään. Bambuseinämä kahisee ja gibbonit huhuilevat. Tähdet loistavat taivaalla ja kuu valaisee satumaisesti maiseman ja heijastuu Taivasjärven lähteeseen. Shiwun todellinen ilo on tässä hetkessä.

Kun suljin silmäni kaikki oli hyvin,

mutta avaan silmäni jälleen,

koska rakastan vuoria.

Suomalainen voi kokea syvän luontoyhteyden, kaikkeuden läsnäolon ja zen-hetken vaikka varhain sumuisena aamuna mökillä kun maailma herää uuteen päivään. Moni kohtaa skorpionihäntiä ja susisydämiä työelämässä. Vaikka emme voi eristäytyä maailmasta Shiwun tavoin, voisimme joskus miettiä rajallista aikaamme. Ehkä silloin monet asiat asettuisivat oikeisiin mittasuhteisiin. Shiwun mietteet veivät minut kauas Kiinan vuorille ikiaikaiseen rauhaan. Kaivoin lammen kuuta varten on lisäksi kirjana kaunis kuin koru. Se on pieni ja kompakti; kannen satiininen pinta ripauksella kultaa ja bambun lehvien takaa pilkottavine kuineen on ihastuttava. Valloittava ja viehättävä zen-matka.

Shiwu Qinggong

Kaivoin lammen kuuta varten
Suomentanut Miika Pölkki
Kansi Satu Kontinen
Art House 2018
ERITTÄIN HYVÄ ****
Lukukappale kustantajalta - kiitän
_______________

Kaivoin lammen kuuta varten on ensimmäinen suomennettu kokoelma Shiwun ajatuksista. Sen on suomentanut ja kommentein täydentänyt ansioitunut Itä-Aasian tutkija Miika Pölkki (s. 1975), joka on kääntänyt itäaasialaista kirjallisuutta ja julkaissut kirjoja muun muassa zenbuddhalaisuudesta.

Temppeliaiheinen tapetti täältä
Jangtse-joen kuva täältä
Vuoristomaisemia Kiinasta haulla tianmenshan mountain

#runo18-haaste

❤︎
Tuija luki rakkausrunoelman Aina
Takkutukka rauhoittui myös Shiwun ajatuksissa - Kaivoin lammen kuuta varten
Estherin runossa Hämärä laskeutuu

Lisa Mosconi - Aivoruokaa. Syö paremmin, ajattele kirkkaammin

Tyydyttynyt rasva ei kuulu aivojen ostoslistalle.

Elintason nousun ja lääketieteen kehityksen myötä elinajanodote on sadassa vuodessa noussut länsimaissa useita kymmeniä vuosia. Vuonna 2017 naisten elinajanodote Suomessa oli 84,2 vuotta, miesten 78,7. Samanaikaisesti ns. elintasosairaudet oat saavuttaneet epidemian mittasuhteet. Sydän- ja verisuonitaudit ovat kuolinsyytilastoissa ykkösiä, kakkostyypin diabetes on räjähtämässä meilläkin. Seuraava räjähtäjä on Alzheimerin tauti. Sitä sairastaa tällä hetkellä Suomessa yli 70 000 henkilöä, Yhdysvalloissa 5,3 miljoonaa. Määrän arvellaan nousevan siellä 15 miljoonaan vuoteen 2050 mennessä, ja maailmanlaajuisesti 132 miljoonaan.

Useimmilla meillä on lähi- tai tuttavapiirissä joku muistisairas, ja tiedämme mitä kärsimystä se potilaalle itselleen ja hänen läheisilleen tuottaa. Tämän hetkiset Alzheimer-lääkkeet eivät tehoa kovin hyvin. Siksi on äärimmäisen kiinnostava kysymys, voisiko ruokavalion avulla sairauden puhkeamisen estää, sitä lykätä tai pysäyttää sen eteneminen. Neurotieteilijä Lisa Mosconi väittää, ettemme ole vain geeniemme armoilla, vaan voimme itse tehdä paljonkin - muuttamalla ruokavaliotamme!

Extra-neitsytoliiviöljy on must.

