Lydia Sandgren - Läpileikkaus

Göteborgissa asuva psykologi Lydia Sandgren (s. 1987) voitti muhkealla, 700-sivuisella esikoisromaanillaan Samlade verk / Läpileikkaus Ruotsin himotuimman kirjallisuuspalkinnon Augustprisetin vuonna 2020. Raati kehui Sandgrenin luomaa kirjallista universumia, syviä henkilöhahmoja ja Göteborgia kolmiodraaman miljöönä, jossa kadonnut Cecilia on musta aukko, jonka ympäri romaanin hahmot vaeltavat. 

Lukija saa seurata kahden nuoren miehen symbioottista ystävyyttä teini-iästä keski-ikäiseksi. Gustav Beckeristä tulee maankuulu taidemaalari, mutta onneton ja alkoholisoitunut, yksinäinen mies. Kirjailijanurasta haaveileva Martin Berg päätyy johtamaan pientä ja mitätöntä kustantamoa. Hän menee naimisiin kauniin yläluokkaisen Cecilian kanssa ja näin nuorten miesten symbioosiin liittyy kolmas pyörä, nainen. Gustav ikuistaa ystävänsä vaimon muotokuviinsa satoja kertoja.

Martin ja väitöskirjaansa valmisteleva Cecilia saavat kaksi lasta, mutta sitten Cecilia katoaa mitään syytä ilmoittamatta eikä masentunut Martin tee yritystäkään vaimonsa olinpaikan selvittämiseksi. Vuodet kuluvat, Gustav menestyy taiteessaan, Martin tyytyy pieneen mitättömään elämäänsä ja seuraaman ystävänsä nousukiitoa. Lapset kasvavat. Tytär Rakel opiskelee Berliinissä psykologiaa ja saksaa ja kääntää isänsä kustantamolle romaaneja. Näin hänen käsiinsä osuu saksalaisen kirjailijan romaani, joka tuntuu kerotovan hänen äidistään Ceciliasta.

Nyt miehet ovat jo viisikymppisiä ja Göteborgissa valmistellaan suurta retrospektiiviä taiteilija Gustav Beckerin töistä. Koko kaupunki on tapetoitu näyttelyjulisteilla, ja mihin tahansa Rakel, Beckerin kummitytär, kääntyykin, hän kohtaa viisitoista vuotta sitten salaperäisesti kadonneen äitinsä kasvot. Samaan aikaan Rakelin isä, epäonnistunut kirjailija ja kustantaja Martin Berg, käy läpi oman elämänsä retrospektiiviä. Martin makaa olohuoneensa lattialla, suuret kootut teoksensa irtolehtinä ympärillään. Suuret unelmat kirjailijuudesta, menestyksestä ja elämästä yleensä ovat romuttuneet. Hän on epäonnistunut nyhjäke, toisin kuin säkenöivä Gustav.

Läpileikkaus on häikäisevä romaani, joka piirtää henkilöidensä elämänkulun taitavasti vuosikymmenestä toiseen: elämää suurempaa ystävyyttä, rakkautta, unelmia, kateutta, onnea ja epäonnea. Kuuntelin kirjan äänikirjana ja se viekoitteli minut arjestani pois, omaan kiehtovaan universumiinsa, jossa mysteereiksikin jäävät tapahtumat pitivät jännitettä yllä. Itse asiassa tämä romaani pitäisi lukea uudestaan fyysisenä kirjana, jotta voisi täysin nauttia Sandgrenin kertojanlahjoista.

Juttu Aftonbladetissa

Lydia Sandgren - Läpileikkaus
Alkuteos Samlade verk
Suomentanut Sanna Manninen

Wsoy 2022
Äänikirjan lukija Martti Ranin
____________________

Kriitikoiden ja lukijoiden ylistämä Läpileikkaus on Lydia Sandgrenin esikoisteos, jota on myyty Ruotsissa jo yli 130 000 kappaletta ja sen oikeudet on myyty 16 maahan. Teos voitti Ruotsin August-palkinnon 2020.

Alice Feeney - Trillerivinkki x 3

Törmäsin kesällä äänikirjapalvelussa brittiläisen Alice Feeneyn trillereihin ja kuuntelin kaikki saatavilla olevat: Sometimes I Lie (2018), I Know Who You Are (2019), His & Hers (2020)  ja Rock Paper Scissors (2021). Trilleristä His & Hers kirjoitin blogipostauksen naistenviikolla ja se löytyy täältä. Feeneyltä näyttää ilmestyneen trilleri myös tänä vuonna, nimeltään Daisy Darker.

Kirjoitin bloggauksessani mm. näin: Feeney eksyttää ja kieputtaa lukijaa niin nerokkaasti, etten todellakaan arvannut murhaajan henkilöllisyyttä. Äänikirjan nautittavuutta lisäsivät huippulukijat, jotka sopivat rooleihinsa prikulleen. Nämä loistavat lukijat tekivät trilleristä todellisen kuuntelunautinnon! Richard Armitage on englantilainen televisio-, teatteri-, ääni- ja elokuvanäyttelijä, joka on kansainvälisesti tunnetuin roolistaan Thorin Tammikilpi elokuvatrilogiassa Hobitti. Stephanie Racine, on äänityöhön erikoistunut näyttelijä, joka on lukenut yli 80 äänikirjaa ja esiintynyt yli 40 radionäytelmässä. 

En ruodi sen tarkemmin näitä kolmea trilleriä, mutta haluan antaa kuuntelu- ja lukuvinkin pimeisiin syysiltoihin. Erinomaista jännitysviihdettä, joka pitää näpeissään ja vie loistavalla englannillaan.

SOMETIMES I LIE ****

Äänikirjan lukija Stephanie Racine

Nimeni on Amber Reynolds ja sinun pitäisi tietää minusta kolme asiaa. 
1. Olen koomassa 
2. Mieheni ei rakasta minua enää
3. Joskus valehtelen 

Amber herää sairaalassa. Hän ei voi liikkua, ei voi avata silmiään eikä pysty puhumaan. Mutta hän kuulee kaiken ympärillään puhutun eikä hänen ympärillään hyörivillä ole tästä aavistustakaan. Amber ei muista, miksi joutui sairaalaan ja on nyt koomassa, mutta epäilee aviomiehellään olleen jotain tekemistä asian kanssa. Lukija saa upota koomapotilaan ajatuksiin ja tutustua takaumissa päiviin ennen onnettomuutta sekä Amberin lapsuuden päiväkirjoihin. 

____________________________________________________________

I KNOW WHO YOU ARE ****

Äänikirjan lukija Stephanie Racine

Kaikkien tuntema näyttelijä Aimee Sinclair alkaa saada uhkausviestejä, joissa sanotaan: "Tiedän tarkalleen kuka sinä olet ja mitä olet tehnyt. Minä tarkkailen sinua."

Eräänä päivänä tultuaan kotiin Aimee huomaa aviomiehensä kadonneen. Hän on ymmällään eikä tunnu tietävän mitä tehdä tai miten toimia. Poliisi uskoo, että Aimee salaa jotain, ja totta se onkin. Mutta hän salaa ihan jotain muuta, mitä poliisit luulevat. Aimee yrittää säilyttää julkisivunsa, uransa ja mielensä tasapainon uhkausviesteistä ja pelosta huolimatta, mutta menneisyyden salaisuudet palaavat vaanimaan vaarallisina naisen nykypäivää. 

