12. marraskuuta 2017

Anneli Kanto - Lahtarit


Minulla - meillä - oli unelma ja meillä oli aate.

Olen lukenut toistaiseksi erittäin vähän sisällissotaa käsitteleviä romaaneja ja tietokirjoja. Tähän mennessä lukemistani Lahtarit on ehdottomasti The Sisällissotakirja. Tämä fiktiivinen romaani, jossa veri virtaa, joukkohaudat täyttyvät ja Tampereen talot sortuvat, pohjautuu tarkkaan fakta-aineistoon: Kanto nimeää sisällissodan tärkeitä taistelupaikkoja ja todellisia henkilöitä. Lopussa on myös hyvä lähdeluettelo. Vain vajaat puoli vuotta kestänyt sisällissota oli hirvittävää listimistä ja kostoa -  molemmin puolin, kumpikin aatteensa puolesta - ja se jätti syvät traumansa jälkipolviin aina meidän päiviimme asti.

Saatana ensiks tuli punaset pyssyjen kanssa ja vei porsaan. Jättivät paperilapon muka toristeeks, että nytten on tyäväenvalta ottanut teitiltä evästä nälkää näkevälle köyhälistölle ja kuhan valta on tyäväen niin tää teko palkitaan, että orota ämmä huamispäivään asti, sillon on kansat veljet keskenään ja tää on viimenen taisto. 
- emäntä Ida Korpela

Lahtareissa Kannon näkökulma on valkoisten: puhutaan siis vapaussodasta ja komeasti ja ylevästi vapaussotureista. Kovin hohdokkaana ja ylevänä tämä sekalainen ja resuinen sakki ei kuitenkaan näyttäydy, mutta kaikkia heitä ajaa aate ja hurja ryssäviha. Joukossa on oppimattomia torppareita, jokunen ison talon poika, körttiuskonsa vuoksi henkisiä tuskia poteva, arkuttajaksi päätyvä nuori nainen, alaikäinen Onni Kanto sekä myös muista kaupungeista joukkoon eksyneitä.

Tämä sota on sielunvihollisen juoni. Mitään jaloa siinä ei ole. Me nimitämme itseämme vapaussotureiksi, mutta lahtareita me olemme, niin kuin punaiset meitä pilkkaavat. 
- asevelvollinen Samuli Kytömaa

Kirjailijan kerrontaratkaisu on loistava. Hän antaa äänen näille lukuisille sodan kaaoksessa ja sekasorrossa rämpiville tavallisille, elämäänsä aloitteleville nuorille ihmisille. Onkin syytä muistaa, että he olivat järkyttävän nuoria, parinkympin molemmin puolin. Monen elämä tuhoutui sotimisen kauhuissa, mielenterveys järkkyi ja tyhjyys iski. Moni mietti sodan jälkeen: mitä nyt? Pohjanmaan juurevaa murretta oli haasteellisuudestaan huolimatta hurmaavaa lukea, mutta puheenvuoroissa kuuluu myös stadin slangi, Turun murre sekä sivistyksestä kielivä kirjakieli. Nämä autenttisilta tuntuvat pienen ihmisen puheenvuorot tuovat sisällissodan karmaisevan todellisuuden liki lukijaa, ne ahdistavat ja vievät yöunet.

Punikkeja oli vielä mettis ja navetoos, joukostansa eksyneitä ja niitä, jokkei ollu keriinny karkuhun. Niitä me sitten mettästimmä. Kyllä tuntuu ourolta, kun linnut lauloo puis, ja me vain toisiamme tapoomme samois mettis. 
- suojeluskuntalainen Hermanni Larva-Kokko

Itselleni koko tämän historiamme kaameuden hahmottaminen on ollut aina vaikeaa, mutta nyt Lahtarit luettuani ymmärsin taas vähän paremmin kokonaiskuvaa Wikipedian pitkästä artikkelista. Pohjanmaan suojeluskuntalaisten matkassa kävin sotaa isänmaan ja vapausaatteen puolesta. Lähdin Vaasasta, valtasin Tampereen ja päädyin Viipuriin. Jo aiemmin olen lukenut Martti Backmanin teoksesta Harriet ja Olof tuosta sodan loppuvaiheen järkyttävästä etnisestä puhdistuksesta, jossa noin 400 viipurinsuomalaista venäläistaustaista miestä ja nuorta poikaa päätyivät sodasta uupuneitten ja humaltuneitten vapaussotureitten teloittamiksi. Teloittajat laukaisivat totellen ylempiään, mutta kuka antoi käskyn, ja miksi?

