Oleksää koska tahtonu olla joku muu?
E. Hee sanova mut tahtovat kyl.
Haluan osallistua Eniten minua kiinnostaa tie -blogin mielenterveysviikon haasteeseen. Kannattaa kurkata tuonne, kommenttiosiosta tulee löytymään paljonkin linkkejä aiheeseen. Itse nostan esiin muutaman aiemmin lukemani kirjan.
Nauru ja ilo pysyttelevät kaukana silloin kun mieli on musta. Mutta Heli Laaksosen Sulavoi kääntää itsepintaisia suupieliä hymyyn! Sulavoin runot ovat oikeita hyvänmielen runoja, täynnä pulppuavaa iloa. Ne ovat apean mielen karkotukseen mitä parhainta lääkettä. Itse olen lukenut Laaksoselta vain Sulavoin, mutta tässä linkki Wikipediaan. Pulu uis ja Peippo vei pitäisi ottaa talven pimeillä lukuun!
Kun ei jaksa keskittyä, selkokirja voi olla avuksi. Selkokieleksi on jo kirjoitettu tai mukautettu runsaasti kirjoja. Kurkkaa Selkokeskuksen sivuille, sieltä löytyy paljon kiinnostavaa. Itse olen lukenut selkoksi kaksi teosta - Tuija Takalan selkorunokirjan Onnen asioita ja Eppu Nuotion Peiton paikan selkomukautuksen.
Vertaistukea löytyy monista lähteistä, myös kirjoista joissa kirjoittaja kertoo omista kokemuksistaan. Itse olen lukenut nämä masennuksesta kertovat teokset:
Pauliina Vanhatalo - Keskivaikea vuosi:
Opin ettei masennusta voiteta lopullisesti vaan sen kanssa eletään.
Että masennustaipumuksen kanssa voi tulla toimeen.
Että tunteita ei tarvitse pelätä.
Mitä tahansa ne sitten ovatkin, hyviä tai huonoja, ne menevät ohi.
SusuPetal - Pellen muotokuva ja Sairaalapäiväkirja - suositan kumpaakin.
Pakastin oli parempi keino säilöä tunteet.
Hän katsoi tyytyväisenä pakastearkkuaan.
Pienet, värikkäät muovilaatikot olivat täynnä tunteita,
joita hän oli vuosien aikana pakastanut. (...) Hän tiesi, että jonain päivänä hänen pitäisi alkaa tyhjentää pakastinta.
Ehkä hän avaisi punakantisen laatikon
ja kokeilisi miltä ilo tuntuisi.
Kenenkään mielenterveys ei ole automaattisesti ja sataprosenttisesti turvassa. Aina voi sattua jotakin. Itse olen kokenut työuupumuksen sekä pari keskivaikeaa masennusta diagnooseineen ja sairaslomineen. Mustalla hetkellä ei uskoisi, mutta se hetki voi mennä myös ohi, kuten Vanhatalo yllä olevassa sitaatissa sanoo. Ei pidä eristäytyä ja käpertyä itseensä - vaikka kuinka vastahakoiselta tuntuisi ja pelottaisi, kontakti toisiin kantaa.
Toivon Sinulle ja minulle voimia, valoa ja lämpöisiä ajatuksia
marraskuun pimeyteen ja talven kaamokseen.
marraskuun pimeyteen ja talven kaamokseen.
Uskalletaan pitää itsestä ja lähimmäisestä huolta.
Tämä on todella tärkeä teemaviikko, hienoa, että se on levinnyt näin laajalle! Monet näyttävät säästelleen Depressiopäiväkirjaa juuri tälle viikolle, onhan se aivan valtavan hyvä kirja. Mutta on mukavaa, että esillä on myös muita aiheeseen liittyviä teoksia.
VastaaPoistaTämä on todella tärkeä teema, puhuminen vähentää stigmaa. En usko että yksikään ihminen selviää vaikeuksitta elämässä. Joku reagoi masentumalla, toinen vatsahaavalla, kolmas verenpaineella etc. Mutta minun viestini on sama kuin Pauliina Vanhatalolla: masennustaipumuksen kanssa voi oppia elämään. Itse olen jo yli 10 vuotta tuntenut itseni terveeksi ja 'normaaliksi'. Kiitollisena ajattelen läheistäni, joka pelasti minut elämälle.
PoistaTeemaviikko on tärkeä siksikin, että oman tai läheisen sairauden lisäksi voi tuntea myös murskaavaa häpeää. Olen elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni mielenterveysongelmaisen äidin lapsena ja luultavasti olin murkkuna masentunut, minkä tajusin vasta vuosia myöhemmin. Mielelläni en lue masennuksesta kertovia kirjoja. Eläydyn niihin liikaa. Kun kirjoitin omaelämänkerrallista kirjaani, en pystynyt kirjoittamaan sitä minä muodossa vaan jouduin etäännyttämään sen kertomaan Kirstistä. Itsesuojelua vai mitä lie?
PoistaVarmastikin itsesuojelua Kirsti. Minä masennuin ensimmäisen kerran lukiossa, pääasiassa siksi kun äitini vuodatti kaikki huolensa minun niskaani. Kannoin pitkään kaunaa hänelle, mutta sitten pystyin antamaan anteeksi. Ei äidillä ollut muita purkautumisväyliä.
PoistaSusun kirjat ovat ihania. Minulle ne ovat antaneet turvaa ja eräänlaisen sylin. Niihin voi palata useita kertoja. Aina kun tuntuu siltä.
VastaaPoistaVanhatalon kirjaa en ole lukenut enkä tiedä haluanko lukea. Kirjasta lukemani perusteella en usko, että se antaa minulle mitään. Luulen, että olemme aivan toisista maailmoista ja saattaisin jopa ärsyyntyä.
En lue yleensä masennuksesta, enkä tällä hetkellä tunnu masennuskirjoja tarvitsevanikaan. Mutta iloa tuovia kirjoja tarvitsee jokainen! Susu kirjoittaa niin todesti <3 Sitäpaitsi hän on lämmin ja ihana ystävä, luova, empaattinen ja tuottelias <3
PoistaNyt on sen verran väsynyt olo, ettei irtoa sen kummempaa kommenttia kuin kiitokset sinulle Riitta kirjojeni nostamisesta esille, jälleen kerran <3
VastaaPoistaLämmin rutistus, jaksamista tädin kanssa <3
PoistaHieno nosto, Riitta! Suketuksen usuttamana myös minä viikon huomasin ja osallistuin. Pauliina Vanhatalo on koskettanut erityisesti aiemmin. Ja samaa mieltä: puhuminen ja julkiseksi tekeminen pienentää tuskaa.
VastaaPoista