Viimeaikaiset tutkimukset ovat Mosconin mukaan todistaneet kiistatta sen, että ruokavaliolla ja elintavoilla voimme vaikuttaa perimässä saamamme DNA:n toimintaan:

... elämäntapavalinnoillamme on keskeinen asema siinä, sammuvatko vai käynnistyvätkö saamamme geenit. Niin kummalliselta kuin se saattaakin kuulostaa, geenit voi todella aktivoida tai vaientaa, ja tätä keksintöä sanotaan epigenetiikaksi.  (...) Uusi näkökulma on antanut uuden merkityksen vanhalle sanonnalle, jonka mukaan ”olet mitä syöt”, sillä se on osoittanut nauttimamme ruoan määrittävän sen, mitä meistä tulee. (...) Jotkin ruoat vaikuttavat suoraan DNA:han käynnistämällä taudeilta suojaavat hyvät geenit, kun taas toiset sammuttavat ne samat geenit ja saavat meidät todennäköisesti sairastumaan.

Aivoja tutkitaan sekä MRI- että PET-kuvauksella. Teoksen alussa Mosconi näyttää kuvan kahden terveen viisikymppisen naisen aivoista. Toinen on noudattanut Välimerellistä ruokavaliota, toinen syönyt tyypillisen amerikkalaisen tavoin. Erot henkilöiden aivoissa ovat shokeeraavia. Tottakai aivojen terveyteen ja skarppiuteen vaikuttaa kaikki muukin: liikunta, uni, älyllinen toiminta ja vahva sosiaalinen verkosto. Mutta Mosconi keskittyy tässä teoksessa pääosin ravintoon ja tekee sen todella mielenkiintoisesti, viimeisimpiin tutkimuksiin nojaten.

Kirja on sivu sivun perään tiukkaa faktaa, joista jokainen voi poimia itselleen aivojensa terveyttä edistäviä vinkkejä. Mukana on myös lukijan tilannetta kartoittava testi. Testin perusteella kuuluu joko aloittelijoihin, keskitasolle tai edistyneisiin ja kukin ryhmä saa täsmävinkkejä suositusten, esimerkkiruokavalioiden ja reseptien muodossa. Mosconi kehottaa lukijaa noudattamaan oman ryhmänsä ohjeita nelisen viikkoa ja katsomaan uudella testillä miten tilanne on muuttunut. Tärkeää on tietenkin arvioida ennen kaikkea onko oma vointi kohentunut.

Mosconin mukaan ruokailutapojen muuttaminen kannattaa missä iässä tahansa. Vaikka olisi nuori eikä pelkäisi muistisairautta, tottahan paremmin toimivista ja terävistä aivoista on iloa. Ja vaikka ei heittäytyisikään terveysterroristiksi, miksei kokeilisi helposti muutettavia pikkujuttuja? Itse kuuluin ryhmään edistyneet, mutta ajattelin kiinnittää enemmän huomiota alla olevan luettelon asioihin: huolehtia tärkeiden ravintoaineiden riittävästä saannista ja korvata huonoja valintoja paremmilla. Kirjassa on selitetty miksi mikäkin vitamiini tai ruoka-aine ovat aivoille eduksi. Uutta minulle oli se, että nimenomaan monen tekijän yhteisvaikutus on se jutun ydin.

HUOMIOITAVAA & MUISTETTAVAA

Vesi, PUFA, MUFA, omega-3, oliiviöljy, pähkinät, mantelit, avokado, rasvainen kala, chiansiemenet, raakakaakao, glukoosi, tasainen verensokeri, stevia, matalan GI:n ruoat, A-, C- ja E-vitamiini, vitamiinit B12, B6, B9 = folaatti, koliini, valkosipuli, suoliston kunto, kuitu, prebiootit, hapatetut ruuat, jugurtti, antibiootit, liha, teolliset ruoat, antioksidantit, glutationi, yön yli paasto, 5:2-dieetti, tuoreus, marjat...

Liiku, rakasta, naura ja voi hyvin - kokonaisuus ratkaisee

Mikään ei itse asiassa riitä yksin. Avaimia jatkuvaan terveyteen ovat synergia ja holistinen näkökulma. Meidän on aika oppia ajattelemaan kehoamme kokonaisuutena ja elämäämme yhdistelmänä erilaisia ravinnon lähteitä, eikä ravinto silloin rajoitu pelkästään syömäämme ruokaan.

