Anneli Kanto - Lahtarit

Minulla - meillä - oli unelma ja meillä oli aate.

Olen lukenut toistaiseksi erittäin vähän sisällissotaa käsitteleviä romaaneja ja tietokirjoja. Tähän mennessä lukemistani Lahtarit on ehdottomasti The Sisällissotakirja. Tämä fiktiivinen romaani, jossa veri virtaa, joukkohaudat täyttyvät ja Tampereen talot sortuvat, pohjautuu tarkkaan fakta-aineistoon: Kanto nimeää sisällissodan tärkeitä taistelupaikkoja ja todellisia henkilöitä. Lopussa on myös hyvä lähdeluettelo. Vain vajaat puoli vuotta kestänyt sisällissota oli hirvittävää listimistä ja kostoa -  molemmin puolin, kumpikin aatteensa puolesta - ja se jätti syvät traumansa jälkipolviin aina meidän päiviimme asti.

Saatana ensiks tuli punaset pyssyjen kanssa ja vei porsaan. Jättivät paperilapon muka toristeeks, että nytten on tyäväenvalta ottanut teitiltä evästä nälkää näkevälle köyhälistölle ja kuhan valta on tyäväen niin tää teko palkitaan, että orota ämmä huamispäivään asti, sillon on kansat veljet keskenään ja tää on viimenen taisto. 
- emäntä Ida Korpela

Lahtareissa Kannon näkökulma on valkoisten: puhutaan siis vapaussodasta ja komeasti ja ylevästi vapaussotureista. Kovin hohdokkaana ja ylevänä tämä sekalainen ja resuinen sakki ei kuitenkaan näyttäydy, mutta kaikkia heitä ajaa aate ja hurja ryssäviha. Joukossa on oppimattomia torppareita, jokunen ison talon poika, körttiuskonsa vuoksi henkisiä tuskia poteva, arkuttajaksi päätyvä nuori nainen, alaikäinen Onni Kanto sekä myös muista kaupungeista joukkoon eksyneitä.

Tämä sota on sielunvihollisen juoni. Mitään jaloa siinä ei ole. Me nimitämme itseämme vapaussotureiksi, mutta lahtareita me olemme, niin kuin punaiset meitä pilkkaavat. 
- asevelvollinen Samuli Kytömaa

Kirjailijan kerrontaratkaisu on loistava. Hän antaa äänen näille lukuisille sodan kaaoksessa ja sekasorrossa rämpiville tavallisille, elämäänsä aloitteleville nuorille ihmisille. Onkin syytä muistaa, että he olivat järkyttävän nuoria, parinkympin molemmin puolin. Monen elämä tuhoutui sotimisen kauhuissa, mielenterveys järkkyi ja tyhjyys iski. Moni mietti sodan jälkeen: mitä nyt? Pohjanmaan juurevaa murretta oli haasteellisuudestaan huolimatta hurmaavaa lukea, mutta puheenvuoroissa kuuluu myös stadin slangi, Turun murre sekä sivistyksestä kielivä kirjakieli. Nämä autenttisilta tuntuvat pienen ihmisen puheenvuorot tuovat sisällissodan karmaisevan todellisuuden liki lukijaa, ne ahdistavat ja vievät yöunet.

Punikkeja oli vielä mettis ja navetoos, joukostansa eksyneitä ja niitä, jokkei ollu keriinny karkuhun. Niitä me sitten mettästimmä. Kyllä tuntuu ourolta, kun linnut lauloo puis, ja me vain toisiamme tapoomme samois mettis. 
- suojeluskuntalainen Hermanni Larva-Kokko

Itselleni koko tämän historiamme kaameuden hahmottaminen on ollut aina vaikeaa, mutta nyt Lahtarit luettuani ymmärsin taas vähän paremmin kokonaiskuvaa Wikipedian pitkästä artikkelista. Pohjanmaan suojeluskuntalaisten matkassa kävin sotaa isänmaan ja vapausaatteen puolesta. Lähdin Vaasasta, valtasin Tampereen ja päädyin Viipuriin. Jo aiemmin olen lukenut Martti Backmanin teoksesta Harriet ja Olof tuosta sodan loppuvaiheen järkyttävästä etnisestä puhdistuksesta, jossa noin 400 viipurinsuomalaista venäläistaustaista miestä ja nuorta poikaa päätyivät sodasta uupuneitten ja humaltuneitten vapaussotureitten teloittamiksi. Teloittajat laukaisivat totellen ylempiään, mutta kuka antoi käskyn, ja miksi?

