Kirnuvaara. Tuo sukunimi on niin harvinainen, että Pekalla välähtää heti: hänen poskihampaalleen parastaikaa juurihoitoa antavan hammaslääkärin on oltava joku sukulainen, kenties veli. Pekka ei arkaile vaan ottaa asian puheeksi, mutta ykstotinen hammaslääkäri Esko ottaa torjuvan kannan. Pekka ei anna periksi vaan jankkaa ja jankkaa asiasta hoitokäynneillään. Pienten lasten viikonloppuisänä hän ei voi ymmärtää miten yksikään isä voi jättää lapsensa, se kuva hänelle on äidin sanomisista jäänyt.
Pian Eskokin myöntää totuuden: kyllä vain, eittämättä he ovat saman Kirnuvaaran Onnin poikia ikäerostaan huolimatta. Veljekset alkavat vähitellen tutustua ja lähentyä toisiinsa, ja kertoa toisilleen elämästään. Yrittääkö paikantaa isä vai ei, siinäpä vasta pulma. Mutta nyt heitä on sentään vahva kahden isättömän ja juurettoman tiimi, joten tuumasta toimeen. Googlaillaan, varataan lentolippuja ja matkustetaan isän jalanjäljillä Suomessa ja maailmalla.
Ja löytyyhän niitä isän jälkiä, nimittäin siskoja: yksi Södertäljestä, toinen Thaimaasta ja kolmas Australiasta. Tämä omituinen aikuisikään ehtinyt sisarusporukka etsii isäänsä, tuota aina hyvin nopeasti maata ja maanosaa vaihtanutta miestä. Monta mutkaa on matkassa ja tuhansia maileja kertyy, mutta löytyyhän se isä lopulta, ja selitys miksi hän kulloinkin lähti ja jätti viisi pientä lastaan.
Sari on Södertäljen lähiössä asuva yksinhuoltajaäiti, joka on omalla panoksellaan kotouttanut enemmän maahanmuuttajia kuin Suomen valtio. Fana on lukutaidoton entinen katulapsi, joka pelastui ilotytön ammatista viime hetkellä. Sunday revittiin juuriltaan ja kuuluu puoliksi kansaan, joka on yritetty vahvemman valloittajan toimesta murhata monin eri tavoin. Niin, ja Pekka on etätöissä mainostoimistossa.
Kirjassa on paljon hauskaa ja teräviä huomioita trendikkäitten nykyihmisten elämänmenosta. Nousiainen kirjoittaa huumorilla ja satiirilla höystäen tekstiään tutuilla kliseillä. Tarkimmat henkilökuvat hän piirtää veljeksistä, jotka kertovat tarinaa vuorotellen. Mainosmies Pekka on nykymaailman kanssa sinut, neuvokas ja pärjäävä nykyisä, 24/7-tyyppi. Ympyröihinsä jämähtänyt isoveli Esko ei tiedä mitä tuo sanonta tarkoittaa. Hän on rutiineihinsa kangistunut ja perheetön, hänen ajatuksiinsa mahtuvat vain hampaat ja hammaslääketiede, muulle ei ole piirunkaan verran tilaa. Sisarusten löytyminen saa Eskossa aikaan kuitenkin hämmästyttävän vapautumisen: suu kaartuu joskus jopa pieneen hymyyn, mies rohkenee jättää vastaanottonsa ja potilaansa kollegansa hoitoon matkustaakseen enemmän kuin koskaan elämässään, uskaltaapa hän rakastuakin koko yksinäisen sydämensä voimalla. Rakastuminen on tosin mahdollista luultavasti vain siksi, että mielitietty on ammatiltaan hammashoitaja!
Pidin Nousiaisen huumorista hyvin pitkälle, etenkin kirjan alkuosassa. Teksti tuntui vitsikkäältä ja tuoreelta, lauseet olivat lyhyitä ja ytimekkäitä. Kirjan loppupuolella tosin alkoi hiukan puuduttaa ja Australian ja aboriginiaalien osuuden koin turhan pitkäksi, toki se on kiinnostava ja tärkeä aihe. Sisarusten ennakkoluulottomuudesta voisi itse kukin ottaa oppia. He ottivat heti kättelyssä avosylin vastaan uudet omituiset perheenjäsenensä, mikä oli hienoa, joskin hivenen epäuskottavaa. Mutta enhän minä tiedä, toimisinko samoin jos olisin koko elämäni elänyt juuristani tietämättömänä ja vailla verisukulaisia. Tarina oli hulvaton ja kohelluskomediallinen, mutta osoitti miten tärkeää jokaiselle ihmiselle on omien juuriensa tunteminen ja erilaisuuden sieto.