Mosconi esittelee myös maapallon viisi aluetta, joiden ihmiset ovat maailman terveimpiä ja pitkäikäisimpiä. Näitä seutuja kutsutaan sinisiksi alueiksi (blue zones) ja ne ovat Nuor-Ogliastra Sardiniassa, Kreikan saari Ikaria, Okinawa Japanissa,  Nicoyan niemimaa Costa Ricassa ja seitsemännen päivän adventistien yhteisö Loma Linda Kaliforniassa. Mosconi kertoo mikä näitä ihmisiä yhdistää ja kertoo italialaisena seikkaperäisesti Välimerellisestä ruokavaliosta.

Ihminen on monimutkainen juttu ja Mosconi puhuu myös biologisesta yksilöllisyydestä, jonka mukaan ei ole yhtä ainoaa oikeaa syömistapaa, joka toimisi yhtä hyvin kaikille. Kirja antaa yleisohjeita eikä henkilö, jolla on ruokavaliorajoitteita (laktoosi-intoleranssi, keliakia, allergiat) voi ohjeita sellaisenaan noudattaa. Mutta sinisten alueitten terveet ja pitkäikäiset ihmiset syövät hyvin eri tavoin. Niinpä uskonkin, että heidän ruokavalioittensa tarkoista selostuksista allergikko saa vinkkejä.

Lisa Mosconin aivoruokapyramidi / suositellut ruoat ja annosten määrä viikossa
 - huipulla keikkuu tumma suklaa!

Kirjassa löytyy myös käteviä taulukoita, joista voi tarkistaa eri ravintoaineiden parhaat lähteet.
Listat 15 hyvistä & 15 pahista kertovat vihannesten kasvatuksessa käytetyistä torjunta-aineista.

En tiedä miten Suomessa perheissä syödään, mutta se mielikuva minulla on, että Yhdysvalloissa etenkin vähävaraisten ruokavalio on hyvin surkea ja ravinneköyhä. Raha tietysti määrää valintoja, mutta ei kaikkea. Luin Aivoruokaa suurella mielenkiinnolla. Teoksessa on hyvät lähdeviitteet aiheittain / luvuittain.  Tietoa on niin paljon, ettei se kerralla jää mieleen. Siksi kirja on hyvä olla käsillä tarkistuksia ja vaikkapa kauppalistan laadintaa varten. Jo heti kärkeen olen kaivanut esille kaappiin unohtuneet chiansiemenet ja huipputärkeät B-vitamiinit, ostanut manteleita ja pähkinöitä, käyttänyt joka päivä neitsytoliiviöljyä, valkosipulia ja ripauksen hapankaalia. Pahin aivoruokamokani on on puhdistettua sokeria sisältävä maitosuklaa, mutta ehkä neljässä viikossa opetan itseni pitämään tummasta suklaasta. Katsotaan.

Lisa Mosconi

Aivoruokaa. Syö paremmin, ajattele kirkkaammin

Brain Food: The Surprising Science of Eating for Cognitive Power 2018
Suomentanut Pirjo Thorel

Art House 2018

LOISTAVA *****

Lukukappale kustantajalta - kiitän

_______________

Lisa Mosconi (PhD) on neurotieteilijä sekä ravintofysiologi, joka on tehnyt uraauurtavaa työtä aivoterveyden alalla. Hän työskentelee New Yorkissa Yhdysvalloissa Weill Cornellin lääketieteellisen yliopiston ja New York-Presbyterian -sairaalan alaisen Alzheimer-klinikan apulaisjohtajana. Aiemmin hän on johtanut New Yorkin yliopistoon perustamaansa Nutrition and Brain Fitness Lab -yksikköä sekä Alzheimerin taudin periytyvyyttä tutkivaa ohjelmaa.

Lisa Mosconin nettisivu / Kirjailijan kuva myös sieltä

Tietoa Alzheimerin taudista

John Gillard - Luovan kirjoittajan työkirja

Myytävänä: vauvan kengät, ei käytetty kertaakaan. *

Tämäpä oli mainio löytö, josta kiitän lämpimästi Ullaa. Kirjassa on mukana 20 tunnettua kirjailijaa, joista kaksi on suomalaista: Katja Kettu ja Anja Snellman. Luovan kirjoittajan työkirjassa analysoidaan kunkin kirjailijan tyyliä, listataan heidän tärkein teoksensa ja asemoidaan ao. kirjailija kirjallisuuden kenttään. Kaiken tämän varsin mielenkiintoisen lisäksi annetaan 70 luovan kirjoittamisen harjoitusta kunkin kirjailijan tyylin erikoispiirteitä mukaellen.

