Kaksi upeaa taidekirjaa Elin Danielson-Gambogista

Italian valossa teoksen kannessa Elin Danielson-Gambogin viimeinen koti, Villa Benvenuti (n. 1915).

Rafael Gambogin maalaus talosta aivan samasta kulmasta löytyy myös kirjan sivuilta.

Heräsin vasta muutama vuosi sitten Elin Danielson-Gambogin taiteen upeuteen. En siis nähnyt Didrichsenin taidemuseossa kevätkaudella 2007 ollutta näyttelyä Italian valossa. Samanniminen upea ja paksu taidekirja esittelee mielenkiintoisesti Elinin elämänkaaren, hänen monet asuinpaikkansa Italiassa ja miehensä, Rafaello Gambogin ja muuta italialaista aikalaistaidetta. Taiteilijapuolisot työskentelivät yhdessä ja heidän tyylinsä ovat lähellä toisiaan. Kirjassa on useita teospareja, Elinin versio ja Rafaellon versio, mikä oli todella mielenkiintoista.

Elin syntyi Noormarkussa vuonna 1861. Hän ei koskaan pitänyt seudusta ja tie kävi jo 15-vuotiaana Helsinkiin Taideyhdistyksen piirustuskouluun. Varaton Elin eli apurahoilla ja stipendeillä, ja matkusti Pariisiin taideopintoihin kuten lähes kaikki suomalaismaalarit. Pariisin lumon alkaessa hiipua, Italia ja Firenze veivät sen paikan Euroopan taiteen mekkana. Livornosta kotoisin oleva Rafaello oli 13 vuotta vaimoaan nuorempi. Liitto perustui suurelta osin taiteilijatoveruuteen - ja sitten kävi onnettomasti: Rafaello rakastui Italiassa vierailevaan Elinin ystävään, Dora Wahlroosiin. Aviokriisi oli shokki Elinille ja riitaisat välit jäytivät työtehoa. Ensi ajatus oli avioero, mutta kun Rafaellon mielenterveys järkkyi yhä pahemmin, Elin uhrautui, tuki ja piti huolta miehestään elämänsä loppuun asti.

Elin oli omapäinen ja boheemi. Hän kapinoi naisten alistettua asemaa vastaan shokeeraavilla aihevalinnoillaan. Tylytystä saivat mm. teokset Teepöydän ääressä 1890, jossa Tytty-sisko polttelee rennosti tupakkaa sekä Äiti 1893, jossa liian intiimissä makuuhuonemiljöössä myöskin vauvaansa imettävä Tytty. Italiaan pysyvästi muutettuaan Elinin shokeeraavat ja äiti-lapsiaiheet loppuivat, kenties vielä sovinnaisemman ympäristön vaikutuksesta. Tilalle tulivat maisemat ja italialaisen arjen kuvaus. Eliniä kiinnostivat värit, valo ja varjo, ja utuisen ilman kuvaus. Taidehistorioitsija Virve Heininen selittää ja analysoi teoksia hurmaavalla ja selventävällä tavalla.

Auringonlasku 1910-15, osa teoksesta.

Teos kuuluu Danielson-Gambogin korkealta paikalta kuvattujen teosten sarjaan. 

Taivas ja meri sulautuvat toisiinsa horisontissa kuvan ulkopuolella oikealla.

Virve Heininen kertoo pitkästi tästä ihanasta maalauksesta.

Lukiessa mietin, miten valtavaa sitkeyttä ja itsetuntoa maalarina toimiminen tuona aikana naiselta vaati, mutta Elinin päättäväisyys heijastuu selvästi hänen omakuvistaan! Suomessakin naismaalareita vähäteltiin, mutta Italian maaseudulla Elinin tapainen nainen oli kummajainen ja silmätikku. Avioliiton raskaus ja toimeentulon kannalta tärkeät muotokuvatilaukset toivat hänet Suomeen monina kesinä. Kuusi tai kaksitoista muotokuvaa kesässä oli uuvuttava tahti, mutta niillä tuloilla elettiin Italiassa talven yli. Elin oli rauhaton kosmopoliitti, joka ei pitkään viihtynyt yhdellä paikkakunnalla. Italiassakaan hän ei asunut yli kahta vuotta samassa paikassa ilman että olisi viettänyt pitkiä aikoja muualla: Firenze, Antignano, Torre de Lago, Volterra... Hän asui monena talvena Firenzessä ja jopa pari kuukautta Roomassakin. Suomen vierailut saattoivat kestää kuukausia, jopa vuoden. Melkoista reissaamista, kun ottaa huomioon että lentäen ei tuohon aikaan matkustettu.

