Meren aaveet on norjalaisen Heine Bakkeidin (s. 1974) esikoisdekkari, joka vie lukijan Pohjois-Norjan karuille ja myrskyäville rannikoille. Thorkild Aske on virastaan hyllytetty poliisin sisäisessä tutkinnassa työskennellyt keski-ikäinen mies. Neljä vuotta sitten hän töpeksi oikein olan takaa: rakastui väärään naiseen ja ajoi huumeissa kolarin, jossa nainen kuoli. Mies kantaa hirveää syyllisyyttä, on itsetuhoinen ja tapahtunut on traumatisoinut hänet syvästi. Aske on juuri päässyt vankilasta ja yrittää rakentaa uutta elämää vankilanjälkeiselle itselleen.
Ex kollega pyytää Askea tutkimaan vaimonsa pojan Rasmus Moritzenin katoamista. Pojan tarkoitus oli perustaa elämysmatkailukeskus pohjoiselle majakkasaarelle, mutta nyt hän on kadonnut ja paikallispoliisi epäilee hänen hukkuneen. Äiti ei saa rauhaa ennen kuin pojan ruumis on löytynyt ja saadaan hauta, jossa häntä muistella. Aske ottaa tehtävän vastaan ja lähtee pohjoiseen - ja joutuu pian epäilyksenalaiseksi - seudulla tapahtuu nimittäin outoja katoamisia.
Aske on alueella liikkuvalle tappajalle oiva syntipukki: itsetuhoinen ja traumatisoitunut mies, joka käyttää kourakaupalla vahvoja kipulääkkeitä ja rauhoittavia. Hän on ennenkin kärsinyt hallusinaatioista eikä häneen yksinkertaisesti voi luottaa. Näkikö hän majakkasaarella todella jonkun hukkuneen ruumiin, vai oliko se sairaiden aivojen harhaa? Entä missä ovat kaksi paikallispoliisia, jotka katosivat myrsky-yönä?
Bakkeidin dekkari on tiivistunnelmainen ja pitää lujasti otteessaan. Pohjois-Norjan ihmisten karu elämä on monipuolisesti ja todentuntuisesti kuvattua. Syysmyrskyjen voima on mieletön, lukijakin hytisee ja tuntee pärskeet! Bakkeid tutustuttaa paikallisiin tuulenpieksämiin ihmisiin, jotka yrittävät tienata leipäänsä kuka mitenkin. On amerikkalaisnorjalainen Harvey, joka tienaa perheelle elantoa mereen paaluttamillaan simpukkaviljelmillä sekä tämän vaimo Merethe, joka on selvänäkijä ja työskentelee elämysohjaajana vanhusten parissa. Asken lihava sisko Liz hukuttaa häntä hakkaavan puolison mustelmat herkkuihin. Hupaisasti Aske päätyy asumaan tilapäisesti paikallisessa vanhusten palvelutalossa, jonka bingossa onni suosii.
Meren aaveet on erinomainen dekkari, jossa yhdistyy hienosti realistinen kerronta ja määrätyt yliluonnolliset piirteet. Pidin siitä, että Bakkeid paljasti vasta vähitellen tarinan edetessä Asken töppäyksen koko kuvan ja aiempia elämänvaiheita. Ei myöskään voinut tietää, oliko miehen kokema lääkkeiden aiheuttamaa hallusinaatiota vai todellista. Kuulustelujen strategioihin oli myös mielenkiintoista tutustua. Herkempää lukijaa voi tosin hirvittää seikkaperäinen ruumiinavauksen kuvaus.
Dekkarin ollessa kyseessä, kirjoittelen ympäripyöreitä, koska en halua spoilata. Jännittävä, vauhdikas, intensiivinen ja tiheätunnelmainen dekkari piti otteessan. En ole nykyään ollenkaan rutinoitunut dekkarien lukija, mutta suositelen täysillä. Miljöö ja jäyhät norjalaiset olivat loistava yhdistelmä. Odotan mielenkiinnolla Asken seikkailujen seuraavaa osaa, joka on jo ilmestynyt norjaksi - Møt meg i paradis / Tavataan paratiisissa (2018). Toivottavasti sekin saadaan pian suomeksi.
Alkuteos Jeg skal savne deg i morgen 2016
Suomentanut Jonna Joskitt-Pöyry
Into 2019
Kustantajalta - kiitän!
_______________
Heine Bakkeid (s. 1974) on varttunut Pohjois-Norjassa, jonka jylhistä seuduista ja tummista sävyistä hän ammentaa myös kirjoitustyössään. Meren aaveet on aiemmin nuorille kirjoittaneen Bakkeidin ylistetty debyytti rikoskirjailijana. Jo Nesbøn veroinen lahjakkuus on pantu laajalti merkille ja hänen tuotantoaan on julkaistu jo yli 15 maassa.
Aivan uusi dekkaristinimi, mutta eipä ihme, jos häntä on vasta käännetty suomeksi. Miljöö kuulostaa kiehtovalta, ja aina on tilaa toisenlaiselle päähenkilölle. Tällä kertaa vankilatuomion kärsinyt poliisi. Pistänpä Bakkeidin nimen mieleen.
VastaaPoistaEsikoisdekkaristi tämä Bakkeid. Käännösoikeudet on myyty jo 15 maahan. Pidin kovasti tästä miljööstä. Ei Aske aivan niin renttu ollut, oli vahvoja lieventäviä asianhaaroja :)
PoistaKuulostaa todella kiinnostavalta tämä Bakkeid - Pohjois-Norja ja tuo kaikki muukin! Tämän pidän mielessä. Minua kiinnostaisi muutenkin lukea enemmän norjalaisia ja tanskalaisia dekkareita (ja muutakin niiden maiden kirjallisuutta), koska ne ovat jääneet vähemmälle. Dekkareista on tullut luettua eniten ruotsalaisia ja suomalaisia.
VastaaPoistaSanos muuta! Olen tainnut tätä ennen lukea vain muutaman Linn Ulmannilta. Miljöönä Pohjois-Norja oli huippukiinnostava - onneksi jatkoa seuraa.
PoistaDekkariviikon aikana on löytynyt monta uutta nimeä, kiitos siis tästäkin! Norjalainen dekkari vetää puoleensa.
VastaaPoistaMinusta tämä oli yksi parhaita tänä vuonna lukemiani dekkareita. Juonen ohella karu Pohjois-Norja oli aivan nappi elämys!
PoistaTäytyypä koittaa löytyykö Vesisaaren läänin kirjastosta.
VastaaPoistaKiitos.
Karu pohjoinen miljöö voisikin olla sinulle just nappivalinta! Kiitos vierailusta.
Poista