En tiedä ampumieni ryssien määrää, mutta suuri se oli. Tapoin niitä kuin rottia. Luoti selkään ja henki pois. Ihmisiä nekin olivat, vaikka hulluja. 
- kuularuiskumasinisti Nils Friis

Tämä on sotaa ja sodassa on sodan laki. Punikit ampuvat meitä ja me punikkeja. Kansan tulevaisuuden ja puhtauden vuoksi pohjamuta on hävitettävä. 
- jääkärivääpeli Elias Ylivalli

Kirjassa kerrotaan myös muista valkokaartin suorittamista hirvittävistä joukkoteloituksista, joilta eivät säästyneet punakaartin naisjäsenetkään. Kosto sodan alkuvaiheen punaisesta terrorista oli silmitöntä. Teloituksiin ajoi ilmeisesti myös halu puhdistaa valkoinen Suomi tuosta punaisesta saastasta. Vankileirejä oli useampikin, mutta kirjassa kerrotaan Hennalan vankileiristä, jossa punavankeja teloitettiin mitättömistä syistä ja heitä kuoli kuin kärpäsiä nälkään ja tauteihin. Suomen sotasurmien tilastot ovat karua luettavaa:

KuolintapaPunaisetValkoisetMuutYhteensä
Kaatunut5 1993 4147909 403
Teloitettu, ammuttu, murhattu7 3701 4249269 720
Kuollut vankileireillä11 65241 79013 446
Kuollut vankileireiltä vapauduttuaan607-6613
Kadonnut1 767463802 193
Muut kuolintavat4432915311 265
Kaikki yhteensä27 0385 1794 42336 640

Erittäin kiinnostavaa oli lukea myös fiktiivisen jääkärin Elias Ylivallin Mannerheimin vastaisista mielipiteistä. Hän ei luottanut tsaarin upseerina toimineeseen ylipäällikköönsä ja oli tämän kanssa eri linjoilla sotastrategiasta. Tähän samaan skismaan Mannerheim vs Wilhelm Thesleff viittaa myös Backman yllä mainitsemassani teoksessa.

Makaan kivillä kyljelläni. Ei saa hevonen maata, pitää toimittaa työ. En pääse ylös, olenko nyt huono hevonen. 
- suomenhevonen Sälli

Lahtarit oli raju lukukokemus. Anneli Kanto on taitava, taitava! En halua arvottaa sisällissotaa kumpaankaan väriin, sitä ei tee Kantokaan. Hän kertoo fiktiossaan mitä tapahtui, molempien puolten aatteet, mutta myös voittajien järkyttävät kostotoimet. Toki me tänään iloitsemme, että Suomi on tänä päivänä itsenäinen, mutta karmiva alku itsenäisyydellämme oli. Oma lukunsa olivat vankileirien surkeat olot, teloitukset niissä ja suuri kuolleisuus mikä näkyy tuossa tilastossakin. Wikipedia sanoo näin: maassa oli ankara elintarvikepula, mikä näkyi erityisesti vankileireillä. Kehnon ravinnon vuoksi vankileirien kuolleisuus nousi korkeaksi. Hätää lisäsi voittajien kostomentaliteetti, viha ja välinpitämättömyys.

Olen iloinen siitä, että luin teoksen vasta kuunneltuani kirjailijaa Helsingin kirjamessuilla. Osasin ottaa elävän pohjalaismurteen paremmin vastaan ja pystyin kuulemaan tekstissä kirjailijan vahvan äänen. Vaikka olen syntyjäni karjalainen ja Pohjanmaan murre minulle tyystin outoa, se ei häirinnyt liikaa lukukokemustani. Jos aikoo lukea vain yhden kirjan sisällissodan satavuotismerkkipaalun johdosta, vahva suositus Lahtareille.

Tätä on luettu niin paljon kirjablogeissa, että se salli pienen L-leikittelyn - L niinkuin Lahtarit: Luettua elämää, Luetut lukemattomat, LukuisaLumiomena

Liitän teoksen  1918-lukuhaasteeseen

Anneli Kanto
Lahtarit
Gummerus 2017
*****
Kirjastosta

19 kommenttia:

  1. Kylläpä hienosti avaat Kannon romaania, jota siis en itse vielä ole lukenut. Sisällissota on niitä asioita, joita en kykene ymmärtämään. En sitä kaikkea vihan ja tappamisen määrää. Ostin kirjamessuilta teoksen, jossa käsitellään Dragsvikin leiriä, mutta en tiedä, pystynkö sitä edes lukemaan, sillä olen nähnyt ko. leiriä käsittelevän dokumentin ja se oli niin karmaiseva, että jotkut kuvat paloi silmiin kiinni.