En tiedä ampumieni ryssien määrää, mutta suuri se oli. Tapoin niitä kuin rottia. Luoti selkään ja henki pois. Ihmisiä nekin olivat, vaikka hulluja. 
- kuularuiskumasinisti Nils Friis

Tämä on sotaa ja sodassa on sodan laki. Punikit ampuvat meitä ja me punikkeja. Kansan tulevaisuuden ja puhtauden vuoksi pohjamuta on hävitettävä. 

- jääkärivääpeli Elias Ylivalli

Kirjassa kerrotaan myös muista valkokaartin suorittamista hirvittävistä joukkoteloituksista, joilta eivät säästyneet punakaartin naisjäsenetkään. Kosto sodan alkuvaiheen punaisesta terrorista oli silmitöntä. Teloituksiin ajoi ilmeisesti myös halu puhdistaa valkoinen Suomi tuosta punaisesta saastasta. Vankileirejä oli useampikin, mutta kirjassa kerrotaan Hennalan vankileiristä, jossa punavankeja teloitettiin mitättömistä syistä ja heitä kuoli kuin kärpäsiä nälkään ja tauteihin. Suomen sotasurmien tilastot ovat karua luettavaa:

Kuolintapa Punaiset Valkoiset Muut Yhteensä Kaatunut 5 199 3 414 790 9 403 Teloitettu, ammuttu, murhattu 7 370 1 424 926 9 720 Kuollut vankileireillä 11 652 4 1 790 13 446 Kuollut vankileireiltä vapauduttuaan 607 - 6 613 Kadonnut 1 767 46 380 2 193 Muut kuolintavat 443 291 531 1 265 Kaikki yhteensä 27 038 5 179 4 423 36 640

Erittäin kiinnostavaa oli lukea myös fiktiivisen jääkärin Elias Ylivallin Mannerheimin vastaisista mielipiteistä. Hän ei luottanut tsaarin upseerina toimineeseen ylipäällikköönsä ja oli tämän kanssa eri linjoilla sotastrategiasta. Tähän samaan skismaan Mannerheim vs Wilhelm Thesleff viittaa myös Backman yllä mainitsemassani teoksessa.

Makaan kivillä kyljelläni. Ei saa hevonen maata, pitää toimittaa työ. En pääse ylös, olenko nyt huono hevonen. 
- suomenhevonen Sälli

Lahtarit oli raju lukukokemus. Anneli Kanto on taitava, taitava! En halua arvottaa sisällissotaa kumpaankaan väriin, sitä ei tee Kantokaan. Hän kertoo fiktiossaan mitä tapahtui, molempien puolten aatteet, mutta myös voittajien järkyttävät kostotoimet. Toki me tänään iloitsemme, että Suomi on tänä päivänä itsenäinen, mutta karmiva alku itsenäisyydellämme oli. Oma lukunsa olivat vankileirien surkeat olot, teloitukset niissä ja suuri kuolleisuus mikä näkyy tuossa tilastossakin. Wikipedia sanoo näin: maassa oli ankara elintarvikepula, mikä näkyi erityisesti vankileireillä. Kehnon ravinnon vuoksi vankileirien kuolleisuus nousi korkeaksi. Hätää lisäsi voittajien kostomentaliteetti, viha ja välinpitämättömyys.

Olen iloinen siitä, että luin teoksen vasta kuunneltuani kirjailijaa Helsingin kirjamessuilla. Osasin ottaa elävän pohjalaismurteen paremmin vastaan ja pystyin kuulemaan tekstissä kirjailijan vahvan äänen. Vaikka olen syntyjäni karjalainen ja Pohjanmaan murre minulle tyystin outoa, se ei häirinnyt liikaa lukukokemustani. Jos aikoo lukea vain yhden kirjan sisällissodan satavuotismerkkipaalun johdosta, vahva suositus Lahtareille.

Tätä on luettu niin paljon kirjablogeissa, että se salli pienen L-leikittelyn - L niinkuin Lahtarit: Luettua elämää, Luetut lukemattomat, Lukuisa, Lumiomena

Liitän teoksen  1918-lukuhaasteeseen

Anneli Kanto
Lahtarit
Gummerus 2017
*****
Kirjastosta