Ulla-Maija Paavilainen - Jukka Rintala. Elämänviiva

En ole syntynyt kultalusikka suussa, mikä on oikeastaan onni.

Kaikki on pitänyt tehdä itse.

Muotisuunnittelija Jukka Rintala täytti huhtikuun 9. päivänä 70 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi on ilmestynyt Ulla-Maija Paavilaisen kirjoittama elämäkerta Jukka Rintala. Elämänviiva, joka valottaa Rintalan tietä kuvataiteilijaksi ja yhdeksi Suomen eturivin suunnittelijoista. Lähes jokainen tietää Rintalan upeat juhla-asut, joita hän on suunnitellut itsenäisyyspäivän vastaanotoille, mutta esim. minä en tiennyt paljoakaan hänen aiemmista suunnitteluvuosistaan tai yksityiselämästään. Kirjassa on nelivärikuvaliitteitä, laaja henkilöhakemisto ja Rintalan huikea ura pähkinänkuoressa. Kerrassaan kiehtovaa luettavaa miehestä brändin takana. Kirjan alussa on välähdys kesän 2020 Haminan näyttelyn avajaisista:

Rintala pitää tervetuliaispuhetta samppanjalasi kädessä. Hiukset ovat pysyneet vaaleina, suorina ja puolipitkinä nuoruudesta saakka. Hänellä on yllään valkoinen paita, punaiset housut ja musta pikkutakki. Kaulaa kiertää punainen huoleton solmuke ja housujen vyötäröä punainen vyö. Tämän kaltaisesta asusta on muodostunut hänelle univormu ja tavaramerkki, vain hattu puuttuu.

Lapsuus Porissa 50-luvulla oli kuin kenen tahansa työläislapsen lapsuus, mutta pieni Jukka oli perinyt luovuuden geeneissään ja häntä kiinnostivat muoti ja vaatteiden suunnittelu jo tuolloin. Euromuotikilpailusta 1970 se sitten lähti. Rintala sijoittui viiden finalistin joukkoon ja hänet kutsuttiin Helsinkiin mallistoaan esittelemään. Koulu jäi kesken ja Rintala pääsi Taideteolliseen korkeakouluun toisella yrittämällä. Lopputyö oli uudenlainen miesten nahka-asu ja Rintala napattiin vuosiksi Friitalalle. Friitalan aika oli hyvin merkittävä sekä nuorelle suunnittelijalle että Suomen vaatetusteollisuudelle. Friitala ja Suomen vaatetusteollisuus elivät kukoistuskauttaan 1970- ja 1980-luvuilla, joita seurasivat Venäjän kaupan romahdus, halpatuonti ja 90-luvun lama. 

Yksityiselämässä tapahtui. 80-luvun puolivälissä nuoruudenrakkaus ja pieni poika jäivät taakse ja Poriin, Rintala muutti Helsinkiin. Hän oli rakastunut karjalaiseen Mattiin ja he ovat olleet siitä lähtien pari sekä työ- että yksityiselämässä,  yli 40 vuotta. Somistaja ja visualisti Matti Vaskelainen ja heidän upea yhteistyönsä saavat kirjassa paljon huomiota, mutta Rintala on kirjan tähti, sanoo Paavilainen. Homosuhde oli heidän suhteensa alkuaikoina tabu, joten sitä ei paljonkaan avattu lehtijutuissa. Onneksi ajat ovat muuttuneet. Ennen Rintalaa Suomen vaateteollisuuden suunnittelijat olivat nimettömiä, mutta Rintala loi itsestään brändin.

Noihin aikoihin kukaan ei rakentanut brändiä. Kukaan ei ostanut pr-palveluita eikä tiedotusta. Kukaan ei luonut Rintalalle uraa tai taustaa. Hän loi sen itse olemalla Jukka. Hän ei kertonut itsestään, menneisyydestään tai lapsuudestaan, Porista eikä Ulvilasta. Hän oli vain hätkähdyttävä iso mies, jolla oli komea tukka. Hän oli hiukan poissaoleva hahmo, jalassa hienosti drapeeratut kiiltävät nahkahousut, olkapäillä alas putoava nahkaliivi tai kelsiturkki. Beesiä, mattakultaa, haaleaa vaaleansinistä. Miehen olemus ja kokonaisuus hohtivat antiikkikultaa. - Jaakko Selin

Yrittäjä Kaija Pöysti Linnan juhlissa vuonna 1996 Rintalan suunnittelemassa puvussa.

– Siitä alkoi designereiden aikakausi Linnan juhlissa. Rintala oli tuolloin jo tunnettu suunnittelija, mutta Pöystin puvun myötä hänestä tuli myös Linnan juhlien uraa uurtava pukusuunnittelija.

