Mitä sanon sinulle kun näen sinut uudestaan -kirjan teini-iässä kuuroutunut, nyt jo nelikymppinen minäkertoja, kertoo elämästään, vanhempiensa avioerosta, äitinsä itsemurhasta ja sen syistä sekä isäsuhteestaan. Pojan isä on ammatiltaan eräänlainen yksityisetsivä, joka etsii kidnapattuja / kadonneita lapsia. Kirjassa poika lähtee vanhenevan ja sairaan isänsä avuksi Como-järvelle Italiaan etsimään 13-vuotiasta tyttöä, joka on lähettänyt koskettavan avunpyyntökirjeen tälle ainakin sata kadonnutta lasta löytäneelle, kuuluisalle miehelle.
Tytön kirje oli hyvin liikuttavaa ja surullista luettavaa: äiti kuollut, isä ei välittänyt ja 3 vuotta vanhempi veli käytti hyväkseen. Tytöllä ei ollut ketään jolle kertoa tai jolta pyytää apua. Sydänhän siinä meni syrjälleen. Sairautensa viimeisessä vaiheessa oleva isä ja poika löytävät skitsofrenia-diagnoosin saaneen tytön psykiatrisesta sairaalasta. Isän papereissa on tytön tapauksesta tarkat tiedot ja nyt tämä onneton nuori nainen pääsee omaistensa luo toipumaan.
Minäkertojan mielestä isä on välittänyt enemmän kadonneista lapsista kuin hänestä. Välit ovat olleet etäiset, mutta nyt viimeisillä hetkillä poika alkaa ymmärtää isäänsä ja tämän tärkeää työtä. Poika saa selville myös että isääkin oli lapsena käytetty hyväksi. Jokainen lapsi ansaitsee onnellisen lapsuuden, toteaa Espinosa.
Espinosalla on hyvin omintakeinen ja jutusteleva, minusta jotenkin naivistinen tyyli. Hän sijoittelee tekstinsä sekaan runsaasti elämänohjeitaan ja elämänfilosofiaansa. Viimeksi valittelin kirjailijan ärsyttävää tapaa päättää melkein kaikki lauseet kolmeen pisteeseen. Nyt tätä ei esiinny, mutta hän jakaa tekstinsä lyhyisiin kappaleisiin, joissa on iso väli. Kirjan tekstikin on kissankorkuista, mutta apua pyytäneen tytön kirje on painettu hankalasti luettavalla kirjoitusfontilla.
Vilkaisin espanjalaisten lukijoiden arvioita Goodreadsissa ja kirjasta oli enimmäkseen pidetty todella paljon. Ehkä lukijat ovat nuorempia, en tiedä. Tämä oli toinen Espinosani eikä tämäkään elämänohjeineen minua puhutellut. Kirjailijan omista kokemuksista johtunee, että kuvio on aina samantyyppinen: paljon sairautta ja itsehoito-oppaan (autoayuda) tyyliin elämänohjeita. Nyt käsiteltiin kuuroutta, syöpää, parkinsonin tautia, eutanasiaa, kuolemaa, pelkoja, keskitysleirejä, virran mukana kulkemista, luopumista... vaikka mitä. Minä en syttynyt, mutta varmastikin vastaavissa elämäntilanteissa eläville Espinosan teksti tuo lohtua ja siitä löytyy samastumispintaa.
Minäkertojan mielestä isä on välittänyt enemmän kadonneista lapsista kuin hänestä. Välit ovat olleet etäiset, mutta nyt viimeisillä hetkillä poika alkaa ymmärtää isäänsä ja tämän tärkeää työtä. Poika saa selville myös että isääkin oli lapsena käytetty hyväksi. Jokainen lapsi ansaitsee onnellisen lapsuuden, toteaa Espinosa.
Espinosalla on hyvin omintakeinen ja jutusteleva, minusta jotenkin naivistinen tyyli. Hän sijoittelee tekstinsä sekaan runsaasti elämänohjeitaan ja elämänfilosofiaansa. Viimeksi valittelin kirjailijan ärsyttävää tapaa päättää melkein kaikki lauseet kolmeen pisteeseen. Nyt tätä ei esiinny, mutta hän jakaa tekstinsä lyhyisiin kappaleisiin, joissa on iso väli. Kirjan tekstikin on kissankorkuista, mutta apua pyytäneen tytön kirje on painettu hankalasti luettavalla kirjoitusfontilla.
Vilkaisin espanjalaisten lukijoiden arvioita Goodreadsissa ja kirjasta oli enimmäkseen pidetty todella paljon. Ehkä lukijat ovat nuorempia, en tiedä. Tämä oli toinen Espinosani eikä tämäkään elämänohjeineen minua puhutellut. Kirjailijan omista kokemuksista johtunee, että kuvio on aina samantyyppinen: paljon sairautta ja itsehoito-oppaan (autoayuda) tyyliin elämänohjeita. Nyt käsiteltiin kuuroutta, syöpää, parkinsonin tautia, eutanasiaa, kuolemaa, pelkoja, keskitysleirejä, virran mukana kulkemista, luopumista... vaikka mitä. Minä en syttynyt, mutta varmastikin vastaavissa elämäntilanteissa eläville Espinosan teksti tuo lohtua ja siitä löytyy samastumispintaa.
Barcelonalainen, vuonna 1973 syntynyt Albert Espinosa on huippusuosittu Kataloniassa ja koko Espanjassa. Hän opiskeli insinööriksi, mutta kirjallisuus, elokuva ja käsikirjoittaminen veivät. Espinosa sairasti nuorena vuosikausia syöpää, mikä heijastuu vahvasti hänen teoksissaan. Espinosan teoksia on julkaistu yli 40 maassa ja hänen kirjojaan on myyty yli puolitoista miljoonaa kappaletta ympäri maailman.
Albert Espinosa
Lo que te diré cuando te vuelva a ver
Grijalbo 2017
**
Kirjastosta
- Todo lo que podríamos haber sido tú y yo si no fuéramos tú y yo 2010
- Si tú me dices ven lo dejo todo… pero dime ven 2011 /
Pyydä luokses sun / Bazar 2014 - Kirjaluotsin bloggaus
- Brújulas que buscan sonrisas perdidas 2013 - oma bloggaukseni
- El mundo azul 2015
- Los secretos que jamás te contaron 2016
- Lo que te diré cuando te vuelva a ver 2017 - Kirjaluotsi
Ei voi olla totta, että blogattiin tästä kirjasta samana päivänä! Espinosalla voisi olla oma teoriansa sen merkityksestä ;)
VastaaPoistaEspinosa on vedellyt universumin jostain piuhoista :) Hienoa että kirjailija on löytänyt lukijansa, mutta ei ole minun juttuni.
Poista