Erämajan vauhti on tässä kokoelmassa vieläkin hengästyttävämpi kuin Töölönlahdessa. Ehkä liioittelen vähän on yli äyräidensä pursuileva aiheiden runsaudensarvi, viehättävän heterogeeninen ja huomoristisen hulvaton. Erämajaa puhuttaa rakkaus hyvin paljon. Rakastettua on niin valtavan ikävä kesken päivän, sille pitää soittaa töihin - tule jo, tulisit jo; aika kuluu hitaasti, huoli painaa, päivä lipuu, missä se rakastettu viipyy... Tykkään susta, tykkään susta paljon. Sitten taas keski-ikäinen nainen istuu vanhan heilansa kuolinvuoteen äärellä, jo voi että osaakin olla sarkastinen ja kylmäkiskoinen!
Äiti-ihminen kokee epätoivoa nörttinuorisonsa kanssa kun ei nuorison kielenkäyttöä tajua ja potee myös tyhjän pesän syndroomaa. Hauskoja eläintarinoitakin on. Elämäntaidon guru haluaa panna elämän ojennukseen:
Kato, sulla on siinä se elämä, miltä näyttää? Onks hyvä elämä, voisko olla parempi, voisko sitä fiksata vähän? Kato, aina on parantamisen varaa, vai mitä, turhaa tuskaa ja murhetta. Mitä jos vietäis verstaalle koko homma.
Stand up -osiosta haluan lainata otteen tästä runosta, runo on ihanan osuva:
Elämä, miten se pitäisi elää, ja kenen kanssa. Olen optimisti, olen vähän niin kuin kalassa, moneen vuoteen ei ole napannut, mutta koskaan ei voi tietää. Se on mottoni. Koskaan ei voi tietää. Ihmisellä on hyvä olla motto. Profiileissa kysytään mottoa. Pitää kiteyttää. Vuosia elin kiteyttämättä ja tässä sitä ollaan: vanhahko, sinkuhko, työtön.
Kirjan lopussa on lista niistä kirjailijoista, julkisuuden henkilöistä tai iskelmistä, jotka ovat vaikuttaneet runojen syntyyn. Lukiessa havaitsin tiettyä tuttuutta, jota ihmettelin. Oli mukava katsoa jälkikäteen mistä johtui ja osuinko oikeaan.
Kokoelmassa on runoja sekä loppusoinnuilla että ilman, stand up -tekstiä, laulujen sanoja ja proosaa - kaikki mukavasti pyörryttävässä kudelmassa. Väliin teksti on sivulla nurinpäin, väliin poikittain tai jopa moneen kertaan jumittunut samalle riville lukemattomuuden tuolle puolen. Runoilijan ajatus laukkaa mihin milloinkin, tahdissa ei tämä lukija aina pysynyt, mutta onneksi riittävästi sentään. Eniten kolahti Erämajan huumori ja vinkeät oivallukset. Lopuksi voisin yhtyä tähän euforiaan It's raining men:
Sataa miehiä, hallelujaa, sataa miehiä, aamen
men, men, men
pitkää, pätkää, parrakasta, viiksekästä, hidasta, nopeeta
hellää, rajua na na na na na na na na
va va va va va va va va va vahvavartista
it's raining men, yeah.
Tämän runokokoelman ovat lukeneet myös Omppu, Tuija, Tuomas, Arja, Kirsi Maarit
Anja Erämaja
Ehkä liioittelen vähän
Wsoy 2016
****
Kirjastosta
Tämä on kyllä ihan kertakaikkisen mahtava kokoelma. Mulle on jääny tästä kaikumaan päähän "minä tykkään sinusta, minä tykkään sinusta oikein kovasti" - en tiedä, miksi juuri tuo kohta, mutta tässä kaikkinensa on sellaista ilakointia, jota maailma todellakin tarvitsee, kun taas tänäänkin heräsimme synkkiin uutisiin.
VastaaPoistaTässä oli tosi paljon riemastuttavaa, naivististakin kivaa. Mutta kyllä aikuinen nainenkin höpsähtää kun rakastuu... Mielelle hyvää tekevää luettavaa tosiaan kaipaa näiden kaameiden uutisten keskelle.
PoistaSaattaa olla liian erikoista minulle, joka en muutenkaan lue paljon runoja. Tuo huumori kyllä houkuttaisi...
VastaaPoistaErämajaa ymmärtää kyllä, kokeile Margit! Monet nykyrunoilijat ovat minullekin liian vaikeatajuisia. Esim. Harry Salmenniemi, jonka novellikokoelmasta Uraanilamppu pidin paljon, runoista en tajunnut mitään :)
PoistaKuulostaa hulvattomalta! Ammatillisista syistä hykertelin etenkin tuolle elämäntaitogurulle ;)
VastaaPoistaElämäntaitoguru on niiiin osuva! Tässä oli joku muukin pitkähkö vastaavan tyyppinen runo yhteishengen nostatuksesta, kuin jostain seminaarista tms. :DD
PoistaIhana postaus ja taidanpa lukea tämän runokirjan. Tuo viimeinen runo on aivan uskomattoman hauska :D It´s raining men, halleluja!!!
VastaaPoistaTässä on paljon huumoria Mai!
PoistaVaivuin tätä runokokoelmaa lukiessani omiin mietteisiini (kuten minulle usein runojen kanssa käy). Yhden tällaisen kerran jälkeen ihmettelin säikähtäneenä, miksi ihmeessä runokirja on väärinpäin kädessäni. Pysyin taas hetken virkeämpänä tuon nurinkurisen sivun ansiosta. :)
VastaaPoistaHauska juttu :D Tässä on leikitelty typografialla, mutta ei minusta liikaa.
PoistaLuen runoja harvoin ja vähän. Lainausten perusteella tämä(kään) ei oikein nappaa.
VastaaPoistaKuulostaa kyllä aika erikoiselta ja mielenkiintoiselta. Että runoja, stand upia, laulunsanoja. Kiinnostavaa, mutta en osaa sanoa, onko tämä kuitenkaan ehkä ihan minua.
VastaaPoistaTätä on hehkutettu, mutta poimimiesi esimerkkien perusteella ei taida kolahtaa minuun ollenkaan. Mutta minä mutustelenkin vielä pitkään Jenni Haukion kokoelmaa, kun sielläkin on niin paljon minulle tuntematonta.
VastaaPoistaKaikkiin haasteisiin ei millään ehdi mukaan joten tämän runohaasteen olen ohittanut suosiolla. Kiva silti lueskella näistä striimiarvioista miten erilaisia runokokoelmia onkaan. Tätä voisin ihan hyvin lukea noiden esimerkkien perusteella.
VastaaPoista