____________________________________________________________

ROCK PAPER SCISSORS ****

Äänikirjan lukijat Richard Armitage, Stephanie Racine

Kymmenen vuotta avioliittoa. 

Kymmenen vuotta salaisuuksia. 

Vuosipäivä, jota he eivät koskaan unohda. 

Adam ja Amelia Wright viettävät hääpäiväviikonloppua Skotlannin ylämailla. On talvi ja tuiskua, paikka on eristynyt. Miten on, voivatko he luottaa toisiinsa? Adam on työnarkomaaniksi tunnustautunut kirjailija, joka on kärsinyt kasvosokeudesta lapsesta asti. Hän ei tunnista ystäviä eikä perhettä, ei edes omaa vaimoaan. Joka hääpäivä Amelia taas kirjoittaa miehelleen pitkän kirjeen, mutta ei ikinä anna miehensä lukea sitä. Molemmilla on tunne, että tänä viikonloppuna sattuu jotain merkittävää tai uhkaavaa. Ja niin käy, sillä yksi heistä valehtelee.

Bloggaukseni trilleristä His & Hers.

Laura Pollari - Täällä jokainen on tähti

Naisella oli musta sähäkän kihara tukka, tumma hipiä ja isot kärpäsaurinkolasit. Päällään hänellä oli hiekanvärinen trenssitakki, jonka alta vilkkui tyköistuva musta farkkuhame. Jalassaan naisella oli vitivalkoiset kangastennarit. Kaulalla roikkui kultainen aakkoskaulakoru, jonka strassein koristellut kirjaimet muodostivat sanan Angel. Sairaanhoitajalta hän ei näyttänyt. - novellista Priscilla

Tanskassa asuvan Laura Pollarin esikoisteos, maagisen realismin sävyttämä novellikokoelma, Täällä jokainen on tähti nostaa tähtien tuikkeeseen monenikäisiä naisia ympäri maailmaa ja eri vuosikymmeniltä, 1960-luvulta 2030-luvulle. Kokoelman nimessä on hienoisesti jotain chicklitmäistä, mutta kokoelma tarjoaa aivan muuta: terävyyttä, yllätyksellisyyttä ja mainioita & pirskahtelevia dialogeja. Lukija ei voi tietää, mihin novellissa päädytään, sillä niissä tapahtuu paljon maagista ja järjenvastaista. Pollarin kirjoitustyyli on vetävää ja lennokasta, kieli tuoretta, ajassa kiinni olevaa. Pidin kovasti kokoelman monipuolisuudesta ja kansainvälisyydestä, sillä me naiset kohtaamme sukupuolemme asettamia haasteita ja vähättelyä niin Los Angelesissa kuin Kaarinassa, niin Hampurissa ja Kööpenhaminassa kuin Pariisissa.

Jokaisen kymmenen novellin päähenkilö on nainen, joka on enemmän tai vähemmän haasteellisessa elämäntilanteessa. Tällöin hän kohtaa jonkun solidaarisen sisaren - toisen naisen, suojelusenkelin tai doulan - joka auttaa häntä näkemään tilanteensa toisin silmin ja muuttamaan rohkeasti elämänsä suuntaa. Novellissa Kolmas silmä espanjankielinen, ehkä puertoricolaissyntyinen, Alma Cruz aloittaa Los Angelesissa pohjalta: johtaja Thorpen tylyttämänä juoksutyttönä hän saa potkut yhden vaivaisen kirjoitusvirheen takia. Kymmenen vuotta myöhemmin Alma on tomaatinpunaiseen jakkupukuun sonnustautunut tj, 45-vuotias eronnut nainen, jolla on rahaa kuin roskaa, mutta joka edelleen tuntee itsensä huijariksi. Hurumeediokin väittää, että hänen kolmas silmänsä on sulkeutunut ja että hän on kirottu - uran tuho odottaa vääjäämättä. Oppiiko Alma ymmärtämään, että hän on hyvä ja kelpaava ja etteivät timantinkova johtajuus ja kultainen sydän sulje pois toisiaan?

Almasta oli tullut menestyjä. Muhkeajakkuinen moniosaaja, jolta löytyi älliä, tukkaa ja tilannetajua; it-alan ikioma Chaka Khan, kiharapehkoinen voimanainen. 

Novelli 12 tuntia on yksi mielikuvituksellisimmista. Siinä Femi lentää rakkauden perässä maapallon toiselle laidalle, mutta huonosti käy: uuden puolison henkinen ja fyysinen väkivalta yltyvät tuhoisin seurauksin. Pakomatkalla lentokoneessa suulaan lippalakkinaisen vertaistuki avaa Femin silmät: entisestä on opittava, jotta osaa tulevassa elämässä tehdä parempia valintoja.

Femi toivoi, että vaarallinen valssi kaltoin kohtelevilta käsivarsilta seuraaville loppuisi vielä joskus. Että koittaisi päivä, jona hän saisi olla vain oma itsensä. Käyttää ääntään, kehoaan ja älyään itse parhaaksi katsomallaan tavalla. Että rinnalta löytyisi joku, joka kohtelisi häntä arvokkaana yksilönä, ei emotionaalisena tikkataulunaan.

Novellissa Laskettu aika tavataan Hampurissa asuva Agnes ja se tavallinen tarina: deittipalvelun hurmaava mies häipyy ja Agnes jää odottamaan vauvaansa yksin. Hänen tuekseen saapuu turkkilaissaksalainen doula, joka viis välittää siitä, ettei vauvansänkyä ole hankittu eikä isä ole mukana kuvioissa. Mutta synnytyksen soittolista on ehdottomasti laadittava ja Agnes aikookin kuunnella Sufjan Stevensiä ponnistaessaan lasta maailmaan!

"En keksi mitään parempaa kuin kaksi yhteen hiileen puhaltavaa naista”, doula sanoi. ”Siinä saattaa jopa piillä menestyksen salaisuus. Siis meidän naisten."

Riemukkain novelli minusta oli Maailman eristynein kaupunki, jossa tavataan häitään suunnitteleva naispari Valpuri ja Mirka Suomen Kaarinasta. 2030-luvulla ilmastonmuutos on tosiasia ja eletään sen mukaisesti, vähäpäästöisesti ja hiilineutraalisti. Mutta unelmiensa saastuttavasta häämatkasta Valpuri ei halua tinkiä: hänen on ehdottomasti päästävä Australiaan katsomaan sukupuuttouhan alla olevaa lyhythäntäkengurua!

Toivottavasti näiden muutamien novellien avaaminen kertoo siitä hurmaavasta kirjosta, jota Pollarin novellit pitävät sisällään. Kuunteleminen oli riemastuttavaa ja naisena voimaannuttavaa. Pidin Pollarin reippaasta ja värikkäästä kielestä ja suosittelen tätä persoonallista novellikokoelmaa ilomielin kaikille naisille iästä riippumatta. Täällä jokainen on tähti löytyy äänikirjana ja e-kirjana, ei fyysisenä kirjana. Kannattaa kuunnella myös Pollarin haastattelu Takakansi Podcastista. Mielelläni lukisin Pollarilta lisää, niin hyvin viihdyin näiden novellien parissa.

Kokoelmasta Laura Pollarin nettisivulla

Kirjakaapin kummitus, haastattelu Takakansi-podcastissa

Laura Pollari - Täällä jokainen on tähti

Saga Egmont 2022

Äänikirjan lukija Kati Tamminen

___________________________

Laura Pollari on 35-vuotias pitkän linjan ulkosuomalainen copywriter ja esikoiskirjailija. Hän on asunut ja työskennellyt Pariisissa, New Yorkissa ja Kööpenhaminassa viimeiset 15 vuotta.