Teoksessa on kaksi esimerkkiä taideteosten konservoinnista. Omenapuun alla löytyi huonokuntoisena italialaisesta galleriasta ja siihen oli Rafaello Elinin kuoleman jälkeen merkinnyt oman signeerauksensa - ehkä myyntitoivein, alkoholisoituneena ja syrjäytyneenä. Osa Rafaellon 4 x 2 m kokoisesta teoksesta Hullut 1906 löytyi Turun taidemuseon varastosta. Hän maalasi sen oleskellessaan Volterran mielisairaalassa. Minun makuuni olivat enemmän Elinin kuin puolisonsa työt. Värit ovat heleämpiä ja ote taiteellisempi. Rafaello Gambogin vain parikymppisenä maalaama Maastamuuttajat 1894 on tosin mielettömän upea ja koskettava työ!

Italian valossa on kauttaaltaan suomen- ja ruotsinkielinen. Lopussa on lisäksi kattava yhteenveto italiaksi, olihan näyttely ja tämä upea näyttelyjulkaisu Suomen ja Italian kulttuuriyhteistyön tulosta. Taideteosten kuvat ovat isokokoisia ja kuten jo aiemmin mainitsin, taidehistorioitsija Heininen kertoo niistä tavattoman kiinnostavasti. Täydet viisi tähteä! Lopuksi suositan Halosenniemen kesänäyttelyä Naisia tupa täynnä, jossa on esillä kymmenkunta Elin Danielson-Gambogin teosta.

Virve Heininen - Italian valossa / I italienskt ljus / Nella luce italiana
Didrichsenin taidemuseo 2007
*****
Kirjastosta
_______________

Kirjan kannessa hurmaava Vaaleanpunainen omakuva 1899.

Hämeenlinnan ja Turun taidemuseoissa oli Elin Danielson-Gambogin näyttely vuonna 1995 ja tämä toinen taiteilijasta lukemani on tuon näyttelyn julkaisu. Professori emerita Riitta Konttinen vastaa Suomen osuudesta, Ulla Savojärvi kertoo Italian ajan töistä. Huippukiinnostava on tämäkin kaksikielinen teos, joka kertoo taiteilijan elämän vaiheet, matkat ulkomaille, näyttelyt teoksineen ym. tarkasti. Elinin parhaita ystäviä olivat taiteilija Victor Westerholm ja hänen vaimonsa Hilma, jonka katseellaan ja asennollaan yleisöä haastava muotokuva vuodelta 1888 herätti huomiota ja toi Pariisin maailmannäyttelyn pronssimitalin. Ahvenanmaan Önningebyn taiteilijayhteisö oli tärkeä ja Elin maalasi siellä ystävineen useina kesinä.

Näissä teoksissa on kuvattuna osittain eri teokset, siksi suosittelen molempia. Tässä on kaunis suomalaisaiheinen ja Elinille epätyypillinen aihe Tyttö metsässä 1893, joka oli varmasti kansallisromanttisia aiheita suosivan hyvän ystävän Axel Gallenin vaikutusta. Nämä kaksi upeaa taidekirjaa veivät ihastuttavalle matkalle Elin Danielson-Gambogin taiteeseen. Teksteistä piirtyvät tutkimuksentarkasti taiteilijan uran kehitys ja elämä niin Suomessa kuin Italiassa. Aivan ihania taide- ja lukukokemuksia molemmat!

Riitta Konttinen & Ulla Savojärvi - Elin Danielson-Gambogi
Käännökset Rainer Knapas
Graafinen suunnittelu Päivi Poropudas
Hämeenlinnan taidemuseon julkaisuja 3/1995 / Otava
****
Kirjastosta
_______________

Aiemmin kirjoitin Kati Kannon teoksesta Suomalais-italialainen rapsodia, jossa hän tekstittää ihanalla tavalla teokset Teepöydän ääressä (1890) ja Balda-tädin ajanvietteen (1886). Tässä bloggauksessa on myös linkki Danielson-Gambogin teoksia esittelevään Youtube-videoon.