- Sami Sykkö 

Kirjassa piirtyy suomalaisen vaateteollisuuden kukoistus ja romahdus Idänkaupan hiipumisen vanavedessä ja sivuilla esiintyvät lukuisat muotinimet: Mic Macin Eila Salovaara, Lenita Airisto, Kirsti Paakkanen, monet muotilehtien toimittajat. Ensimmäisen puvun itsenäisyyspäivän juhliin Rintala suunnitteli 80-luvun lopulla Kyllikki Virolaiselle. Tulevina vuosina seurasivat lukuisat julkkisnaiset mm. yrittäjä Kaija Pöysti, Leena Harkimo (kaikkiaan 11 Rintalan pukua!), Riitta Uosukainen, Kirsti Paakkanen etc. 90-luvun laman vuosina Rintalan elämään astui Marimekon ostanut Kirsti Paakkanen ja Karjalan marjat -mallisto oli sensaatio. Seurasi 17 vuotta yhteistyötä, kunnes Paakkanen myi Marimekon Mika Ihamuotilalle. Rintala sai potkut, tylysti puhelimitse. Karjalan marjat oli innoittanut myös Susanna Rahkamon ja Petri Kokon esiintymisasut, mitä en muistanutkaan.

Elämänviiva oli kiinnostavaa luettavaa myös minunlaiselleni muotia seuraamattomalle naiselle ja Paavilainen elävöittää Rintalan elämää ja uraa monin kiinnostavin anekdootein. Ennen kaikkea elämäkerta valottaa, mitä brändin takaa löytyy: lahjakkuutta, sitkeyttä, suurta ahkeruutta ja työteliäisyyttä. Jos Jukka Rintala olisi syntynyt vaikka ranskalaiseksi, hän olisi varmasti maailmankuulu nimi. Suomessa hän on tehnyt uskomattoman uran vaateteollisuuden pitkien ja työteliäiden vuosien kautta maan ykkössuunnittelijaksi glamourin ja ateljeepukujen saralla.

Jukka Rintalan 70-vuotisjuhlanäyttely Unelmien matkassa Haminassa Aladinin kaupunkipalatsissa 1.7. - 13.8.2022. Kesien 2020 ja 2021 näyttelyt Haminassa jäivät minulta näkemättä, toivottavasti nyt pääsen paikalle. Marjon matkassa -blogin upeasta kuvagalleriasta voit ihailla kesän 2020 Unelmien tanssiaiset -näyttelyn pukuloistoa. Sieltä myös alla oleva kuva.

Rintalan ura vain jatkuu. Häntä ei pysäytä muotitalojen romahtaminen, ei se, että niiden johto vaihtuu. Kun Jukka ja Matti ovat paikalla omalla osastollaan, kaikkien messujen taso nousee hiukan. Hän luo tsaarinajan kauneutta tuotuna tähän päivään huovutettujen hattujen ja kudottujen sukkien keskelle. Hän on tarpeellinen tälle maalle. - Sami Sykkö

Ulla-Maija Paavilainen - Jukka Rintala. Elämänviiva

Graafinen suunittelu Tiina Palokoski
Otava 2022

____________________

Ulla-Maija Paavilaiselta olen lukenut myös Kirsti Paakkasen elämäkerran Suurin niistä on rakkaus.

Ulla-Maija Paavilainen - Suurin niistä on rakkaus

Tänään omena huomenna Womena. 

Ulla-Maija Paavilainen luo teoksessaan Suurin niistä on rakkaus terävän ja omannäköisen kuvan Kirsti Paakkasesta. Tekstiä lukiessa nyökyttelin - juuri tuollainen Paakkanen on. Hänen elämäntarinansa oli minulle pääosin tuttu, sillä olin töissä mainostoimisto Womenassa muutaman vuoden 80-luvulla. Womenan lanseeraus ja asemointi naisten mainostoimistoksi oli nerokas tuona aikana. Tosin yksi hurmaava mies oli Womenassa töissä myös - charmikas herrasmies Rolf Christianson, toimiston pää-AD ja Paakkasen oikea käsi. Rolf tuotti leiskan toisensa perään käsin piirtämällä, sillä tietokoneita ei graafikoilla vielä ollut.

Tiesin Kirsti Paakkasen vaatimattomasta lapsuudenkodista Saarijärvellä ja sen, että hänellä oli kaksi paljon vanhempaa siskoa. Tiesin myös hänen elämänsä suuresta tragediasta, lapsettomuudesta ja että sen vuoksi hän halusi erota suuresta rakkaudestaan Jorma Paakkasesta. Tästä tragediasta juontaa kirjan nimikin. Toinen kuuluisa saarijärveläinen Tarmo Manni piipahteli toimistossa usein, istui tuntikaudet, vaikka meillä olisi ollut miten kiire...