Naisten on puhallettava yhteen hiileen pärjätäkseen, oli ympäristönä sitten Hampuri, Manhattan tai vaikka Suomen Kaarina. Laura Pollarin novellit kertovat oman äänen löytämisestä naisena eri vuosikymmenillä ja eri puolilla maailmaa. Kirjan värikkäät naishahmot nousevat surkeista sivurooleista oman elämänsä tähdiksi. Avuksi tarvitaan toisia naisia, enkeleitä ja sisältä kumpuavaa rohkeutta.

Johanna Elomaa - Kenelle naakat laulavat

Jyrkällä paanukatolla naakat raakkuivat ja ilmassa puhalsi viilenevän syksyn viima. Viimeiset vaahteranlehdet irtosivat elämänlähteestään. Ne lensivät ilmassa hetken hulluina vapaudesta. Laskeutuivat sitten maahan maatumaan.

//

Seison joen läntisellä puolella, Näsinmäen juurella, mistä näkee Porvoon kauneimmillaan. Ranta-aitat ja rinteeseen rakennetut puutalokorttelit, keskiaikainen tuomiokirkko ja sen kellotorni. Postikorttien kansallismaisema.

Johanna Elomaan kiehtovassa romaanissa Kenelle naakat laulavat ikään kuin yhdeksi päähenkilöksi asettautuu Porvoon vanha kaupunki. Romaanissa on sekä juonen - kinkkisiä parisuhteita ja valtapelejä - että miljöön vuoksi uhkan tuntua, ja tekstin lomaan puikahtaa usein välähdyksiä Porvoon lukuisista kummitus- ja aavelegendoista. Kaupunkia tuntevalle henkilöhahmojen kotien sijainnit ja kävelyreitit, kaupungin kahvilat ja maamerkit varmasti syventävät lukukokemusta entisestään.

Elomaa kuvaa useamman eri-ikäisen naisen elämänkohtaloita ja tekee sen taitavasti ja hiotulla kielellä. Tylyttävän pomon alaisuudessa aikakauslehden toimituksessa Helsingin Pasilassa töissä oleva nelikymppinen Miriam on muuttanut taiteilijamiehensä kotiin Porvooseen lyhyen seurustelun jälkeen. Mies suunnittelee suurta Porvoo-aiheista valokuvanäyttelyä, on narsistinen ja suuri egoltaan. Suhde on kaukana tasa-arvoisesta ja terveestä, mutta mies on komea ja ihana ja koti kuin sadusta. Ikkunasta Miriam näkee vastapäisessä talossa asuvan teini-ikäisen Jennan viiltelevän itseään joka ilta klo 19.00. Pitäisikö puuttua, vai antaa olla?

Kermanväristä posliiniroskaa on kaikkialla. Erimallisia ja kokoisia paloja pitkin valkoista puulattiaa. Aivan jalkojeni juuressa on puolikas lautanen, ja ajattelen tilanteeseen sopimattomasti, että kenties sen saisi liimattua puolikkaansa kanssa yhteen. Mies astuu hitaasti alas jakkaralta ja ensimmäistä kertaa koskaan pelkään, että hän löisi minua. 

//

Sun täytyy juosta nainen, Annabella tokaisee mietittyään kertomustani eilisillasta. - Juosta niin kuin treenaisit triathloniin. Ennen kuin on liian myöhäistä ja kisat käyty.

Riia on vähän päälle nelikymppinen joogaohjaaja, jonka mies pyörittää omaa suunnittelutoimistoa. Kaikki on ihanaa ja täydellistä joka maanantaisia upeita kukkakimppuja myöten, mutta lasta mies ei halua. Mutta Riian biologinen kello tikittää. Naapuri Ullan biologinen kello ei vielä tikitä, mutta hän toivoo epätoivoisesti lasta. Annabella on rempseä seksuaaliterapeutti ja tiukka feministi, joka ei kuitenkaan osaa vetää rajoja omassa parisuhteessaan. Romaanissa tavataan myös Riian isän naisystävä Raija, jonka öisessä käytöksessä on jotain kummallista.

 

Pidin romaanista kovasti ja Sanna Majurin ääni istui hienosti tarinan painostavaan tunnelmaan. Se mitä kukin nainen on aiemmin elämässään kokenut, mitä traumoja kantaa ja mitä vyyhtiä selvittää nyt, paljastuu vähitellen. Yhteisessä joogaretriitissä naiset vastaavat kysymykseen Mikä minua valvottaa öisin? ja se oli avointa ja koskettavaa luettavaaa. Elomaa kuvaa terävällä psykologisella otteella naisiaan alistavien miesten julmaa käytöstä. Kirjan lopussa kurkistetaan tulevaisuuteen, vuoden päähän. Oli hienoa, että sieltä löytyi selviytymistä ja toivoa. Suosittelen.

Johanna Elomaa - Kenelle naakat laulavat

Otava 2022
Äänikirjan lukija Sanna Majuri
_____________________

Johanna Elomaa on kirjailija ja vapaa toimittaja. Hän on työskennellyt useissa eri mediataloissa toimittajana, vastaavana tuottajana sekä uutispäällikkönä. Aiemmat romaanit: Säästä ajatuksesi eläviä varten (2016), Kaipuun väri on sininen (2018), Sinä päivänä kun synnyin (2021).

Tommi Kinnunen - Pimeät kuut

Kuin kuumaa vettä valuisi selkää pitkin. Miten pääsin tänne veneen perätuhdolle asti? Konttaamalla kai, mutta en sitä muista. Istun ja pidän kaksin käsin kiinni istuinlaudasta, etten kaatuisi. Polvea vihloo. On vaikea hengittää. Aurinko sattuu silmiin, mutta jos suljen ne, näen Sallin ojentuneen kouran vaatimassa talon lämmitykseen rahaa, jota minulla ei ole. Yritän katsoa varjopaikkoihin: vettä, vastarantaa ja rinteen takana nousevia uusien talojen kattoja. Ajatukset harhailevat. Sinä nouset mieleeni Niilo, vaikka en tahtoisi.

Uudessa romaanissaan Pimeät kuut Tommi Kinnunen eläytyy ansiokkaasti opettajatar Elna Suorajärven nahkoihin. Sodan jälkeen opettajista on kova pula, koska paljon miesopettajia kaatui sodassa tai menetti järkensä. Kuusikymppinen Elna saa lukuvuodeksi 1947-48 paikan syrjäiseltä Niemen koululta, läheltä Neuvostoliiton rajaa. Tietä ei perille ole, vaan koululle on matkattava venekyydllä.

Romaani alkaa hurjalla kohtauksella, jossa siskopuoli Salli heittää Elnan ulos yhteisestä talosta kirkonkylällä. Elna on fyysisesti hyvin huonossa kunnossa, sillä hän sairastaa oirekuvaltaan aaltoilevaa sairautta, joka vie lihasvoimat. Perillä ns. koulu on saksalaisilta jäänyt homehtunut parakki keskellä metsää: yksi luokkahuone plus pienempi hatara huone opettajalle. 

