Hannan kirjokansi emännöi tämän kesän ensimmäistä kesälukumaratonia. Nythän näitä on peräti kolme, jolloin jokainen löytää helpommin itselleen sopivan ajankohdan. Tämä oli vasta kirjabloggaritaipaleeni neljäs lukumaratoni: olen osallistunut viime kesänä, sitten joulukuussa novellimaratoniin ja helmikuussa ystävänpäivämaratoniin.
Kollegat miettivät tarkoin mitä lukevat, mutta nyt en itse miettinyt yhtään. Minulla on kesken Enni Mustosen Syrjästäkatsojan -tarinoita sarja, joten jatkoin siitä. Aloitin lukemiseni eilen perjantaina klo 15.00 ja lopetin tänään samaan aikaan. Lukemistani haittasi tajuton väsymys: katti pirulainen päätti mouruta puoli yötä enkä saanut kunnolla nukutuksi - just viime yönä! Näin meni väsyneellä lukijalla:
Lapsenpiika #2 oli kesken. Jatkoin sivulta 75 ja luin loppuun, yht. 291 sivua
Emännöitsijä #3 oli aloittamaton, joten luin alusta saman verran eli 292 sivua, jäi kesken
Kokonaissaldoksi tuli kuitenkin 583 sivua.
Luulen että tuo on itselleni kutakuinkin maksimi, sillä haluan myös nauttia tekstistä, kuulostella miltä se tuntuu enkä vain harppoa läpi. Kaiken kaikkiaan kokemus ei ollut tällä kertaa kovin innostava väsymyksestä johtuen. Ehkä osallistun vielä jompaankumpaan kesän maratoniin.
Bloggasin vasta pari päivää sitten sarjan ensimmäisestä osasta, Paimentytöstä #1. Pidin Mustosen helppolukuisesta, mutta siitä huolimatta kiinnostavasta kerronnasta ja loistavasta ajankuvasta. Lapsenpiiassa nuori Ida on päässyt Jean Sibeliuksen perheen lastenhoitajaksi. Tässäkin osassa on ansionsa ja herkkunsa, mutta Mustonen keskittyy ehkä liikaa lastenhoitoon. Emännöitsijässä Ida on siirtynyt pitämään huolta Albert Edelfeltin ateljeesta Helsingin Elisabethinkadulla. Tämä oli enemmän mieleeni, kun Edelfelt on vaan niin kiehtova persoona ja suuri taiteilija.
Nyt on aivot sen verran tyhjät, ettei näistä enempää ruodintaa. Kirjoitan blogitekstin kun saan myös tuon kesken olevan luettua. Ruokarouvakin on jo lukupinossa!
Bloggasin vasta pari päivää sitten sarjan ensimmäisestä osasta, Paimentytöstä #1. Pidin Mustosen helppolukuisesta, mutta siitä huolimatta kiinnostavasta kerronnasta ja loistavasta ajankuvasta. Lapsenpiiassa nuori Ida on päässyt Jean Sibeliuksen perheen lastenhoitajaksi. Tässäkin osassa on ansionsa ja herkkunsa, mutta Mustonen keskittyy ehkä liikaa lastenhoitoon. Emännöitsijässä Ida on siirtynyt pitämään huolta Albert Edelfeltin ateljeesta Helsingin Elisabethinkadulla. Tämä oli enemmän mieleeni, kun Edelfelt on vaan niin kiehtova persoona ja suuri taiteilija.
Nyt on aivot sen verran tyhjät, ettei näistä enempää ruodintaa. Kirjoitan blogitekstin kun saan myös tuon kesken olevan luettua. Ruokarouvakin on jo lukupinossa!
Kiitos Hannalle emännöinnistä!
Ja maratoniaan vielä jatkaville lukuiloa!
Ja maratoniaan vielä jatkaville lukuiloa!
Mukavaa, että olit mukana! Päädyin itse melko lailla samaan sivumäärään. Samoin kuin sinä, pysähtelen nauttimaan kielestä ja saatan pyöritellä jotain ajatusta pitkäänkin, joten lukuvauhtini vaihtelee tosi paljon. Välillä huomasin lukeneeni tunnissa 60-80 sivua, välillä paljon vähemmän.
VastaaPoistaOikein hyvä saldohan tuo sivumääräsi on, etenkin kun ottaa huomioon univaikeutesi! :) Itse aloittelen 1-1,5 tunnin päästä oman urakkani.
VastaaPoista