Muualla: Annelin kirjoissa, Kirsin Book Club, Kulttuuri kukoistaa
Miika Nousiainen
Juurihoito
Otava 2016
***
Omasta hyllystä
Ja löytyyhän niitä isän jälkiä, nimittäin siskoja: yksi Södertäljestä, toinen Thaimaasta ja kolmas Australiasta. Tämä omituinen aikuisikään ehtinyt sisarusporukka etsii isäänsä, tuota aina hyvin nopeasti maata ja maanosaa vaihtanutta miestä. Monta mutkaa on matkassa ja tuhansia maileja kertyy, mutta löytyyhän se isä lopulta, ja selitys miksi hän kulloinkin lähti ja jätti viisi pientä lastaan.
Sari on Södertäljen lähiössä asuva yksinhuoltajaäiti, joka on omalla panoksellaan kotouttanut enemmän maahanmuuttajia kuin Suomen valtio. Fana on lukutaidoton entinen katulapsi, joka pelastui ilotytön ammatista viime hetkellä. Sunday revittiin juuriltaan ja kuuluu puoliksi kansaan, joka on yritetty vahvemman valloittajan toimesta murhata monin eri tavoin. Niin, ja Pekka on etätöissä mainostoimistossa.
Kirjassa on paljon hauskaa ja teräviä huomioita trendikkäitten nykyihmisten elämänmenosta. Nousiainen kirjoittaa huumorilla ja satiirilla höystäen tekstiään tutuilla kliseillä. Tarkimmat henkilökuvat hän piirtää veljeksistä, jotka kertovat tarinaa vuorotellen. Mainosmies Pekka on nykymaailman kanssa sinut, neuvokas ja pärjäävä nykyisä, 24/7-tyyppi. Ympyröihinsä jämähtänyt isoveli Esko ei tiedä mitä tuo sanonta tarkoittaa. Hän on rutiineihinsa kangistunut ja perheetön, hänen ajatuksiinsa mahtuvat vain hampaat ja hammaslääketiede, muulle ei ole piirunkaan verran tilaa. Sisarusten löytyminen saa Eskossa aikaan kuitenkin hämmästyttävän vapautumisen: suu kaartuu joskus jopa pieneen hymyyn, mies rohkenee jättää vastaanottonsa ja potilaansa kollegansa hoitoon matkustaakseen enemmän kuin koskaan elämässään, uskaltaapa hän rakastuakin koko yksinäisen sydämensä voimalla. Rakastuminen on tosin mahdollista luultavasti vain siksi, että mielitietty on ammatiltaan hammashoitaja!
Pidin Nousiaisen huumorista hyvin pitkälle, etenkin kirjan alkuosassa. Teksti tuntui vitsikkäältä ja tuoreelta, lauseet olivat lyhyitä ja ytimekkäitä. Kirjan loppupuolella tosin alkoi hiukan puuduttaa ja Australian ja aboriginiaalien osuuden koin turhan pitkäksi, toki se on kiinnostava ja tärkeä aihe. Sisarusten ennakkoluulottomuudesta voisi itse kukin ottaa oppia. He ottivat heti kättelyssä avosylin vastaan uudet omituiset perheenjäsenensä, mikä oli hienoa, joskin hivenen epäuskottavaa. Mutta enhän minä tiedä, toimisinko samoin jos olisin koko elämäni elänyt juuristani tietämättömänä ja vailla verisukulaisia. Tarina oli hulvaton ja kohelluskomediallinen, mutta osoitti miten tärkeää jokaiselle ihmiselle on omien juuriensa tunteminen ja erilaisuuden sieto.
Muualla: Annelin kirjoissa, Kirsin Book Club, Kulttuuri kukoistaa
Miika Nousiainen
Juurihoito
Otava 2016
***
Omasta hyllystä
Minun sitten kai pitää lukea tämä, ellei minkään muun vuoksi, niin sukulaisten ennakkoluulottomuuden. Olen saanut uusia sukulaisia dna:n avulla ja vastaanotto on ollut lämmin. Australiassa asuneena kiinnostaa sekin, mitä Miika kirjoittaa aboriginaaleista.
VastaaPoistaAboriginaalien kohtalosta kerrottin paljon, myös siitä isosta Uluru-kalliosta joka vilahti taannoin meidänkin uutisissa. Kyllä tässä ansionsa oli!
PoistaKirja itsessään oli sujuvasti kirjoitettu ja lukemisen arvoinen. Kirjailija kuljettaa juttua sujuvasti ja ammattitaitoisesti.Kuvaus sverigedemokraatteja kannattavasta sisaresta sitävastoin oli erittäin epäuskottava.
VastaaPoistaKuvaus oli niin sosialidemokratiaa ja monikulttuurisuutta henkivä, että väitteet Kallion kuplasta saivat vahvistusta vähän liikaakin.
Ruotsin siskon elämä oli tosiaan vedetty överiksi, ei kirjan parasta antia. Toki siellä on enemmän maahanmuuttajia kuin meillä... En ole lukenut Nousiaiselta muuta. Tuskin tätäkään olisin kirjastosta itse varannut, mutta puoliso oli sen saanut jo vuosi sitten joululahjaksi :)
PoistaKiitos kommentistasi, mukavaa tammikuuta.