Kun koulun pitäisi alkaa, mitkään koulutarvikkeet eivät ole saapuneet, eivät kirjat, kynät eikä vihkot. Koululautakunnan herrat ovat uutta opettajatarta kohtaan nyreitä, sillä he haluaisivat vaikeana pidetystä naisesta eroon. Sisukas Elna tarttuu kuitenkin toimeen ja tekee kolmenkymmenen vuoden kokemuksellaan tuntisuunnitelmia olemattomin varustein. Hänen kuntonsa on niin huono, että hänen on vietävä hetekansa luokkahuoneeseen ja opetettava makuultaan. Koululautakunnan paikalle pyytämä koulutarkastaja ei kuitenkaan löydä Elnan toiminnasta moitittavaa, koululautakunta sen sijaan saa paljonkin nuhteita.

Kinnunen piirtää todentuntuisen ajankuvan sodanjälkeisestä köyhästä Suomesta, naisopettajien olemattomasta arvostuksesta ja maan olemattomasta sosiaaliturvasta. Elnan elämäntarina keriytyy vähitellen auki tarinan edetessä. Kirjailija luo Elnasta opettajan kutsumukseensa vihkiytyneen ja peräänantamattoman naisen, joka puree hammasta ja menee eteensä paiskattujen harmaiden kivien läpi. Etukäteen Elna kavahti Niemen koulun syrjäisyyttä ja tulevan talven yksinäisyyttä, mutta lukuvuoden edetessä hän tottuu ja rauhoittuu. Pitkinä talvi-iltoina nainen miettii mennyttä elämäänsä: arvostettuja opettajanvirkojaan isoissa kouluissa lännempänä, äitiä, kiivasta Sallia, Niiloa. Oman osansa elämän ja sodan tragedioista hänkin on saanut. 

Nykylukija voi samastua eläkeikää lähestyvän Elnan epätoivoiseen tilanteeseen: vaikea sairaus, ei kotia, ei säästöjä. Hän yrittää päästä eläkkeelle nojaten kolmenkymmenen vuoden työuraansa, mutta turhaan. Hän yrittää järjestää itselleen uuden viran tulevaksi lukuvuodeksi, mutta turhaan. Tulevaisuus tuntuu umpikujalta. Kevään tullen aaltoileva sairaus on kuitenkin paremmassa vaiheessa ja Elna saa järjestettyä oppilailleen hienon kevätjuhlan. Hän on tyytyväinen työhönsä ja löytänyt sisimmästään uutta puhtia ja sekä henkisiä että fyysisiä voimavaroja. 

Romaanin tapahtumat rajataan Niemen koululle ja kerronta keskittyy Elnan elämän ja ajatusten sekä päivittäisen koulutoiminnan kuvaukseen. Jostain luin, että Elnan hahmo perustuu löyhästi kirjailijan omaan isotätiin. Kinnunen on kirjoittanut syväluotaavan naiskuvan ja vakuuttavan aikalaiskuvauksen sodanjälkeisen opettajantyön haasteista ja naisopettajien asemasta. 

Ei kertonut katuvansa blogissa.

Tommi Kinnunen - Pimeät kuut

Kansi Martti Ruokonen
Wsoy 2022
Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn
____________________

Hanna Meretoja - Elotulet

Tänä viikonloppuna tulten nauha valaisee saaristoa ja rannikkoa, joten Hanna Meretojan esikoisromaani Elotulet istuu teemaltaan ajankohtaan hyvin. Romaanin tarinassa kyseessä ei ole vain haikea hyvästijättö kesälle eikä pitkäaikaisten ystävien tapaaminen pandemian eristyneisyyden jälkeen. Illan emäntä, kirjallisuudentutkija Elea haluaa kertoa ystävilleen järkyttävät uutisensa: hän on sairastunut aggressiiviseen hormonaaliseen rintasyöpään. Hän, terveellisiä elintapoja noudattava perusterve nainen.

Paraisten sukumökillä on tietysti koko Elean perhe: filosofiaa suomeksi kääntävä elämäntaiteilija Otto ja heidän varhaisteini-ikäiset lapsensa Iiris ja Elliot. Vieraiksi saapuvat elämänkumppaninsa Veeran pandemialle menettänyt marokkolaissyntyinen Salma ja tytär Aida sekä lastenlääkäri Matias taiteilijavaimonsa Auran kanssa. Yhdenpäivänromaani seuraa illan ja yön tapahtumia ja sitä, miten kukin ottaa vastaan Elean uutisen. Meretoja antaa eniten tilaa Elean omalle shokille, pohdinnoille ja hädälle, mutta uutinen saa jokaisen muunkin aikuisen kelaamaan omaa elämäänsä ja suhdettaan Eleaan.

Nämä viisi ovat menestyneitä nelikymppisiä ja ystävyksiä jo opiskeluajoilta, jolloin heillä oli oma lukupiiri. Nytkin jokaisen on määrä kertoa joku kirjallisuuden meritarina. Elean kerrottua uutisensa sama hätä ja epäusko nielevät ystävätkin ja karkottavat kaikki lohdun sanat. Matias valahtaa valkoiseksi, sillä hän on rakastanut Eleaa salaa jo parikymmentä vuotta; vaimo Aura hätääntyy, mutta myöntää kokevansa myös jonkinlaista vahingoniloa kohtalon tasatessa osia. Eleahan on saanut elämässään kaiken: hän on menestynyt tutkijan työssään ja hänellä on kaksi fiksua ja kaunista lasta. Illan edetessä Aura avautuu lapsettomuutensa syistä, joista puolisokaan ei tiennyt mitään. Illan edetessä Elea suuttuu verisesti tapojensa vastaisesti, Otto käyttäytyy typerästi ja vaarallisesti ja herkkä Elliot epäilee päänsärkynsä vuoksi aivokasvainta. Illan edetessä sekä Otto että Matias muistelevat sielunhaavoja aiheuttanutta lapsuuttaan.

Meretoja sanoittaa tavattoman hyvin ja todentuntuisesti syöpään sairastuneen Elean tunnot. Eikä kai muutoin voisi ollakaan, onhan hän itse ollut samassa tilanteessa. Pidin myös ystäväjoukon inhimillisyydestä, sillä heidän virheettömän kiiltokuvapintansa alla piileksi ei niin yleviä tunteita. Romaanissa yhdistyy hienolla tavalla kolme ajankohtaista, lamaannuttavaa hätää aiheuttavaa asiaa. Syöpään sairastuminen on shokki niin potilaalle kuin läheisille. Hoitojen onnistumisesta huolimatta syöpä ei ikinä lopu, etenkään hormonaalinen rintasyöpä. Ilmastonmuutos tekee pahojaan eikä senkään eteneminen näytä hidastuvan. Pandemiakin on tullut jäädäkseen. Veera kuoli koronavirukseen ollessaan New Yorkissa ja Meretoja sanoittaa muistiimme takaisin kaupungin tuolloisen kaamean todellisuuden.

Romaani olisi voinut olla hiukan lyhyempi ja kirjallisuusviitteitä olisi voinut olla vähemmän, mutta Elotulet oli kuulaasti ja sujuvasti kirjoitettu raskaasta aiheestaan huolimatta. Tuona muinaistulien yönä ystävykset seilasivat tunnelmasta toiseen, mutta Elean kriisi sitoi heidät entistä tiukemmin yhteen. Naistensaunan kuvaus henki lujaa solidaarisuutta ja välittämistä. Elea toteaakin, ettei hän ole koskaan tuntenut itseään niin rakastetuksi kuin tuona iltana. Uskon, että romaani toimii hyvänä vertaistukena niin vakavasti sairastuneelle kuin hänen läheisilleen.

