20. elokuuta 2016

Chigozie Obioma - Kalamiehet



Kalamiehet on nigerialaissyntyisen Chigozie Obioman (s. 1986) kiitelty esikoisromaani. Kirjailija toimii tätä nykyä kirjallisuuden ja luovan kirjoittamisen apulaisprofessorina Yhdysvalloissa. Kirja kertoo Agwan veljessarjan edesottamuksista ja siitä, kuinka ne ovat alkusysäys hirvittävään perhetragediaan. Tapahtumat sijoittuvat kirjailijan synnyinkaupunkiin Akureen.

Agwan perheessä on kaikkiaan kuusi lasta. Nuorin poika David ja tytär Nkem ovat ihan pikkuisia vielä, mutta vanhemmat pojat Ikenna, Boja, Obembe ja Ben ovat jo vintiö- ja teini-iässä. Isä joutuu tuhannen kilometrin päähän töihin ja pääsee käymään kotona vain harvoin. Isän auktoriteetin puuttuessa veljekset alkavat tehdä hänen kieltämiään asioita. Heistä tulee kalamiehiä.

Pojat käyvät kalassa kielletyllä, saastuneella joella. Tietysti he paljastuvat, kun naapuri kantelee äidille. Isän käydessä kotona hän rankaisee ruoskimalla poikien pakarat paukamille ja kehottaa heitä ryhtymään mieluummin henkisten unelmien kalastajiksi. Selkäsaunan ja kylähullu Abulun pahaenteisen ennustuksen jälkeen vanhin poika Ikenna alkaa muuttua. Hän uhmailee äitiään, eristäytyy veljistään ja muuttuu umpimieliseksi ja agressiiviseksi. Perheen dramaattinen syöksykierre alkaa.

Akuren ankeutta ja ruumiillista kuritusta 
Obioman teksti on vangitsevaa, jotenkin autenttisen afrikkalaista. En tiedä missä iässä hän muutti Yhdysvaltoihin, mutta eivät hänen juurensa ole minnekään kadonneet. Kirjailija repäisee lukijan silmät auki realismillaan. Poikien kasvuympäristön kuvaus herättää myötätunnon - ja myös kiitollisuuden omasta etuoikeutetusta asemasta. Näen nuo nuoret rimppakinttuiset ja paljassääriset vesselit viilettämässä kotinsa köyhässä ja saastaisessa ympäristössä, keskellä syrjäytyneitä ja kajahtaneita, kadulla eläviä mielenterveytensä menettäneitä. Surettaa.

Vielä enemmän surettaa ja ihmetyttää pahoinpitelyn määritelmän täyttävä ruumiillinen kuritus, johon yhteisössä suhtaudutaan aivan normaalina juttuna.  Eletään sentään Atlantan kesäolympialaisten vuotta 1996! Oli vastenmielistä lukea kun isä veteli ruoskallaan koko poikanelikon paljaat takamukset verestäville juomuille. Ruumiillinen kuritus on koulussakin normikäytäntö. On vaikea hyväksyä ja ymmärtää.

Taikauskoa ja uskonnon hurmosta 
Vaikea on myös ymmärtää taikauskon voimaa ja hurmoshenkistä uskonnollisuutta. En tiedä mihin kirkkokuntaan tai lahkoon perhe kuului, mutta varsin hurmokselliselta vaikutti. Kirkossa käydään joka sunnuntai, ja seurakunnan pastori jopa manasi paholaista pois Ikennasta jumalanpalveluksen yhteydessä - koko seurakunnan yhtyessä äänekkäästi tähän manaukseen. Hätkähdyttävää ja vierasta.

Koston oikeutus
Hätkähdyttävää ja vierasta oli myös se, että kun koston ajatus heräsi Obemben ja Benin mielessä, koston keinoksi valikoitui ehdottomasti tappo, kuolema. Ehkä kasvuympäristön alituinen väkivalta ja myös kulttuuriset traditiot saivat heidät ajattelemaan näin, silmä silmästä, hammas hampaasta. Ja kyllä, isäkin piti tämäntyyppistä kostoa oikeutettuna, jopa välttämättömänä. Tuskin suomalaisille teinipojille tulee mieleen tappo ensisijaisena koston välineenä... Tapahtumien hetkellä pikku-Ben oli vasta 10, Obembe pari vuotta vanhempi...

Perhettä kohtasi aivan hirvittävä tragedia, tunsin surevani heidän puolestaan ja heidän kanssaan. Teksti oli persoonallista, syvästi ravisuttavaa ja aidon tuntuista. Rumia ja kuvottaviakin tapahtumia, mutta rumuudessaankin kaunista. Oli todella pysäyttävää lukea minulle vieraasta kulttuurista, jossa tavat sanoa tai valita vertauksia ovat näin erilaiset. Obioma kuvasi lämmöllä veljesrakkautta ja näiden nigerialaispoikien ankeaa ja ankaraa todellisuutta. Veljeyden ongelmat ja vivahteet ovat hänelle tuttuja omista veljistään ja sen todella aisti. Vaikutuin, myös järkytyin. Lohdullista oli, että nuorimmat lapset, jalohaikarat David ja Nkem selvisivät perheen traagisesta myrskystä ehjin siivin. Kaikkien unelmat eivät romuttuneet.

Kalamiehistä ovat bloganneet mm. Takkutukka, Elegia ja Omppu

Chigozie Obioma
The Fishermen 2015
Kalamiehet
Suomentanut Heli Naski
Atena 2016
★★★★
Kirjastost

4 kommenttia:

  1. Tämä oli kyllä hieno romaani! Olen kovasti ihastunut afrikkalaisiin nykykirjailijoihin joiden kirjoja on viime aikoina suomennettu ja Obioma pääsi ehdottomasti heidän joukkoonsa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Upeasti kirjoitettu karmaiseva tarina. Tämä oli ensikosketukseni nigerialaisiin kirjailijoihin, mutta ei jää tähän - Purppuranpunainen hibiscus jo odottaa.

      Mukavaa sunnuntaita Krista!

      Poista
  2. Postauksestasi ilmenee hyvin teoksen monisyisyys ja Obioman kerronnallinen taidokkuus pitää osaset tasapainossa sekä kuvata rumuutta retostelematta. Tämä kirjailija on syytä pitää mielessä, häneltä sopii odottaa monia mukavia lukutuokioita:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa kuulua kulttuurishokkikin. Vaikka tarina toki on fiktiota, uskon taustalla olevan Obioman omia havaintoja, kokemuksia ja näkemyksiä lapsuutensa ympäristöstä. Herätti paljon ajatuksia maailman lasten tilasta. Hyvähän meidän...

      Poista

Kiva kun kävit & kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...