Tartuin tähän kirjaan hieman epäilevänä, mutta sekä tarina että kerronta viehättivät minua kovasti. Jelena Tšižovan (s. 1957) Naisten aika avaa lukijalle elämän realiteetteja 60-luvun Neuvostoliitossa, ajalta jolloin usko kommunismin loistavaan tulevaisuuteen oli luja ja horjumaton. Saamme seurata omalaatuisen 'perheen' elämää asuntopulasta kärsivässä Leningradissa. Maalta muuttanut Antonina on tehdastyöläinen ja avioton äiti. Hän on päässyt kahdeksan hengen asuntolahuoneesta kymmenen neliön huoneeseen kommunalkaan tyttärensä Suzannen kanssa. Asunnossa asui heidän sinne muuttaessaan jo kolme vanhaa mummoa: Jevdokia, Ariadna ja Glikeria. Kun tyttö kasvaa, ilmenee että hän on mykkä.
Suzannen mykkyys on iso huoli tytön äidille. Kommunistinen kasvatus pitää itsestäänselvänä, että kaikki lapset laitetaan ensin työpaikan seimeen, sitten lastentarhaan ja myöhemmin pioneerileirille. Antonina pelkää tyttärensä puolesta, että järjestelmä ottaa ja vie hänet lastenkotiin tai juoksuttaa lääkäriltä lääkärille. Niinpä hän valehtelee työpaikalla, että hänen äitinsä on tullut hoitamaan tyttöä. Asunnossa asuvat mummot eivät ole mitään sukua, mutta ottavat tytön omaksi prinsessakseen ja lapsenlapsekseen. He lukevat satuja, vievät lasta puistoihin, kävelylle ja teatteriin, yksi opettaa ranskaakin.
Karun arjen kuvaukseen nämä kommunismista viis veisaavat mummot toivat hurmaavan tuulahduksen. Mummokatras hyöri ja pyöri ja kinasteli keskenään, mutta Suzannesta he pitivät huolta. Tämän silmäteränsä he olivat äidiltä salaa kastattaneet ortodoksiseen uskoon ja antaneet nimeksi raamatullisen Sofian. He kertoivat tytölle nuoruudestaan, kadonneista ja kuolleista läheisistään, sodasta, Leningradin piirityksestä, tsaarin ajoista, pyhimyksistä ja uskonnosta. Mummojen kertomat sadut ja heidän oikeat elämänsä menivät sekaisin pienen tytön päässä. Suzanna mietti alinomaa tuonilmaisia ja poissaolevaa isäänsä; leikki yksikseen vailla yhtään kontaktia muihin lapsiin. Mutta hän piirsi ja piirsi; leikkasi paperinukkeja ja pitsisen kauniita lumihiutaleita.
Juoni oli tunteisiin vetoava, traaginenkin. Tšižova kuvaa realistisesti arkea kommunistisessa järjestelmässä: kaikesta on pulaa, kaikkea jonotetaan, puolue vahtii jokaista. Omaa yksityistä minikokoista huonetta kommunalkaan joutuu jonottamaan jopa viisitoista vuotta. Tehtaan naisjaosto vahtii Antoninankin yksityiselämää, painostaa naimisiin ja on selvillä jokaisen työntekijän pienestäkin liikkeestä.
Minua ilahdutti, että pienelle Sofialle kävi loppujen lopuksi hyvin. Mielenkiintoinen teos naisten elämästä Neuvostoliitossa, pidin kovasti.
Alkuperäisteos Время женщин (2000)
Suomentanut Kirsti Era
Kansi Ivanna Mikhailenko ja Elina Salonen
Into 2018
Kirjastosta
_______________
Kirjailijakuva: Into
Kirjaluotsi, Kosminen K, Tuijata,
Helmet-haaste: 1 (kirjan kannessa on ihmiskasvot), 11 (käsittelee naisen asema yhteiskunnassa), 25 (minulle uusi kirjailija), 29 (kirjassa nähdään unia),
Seinäjoen kaupunginkirjaston maahaaste: Venäjä
Naisten aika on voittanut venäläisen Booker-palkinnon, käännetty usealle kielelle ja sovitettu teatteriesitykseksi. Kolme kirjailijan viidestä romaanista on ollut venäläisen Booker-palkinnon ehdokkaina.
