Anja Erämaja - Imuri

Lähimmäisenrakkaus on taitolaji

Anja Erämaja on yksi suosikkirunoilijoistani ja nyt hän on tarttunut proosaan. Imuri on tekstinsä tyylin puolesta sukua hänen lyriikalleen - lyhyitä lauseita, pomppivaa ajatustenvirtaa ja hengästyttävää menoa. Päähahmo Kristiinan aivot ovat kakofoninen sähinkäiskimppu, ja hän yrittää pärjätä elämässään yhtä määrätietoisella asenteella kuin runokokoelma Töölönlahden juoksijanainen.

Äiti on juuri kuollut, lähiomainen on kenkäalalla työskentelevä ja maailmalla reissaava sisko. Mutta Kristiina ei mihinkään lähde, hän pysyy kotona kuin tatti. Kotona hänet pitävät teini-ikäinen ja haastava lapsikatras, miesalkoholisti sekä deadline. Kristiina on itsensätyöllistäjä olosuhteiden pakosta, koska perinteistä palkkatyötä ei toimittajille ole tarjolla. Keikkatyöläisen elämästä on romantiikka kaukana: pienet tulot, epävarmuus, lainlaatijoiden pykälät. Kristiina yrittää kiivaasti yksinyrittää ja saada kirjoitettua työn alla olevan bakteereista kertovan juttunsa. Hänen työpaikkansa on kodin keittiö. Hän on tavallaan aina töissä ja kaipaa työrauhaa, etenkin hiljaisuutta, mutta ei sitä saadessaan kuitenkaan kestä.

On hyvä kirjoittaa muistiin, että ei jaksa. Ihminen on niin huonomuistinen ja hellämielinen, antaa anteeksi, pyöristää kulmat, unohtaa yhteisen hyvän nimissä.

Erämajan proosarunoissa ihastuttanut tyyli tuntui alkuun haastavalta, ärsyttävältäkin, mutta kyllä sieltä runsaudesta hieno ja sympatioita herättävä naiskuva löytyi: yksinäinen, läheisriippuvainen nainen, joka on pystyttänyt ympärilleen jonkinlaisen kunnollisuuden häkin. Kristiinan arki on täysi ja täyttä rumbaa. Jokaiselle elämän osa-alueelle on jaettava siivu ajasta - ei ihme että päässä humisee, näkee painajaisia ja tuntuu ettei jaksa. On yksinyrittäjän paineet ja  toimeentulohuolet; on kitisevät lapset ja kotoa perityt luterilaiset opit työn tärkeydestä; ja etenkin tuo miesalkoholisti, joka pitäisi parantaa ja raitistaa, mutta joka ei lähde AA-ryhmään. 

Uusi paperi, uusi yritys. Erokirje. Tämä on erokirje. Jätän sinut. Olen jo jättänyt. Tai sinä minut, joku jonkun. // En kuulunut keinovalikoimaan, konsteihisi, minua ei voinut juoda, ei polttaa. Et juopunut minusta, olin sijalla kolme, neljä, olo ei ollut voittajan. Olin yksi elämäsi monista, minut olisi voinut monistaa. Halusin todistaa olevani tärkeä, mutta sinä jatkoit hämärää talveasi, vaikka ikkunan takana veisasi jo mustarastas.

Mieltäni liikuttavan lisäksi tekstistä ja Kristiinan ajatuskuluista löytyy kosolti Erämajan tuttua komiikkaa. Nainen psyykkaa itsensä aamuisin ylös sängystä aivan hulvattomalla sisäisellä puheella ja rituaaleilla. Munat pannulle ja vedenkeitin  puhisemaan; rintsikat ylle, ja kas bisnesnaisen ryhti löytyy! Kristiina on varsin terveystietoinen ja yrittää kuntoilla, pukee salihousut, kyykkää ja hyppää narua - kotona, kun salille ei ehdi eikä ole varaa. Hän on aina hoivannut muita. Kun tyttären poikaystävä keittiössä haluaa olla kiltti tyttöystävälleen ja tehdä tälle voileipiä, Kristiina havahtuu ja hämmästyy. Hänenkin parisuhteessaan osat voisivat olla toisin - vai voisivatko?

Erämaja luo Imurissa terävää ja mainiota, huumorilla höystettyä kuvaa suomalaisesta työelämästä ja itsensä työllistävän yksinhuoltajan ja läheisriippuvaisen naisen arjesta ja haasteista. Imuri on sekä hauska että totta. Se on vertaistukea monelle samassa tilanteessa kärvistelevälle.

Anja Erämaja - Imuri
Kansi Elina Warsta
Wsoy 2019

Kirjastosta
_______________
Muualla: Arja, Tuija

AIEMMIN OLEN LUKENUT KIRJAILIJALTA NÄMÄ:

❤︎ Ehkä liioittelen vähän (2016) - Yleisradion Tanssiva karhu -palkinto

❤︎ Töölönlahti (2013) - Nihil Interitin vuoden runoteos
❤︎ Laulajan paperit (2005) - ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon ja Runeberg-palkinnon saajaksi