Sergio Ramírez - Miten kaunis on meri, Margarita

Nicaragualaisen Sergio Ramírezin romaani Miten kaunis on meri, Margarita pelaa kahdella aikatasolla ja hämmentävästi fiktioon sekoitetulla vankalla faktalla. Kirjailija nivoo yhteen myös kulttuurin ja politiikan, hänelle läheiset teemat. Vasemmistolaisena aktiivipoliitikkona hän vastusti aikanaan Somozan hallintoa, mutta kritisoi kyllä myös Ortegaa. Romaani paneutuu kahteen spektaakkeliin, jotka limittyvät ja lomittuvat romaanin edetessä. Vuonna 1907 jumaloitu kansallisrunoilija Rúben Darío nostattaa valtaisan juhlahumun vieraillessaan kotikaupungissaan Léonissa. Puoli vuosisataa myöhemmin, syyskuussa 1956, Léon huumaantuu liberaalien puoluekokouksesta, jossa Anastasio Tacho Somoza valitaan toistamiseen presidenttiehdokkaaksi.

Ei päästä lukijaa helpolla Ramírez, sillä tässä veijaritarinan omaisessa romaanissa on jotain samaa hullunmyllyä ja absurdia komediaa kuin García Márquezin Sadan vuoden yksinäisyydessä. Lukijaa hämmentää siis faktan ja fiktion liitto sekä henkilöhahmojen runsaus ja se, että heistä vielä liki jokaisella on jonkun sortin lisänimi. Henkilögalleriassa esiintyy Raivotarta, Kaimaania, Ruusuneitoa, Vainioitten valtijatarta, Pyhää Mordokaita ja liuta Somozan ja Debaylen sukuun kuuluvia, sillä nämä suvut ovat naimakauppojen kautta kietoutuneet sotkuiseksi vyyhdeksi. Hämmennystä tuottaa vielä se, ettei Nicaraguan historiaa tuntematon voi tietää onko hahmolla todellinen esikuva vai ei.

Vuonna 1907 Rúben Darío (1867-1916) tulee siis käymään kotikaupungissaan Léonissa. Juhlahumu tämän naissankarin ja alkoholistin ympärillä on valtavaa, kadut on koristettu girlandein ja massat hurraavat. Onhan hän espanjalaisen kirjallisuuden uudistaja, hän on Ruhtinas! Mutta Ramírez jättää hymistelyt sikseen. Palvottu runoilija näyttäytyy jonkinlaisena kulttuurin komeljanttarina, joka käyttäytyy juovuspäissään räikeästi ja on egoaan täynnä. Daríon naisjutuista lohkeaa paljonkin hupaisaa: mm. vaimo Rosario Raivotar Murillon ja rakastajatar Eulalian kiivas vuoropuhelu miehen kuoltua.

Syyskuussa 1956 Anastasio Tacho Somoza García (1896-1956) on valtansa huipulla. Hän haluaa  korostaa valtaansa spektaakkelimaisella Leónin puoluekokouksella, mutta yllättäen, kesken mambon, suuri johtaja pääsee hengestään. Attentaatin takana on sekalaiselta tuntuva joukko miehiä, jotka tapaavat toisiaan Krouvarin kapakassa. Joukkoon kuuluu mm. Rúben Daríon elämää tutkiva runoilija-toimittaja Rigoberto López Pérez (todellinen henkilö, klik). Noilla Kirotun pöydän hepuilla on myös tavoitteena pystyttää Daríon jostain löytynyt isopäinen näköispatsas. Attentaatin suunnitelma tuntuu sekavalta, ja lukijaa epäilyttää suuresti sen toimivuus. 

Tärkeä henkilö romaanissa on, ja Daríon oikeassakin elämässä oli, kirurgi Louis Henri El Sabio Debayle, runoilijan henkilääkäri ja lapsuudenystävä.  Lääkäri yritti kaikkensa pelastaakseen ystävänsä kun tämä oli juonut maksansa kirroosiin; ei onnistunut, mutta halusi pakkomielteisesti tutkia kuolleen Daríon aivot selvittääkseen niiden nerouden. Totta vai fiktiota? Ilmeisesti totta. Lääkärin tyttärestä Salvadorasta tuli myöhemmin First Lady, Tachito Somozan puoliso. Nuoremmalle tyttärelle Margaritalle Darío kirjoitti kauniin runon A Margarita Debayle - vastineeksi viskipullosta. Kuuntele runo espanjaksi täältä. Myös monet lukujen otsikot ovat peräisin Daríon runoista.