Hanna Meretoja - Elotulet

Kansi Anna Makkonen
Wsoy 2022
Äänikirjan lukija Krista Kosonen
____________________

Kirjakaapin kummitus, Kirjaluotsi, 

Hanna Meretoja (s. 1977) on yleisen kirjallisuustieteen professori Turun yliopistossa. Hän on tutkinut mm. kulttuurisia kertomuksia, kirjallisuuden filosofisia kytköksiä, vesikirjallisuutta sekä trauman ja sairauden tarinallistamista. Elotulet on Meretojan kaunokirjallinen esikoisteos. Kirjan yhtenä lähtökohtana on Meretojan oma syöpään sairastumisen kokemus, jota hän tutkii fiktion keinoin.

Kate Quinn - Ruusukoodi

 

Kate Quinnin Ruusukoodi vie vuoteen 1940 ja toisen maailmansodanaikaisen brittitiedustelun maailmaan. Pienessä taajamassa Buckinghamshiressa sijaitseva hulppea Bletchley Park oli oikeastikin brittitiedustelun koodinmurtajien keskus, jossa tuhannet parhaat aivot painivat natsien koodattujen sotaviestien kimpussa. Käytössä oli useita laitteistoja, esimerkiksi saksalaisten käyttämä salauslaite Enigma ja salauksenpurkulaite Bombe. Koodinmurtajat olivat usein nuoria naisia, jopa alle parikymppisiä ja heidän työnsä oli äärimmäisen salaista; siitä ei saanut hiiskahtaakaan ulkopuolisille eikä itseasiassa keskustella myöskään kollegoiden kesken.

Quinn seuraa kolmea naista, jotka hitsautuvat tiiviiksi ystäväjoukoksi Bletchley Parkin aikoina. Osla on Mayfairin yläluokkainen debytantti, jolla ei varakkuudesta huolimatta ole koskaan ollut turvallista kotia, mutta hänellä on salskea ja komea poikaystävä, eräs tietty kreikkalaissyntyinen herra Philip. Lontoon itäisten slummien teräväpäinen kasvatti, kaunis ja pitkä Mab on kokenut nuoresta iästään huolimatta jo vaikka mitä. Uskonnollisen äidin despoottimaisen vallan alla Beth on kasvanut itsetunnottomaksi ja vetäytyväksi, mutta hänellä on joukon briljanteimmat ja matemaattisimmat aivot. Kun Osla ja Mab muuttavat alivuokralaisiksi Bethin kotitaloon, tämän elämä mullistuu.

Lukija saa seurata Bletchley Parkin ympärivuorokautista kuhinaa, hellittämätöntä taistelua saksalaisten koodien murtamiseksi, työtä vuorotta. Rinnalla seurataan näiden kolmen naisen yksityiselämää ja heidän naiseksi kasvamistaan. He ovat nimittäin hyvin kokemattomia ja tietämättömiä esim. seksuaaliasioissa.  Mab kokee traagisen sota-ajan rakkausavioliiton ja Beth alkaa kukoistaa sekä työssään että naisena tavattuaan sielunkumppaninsa, äidin mielestä täysin epäsopivan, tummaihoisen Harryn, joka on kaiken kukkuraksi naimisissa. Järkyttävä Coventryn pommitus 1941 on shokki, joka rikkoo  naisten ystävyyden.  On ilmeistä, että Bletchley Parkiin on soluttautunut petturi, joka hiljentää hänet paljastaneen Bethin karmivalla tavalla.

Vuoden 1947 aikatasossa eletään Prinsessa Elisabethin ja Prinssi Philipin häähumua ja koko Britannia on sekaisin. Sodanaikainen petturi vaikuttaa edelleen brittien MI-6:ssa. Kun Osla ja Mab saavat Bethiltä koodatun viestin, heidän kolmen on vielä kerran pantava terävät aivonsa toimimaan maan hyväksi. Saadaanko petturi kiinni, pelastuuko naisten ystävyys?

Muhkeahan Ruusukoodikin on, mutta  aihe oli hyvin mielenkiintoinen, juoni koukuttava ja ja vei keskelle sota-ajan hermokeskusta. Quinn on tehnyt taustatyönsä Bletchley Parkista, brittitiedustelusta ja Enigman toiminnasta huolella.

Loppusanoissa Quinn luettelee runsaasti nimiä kertoen monen henkilöhahmon perustuvan todelliseen henkilöön tai heidän yhdistelmäänsä. Loppusanoista opin vielä, että Kate Middletonin tuleva isoäiti Valerie Glassborow työskenteli sodan aikana Bletchley Parkissa ja Oslan hahmo perustuu todelliseen Osla Benningiin, jonka ystävyys Prinssi Philipin / Edinburghin herttuan kanssa kesti koko elämän. Bletchley Park toimii tätä nykyä museona ja Youtubestakin löytyy monta videota. Lue lisää Wikipediasta.

Kate Quinn - Ruusukoodi

Alkuteos The Rose Code

Suomentanut Päivi Paju

Harper Collins Nordic 2021

Äänikirjan lukija Sanna Majuri

___________________

Vera Vala - Italialainen peli, Salla Kotka #1

Vera Valan uutuusdekkarissa Italialainen peli sarjamurhaajat siirtelevät ihmisiä kuin shakkimestari nappuloita shakkilaudalla. Uuden dekkarisarjan tähti on vaalea ja kaunis Salla Kotka, jonka menneisyydessä on paljon outoja asioita. Hän on kasvanut äitinsä kanssa Como-järven rannalla Leccossa ja äidin ja tyttären menneisyydestä löytyy salaperäinen venäläinen palkkasotilas Ivan. Äiti on tehnyt itsemurhan, niin ainakin Sallalle on kerrottu, mutta äidin opettamat shakkisiirrot ja luvut rauhoittavat Sallaa hädän hetkellä.

Nyt Salla on Milanossa ja tähtää profiloijaksi, ja käy samanaikaisesti psykiatrin juttusilla selvittelemässä menneisyytensä pimeitä aukkoja. Salla pääsee töihin kuuluisan rikosasianajajan Segren leipiin ja mukaan  sarjamurhaajatapauksen selvittelyyn. Prostituoituja eliminoinut Kihlaaja on onneksi jo saatu telkien taakse, mutta nyt Harlekiiniksi nimetty sarjamurhaaja tappaa taas prostituoituja. Ihmisten autoja rikotaan kaduilla ja heille lähetetään uhkausviestejä. Pelon ilmapiiri tihenee.

Salla on henkisestä painolastistaan huolimatta terävä ja ripeäotteinen. Hänen on luovittava yläluokkaisen pomonsa liepeillä ja skismaa aiheuttaa firman kovaotteinen entinen poliisi, joka kuulemma erotettiin virastaan. Salla tekee työtä myös naistentalolla, joka auttaa ahdingossa olevia naisia ja prostituoituja.

