Kati Kanto - Suomalais-italialainen rapsodia

Elin Danielson-Gambogia jäljittämässä...

Ihastuin pohjoisen naisen Kati Kannon vahvatunnelmaisiin runoihin murrerunoantologiassa Mee mummu ja muut, ja varasin kirjastosta sokkona sieltä löytyvän teoksen Suomalais-italialainen rapsodia, tietämättä ollenkaan teoksen aihepiiriä. Olin iloisesti yllättynyt kun totesin teoksen kertovan suuresti ihailemani Elin Danielson-Gambogin (1861-1919) elämäntarinaa. Kanto linkittää jännittävästi hänen henkilöhistoriansa nykyajan kuvaamataidonopettajan, fiktiivisen Aura Sammalen elämänmutkiin ja stipendiaattivuoteen Italiassa.

Teos on rakenteeltaan hyvin fragmentaarinen, ehkä liiankin. Auran elämän tapahtumat tulevat esiin toisiaan seuraavina ryöpsähtävinä ja hajanaisina välähdyksinä, joita Kanto ei liiemmin selittele. Aura on työhönsä leipääntynyt kuvaamataidonopettaja pohjoisessa. Kaivatun poikkeaman uuvuttavaan opettajantyöhön tuo onnenpotku - stipendi vuodeksi Italiaan. Siellä koti-ikävää potiessaan Aura muistelee kauniisti lapsuutensa hillaretkiä, opettajakollegoita ja miettii miesasioitaan. Haasteellisilta tuntuvat sekä miehet että taiteen tekeminen. Italia hellii kuumuudellaan ja värikkyydellään, kadut ovat elämää täynnä ja Aura on tylytyksestä huolimatta taideopinnoissaan sitkeä. Hän on myös aika huoleton ja uskalias nainen, joka ryhtyy juttusille tuntemattomien kanssa. Italialaisesta Fabriziosta kertovat kirjan monet luvut, joskin vierastin tähän mieheen liittyvää mafiajuonnetta.

Tässä hän taas oli: Elin Danielson-Gambogi. Nainen, jonka elämän tunsin omalla ihollani. Samat vaikeudet, kipuilut oman työskentelyn, töiden vastaanoton, kritiikin kanssa. Samalla koko ajan jäytävä, tuskallinen tietoisuus siitä, että suurin osa taiteilijoista saa varsinaisen tunnustuksen vasta kuolemansa jälkeen.

Voi olla, että kiinnitin lukiessa huomioni enemmän Danielson-Gambogista kertoviin lukuihin; ehkä siksi Aura jäi minulle etäiseksi. Mutta Elinistä kertovat luvut veivät sydämeni täysin, niissä kirjailija oli parhaimmillaan! Tämä Noormarkusta kotoisin oleva taiteilija herätti aikanaan rutkasti pahennusta rohkeilla aihevalinnoillaan. Suomi ja Noormarkku tuntuivat ahtailta, mutta stipendien turvin Elin pääsi ensin Pariisiin ja sittemmin Italiaan, joka koitui hänen kohtalokseen. Avioliitto 13 vuotta nuoremman taiteilijan Rafaello Gambogin kanssa toi sekä onnea että murheita, mutta Elin jaksoi ja kesti - sekä miehen sairauden että uskottomuuden parhaan ystävän Doran kanssa. Pari on haudattu Italian Livornoon.

"Balda-tädin kanssa tulen hyvin toimeen, kaikki tulevat. Kukaan ei pärjää hänelle pasianssissa. 

Se on hänen bravuurinsa, jota hän kertoo harrastaneensa nuoresta tytöstä lähtien.

Varsinaiseksi maestroksi hän onkin kehittynyt! Balda-täti polttelee tupakkaa 

ja nautii selvästi elämästään. Hänestä on yhdentekevää, mitä muut hänestä ajattelevat."
- Balda-tädin ajanviete 1886

"On selvää, että uin koko ajan vastavirtaan. Aivan koko ajan joudun taistelemaan jotain vastaan. 

Jos se ei ole konkreettinen este, jonkun ihmisen mielipide, on se yleinen ajatusmaailma.

Miten paljon rakastankaan Tyttyä esittävää maalaustani, jossa hän vetelee haikuja tupakastaan.

Se on niin tyypillinen näky hänestä! Mutta kuinka paljon olenkaan saanut kuulla 
siitä paheksuntaa ja väheksyviä huomautuksia! "
- Teepöydän ääressä, 1890

❤︎ ❤︎ ❤︎

Minä kiitän Kati Kantoa siitä, että hän muistutti mieleeni taas tämän ihanan taiteilijan. Olen varannut kirjastosta taiteilijasta kertovan Riitta Konttisen & Ulla Savojärven elämäkerran ja teoksen Italian valossa, jonka ovat toimittaneet Virve Heininen, Maria Didrichsen ja Kati Huovinmaa.

Eivätkä nämä sattumukset vielä tähän loppuneet. Halosenniemessä on  parhaillaan näyttely teemalla Naisia tupa täynnä, jossa on Danielson-Gambogilta 10 työtä, myös iki-ihana Teepöydän ääressä ja hieno Balda-tädin ajanviete. Näyttely on avoinna 8.9. asti.

"Halosenniemen kesän taidenäyttely täyttää taiteilijakodin naisilla.

He tulevat esille niin loistavina taiteen tekijöinä kuin myös kuvauskohteina monissa rooleissa – 
arkisissa askareissa, rakkaina vaimoina, lapsina tai viettelijättärinä. 

Näyttelyn teokset ovat kultakauden taiteilijoiden merkkiteoksia sekä hyvin harvoin 

julkisesti nähtyjä maalauksia yksityiskokoelmista.”

Näyttelyn naistaiteilijat: Helmi Biese, Fanny Churberg 3 työtä, Elin Danielson Gambogi 10, Amélie Lundahl 7, Anna Sahlstén 2, Helene Schjerfbeck 6, Maria Wiik 8, Venny Soldan-Brofeldt ja Ellen Thesleff 4. Miestaiteilijat: Marcus Collin, Albert Edelfelt, Akseli Gallen-Kallela, Eemil Halonen, Pekka Halonen, Eero Järnefelt, Eero Nelimarkka, Tyko Sallinen ja Anders Zorn.

Youtubesta löytyy Danielson-Gambogin töistä muitakin videoita. 

Kati Kanto - Suomalais-italialainen rapsodia

Ulkoasu Hanna Korhonen
Kannen maalaus Kati Kanto
Omakustanne 2017
Kirjastosta
_______________

Helmet-haaste: 14 (kirjailijalla ja minulla sama sukunimen alkukirjain), 24 (sokkona hyllystä valittu kirja),
Kirjailijan kotisivu, josta löytyy hänen runojaan ja maalauksiaan

"Haluan teoksessani nostaa esiin sekä opettajan että taiteilijan asemaa Suomessa: ongelmat ovat edelleen olemassa, vaikka naisten elämän välissä on noin 200 vuotta. Yksi teoksen peruskysymyksistä on se, kuinka pitkälle ihmisen tulee sietää toisen ihmisen alistavaa käytöstä.”

Kannon aiemmat teokset: Ruusuja lumessa 2015, Lumikettu 2015, Maitokahvimaa 2015, Ginestrellehillamekko 2016.

Halosenniemessä ei saanut kuvata, siksi nämä Danielson-Gambogin työt CC-lisenssillä.