Tuuli Salminen - Surulintu

Esikoisromaanissaan vuonna 1965 syntynyt Salminen kutoo elämänmittaisen valheiden verkon. 22 vuotta sitten yksi kirjan päähenkilöistä halusi peittää jälkensä, ja toinen suostui ehdotukseen. Menneet tekemiset ja salaisuudet hiertävät vaikeassa nykyhetkessä, sillä yksi heistä on kuolemassa syöpään. Kirjailija Jaakob Kara 55, hänen kymmenen vuotta vanhempi vaimonsa Ellen, Jaakobin sisko Rhea ja tämän tytär Miriam - siinä draaman henkilöt.

Salminen pyörittää henkilöitään kolmiossa, jonka muodostavat varakas ja sofistikoitunut Korkeavuorenkatu, duunareitten koruton Alppikatu ja mitäänsanomaton Päivärinnankatu. Korkeavuorenkadun hulppea, tyylihuonekaluin kalustettu asunto on Ellenin lapsuudenkoti. Sinne hän toi tuoreen aviomiehensä Jaakobin asumaan kustantajaisän kanssa samaan talouteen. Tuo asfalttimiehestä ikoniseksi kirjailijaksi kohonnut mies kaipasi kuitenkin väljyyttä ja vapautta elämäänsä, joita löytyikin Päivärinnankadun työhuoneelta sekä myös siskon kodista Kalliosta.

Ellen on rikki ja neuroottinen lapsuuden tragedian, äidin romahduksen ja asioiden salailun vuoksi. Hän saa paniikki- ja hyperventilaatiokohtauksia, käy häpeillen psykiatrilla ja on ripustautunut kuin takiainen mieheensä. Hän on elänyt täysin miehensä kautta. Ellen on pitänyt huolta miehensä kirjoitustahdista, ilmaisun nyansseista, heiluttanut punakynää ja on edelleen vimmainen vahtikoira miehensä ja median välissä. Maine, ja se mitä muut ajattelevat on Ellenille tärkeintä maailmassa.

Rhea tuntuu viettävän erittäin yksinäistä ja melko mitäänsanomatonta elämää miehensä lähdettyä ja hän on ripustautunut tyttäreensä ja veljeensä. Miriam ei oikein siedä äitiään, mutta eno on tytölle rakas. Koska Jaakobin ja Ellenin perheessä ei ollut lapsia, Miriam oli siellä kuin kotonaan ja enolle kuin oma tytär. Miriam kokeilee kaikenlaista, mutta opiskelut tuppaavat jäämään kesken.

Jaakob on taiteillut koko elämänsä näiden kolmen naisen puristuksessa ja hautonut salaisuuttaan, mutta tekee nyt kuolemaa. Hän haluaisi että naiset lopettaisivat riitansa, hautaisivat kaunansa, ja eläisivät toinen toistaan tukien hänen kuolemansa jälkeen. Jaakob on valinnut helpon, vaikenemisen ja virran mukana ajelehtimisen tien. Hän vaikuttaa minusta lepsulta nössöltä alistuessaan vaimonsa talutusnuoraan ja tämän kaikkiin oikkuihin. Toisaalta hän on käsittämättömän ajattelematon arkajalka. Uhmaa on löytynyt, virheitä on tehty, mutta ei uskallusta kertoa totuutta. Kysymys kuuluukin rakas Jaakob: Kumpi satuttaa enemmän, kertominen vai kertomatta jättäminen?

Kuinka kauan kestää luoda uskonsa uudestaan? Kuinka kauan kestää siihen päivään, kun nieleminen ja hengittäminen eivät enää satu? Kuinka kauan menee siihen, että muistot sinusta ovat taas kirkkaita ja lempeitä kuin mustikkamaito?

Viehätyin Salmisen kevyestä ja runollisen leijailevasta kirjoitustyylistä, sillä viime aikoina olen lukenut paljon asiallista ja maanläheistä proosaa. Kirjailija antaa vuorotellen puheenvuorot Jaakobille, Ellenille ja Miriamille valottaen vähä vähältä menneitä tapahtumia. Juoni oli tosin valitettavan ennalta arvattava, vaikka mielikuvituksellinen olikin. Jaakobin kuoltua ja salaisuuksien paljastuessa kaikki kolme naista kokevat shokin: Elleniltä katoaa elämän perusta ja Miriamilta minuus. Rheakin kokee eron tuskaa kun tytär muuttaa Jaakobilta perimäänsä Päivärinnankadun asuntoon, alkaa itsenäistyä ja löytää itselleen miesystävän.

Parasta kirjassa oli salaperäinen ja vihjaileva tunnelma ja tavattoman kaunis kieli. Hieno esikoinen, joka saa odottamaan jatkoa.

Muualla: Kirjaluotsi, Leena Lumi, Tuijata

Tuuli Salminen
Surulintu
Like 2017
***
Kirjastosta