    On tosi hyvä, että Kanto on kirjoittanut sisällissodasta ns. kummaltakin puolelta. Kirjoituksesi lisää taas kiinnostustani tarttua Kanton tuotantoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sisällissotaa on minunkin aivan mahdoton ymmärtää. Oli karmivaa lukea niitä ajatuksia, joita Kanto laittoi näiden nuorten suuhun. Vihaa ja halu kostaa ja hävittää kaikki punaiset Suomen maaperältä. Mutta samat ajatukset velloivat punaistenkin puolella. Järkyttävää. Tämä on loistava kirja, vaikka yöunet veikin.

      Voi olla etten itsekään pysty tuota Dragsvikista kertovaa kirjaa lukemaan, ainakaan yhtä soittoa.

      Poista
  2. Iloitsen, että olet löytänyt Kannon. Nyt sitten seuraavaksi toivon sinun tarttuvan Veriruusuihin, Lahtareiden sisarteokseen. Se on kerronnallisesti ihan erilainen, mutta tärkeä nökökulma punaisiin pikkukaupunkinaisiin. Ihailen postauksesi tapaa yhdistää faktatieyoja ja fiktiokokemusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija. Sain Lahtarit luettua loppuun eilen, ja edelleenkin olo on aikasten hämmentynyt ja järkyttynyt. Veriruusuista olen kuullut paljon. Kyllä varmaan tulee luettua. Kanto on mieletön kirjailija.

      Poista
  3. Kiitos Riitta hienosta postauksesta.
    Kyllä tämä avauksesi laittoi pohtimaan, että kannattaisi lukea omasta historiasta enemmän.
    Uutisissa oli vähän aikaa sitten historianpätkä Tammisaaresta, jossa oli yksi Suomessa olleista keskitysleireistä, jossa tapettiin yli 3000 vankia nälkään, suurin osa punaisia. Harmi kun en tiennyt asiasta, olisin vieraillut siellä, kun kävin viimeksi Tammisaaressa. Mitenhän meille on oikein opetettu historiaa aikoinaan koulussa, kun oman maan historia on ihan hukassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä Mai. En muista omilta kouluajoiltani mitään sisällissodasta kertovaa. Tammisaaressa oli Dragsvikin vankileiri, josta Atena on julkaissut kirjan 'Vankileirihelvetti Dragsvik'. Siellä oli kuolleisuus suurin, jotain 34 %. Vangit eivät saaneet käytännössä ollenkaan ruokaa. Lahtareissa on leirin lääkärinä toimineen puheenvuoro... Kirja on lukulistallani, luen jos pystyn.

      https://atena.fi/vankileirihelvetti-dragsvik

      Poista
  4. Hieno teksti tämä kirjoittamasi ja hienosta teoksesta. Lahtarit on minulle merkittävin lukemani teos vuonna 2017.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mari. Itsehän veikkasin Lahtareita omalla F-listallani. Ei päässyt mukaan - mikä vääryys! Toki ymmärrän että F-lista on tänä vuonna hyvin kokeellinen... Kyllä tämä itsenäisyyden juhlavuonna luettavaksi kuuluu.

      Poista
  5. Minäkin olen lukenut aika vähän sisällissodasta. Kyllä siitä koulussa varmaan opetettiin, mutta alkaa olla pitkä aika jo siitä... Nyt olen itsekin jo pitkään miettinyt Lahtarien lukemista. Hieno idea tuo, että kerrotaan monen eri henkilön näkökulmasta. Tuo murteella kirjoittaminen minua vähän rassaa, kun itse olen pohjalainen, ja noissa lainaamissasi otteissakin puhutaan murretta ja kirjakieltä sekaisin.... Aika useinkin käy noin, kun joku yrittää kirjoittaa murteella. Toisaalta en tiedä, miltä paikkakunnalta Kanto on kotoisin - toki eri paikkakuntien murteissa on eroakin. Joka tapauksessa kiinnostava kirja - ja eiköhän ala olla korkea aika tutustua oman maansa historiaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pohjanmaan murteesta kirjailija sanoo jälkisanoissa näin:
      Pohjanmaan murretta en ole käyttänyt puhdasoppisesti, jotta teksti avautuisi muidenkin murrealueiden lukijoille eikä olisi vaikeasti luettavaa.

      Ymmärrän pointtisi, mutta iloitsen siitä että Kanto 'helpotti' murretta, jotta minäkin mie-sie -tyyppi ymmärtäisin. Vaikuttava kirja.

