Leena Parkkinen - Säädyllinen ainesosa

Minulla on ollut ilo ja onni löytää ja lukea viime aikoina aivan loistavia kirjoja. Ja huippuputki jatkui Leena Parkkisen Säädyllisen ainesosan hurmaavien keitosten ja 1950-luvun Helsingin seurassa. Niin lumoavaa ja otteessaan pitävää kerrontaa että ah ja voi! Olisi pitänyt säästellä ja lukea hitaasti, mutta kun ei vaan voinut.

Elisabeth, ranskalaisen äidin ja suomalaisen isän tytär, 'perii' arvoasunnon Museokadun yläkerroksista, joskaan arvoasuntonimitys ei tainnut tuolloin vielä olla käytössä. Takana ovat yksinäiset vuodet sveitsiläisessä sisäoppilaitoksessa, vaikeat vuodet saksalaisten miehittämässä puutteen Pariisissa sekä vuosia kääntäjänä Tukholmassa. Elisabeth on salaperäinen, itsenäinen ja elegantti maailmannainen, joka kirjoittaa pitkiä ja hurmaavia kirjeitä Izzylle Ranskaan. Hänen torstaikerhonsa on lukuisa, äänekäs ja värikäs, boheemeja juhlia riittää.

Sinä (Izzy) kiepuit sulhasen kanssa vihreässä mekossasi ja me joimme aivan liian monta lasia samppanjaa. Granaattikorvakorusi kiiltelivät kynttilöiden valossa ja loivat punaisia raitoja poskiisi. Minun jalkani kulkivat kevyesti kuluneitten lattialautojen yllä, olin niin kuumissani että kaadoin viiniin puolet vettä. Pöydissä oli kehäkukkia suurissa savisissa vaaseissa, ne olivat ripottaneet liinaan keltaisia siitepölykasoja, kuin sädekehiä.

Samaan taloon hiljattain muuttanut sovinnaiselta ja aralta vaikuttava kotirouva Saara ja Elisabeth tutustuvat. Pikku Eliaksen äidin elämänpiiri alkaa avautua ohi tylsän rutiinin ja kotihengettären roolin. Elisabeth avaa Saaralle ovia ulos maailmaan, ja hänestä tulee Saaralle ilmaa, jota hengittää.

Saara oli täynnä pulppuilevaa, lämmintä iloa, joka virtasi kuin maito. Hän ei pystynyt muistamaan, koska hän oli viimeksi odottanut mitään niin paljon kuin työpäiviä, kirjoituskoneen tasaista naputusta, juoruiluhetkiä Ulla-Tertun ja tyttöjen kanssa. (...) Vihdoin hänen elämässään tapahtui. Tapahtui Elisabeth. Elisabethin ihmeellisyys sai Saaran vatsan vellomaan kuin hän olisi ollut maailmanpyörässä joka hetki.

Parkkinen rakentaa tämän kulinaristisen keitoksensa kuin maailmanluokan chef. 50-luvun Helsinki ja Etu-Töölö kohosi silmieni alla mehevänä kuin soufflé. Mikä ihana nostalginen aikamatka entiselle kotikadulleni Museokadulle, Tunturikadun halliin, Hietaniemeen, ympäri Helsinkiä. Silmiini piirtyivät myös vanhat Kotilieden vuosikerrat ja päätoimittaja Alli Wiherheimon tuima hahmo, opettavaiset ja valistavat artikkelit maan kotirouville, tuon ajan muoti ja mainokset. Myös sodanjälkeinen köyhyys ja tavarapula, notkollaan olevat hetekat ja mukavuudettomat asunnot laskiämpäreineen.

Saaran status on laskenut kunnanlääkärin tyttären hyväosaisesta asemasta vanhemman miehen, Juhanin puolisoksi ahtaaseen ja ankeaan asuntoon. He joutuivat pakenemaan kauppalasta ja myymään irtaimistonsa miehen velkojen vuoksi. Menneisyydessä on lamauttavia ja kipeitä asioita. Mutta sitten on tämä viekoitteleva ja etuoikeutettu Elisabethin piiri, jossa tehdään taidetta avarissa Munkkiniemen ateljeissa ja joissa lasi ei ole lasi vaan se on frank tai wirkkala...

Elettiin kylmän sodan kiihkeintä aikaa ja Helsinki oli kaikkien tahojen ja valtojen vakoojien keskus. Elettiin myös aikaa, jolloin homoseksuaalisuus oli rikos ja luokiteltiin mielisairaudeksi ja jota hoidettiin parantoloissa rajuin keinoin. Suomen rikoslaista homoseksuaalisuuden rangaistavuus poistui vasta 1975 ja sairausluokitus niinkin myöhään kuin 1981.

En minä syntynyt tällaisena, mutta kuitenkin synnyin. En minä tyttönä vielä tiennyt että minuun on kirjattu hormonaalinen poikkeama, freudilainen hermostohäiriö, liiallista testosteronin eritystä, kilpirauhasen vajaatoiminta, rauhasvika, mustaa sappea, liian pitkä imetysaika, ei imetystä ollenkaan, liikkumaton kohtu, klitoriksen liikakasvua, oidipaalinen kompleksi, narsistinen minäsuhde, moraalista löyhyyttä, rappeutunut oikeuskäsitys, saastunut mieli, ylikehittynyt id, tähdet väärässä asennossa, äitini söi liikaa raakaa kalaa, maa tärisi kun synnyin...

Säädyllinen ainesosa hullaannutti. Lähimmiksi hahmoiksi nousivat tietenkin Elisabeth ja Saara, mutta myös romaanin muut naiset. Ammatistaan ylpeä ja salaisesti rakastava emäntä Reetta Murros, joka kokkaa hummereita tärkeälle saksalaiselle 'Herr Jungerille', pienelle luihuharteiselle miehelle, jolla on nysät viikset. Ja tottakai nenässä tuoksuivat Madame Bernadetten keittokirjan aistilliset aromit - hummerit kasvihuonemansikoitten kera, ravut August Strindbergin tapaan tai blinit kaikilla mausteilla.

Sanoisin että Säädyllinen ainesosa oli elämys isolla E:llä ja täydellinen isolla T:llä. Tämä oli romaani kaikilla mausteilla - huumaava, viettelevä, taivaallinen lukunautinto. Jossain haasteessa kysyttiin,  onko nykyään edellytyksiä klassikon synnylle. Vastaan että tässä niitä on! Kun romaanin naiset rikkoivat rajojaan, irrottautuivat ahtaista sovinnaisuussäännöistä, minäkin voisin tehdä niin ja antaa teokselle rivillisen sydämiä!

Kirjasta on blogattu runsaasti mm. Leena Lumi ja Omppu

Leena Parkkinen

Säädyllinen ainesosa

Teos 2016

♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Kirjastosta