Viime vuoden Dekkariviikolla luin Heine Bakkeidin esikoisdekkarin Meren aaveet, joka teki minuun suuren vaikutuksen. Nyt oli vuorossa Thorkild Aske -dekkarisarjan kakkososa, Paratiisin kutsu, jonka kustantaja minulle ystävällisesti kesäyllätyksenä lähetti. Edellinen lukemani kirja & dekkari oli Håkan Nesserin Vasenkätisten seura, ja on todettava että Van Veeteren ja Thorkild Aske ovat henkilötyyppeinä kuin yö ja päivä.
En muista ykkösosasta aivan tarkkaan, miksi Aske on sellainen kuin on. Muistan, että hän ajoi huumepöllyssä kolarin, jossa kuoli hänen rakastamansa nainen, Frei. Aske tuomittiin vankilaan, jossa hän yritti tappaa itsensä hirttämällä; ei onnistunut, mutta hapenpuute aiheutti aivovaurion. Edellistä tapausta Pohjois-Norjassa tutkiessaan hän sai lisäksi harppuunan kasvoihinsa, joita koristaa nyt hirvittävä arpi fyysisine kipuineen. Psyykensä ja fyysisen terveydentilansa vuoksi Aske on koukussa kipulääkkeisiin ja rauhoittaviin. Hän käyttäytyy kuin narkomaani ja on valmis seksiin tulevan työnantajansa kanssa pillereitä vastaan.
Nainen on Norjan menestyneimpiin rikoskirjailijoihin kuuluva Milla Lind, joka tarvitsee kokenutta apua seuraavan dekkarinsa taustoituksessa. Kyseesä on moniosaisen dekkarisarjan päätösosa, joka tutkii oudosti kadonneita teinityttöjä. Aske oli itseasiassa pyrkimässä sairaseläkkeelle, mutta ottaa homman psykiatrinsa Uffen suosituksesta. Aske suuntaa Stavangerista Osloon ja tapaa Lindin elämänkumppanin, kukkaessu päällä kotia hoitelevan ruotsalaisen Joachimin ja kaksi ympärillä pyörivää Drammenin poliisia. Aika nopsaan terävälle Askelle selviää, että Lind salaa jotain. Tapaus laajene kuin pullataikina, Aske on päästä hengestään ja useita kadonneiksi ilmoitettuja henkilöitä löytyy ’itsemurhan’ tehneinä. Johtolangat vievät Asken jopa Arkangeliin ja Pietariin ja hyytävä loppunäytös tapahtuu syksyisillä Lofooteilla.
Bakkeid tarjoilee lukijalle useammankin epäillyn, itse olin puolittain oikeilla jäljillä. Minua olisi miellyttänyt se, että nämä kaksi Drammenin poliisia olisivat nuoruudessaan sekaantuneet yhteen raiskausjuttuun, mutta niin ei ollut! Dekkari käynnistyi minusta melko hitaasti, mutta keskivaiheilla jännitys tiivistyi ja kerronta piti otteessaan. Lofoottien makaaberit tapahtumat ja tappelunnujakka oli hienosti kuvattu. Ihailin Asken terävää päättelykykyä ja kylmäpäisyyttä, joka kumpusi sarjamurhaajien haastattelukoulutuksesta Yhdysvalloissa. Epäuskottavaksi koin, että hyiseen veteen joutunut henkilö ei osoittanut hampaitten kalinaa kummempia hypotermian oireita.
Herkullinen sivujuoni oli Asken ja hänen entisen pomonsa Gunnar Oren suhde. Heitä yhdistää pitkä yhteistyö murhajutuissa sekä Asken ex vaimo Ann Marie. Traagisia tapahtumia seuratessa mietin sitä, mitenhän tosielämässä vastaavassa tilanteessa miehet suhtautuisivat. Yksi epäeettinen juttukin tapauksen loppuratkaisuihin liittyi. Paratiisin kutsu on kerännyt kiittäviä arvioita ja antisankari Askea on verrattu Nesbøn Harry Holeen. Minua tämä kakkososa ei lumonnut aivan ykkösosan tapaan, ja syyksi arvelen tuoretta Van Veeteren kuuntelukokemusta. Norja miljöönä on kyllä kiinnostava.
Alkuteos Møt meg i paradis 2018
Suomentanut Jonna Joskitt-Pöyry
Into 2020
Kustantajalta
_______________
Norjalainen Heine Bakkeid yhdistää rikoskirjallisuuteen kauhun aineksia hyytävän taitavasti. Hänen dekkareidensa tummasävyistä maailmaa sävyttävät terävä tyyli, omaperäinen huumori ja ripaus yliluonnollista. Paratiisin kutsu oli vahva ehdokas vuoden 2019 parhaaksi norjalaiseksi rikoskirjaksi.
Dekkariviikkoa kirjablogeissa luotsaa Luetut.net / Mari