Juonesta kehittyy liiankin monimutkainen ja monisyinen. Sarjan avausosan ollessa kyseessä taustoitus on tietysti ymmärrettävää, mutta minulle sivupolkuja oli liikaa juonen vetävyyden kustannuksella. Italialaisten ihmisten arki tulee eläväksi ja oman roolinsa saavat myös korruptoituneet virkamiehet. Tarina selkiytyi ja parani loppua kohden ja lopusta löytyi selvä suuntaviitta sarjan seuraavaan osaan. Luulen, että Salla suuntaa seuraavaksi lapsuusmaisemiinsa Leccoon ja yrittää selvittää, mitä hänen äidilleen oikeasti tapahtui. Kaunis ja vaalea kun on, italialaiset miehet kiinnnittävät huomiota Sallaan. Hivenen romanttista peliä onkin ilmassa. Italialainen peli oli ensi kosketukseni Vera Valan dekkareihin ja harmikseni tämä eteni raskassoutuisesti liian monien nyanssien vuoksi. Mutta uskon, että sarja paranee edetessään, kun lukuisat kysymykset saavat vastauksen.

Vera Vala - Italialainen peli
Wsoy 2022
Äänikirjan lukija Anniina Piiparinen
____________________

Vera Vala on asunut Italiassa 25 vuotta. Hän rakastaa vaikeita arvoituksia, tiedon hankkimista, shakkia ja laitesukellusta. Vera opiskelee psykologiaa yliopistossa Milanossa, jossa hän asuu perheensä kanssa.

Nilla Kjellsdotter - Kivipuiston tyttö #1 & I rättvisans blod

Pseudonyymillä Nilla Kjellsdotter kirjoittava Oravaisissa asuva Pernilla Österberg (s. 1987) livahti Ruotsin dekkarimarkkinoille ryminällä. Esikoisdekkari I rättvisans blod (2021) nousi Ruotsissa myyntimenestykseen ja pian suuret ruotsalaiset kustantajat kilpailivat suomalaisesta esikoisdekkaristista. Seurasi tarjouskilpailu ja kustantaja vaihtui Norstedtsiin. Nillalla on nyt taskussaan sopimus kolmesta dekkarista, jotka Gummerus julkaisee suomeksi. Ilmeisesti itsenäisenä pidetty esikoisdekkari ei ole julkaisuohjelmassa. Murhia Pohjanmaalla -sarjan avaa juuri ilmestynyt Kivipuiston tyttö, seuraavat kaksi ilmestyvät ruotsiksi 2023 / Himmelsgården ja 2024 / Tills natten är slut.

Sarjan etsivä on vajaa nelikymppinen rikoskonstaapeli Mija Wadö, joka on sinkku ja erakkomainen työnarkomaani. Hän ei ehdi hoitaa arkisia asioitaan eikä ostaa ruokaa jääkaappiin. Mija on kuitenkin ripeä otteissaan ja inhimillinen, eikä voi sille mitään, että kymmenen vuotta nuorempi Ronnie vetää seksuaalisesti. Ei todellakaan pitäisi sekaantua nuoreen alaiseen! Sitäpaitsi Ronnie on lähtenyt Tampereelle vuoden kestävään poliisikoiraohjaajakoulutukseen ja myös Mijalle tärkeä Hasse, entinen työpari, on pitkällä sairaslomalla. Muutokset henkilökunnassa painavat Mian mieltä ja nuuskaa kuluu.

On alkusyksy, lunta tuiskuttaa ja pakastaa. Oravaisten Kivipuistosta löytyy luurangonlaiha teini-tyttö, joka on pahasti kylmettynyt. Puolialaston tyttö ei kerro mitään itsestään psykiatrisella osastolla eikä poliiseillekaan. Kukaan ole ilmoittanut häntä myöskään kadonneeksi. Tytön ranteissa tosin näkyy pitkäaikaisen sitomisen merkkejä, joten jotain julmaa nälkiintynyt tyttö on varmasti joutunut kokemaan.

Toinen tragedia liippaa dramaattisesti myös varakasta Heseliuksen sukua., sillä toinen tunnetuista diabetestutkijaveljeksistä, keski-ikäinen David Heselius, löytyy kotoaan kuolleena. Kuolema vaikuttaa ensisilmäyksellä luonnolliselta, mutta outoa on se, että miehen koti on siivottu kliinisen puhtaaksi. Eikä se lopulta luonnollinen kuolema olekaan, vaan harkittu murha.

Kjellsdotter pitää kerronnallaan ja hyytävällä juonellaan lukijan tiukasti hyppysissään! Paikallisväriä on paljon ja seutua tuntevalle dekkari tarjoaa varmasti runsaasti tapahtumapaikkojen bongaushetkiä. Kivipuistosta löytyneen tuntemattoman tytön kohtalo järkyttää Mijaa ja tuo mieleen omia traumaattisia muistoja. Hänellä on syynsä heittää roskiin äidin lähettämät postikortit. 

Useimmissa dekkareissa naiset ja nuoret tytöt ovat uhreja, tässäkin heitä on. Minua kuvotti, mitä kaikkea varakkaat, sairaiden viettiensä viemät yhteiskunnan tukipilarit ovat kykeneviä tekemään. Nilla Kjellsdotter on hyvin kiinnostava uusi dekkaristituttavuus, sillä pidin kovasti kirjailijan otteesta. Tässä oli jännittävästi kansainvälistä tuntua.  Mijankin persoona syventynee seuraavissa osissa ja ehkä hän oppii vähän höllentämään työnarkomaniaansa. Mijan nuuskaaminen kyllä pisti silmään, mutta tapa oli ilmeisesti tarttunut häneen Ruotsissa vietetystä lapsuudesta.

Kuuntelin ruotsiksi myös Kjellsdotterin ihka ensimmäisen esikoisen, I rättvisans blod (Lind & Co 2021). Se tarjosi jonkun verran taustaa Mijan, Ronnien ja Hassen henkilöistä, mutta ei mitään sellaista mikä olisi pakko tietää.  Dekkarin murhatutkinta alkaa kun pienten lasten äiti löytyy murhattuna kotipihaltaan. Epäilyksenalaiseksi päätyy aviomies, jonka kaikki tietävät pahoinpitelevän vaimoaan. Pian toinenkin samaa ikäluokkaa oleva nainen löytyy murhattuna. Onko liikkeellä sarjamurhaaja, entä tuleeko uhreja lisää? Mikä on mahdollisesti näitä naisia yhdistävä tekijä? 

Kysymyksiä on paljon ja Mija kollegoinen painii visaisen tapauksen kanssa. Kjellsdotter sanoittaa viiltävän upeasti karmivia kotiväkivaltatilanteita, joilla dekkari alkaa. Tapauksen juurisyyt juontuvat kaukaa menneisyydestä. Jännittävä ja hyvin rakennettu, mutta minusta Kivipuiston tyttö oli paljon parempi, ja se on lupaavaa se!

Gummerus kertoo kirjasarjan julkaisusta

Nilla Kjellsdotter - Kivipuiston tyttö #1

Alkuteos Flickan i Stenparken
Suomentanut Anna Heroja
Gummerus 2022
Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn
____________________

Nellie Bly - Maailman ympäri 72 päivässä

Nellie Blyn nimi oli minulle tuttu, sillä hän oli yksi Mia Kankimäen yönaisista hurmaavassa teoksessa Naiset joita ajattelen öisin. Elizabeth Jane Cochrane (1864-1922), joka käytti toimittajan työssään pseudonyymiä Nellie Bly, oli yksi tutkivan journalismin uranuurtajista. 15-lapsisessa perheessä kasvanut Nellie oli aika pakkaus: rohkea, peloton ja sitkeä. Hän oli oleskellut Meksikossa, kirjoittanut kirjan mielisairaalasta ja työskennellessään sanomalehti The New York Worldissa sai huikean idean. Jules Verne oli julkaissut vuonna 1873 fiktiivisen romaanin Maailman ympäri 80 päivässä. Entä jos Nellie pystyisi pistämään paremmaksi?