Ramírezin kaikkitietävä kertoja liikuttelee hahmojaan kuin näyttelijöitä performanssissa, siirtää marionettejaan näytöksestä toiseen ja kolmanteen ja lukijaparan pitää yrittää seurata karnevaalin kulkua. Romaani haastoi ja mietitytti minua, koska en tiennyt mikä on totta, mikä kirjailijan mielikuvitusta. Miten kaunis on meri, Margarita voitti Alfaguara-palkinnon julkaisuvuonnaan 1998. Kirjan vaikuttavuus valkeni minulle tarinan edetessä ja viimeiset luvut osoittivat, miten julmaa ja armotonta oli diktatuurin ja Salvadoran kosto. Otaksun, että runsas henkilögalleria ja sivupolkujen sokkelot vertautuvat Nicaraguan olojen ja politiikan sekavuuteen.

Viime vuonna ilmestyi kirjailijalta tyyliltään aivan erilainen novellikokoelma Anteeksianto ja unohdus, josta pidin todella paljon ja jonka bloggauksessa kerroin myös enemmän Ramírezista. Molemmat teokset on ansiokkaasti suomentanut Jyrki Lappi-Seppälä.

Sergio Ramírez - Miten kaunis on meri, Margarita
Alkuteos Margarita, está linda la mar 1998
Suomentanut Jyrki Lappi-Seppälä
Kansi Satu Ketola
Aviador 2020
Kustantajalta
_______________

 Muissa blogeissa:  Kirjarikas elämäni

1900-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle sekä 1950-luvulle sijoittuva kahden aikatason romaani etenee kuin karnevaali: värikkääseen, vääjäämättömästi etenevään tarinaan liittyy lukuisia sivukertomuksia irvokkaine henkilöhahmoineen. Kirjailijan valoisa huumori on läsnä pitkin matkaa, kunnes tarinan sävyt tummenevat tarinan lähestyessä kohtalokasta päätöstään. - Kustantaja

Sergio Ramírez - Anteeksianto ja unohdus

Nicaragualainen Sergio Ramírez (s. 1942) on paitsi tuottelias kirjailija, myös lehtimies, asianajaja ja poliitikko. Hän toimi Nicaraguan varapresidenttinä 80-luvun lopulla ja on ollut myös maansa presidenttiehdokkaana. Päivänpolitiikan jätettyään hän on omistautunut kirjallisuudelle ja vetää oman kirjoittamisensa ohessa mm. kirjallisuustapahtumaa Centroamérica cuenta. Ramírezin runsaaseen tuotantoon kuuluu novelleja, romaaneja ja jännäreitäkin. On hienoa, että Aviador tuo suomalaisen lukijan ulottuville kirjallisuutta kaukaa Keski-Amerikasta ja meille uudesta kulttuurista!

Jyrki Lappi-Seppälä on valinnut ja suomentanut kymmenen novellia kolmesta eri kokoelmasta: Clave de Sol (1992), Catalina y Catalina (2001) ja Flores oscuras (2013). Puolet novelleista on ensimmäisestä kokoelmasta, jonka nimellä on kaksoismerkitys - diskanttiavain tai aurinkoavain. Jälkisanoissaan Lappi-Seppälä valottaa kiinnostavasti kirjailijan kiinnostusta musiikkiin, sillä monen novellin nimi viittaa johonkin tunnettuun latinalaisen Amerikan iskelmään, mm. Carlos Gardelin huikeaan argentiinalaiseen tangohittiin Volver - Paluu.