Kirja antaa varmasti erityisen paljon kirjoittamista harrastavalle, mutta mielestäni myös 'vain' lukijalle. Uskon että haasteellisia, esim. maagiseen realismiin ja surrealismiin lukeutuvia kirjailijoita jatkossa lukiessa tulen kokemaan uudenlaisia ahaa-elämyksiä.

Minna Canthin päivän kunniaksi aloitan näillä kahdella suomalaisella naiskirjailijalla. Katja Kettua Gillard luonnehtii näin: tyyli maaginen realismi ja tajunnanvirta; keskeinen teos Kätilö 2011. Harjoituksissa kehotetaan kokeilemaan epäluotettavaa kertojaa, tutkailemaan syyllisyyttä ja kehittelemään esineiden muistin kertomaa. Itse olen blogannut Yöperhosesta ja Kätilöstä.

Anja Snellmanin tyyli on Gillardin mukaan omaelämäkerrallisuus, aikalais- ja sukupolviromaanit sekä runot; keskeinen teos Sonja O. kävi täällä 1981. Harjoituksessa pyydetään tutkimaan lauman kaipuuta ja kammoa, tekemään omalle tekstille taustatyötä sekä tutkimaan henkilöhahmoja tavanomaisten ja yllättävien piirteiden valossa. Itse olen lukenut blogiaikana vain Syysprinssin.

Kirjassa on em. suomalaisten kirjailijoiden lisäksi James Joyce, Virginia Woolf, Franz Kafka, William Faulkner, Ernest Hemingway, Vladimir Nabokov, William S. Burroughs, Iris Murdoch, Gabriel García Marquez, Douglas Coupland, Haruki Murakami, Margaret Atwood, Peter Carey, J. M. Coetzee, Georges Perec, Patrick Süskind, Kurt Vonnegut ja Stephen King.

Näistä kirjailijoista monet ovat tuttuja, mutta eivät suinkaan kaikki. Haruki Murakami on itselleni tutuin, sillä olen lukenut hänen tuotannostaan 9 teosta. Murakamia Gillard luonnehtii näin: tyyli maaginen realismi ja surrealismi; keskeinen teos Kafka rannalla 2002. Kirjassa ruoditaan teosta Mistä puhun kun puhun juoksemisesta (en ole lukenut) viitaten kirjailijan hyvin kurinalaiseen elämään. Murakami-harjoituksissa pyydetään keksimään hätkähdyttäviä metaforia, onomatopoeettisia ilmauksia, käyttämään elotonta kertojaa sekä kuvaamaan yliluonnollista arkiseen tyyliin. Mielenkiintoista eikö totta!

Douglas Coupland  on itselleni tuntematon kirjailija, mutta kiinnostus heräsi. Hänen tyylinsä on Gillardin mukaan populaarikulttuuri ja postmodernismi; keskeinen teos Generation X 1991. Harjoituksissa tämän kirjailijan kohdalla kehotetaan uppoutumaan tajunnanvirtaan, kehittämään tarina sanomalehdestä löydettyjen sanojen sekä kadonneitten merkitysten ympärille ja myös keksimään ja kuvittelemaan Couplandin maapalloleipä. En avaa enempää sitä, mitä maapalloleipä tarkoittaa, se löytyy kirjasta.

Nobelisti J. M. Coetzeesta Gillard tuumii näin: tyyli kaunokirjalliset muistelmat ja postmodernismi; keskeinen teos Häpeäpaalu 1999. Coetzeen kohdalla mielenkiintoisin harjoitus on Painotukset kohdalleen. Eli on tutkittava saisiko lauseista koskettavampia ja ilmaisuvoimaisempia. Tästä on kirjassa pari mielenkiintoista esimerkkiä, joista otan toisen. Onhan tuossa ero kuin yöllä ja päivällä!

Vakioilmaus: Heidän yhdessä ja erikseen olemisen tapansa koostuu vitseistä, salaisuuksista ja rikoskumppanuudesta; katse sinne, sana tänne.