The N.Y. World innostui asiasta ja Nellie lähti pikaisella aikataululla matkaan syksyllä 1890, mukanaan vain kuvista tuttu ruudullinen kävelypuku ja lääkärinlaukku - kun tuohon aikaan matkustava herrasnainen tarvitsi lukuisia matka-arkkuja! Nellie ylitti meriä höyrylaivoilla ja merenkäynti aiheutti odottamattomia viivästyksiä, mutta Nellie onnistui, päihitti Phileas Foggin ja käytti maailmanympärysmatkaansa 72 päivää. Matkaraportit julkaistiin Worldissa artikkeleina ja niistä koottiin myöhemmin tämä kirja. Alkusanoissa suomentaja Tuija Tuomaala sanoo, että suomennoksessa on pitäydytty mahdollisimman pitkälle alkuperäisessä tekstissä, ei korjattu esim. nykyisin poliittisesti epäkorrekteja ilmauksia.

Nellien matkakertomus on vetävä ja menevä. Hän on myös teräväsanainen ja naseva eikä kaihda kritiikkiä. Kirjasta saa hyvän kuvan yli sadan vuoden takaisesta tavasta matkustaa ja kanssamatkustajista höyrylaivoilla, jotka viikkoja yhdessä vietettyään myös ystävystyivät. Kirjan lopussa on kerrottu Nellien tarkka matkareitti ja hän kuvaa eri kohteissa näkemäänsä eloisasti ja värikkäästi. Toki 130 vuodessa kaukokohteissa on poliittisesti ja taloudellisesti paljon muuttunut, mutta olihan tämä lukijallekin kiinnostava maailmanympärimatka.

Kiina ja kiinalaiset saavat Nellieltä aikamoista tylytystä, ja melkein pahaa teki lukea kiinalaisten karmeista rangaistuskäytännöistä tuolloin. Liekö paljonkaan muuttunut? Japania ja japanilaisia Nellie sen sijaan ylistää ja kertoo paljon mm. japanilaisten naisten asuista ja kampauksista, maasta yleensäkin. Ceylon, nykyinen Sri Lanka, ihastutti Nellietä kovin upealla luonnollaan. Kirjan sivuilla meluavat Intian kadut ja raatavat riksat, toisaalla ylhäiset nauttivat matkastaan kantotuoleissa. Ostoksista pidättäytyvä Nellie ei voi vastustaa Singaporessa apinaa, joka aiheuttaa melkoista häslinkiä loppumatkasta.

Nellie tuli juhlittuna sankarina kotiin ja päihitti Phileas Foggin - ja myös sen toisen naistoimittajan, joka oli myös tekemässä samaista matkaa ja josta hänelle ei oltu kerrottu. Maailman ympäri 72 päivässä oli kiinnostavaa ja vauhdikasta kuunneltavaa, eikä aika ollut siihen juurikaan purrut. Lämmin suositus. Englantilaisesta Wikipediasta voi lukea lisää Nellien elämästä ja myöhemmistä vaiheista.

Nellie Bly - Maailman ympäri 72 päivässä

Alkuteos Around the World in 72 Days, 1890
Suomentanut Tuija Tuomaala
Saga Egmont 2021
Äänikirjan lukija Johanna Kokko
____________________

Nellie Bly oli aikansa tunnetuimpia toimittajia. Hän oli valmis ottamaan suuria riskejä tutkivan journalismin vuoksi. Bly kohtasi paljon ennakkoluuloja sukupuolensa takia, mutta hän ei niistä lannistunut.

Maailman ympäri 72 päivässä on ainutlaatuinen kuvaus Blyn kunnianhimoisesta juttukeikasta. Lehti lämpeni idealle – ja niin Bly lähti matkaan. Bly kirjoitti tiiviisti artikkeleita matkansa käänteistä ja lukijat odottivat innolla päivityksiä. 

Alyson Richman - Los amantes de Praga & Las horas de terciopelo

Olen nauttinut aivan mahtavista elokuun päivistä ja kuunnellut espanjaksi puolivaloilla pari yhdysvaltalaisen Alyson Richmanin (s. 1972) toiseen maailmansotaan ajoittuvaa romaania, jotka löytyvät siis tietenkin englanniksi myös. Lukija äänsi eteläamerikkalaisen pehmeästi ja sointuvasti, ja siksi arvelin, että äänikirja on eteläamerikkalaista tuotantoa. Valitettavasti en löytänyt lukijasta enempää tietoa.

Los amantes de Praga **** / alkuteos The Lost Wife 2012

Planeta audio 2020, äänikirjan lukija Alma Olguín

 

Los amantes de Praga / Prahan rakastavaiset on sydäntäsärkevä rakkaustarina. Romaanissa on kaksi kertojaa, Josef ja Lenka, jotka kertovat rakkaudestaan ja elämästään vuoroluvuin. He tapasivat Prahassa vuonna 1936 ja rakastuivat syvästi. Kolme vuotta myöhemmin natsien vallatessa Tšekkoslovakian he kiirehtivät naimisiin, jotta maasta poispääsy olisi helpompaa. Lähtö ei suju suunnitellun mukaan, sillä vain Josef lähtee, Lenka jää. Josef pystyy nimittäin hankkimaan viisumin vain tuoreelle vaimolleen, ei tämän vanhemmille ja siskolle, eikä Lenka suostu jättämään heitä. Sovitaan, että Josef matkustaa edeltä, Lenka seuraisi perässä.

Mutta kauhistunut Lenka lukee uutisista, että torpedo on osunut Josefin laivaan ja hän on tämän jälkeen pitänyt itseään leskenä. Lenka päätyy Teresienstadtin keskitysleirille, jonka taideosastolla taidetta opiskellut tyttö tekee postikortteja ja onnittelukortteja saksalaisille, mutta dokumentoi muiden kanssa myös salaa keskitysleirin käytänteitä. Taiteilijoita rangaistaan ja monet tapetaan suoraan tai lähetetään Auschwitziin. New Yorkissa Josefista tulee isänsä jalanjäljissä menestyvä synnytyslääkäri, joka uskoo Lenkan kuolleen sodan aikana. Josef menee kyllä naimisiin Amalian kanssa ja saa tämän kanssa lapsen, mutta suhde on ystävyyttä, ei oikeaa rakkautta. Ensirakkaus Lenkaan kestää polttavana läpi vuosikymmenten.

 

Josef ja Lenka kertovat rakkaudestaan ja elämästään vuoroluvuin, ja se oli sydäntäsärkevää kuunneltavaa se. Erityisesti pidin Josefin osuuksista. Kumpikin muistelee kaihoisasti ihanaa Prahaa, jossa elämä oli onnellista ja heidän tulevaisuutensa näytti valoisalta. Ensirakkauden muisto elää kauniina ja sen voimalla he jaksavat elää ja sopeutua. Myöhemmin myös Lenka päätyy Yhdysvaltoihin ja New Yorkiin, jossa vuosikymmeniä myöhemmin kaksi tuntematonta vanhusta tunnistaa toisensa yhdellä silmäyksellä. Kohtalo antaa rakastavaisille toisen mahdollisuuden. 