Naisten mainostoimisto Womena aloitti toimintansa 1.1.69. Lanseeraus oli huomiotaherättävä tiisereineen ja poiki heti useita asiakkaita. Paakkasen motto oli Köyhältä ei osta kukaan ja niinpä kaikki Womenan materiaalit käyntikorteista kansioihin ja kirjelomakkeisiin ja -kuoriin olivat upeita. Upea oli myös Lönnrotinkadun toimisto. Huoneisto oli kaunis ja korkea arvohuoneisto ja sisustus moderni valkoinen pikantein mustin ja kiiltävän kromisin maustein. Valkoisia kukkia, useimmiten valkoliljoja, piti olla joka viikko.

Paakkanen oli luova ja intuitiivinen, hän oli kuin luonnonvoima tai pyörremyrsky, mutta mikään helppo pomo hän ei ollut. Maanantaiaamuisin kuulosteltiin, millä tuulella Paakkanen on, mutta hän sai meidät paiskimaan töitä, ilman ylityökorvauksia. Useimmat työntekijät olivat lapsettomia sinkkuja, joille pitkiksi venyvät työpäivät sopivat; muutamalle perheelliselle taas huonommin. Karismallaan hän lumosi asiakkaat, vaikka joskus näytti että metsään mennään. Womena oli ainutlaatuisen luova toimisto; monet mainostoimistot tuolloin ja erityisesti tänä päivänä toimivat bisnesmiesmäisemmin ja rauhallisemmalla otteella, jos niin voi sanoa. Haka-Auto oli suuribudjettinen asiakas, jolle loihdittiin vaikka kuu taivaalta.

Paakkanen ei karsastanut tarttua omin käsin vähempiarvoisiin töihin. Hän kävi itse tekemässä Bergenheimin laatukosmetiikan esillepanoja Stockmannilla ja esiintyi tarvittaessa vaikka tarjoilijana. Näin kävi kun kävin hänen kanssaan Perusyhtymän tiilitehtaalla Korialla. Kyseessä oli joku tärkeä tehtaan juhlapäivä ja hienoille kutsuvieraille oli tarjoilua, mutta se ei toiminut. Niinpä me kaksi valkoisissa bleisereissämme ja mustissa alaosissa kaatelimme juomia vieraitten laseihin ja hymyilimme kauniisti.

Teoksessa Marimekon vuodet saavat paljon tilaa. Paakkanen oli edelleen hullunrohkea, itsepäinen, peräänantamaton ja energinen itsensä. Paakkasen ura on ollut Suomen oloissa käsittämättömän upea. Tämä poikkeusnainen on kanavoinut yksityiselämänsä kaipuut työntekoon - työ on ollut henki ja elämä. Työ on palkinnut hänet ruhtinaallisesti myös rahallisella menestyksellä ja hän myöntää häpeilemättä rakastavansa eksklusiivisia vaatteita ja sisustustuotteita. Jos ei tykkää tavarasta, kulutustavarabisneksessä tai mainosalalla on hankala toimia, sanoo Paakkanen.

Womenassa työskentelyni aikoina Paakkasen aiemmassa Haukilahden kodissa pidettiin jonkun asiakkaan myyntimieskokous. Muuta en talosta muista kuin alakerran mustin laatoin päällystetyn uima-altaan, jonne joku humaltunut myyntimies molskahti vaatteineen päivineen. Nyt Paakkanen asuu toisessa ultramodernissa talossa Espoossa ja osan vuotta Etelä-Ranskassa arkkitehti Norman Fosterin suunnittelemassa häikäisevässä talossa, josta kuvia täällä. Kirsti Paakkasen elämäntarina on huikea polku from rags to riches, mutta kadehtijoille muistutan, että kaikki on ansaittu luovuudella, bisnesvainulla ja loputtomalla työllä.

Ulla-Maija Paavilainen - Suurin niistä on rakkaus. Kirsti Paakkasen tarina
Otava 2020
Äänikirjan lukija Karoliina Kudjoi
_______________

Kirsti Paakkasen (s. 1929) elämäntarina on vertaansa vailla. Pieneen mökkiin syntyy tyttö, vaikka poikaa oli toivottu. Köyhän kodin lapsi lähtee maailmalle matkatavaroinaan vain pahvilaatikko ja omaisuutenaan luja usko itseensä ja lahjakkuuteensa. Karismaattinen liikenainen ja Marimekon pelastaja on näyttänyt monelle taivaan merkit taustaansa unohtamatta. Hän kertoo kirjassa avoimesti elämänsä onnenhetkistä ja pettymyksistä sekä huikeasta tiestään Saarijärveltä Nizzaan.