Kaksi novelleista sijoittuu Berliiniin, mikä ihmetytti minua. Löysin selitykseksi sen, että kirjailija on asunut Berliinissä stipendiaattina parisen vuotta. Novelli Jouluyö juhlayö on varsin riemukas koominen farssi. Tyhjätasku venezuelalainen opiskelija lähtee joulupukiksi varakkaaseen Scheteligin perheeseen, mutta iloisella tuulella oleva Frau Schetelig ihastuu joulupukin säkkärään afroon, pyytää tätä tanssimaan kanssaan Que viva España!  ja liehittelee tätä kunnes Herr Scheteligiltä menee hermo. Novelli Metsästysretki soi sitten aivan toisessa äänilajissa. Se perustuu tositapahtumaan: itäsaksalainen jalkapalloilija Lutz Eigendorf loikkasi länteen ja DDR:n sisäministeri ja Stasin ylin johtaja Erich Mielke masinoi hänen murhansa. Eigendorfin kuolemaa pidettiin pitkään liikenneonnettomuutena, kunnes totuus paljastui tällä vuosituhannella.

Minua viehätti kovasti niminovelli Anteeksianto ja unohdus, joka on saanut nimensä kolumbialaisen ikivihreän Perdón y olvidon mukaan.  Aloitteleva filmintekijä katselee vanhoja meksikolaisia elokuvia niihin hurahtaneen vaimonsa Penelopen kanssa. Äkkiä hän näkee nuoret isänsä ja äitinsä tanssimassa kapakkakohtauksessa, mutta eivät keskenään vaan toisten partnereiden kanssa. Jotain he puhuvat ja siitä on otettava selvää. Siispä etsitään viittomakielen tulkki, joka paljastaakin jysäyttävän salaisuuden!

Nicaraguan politiikasta ja nykyisestä(kin) korruptiosta kertoo novelli Kukkula 155. Siinä kaksi sandinistisissien riveissä rinta rinnan taistellutta veteraania kohtaavat toisensa yllättäen. Toinen heistä on köyhä ja elättää itsensä ja poikansa keräämällä tyhjiä alumiinitölkkejä ja varastamalla kuparisia viemärinkansia. Toinen on asianajajana Comandanten palveluksessa korruptiolla ja kaikenlaisella vehkeilyllä rikastunut sairas invalidi. Näin erilaiseksi voi elämä muodostua, vaikka nuorena heitä innoitti sama aate.

Varsin dramaattinen ja koskettava oli myös novelli Keltainen bussi. Naapurusto on vuokrannut itselleen vanhan bussin viettääkseen pääsiäislauantain iltapäivän leppoisasti rannalla. Raskaana oleva vaimo kokee kauhun hetket kun hänen miehensä painuu pinnan alle aallonmurtajan takana. Ramírez kuvaa naisen epäuskon, toivon ja sen hiipumisen mestarillisella tavalla.

Ensin tuli epäuskoisuus, sitten epävarmuus, sitten tyhjyyden tunne sydänalassa, kurkkuun takertuva ahdistus, epätoivoinen ponnistus tunkea päähänsä sanat: ei voi olla totta, ei ole totta, ei voi olla; yritys hillitä pelkoa, joka kuitenkin paisui yli äyräitten kuin neste, joka valuu ulos särkyneen ruukun halkeamista. // Odottaa, täytyy odottaa. Muuta ei voi. 

Jyrki Lappi-Seppälän valikoima novellikattaus on tosi kiinnostava ja hänen suomennoksensa taas kerran sujuvaa laatutyötä. Minusta kirjan kompakti koko on myös viehättävä. Helmetistä löytyy espanjaksi muutama kirjailijan teos, mm. Un baile de máscaras, Castigo divino ja Adiós muchachos. Joitakin hänen teoksiaan on käännetty myös englanniksi - Amazon. Oli hienoa tutustua Ramírezin novelleihin - suositan lämpimästi.

Sergio Ramírez - Anteeksianto ja unohdus ja muita novelleja
Valikoinut ja suomentanut Jyrki Lappi-Seppälä
Aviador 2019
****
Kirjastosta
_______________
Helmet-haaste: 20 (minulle vieras kulttuuri), 25 (uusi kirjailija), 28 (kannessa kuu), 44 (kertoo Berliinistä)
Seinäjoen kaupunginkirjaston maahaaste: Nicaragua

Sergio Ramírez (s. 1942) on merkittävimpiä keskiamerikkalaisia nykykirjailijoita. Hän on julkaissut useita palkittuja novellikokoelmia ja romaaneja, joita on käännetty lähes 20 kielelle. Kirjailijalle myönnettiin espanjankielisen kirjallisuuden tärkein huomionosoitus, Cervantes-palkinto 2017.