Coetzee: Koiruuksia, salaisuuksia, rikoskumppanuuksia; silmäys sinne, sana tänne: se on heidän tapansa olla yhdessä, olla erillään. - Elizabeth Costello 2003

Kirjan 70 harjoituksessa pyydetään lisäksi mm. tiivistämään sanottavansa tiivistämisen mestarin Hemingwayn tapaan kuuteen sanaan; harjoittelemaan sisäisiä monologeja Joycen tyyliin; etsimään pieniä päivittäisiä ihmeitä kuten Woolf; löytämään hätkähdyttäviä aloituksia kuten Kafka; kiinnittämään huomiota tahtiin eli lyhyiden ja pitkien lauseitten vuorotteluun; kokeilemaan sanaleikkejä kuten Nabokov... Ja paljon muuta mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää!

Minusta tämä on loistava kirjailijoiden tyylejä avaava kirja, vaikka ei itse kirjoittaisikaan. Jokaiselle tekee hyvää revitellä mielikuvituksensa kanssa, etsiä uusia epätavallisia ajatuspolkuja ja antaa aivosoluilleen töitä! Varmasti tulen lukemaan kirjassa analysoituja kirjailijoita jatkossa toisin silmin ja kiinnittämään enemmän huomiota heidän tyyliinsä ja tapaansa sanoa. Pidin kovasti!

* Hemingwayn nerokas kuuden sanan lause!

Kirjan ovat lukeneet myös Tuijata, Sinisen linnan kirjasto, Kirjamuistikirja

John Gillard

Creative Writer's Notebook. 20 Great Authors & 70 Writing Excersises 2015

Luovan kirjoittajan työkirja. 20 kirjailijaa, 70 sormiharjoitusta

Suomentanut Ulpu Strellman

Suomalaisten kirjailijoiden osuudet Jani Saxell

Art House 2017

*****

Arvostelukappale - Kiitokseni kustantajalle

Patrik Pehkonen - Sinikka Mönkäreen tarina

Kirjan pitkä otsikko Orpotytöstä ministeriksi - Sinikka Mönkäreen tarina kertoo mihin tämä karjalainen orpotyttö ylsi. Eikä vain lyhyeksi tähdenlennoksi, sillä Mönkäreen ministeriys kesti 10 vuotta eri hallituksissa. Hän on Suomen pitkäaikaisin naisministeri 3817 päivällä. Jos oikein katsoin Valtioneuvoston listaa vain kaksi naisministeriä on yltänyt Mönkäreen lisäksi yli 3000 ministeripäivän: Tarja Halonen ja Paula Risikko. Wikipediasta löytyy tämä kunnioitusta herättävä listaus:

Sinikka Mönkäre
Suomen sosiaali- ja terveysministeri
Lipposen I hallitus 13.4.1995–14.4.1999 Jäätteenmäen hallitus 17.4.2003–23.6.2003 Vanhasen I hallitus 24.6.2003–23.9.2005
Suomen työministeri
Lipposen II hallitus 15.4.1999–24.2.2000
Suomen kauppa- ja teollisuusministeri
Lipposen II hallitus 25.2.2000–16.4.2003
Kansanedustaja
21.3.1987–21.3.1991 24.3.1995–31.1.2006

Sinikka Mönkäre on juuri täyttänyt 70 vuotta, joten hän kuuluu suuriin ikäluokkiin. Isä palasi sodasta mieleltään järkkyneenä ja äiti kuoli traagisesti kun Sinikka * oli vajaa 3-vuotias. Äidin sisko Tilda otti puolisoineen Sinikan ja tämän veljen Timon hoitaakseen. Lapseton pari oli orvoille tuki ja turva, kuin oikeat vanhemmat. Asuttiin Imatralla, Vuoksenniskalla työväenyhdistyksen talossa, joten Sinikka kasvoi luontevasti sosiaalidemokraattiseen aatteeseen.

Uravalintaan vaikutti ratkaisevasti Tilda-tädin halvaantuminen vain 48-vuotiaana. Kun nuori Sinikka meni kunnanlääkäriä iltakymmeneltä hakemaan, tämä ilmoitti ettei jaksa tulla. Sinikka ei ymmärtänyt yhtään, sairaita ihmisiähän piti hädässä auttaa! Lääkärin ammatista tuli kutsumus ja Sinikka läpäisikin Turun lääketieteellisen tiukat  karsinnat. Hyvin pian tätä nuorta naista kohtasi taas musertava isku: sekä Tilda-täti että hänen puolisonsa menehtyivät vajaan vuoden sisään. Äidittömäksi ja isättömäksi jäätiin taas. Onneksi lähellä oli sentään tukena sulhanen, tuleva puoliso Timo Mönkäre.