      Poista
    2. Niin, tuota en tullut ajatelleeksikaan. Totta kai on hyvä vähän "helpottaa" murretta, että muutkin jaksavat sitä lukea :) Hyvä näin siis!

      Poista
  6. Lahtarit on komea romaani! Miten Kanto osaakin punoa niin monta erilaista näkökulmaa ehjäksi romaaniksi, se on melkoinen taito. Ihailen myös sitä, miten hän on kirjoittanut sisällissodasta niin punaisten kuin valkoisten näkökulmasta. Mikä kauhea tragedia sota oli ollutkaan. Sydäntä särkee ajatella, kuinka lapsuudenystävistä saattoi tulla vihollisia ja millaiset traumat sodasta jäi - sukupolvien ylikin.

    Vahva romaani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanto on taitava ja ihailtava, kuten kirjoitin. Veriruusut minulla vielä lukematta. Olen lukemastani edelleen mykistynyt, niin raju kokemus oli. Murre ja kunkin henkilöhahmon oma ääni sen tekivät.

      Poista
  7. Tämä on se romaani, joka olisi pitänyt lukea. Vaikka olen historiaan hurahtanut, juuri sisällisota on se vaikein juttu, sillä onko kauheampaa kuin veli veljeä vastaan. Oli taloja, joissa toiset lähtivtä punaisiin, toiset valkoisiin. Luin kuitenkin juuri Sandran eli tätä aihetta.

    Kanto on vahva kirjailija ja ehkä otan tämän lukuun jossain vaiheessa.Jäi nyt häiritsemän tuo jääkärin Mannerheim vastaisuus, mutta sillä oli syynsä ja juurensa. Sitä Mannerheimin malttia vihattiin etenkin Pohjanmaalla ja sieltä tuli se joukko, joka murhasi täysin viattomia venäläisiä Viipurissa, naisia, lapsia, miehiä, ihan siviilejä. Siitä on kirjoittanut Backman kirjan, joka on faktiota. Hän löysi tapahtuman lähtiessään viipurilaisen isoisänsä jalanjäljille. Kirjan nimi on Harriet ja Olof. Rakkaus ja kuolema Viipurissa 1918. Mannerheim ei ikinä olisi sallinut noita siviilen murhia ja koko Viipuri oli järkyttynyt. Olen äitini puolelta erästä kuuluisaa kenraalisukua, joten valitettavasti tiedän tästä liikaakin. Joukoilla oli tukensa, mutta kaikki salattiin Mannerheimilta.

    Valkoisten kostotoimet ovat historiamme ikuinen häpeätahra.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Romaanin fiktiivinen jääkäri oli hyvin saksalaismielinen. Hän olisi toivonut ylipäälliköksi jotain saksalaista sotaherraa, ei tsaarin entistä upseeria. Aivan kuten Wilhelm Thesleffkin Harriet ja Olofissa. Olen lukenut sen kirjan, linkki bloggaukseen on tekstissä.

      Tuo Suomen sotasurmien tilasto on kylmäävä. Lahtareissa oli myös siteerattu Mannerheimin yhtä päiväkäskyä, jossa määrättiin ettei vankeja oteta. Myöhemmin hän tämän käskyn kumosi. Antautuneiden ja vankileireille päätyneitten punaisten kohtelua ei voi millään ymmärtää.

      Poista
  8. Lahtarit vei minutkin mennessään, kun luin sen keväällä. Minulle kaikista merkittävintä oli se, miten kirja muutti valkoiset ihmisiksi, eivätkä vain epämääräiseksi massaksi hirviöitä. Molemmilla puolilla taisteli ihmisiä, jotka päätyivät tekemään kamalia asioita vastapuolella oleville.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan juuri tuo. Näitten lukuisten puheenvuorojen takaa kuulsi jokaisen oma yksilöllisyys ja mietteet. Ja he kyllä epäilivätkin tekemisiään, mutta 'sodassa on sodan laki' & käskyjä oli toteltava.

      Poista
  9. Tämä on hieno romaani, vuoden parhaimpia. Juuri kuten Hande tuossa yllä sanoo, Lahtarit tuo esiin molempien osapuolten ihmisyyden. Lue myös Pyöveli, se on myös suosikkejani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuoden parhaimpia ehdottomasti. Kiitos Pyöveli-vinkistä Laura.

      Poista

KIITOS kommentistasi ♥ THANK YOU for your comment ♥

Kirja vieköön! ei pidä lukijarekisteriä eikä kerää minkäänlaisia lukijatietoja itse. Blogger-blogina noudatamme Googlen yksityisyydensuojakäytäntöä. Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.