12. elokuuta 2016

Minna Rytisalo - Lempi


Eletään sekasortoista aikaa. Lapin sota vyöryy ja tuhoaa niin kodit kuin ihmiset. Nuoret miehet värvätään rintamalle, joudutaan evakkoon, pelätään desanttien ja partisaanien hirmutekoja. Lempi on rakkaustarina kolmen henkilön kertomana. Päähenkilö on Lempi, mutta hän ei itse kerro, läheiset kertovat hänen puolestaan.

Lempi on hemmoteltu, hiukan hepsankeikka ja päässyt juuri ylioppilaaksi. Hän on arvostetun ja varakkaan kauppiaan tytär Rovaniemeltä, ja hänellä on kaksoissisar Sisko. Sisar alkaa seurustella saksalaisen Maxin kanssa ja Lempikin haluaa poikaystävän. Pursuojan nuori kokematon isäntä Viljami sattuu sopivasti kohdalle. Häät pidetään hyvin pikaisesti kuten sota-aikana oli tapana ja Lempi muuttaa kauas salomaille, alkeellisiin oloihin. Oliko tämä suurta rakkautta Lempin puolelta, en osaa sanoa. Mutta ainakin Viljamille Lempi oli koko elämä.

Viljami
Viljami on palaamassa kotiinsa sodasta. Hänen on vaikea jatkaa matkaa, hän ei halua, koska Lempi ei häntä odota. Pursuojalla odottavat piika Elli ja kaksi poikaa: oma pieni Aarre ja vähän isompi kasvattipoika Antero. Viljamin hengästyttäviä ajatuksia oli riipaisevaa lukea. Hän tuntee, että elämä oli tässä, mitään tulevaisuutta ei enää ole. Hän ei jaksa eikä halua, ei usko osaavansa ryhtyä isäksi.

Olen ollut tämän kuusen alla jo ainakin kolme yönseutua. Kun tulin tähän, riisuin saappaani ja panin nekin pään alle, havupetini maatuisi ennen niitä. Ensin tulisivat linnut, sitten kettu, lopuksi ne pienet, kivien alla asuvat, sokeat ja suruttomat, joita ei kaikkia näe ja joilla ei ole nimiä. Maaksi minä olisin muuttuva, kun tähän jäisin, ja se ajatus tuo lepoa jonnekin ihmisen sisälle.

En minä ole isäntä enkä isä, miten voisin olla,  eikä minusta voi tulla, tällaisesta rikkinäisestä. Olen antanut jo kaikkeni mitä minulla oli, miten minulta enää kukaan voi vaatia, ja vielä tällaista.

Alkuun minua häiritsivät Viljamin hyvin pitkät lauseet. Mutta sitten luulen ymmärtäneeni, mitä Rytisalo niillä halusi viestiä - kaikennielevää epätoivoa ja ylivoimaista tuskaa ja surua, armotonta ahdistusta ja suurta syyllisyyttä.

Elli
Elli tuli Pursuojalle piiaksi samaan aikaan kuin Lempi emännäksi. Elli on ollut riistetty ja kaltoin kohdeltu pienestä pitäen. Hänen sisällään leiskuu suunnaton viha, joka kohdistuu nyt nuoreen emäntään Lempiin. Ellin sielua kivistää myös rakkaus Viljamiin, ja hirvittävä mustasukkaisuus. Elli selittää kaikki Lempin sanomiset pahoin päin. Ellin puheenvuoroista käy ilmi, miten karmaiseviin ja epätoivoisiin tekoihin viha ja mustasukkaisuus voivat johtaa.

Ikinä ei Viljamin olisi pitänyt sinuun ruveta, ei ikinä! Sinä olit vääränmallinen, oikea helvetin käenpoika ja ahmansikiö.

Voi kuinka sinua vihasin, vaikka alussa hetken yritin muuta. Koetin tuntea toisin, olla kiitollinenkin. (...). Kaikkein eniten vihasin sitä, että sait Viljamin, vaikka minä olisin voinut tulla tähän alun perinkin. Sinuun verrattuna minä en ollut mikään enkä kukaan. Olin näkymätön, olematon, porraskaide ja polun kivi. Olin surkea, pieni, ruma ja haiseva tytöntekele, jonka kynsinauhat vuotivat verta ja silmät olivat likinäköiset.

Sisko
Lempin kaksoissisar kertoo oman versionsa vanhemmalla iällä. Hän lähti saksalaisensa mukaan Suomesta, ensin Narvikiin ja sieltä Hampuriin. Max oli väkivaltainen ja seksuaalisesti alistava. Hylkäsi Siskon heti heidän saavuttuaan satamaan - voisi sanoa että onneksi.

Varasuunnitelma pitäisi olla, niin olisit voinut sanoa ja käskeä miettimään, mitä minä itse haluan, olenko vain orja ja lelu, ja että oikeastiko aion elää elämäni niin, että istuessakin pitää hakea sellainen asento, ettei edellisillan muisto satu....

Sisko palaa Suomeen ja häntä syytetään saksalaisten huorana maanpetoksesta ja kuulustellaan päiväkausia. Vihdoin hänet vapautetaan ja Sisko suuntaa omaan elämäänsä, mutta Lempin jalanjäljissä. Lappiin ja Pursuojalle.

Lempi on Minna Rytisalon loistelias esikoisteos. Eniten minua puhuttelivat Viljamin hengästynyt vuodatus sekä Ellin suunnaton viha ja sen aikaansaamat teot. Siskonkin elämänkäänteet myllersivät mielessä. Pohjoisen luonnon kuvaus oli tavattoman herkkää ja kaunista, Rytisalon kieli persoonallista ja luihin ja ytimiin porautuvaa.

Jäin jokseenkin sanattomaksi tämän vahvan ja traagisen tarinan edessä. Huikea kirja.

Lempiä on luettu ja ylistetty runsaasti blogeissa: Ps.Rakastan kirjoja, Kaisa Reetta, Lumiomena

Minna Rytisalo
Lempi
Gummerus 2016
★★★★★
Kirjastosta

2 kommenttia:

  1. Minäkin sain tämän juuri luettua, enkä yhtään ihmettele kehujen määrää. Tämä on kieleltään ja hahmoiltaan upea kirja, ja minusta oli oivallinen valinta, ettei Lempi itse saa ääntä tässä teoksessa. Varmasti yksi vuoden hienoimpia kotimaisia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella hätkähdyttävä tarina ja juoni taidokkaasti kerrottuna 💕 Kiitos kommentistasi Sirri.

      Poista

Kiva kun kävit & kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...