Sinikka oli tottunut tiukkaan elämään, joten opiskelijan rahahuolet eivät olleet mitään uutta. Ei  ollut opintotukia eikä alkuun edes opintolainan valtiontakaustakaan. Jotenkuten pärjättiin, syntyi esikoispoika eikä kunnallisesta lastenhoidosta tietoakaan! Junaillen ja sinnitellen opinnot saatiin päätökseen. Nuoripari palasi Imatralle, Sinikka Imatran aluesairaalan lääkäriksi ja alkoi osallistua myös sosiaalidemokraattien toimintaan. Syntyi tytär ja työpaikka vaihtui Tiuruniemen sairaalaan, olihan hän keuhkosairauksiin erikoistuva lääkäri. Vuoden 1980 kunnallisvaaleissa Sinikka Mönkäre valittiin Imatran kaupunginvaltuustoon. Siitä se poliittinen ura sitten lähti.

Sinikka Mönkäre oli nyt 33-vuotias. Hän oli palannut Imatralle, lapsuutensa ympäristöön ja tuttujen pariin. Hän oli päässyt kunnallispolitiikkaan isolla äänimäärällä. Hän oli lääkärinä menestynyt, tutkimustyötä tekevä, kannustettu ja tunnustettu. Opiskeluajan ujous ja epävarmuus olivat kaikonneet. Hän ei ollut enää arka, vaan mielipiteissään jopa räväkkä.

Elämä hymyili, vaikka maan talous rypi jo lamassa. Mönkäre eteni kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi vaikeissa olosuhteissa: Valco oli ajettu alas, Ovako ja Enso-Gutzeit vähensivät väkeä. Imatran työttömyys oli korkea ja lyhyessä ajassa oli menetetty lisää 2000 työpaikkaa. Vuoden 1987 eduskuntavaalien asetelmat olivat Imatralla varsin mielenkiintoiset. Paikkakunnalla oli kolme työväenyhdistystä ja kukin nimesi oman ehdokkaan. Vuoksenniskan työväenyhdistyksen ehdokas oli Sinikka Mönkäre, Imatrankosken Sinikka Hurskainen ja Imatran Heikki Luukkanen. Kilpailu oli timantinkovaa ja ristiriitoja syntyi. Kirjassa kerrotaan Sinikka Hurskaisen miesystävän Smp:n työministeri Urpo Leppäsen masinoimista hyökkäyksistä mielenkiintoisesti! Mutta 1987 eduskuntavaalit olivat Imatralle juhlaa: valituiksi tulivat molemmat Sinikat, demarit Mönkäre ja Hurskainen sekä Kokoomuksen Riitta Uosukainen!

Kansanedustajan työ oli innostavaa ja inspiroivaa ja Sinikka Mönkäre toimi myös Koiviston valitsijamiehenä 1988. Vuoden 1991 eduskuntavaaleissa Imatralla ehdokkaina oli neljä demaria ja lisäksi tietysti Kokoomuksen Riitta Uosukainen.  Miettiä sopii kuinka monelle 30 000 asukkaan äänet riittävät! Mönkäre putosi, sillä juorut kihisivät pienellä paikkakunnalla. Mönkäreitten avioerosta kohuttiin ilkeästi lehdissä ja suosio notkahti. Putoamisen jälkeen Mönkäre palasi Imatralle lääkärintyöhönsä ja päätti pian aloittaa myös paikallispolitiikassa. Hänet valittiin uudestaan  kaupunginvaltuustoon 1992.

Vuoden 1995 eduskuntavaaleissakin Sinikka Mönkäre tuli uudelleen valituksi ja siitä alkoi hänen kymmenvuotinen uransa kansanedustajana ja ministerinä. Paavo Lipposen johtamistapaa Mönkäre kehuu moneenkin otteeseen. He eivät puhuneet keskenään paljon, mutta Lipponen johti ministereitään, piti ohjat käsissään ja häneen saattoi luottaa. Myös vihreitten ja kokoomuslaisten kanssa tultiin toimeen, mutta toista oli Keskusta. Itsekin muistan vuodelta 2003 Anneli Jäätteenmäen polemiikkia herättäneen episodin, julkisuuteen vuotaneet salaiset asiakirjat, ja hänen lyhyen pääministerikautensa. Jäätteenmäen seuraaja Matti Vanhanenkaan ei paljon kehuja Mönkäreeltä saa. Ei sen puoleen Eero Heinäluomakaan!

Kuva: Hbl 2002 / Partek-jupakka puhutti
Sauli Niinistö, Sirpa Pietikäinen, Erkki Tuomioja

Kirjassa kerrotaan - myös valokuvin - runsaasti sattumuksia ja sisäpiiritietoa pääkallonpaikalta. Tarinoissa esiintyvät useimmat tunnetut poliitikkomme: Tarja Halonen, Sauli Niinistö, Satu Hassi, Eeva Kuuskoski, Erkki Tuomioja, Arja Alho, Liisa Jaakonsaari... Lukija pääsee kurkistamaan monen kohun taustalle:  pankkikriisiin, Soneran epäonnisiin UMTS-kauppoihin, Tsunami-tragedian hoitoon, Nuorisosäätiön vaalirahajupakkaan, Partekin kauppaan... etc. Kiinnostavaa luettavaa ja uutta tietoa ainakin minulle!

Ministerinä olo oli yhtä haipakkaa ja luovimista selkäänpuukottajien ja median kanssa. Puukottajia olivat useinkin oman puolueen naiset, sillä kilpailu paikasta auringossa oli veristä. Mieliinpainuvia valtiovierailujakin oli: Kiinaan, Japaniin, Venezuelaan... Kaiken tämän keskellä elettiin yksityiselämää: Sinikka Mönkäre ja Juha Laisaari avioituivat kypsällä iällä 1996 seurusteltuaan vuosikaudet.

Poliitikon ammatti on aikamoinen koiran virka. Mutta Mönkärettä ajoi halu auttaa vähempiosaisia ja parantaa yhteiskuntaamme. 10 vuoden ministeriys on kunnioitettava saavutus. Tuona aikana maassamme tapahtui paljon, upottiin lamaan mutta noustiin ja sosiaaliturvaa parannettiin monin tavoin.  Kirjan lopussa charmantti ja vaatimaton Mönkäre toteaa näin:

Uraa ei voi suunnitella. Olen sattunut olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Haasteita on ollut, mutta olen aina elämässäni kokenut, 'että asioilla on tapana järjestyä'. Se vaatii kuitenkin tahtoa onnistua, tehdä sitkeästi työtä ja tavoitella päämäärää. (...) Sisimmässäni olen edelleen se ujo työväentalon tyttö, jolla oli paljon unelmia ja paljon hyviä ihmisiä ympärillä auttamassa unelmien toteutumiseen. (...) Eniten minuun on ihmisenä vaikuttanut aviomieheni Juha Laisaari. (...) Yhdessä olemme pohtineet politiikan päivänpolttavia kysymyksiä. Olen aina voinut luottaa Juhan mielipiteeseen ja apuun. Meillä molemmilla oli 1990-luvulla hankalat vuodet työelämässä. Elämä ei ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Vastamäkiä on koettu, mutta yhdessä on selvitty.

Voiko puolisoaan kiittää kauniimmin? Tuskin. Orpotytöstä ministeriksi - Sinikka Mönkäreen tarina on mielenkiintoinen kurkistus päivänpolitiikan ja päätöksenteon taustoihin; se on kertomus kutsumuksensa löytäneen älykkään ja sitkeän naisen pyrkimyksistä kohti unelmiaan ja parempaa yhteiskuntaa. Minulle kirja oli erityisen kiinnostava, koska olen Imatralta kotoisin. Sinikka Mönkäre asui Vuoksenniskalla Enso-Gutzeitin Kaukopään tehtaiden lähellä, itse taas Meltolassa lähellä Valtionhotellia. Mutta sama iloinen karjalainen miljöö, samat pikkukaupungin ongelmat - samat pienisieluiset juorut ja puheet. Suosittelen jokaiselle politiikasta kiinnostuneelle, kymenlaaksolaiselle ja tietysti jokaiselle imatralaiselle!

* Sinikka Mönkäreen lapsuudesta ja nuoruudesta puhuessani käytän vain etunimeä, koska se tuntui luontevammalta.

Sinikka Mönkäre oli vieraana 15.3. Kirja vieköön! -illassa Savoyssa

Patrik Pehkonen
Orpotytöstä ministeriksi - Sinikka Mönkäreen tarina
Art House 2017
****
Arvostelukappale - Kiitokseni kustantajalle