____________________________________________________________

Las horas de terciopelo **** / alkuteos The Velvet Hours 2016

Planeta audio 2020, äänikirjan lukija Alma Olguín

Those hours were like velvet to me. Stories spun of silken thread,

her own light and darkness, unabashedly drawn.

Richman sai idean romaaniinsa Las horas de terciopelo / Samettiset tunnit lehtijutusta, joka kertoi Pariisista löytyneestä toisen maailmansodan aikana hylätystä huoneistosta, joka oli upea kuin Prinsessa Ruususen koti. Huoneisto oli kuulunut Marthe De Florianille, joka oli aikanaan tunnettu näyttelijätär ja italialaisen taiteilijan Giovanni Boldinin muusa. Huoneistosta löytynyt Marthen muotokuva on ajoitettu vuoteen 1898.

Marthe syntyi ja kasvoi Pariisin köyhillä ja pimeillä kujilla. Tulevaisuus ei paljon luvannut, mutta tytöllä oli valttinaan satumainen sensuelli kauneus ja hänestä tuli lähes kymmeneksi vuodeksi varakkaan, naimisissa olevan Charlesin rakastajatar. Hän oli miehen elättämä demimonde / kurtisaani / puolimaailman nainen 1800-luvun lopun Pariisissa, kuten tuhannet kaltaisensa. Albert Edelfeltilläkin oli Virginiensä! Marthe eli Charlesille ja keräsi kiinalaista taidetta ja antiikkia miehen rahoilla.

Hyvin nuorena Marthe oli synnyttänyt aviottoman pojan, mutta antanut lapsen kasvatiksi. Aikuisena poika ei ole halunnut olla missään tekemisissä äitinsä kanssa, mutta juutalaisen vaimonsa kuoltua hän lähettää kirjailijan urasta haaveilevan 19-vuotiaan tyttärensä Solangen tuntemattomana pysyneen isoäidin luokse. Isoäiti kertoo jokaviikkoisissa tapaamisissa elämäntarinansa pojantyttärelleen, joka kirjaa sen ylös. Eletään jo toista maailmansotaa ja vanheneva Marthe sairastuu ja kuolee. Natsimiehitys uhkaa juutalaisia, ja Solangen on jätettävä isoäitinsä kaunis huoneisto ja paettava Yhdysvaltoihin. Aivan kaikki jää huoneistossa ennalleen, Marthen upeaa muotokuvaa myöten.

Solangen aarteita ovat äidiltä perityt juutalaiset kirjat, joiden joukossa on satumaisen arvokas kuvitettu barcelonalainen haggada 1300-luvulta. Sen rahallinen arvo selviää Solangelle juutalaisesta kirjakaupasta, jossa hän viettää aikaa ja jonka poikaan Alexiin rakastuu. Haggadan myynnistä saaduilla rahoilla Solange, Alex ja tämän isä pääsevät pois maasta.

Alyson Richman luo kekseliäästi mielikuvituksellaan lehtijutun perusteella tarinan ja nämä kaksi naista, hyvin epäsovinnaisen isoäidin ja nuoren pojantyttären, jotka yli vuoden kestävissä tapaamisissaan oppivat rakastamaan toisiaan. Tarinana The Velvet Hours on paikoin hyvin chicklitmäinen ja eroottinenkin, sillä Marthe suhtautui vakavasti demimonden ja kurtisaanin osaansa. Mutta onhan tässä mielikuvituksellinen juonenkehittely!

Olen lukenut Richmanin Pinochetin Chilestä kertovan romaanin Pohjoinen tango.

Laura Kolbe - Keho. Matkoja ikään, mieleen ja minuuteen

Vanhenemista ei voi välttää, ja vanhetessaan joutuu pohtimaan, miten oma mieli mukautuu fyysisiin muutoksiin. Vanhana osaa toivottavasti jo vastata siihen, "miten minusta tuli minä". Jotta tuo olisi mahdollista, on pakko käsitellä kaikenlaisia tunteita, elämässä koettua iloa ja surua, ylpeyttä ja häpeää, pettymyksiä ja pärjäämistä. On kohdattava sisäiset demoninsa, mielensä varjopuolet, kielteiset ajatukset, vihan ja katkeruuden tunteet.

Kaikista tunnemaailman piirteistä minua on jo varhain kiinnostanut etenkin häpeän tunne, koska aistin sitä ympärilläni ja yhteiskunnassa - häpeää omasta historiasta, luokkataustasta, perheestä, juurista, häpeää omasta kehosta ja riittämättömyyden tunteita omien valintojen edessä. Häpeä haavoittaa ja on merkittävä ihmistä ohjaava voima. Minua ovat kiinnostaneet ihmisenä ja tutkijana ilmiöt, jotka luovat häpeää ja sen myötä vaikenemista ja puhumattomuutta. Kyse on tällöin aina myös yhteiskunnallisesta normistosta ja kulloisenkin aikakauden käsityksistä siitä, mikä on sopivaa ja sopimatonta, hyväksyttävää ja tuomittavaa.

Euroopan historian professorina Helsingin yliopistossa toimivan Laura Kolben (s. 1957) teos Keho. Matkoja ikään, mieleen ja minuuteen on henkilökohtaista ja avointa kerrontaa kirjan nimen teemoista. Loppusanoissa Kolbe sanoo, että on kirjoittanut kirjan lähinnä lapsilleen ja mahdollisille tuleville lapsenlapsilleen. Kolbe ei häpeä sanoa, että on hyväosainen, urbaani, sivistynyt ja porvarillista elämäntapaa arvostava. Erilaisesta koti-, koulutus- ja luokkataustasta tuleva lukija voi silti peilata omaa elämäänsä ja elämänkulkuaan Kolben ajatuksiin. Jo pelkästään alun pitkässä sitaatissa mainittujen asioiden ja omien häpeän tunteiden pohtimisessa eri ikäkausina riittää loputtomasti työsarkaa.

Olen Laura Kolben kanssa suunnilleen samaa ikäluokkaa ja siksi minusta oli kiinnostavaa peilata omia lähtökohtiani ja työuraani hänen vastaaviin. Lähtökohdissamme on paljon eroja, vaikkapa esimerkiksi kodin varallisuus ja vanhempien koulutus tai maaseutu vs kaupunki. Mutta silti nuoruutemme aikakauden asenteista löytyi paljon samaa, konkreettisena asiana esimerkiksi tietty onnellisuusmuuri. Toisin sanoen ikävät asiat pidettiin vain perhepiirissä, mikä edisti vaikenemisen ja puhumattomuuden kulttuuria. Tunnistan tämän hyvin. Kolben perheessä vaiettiin mm. isän naissuhteista ja äidin juomisesta, meillä muusta. Onnellisuusmuuri muokkasi hänestä (ja minustakin) omista asioistaan aikuisenakin vaikenevan henkilön.

Kolbe puhuu myös naisen kehohäpeästä. Useimmat meistä naisista ovat jossain elämänvaiheessa hävenneet lihavuuttaan tai muuten ulkonäköään. Onneksi vanhempana nämä asiat eivät ole niitä elämän tärkeimpiä, terveys ja toimintakyky ovat. Kuitenkin peiliin katsoessaan vanheneva nainen ei voi olla huomaamatta ryppyjään, roikkuvia leukaperiään tai ruttuista kaulaansa. Nuoruutta ihannoivassa yhteiskunnassa rapistuva ulkonäkö voi olla häpeän aihe. En ole lukenut Kolben mainitsemaa Nora Ephronin teosta En voi mitään kaulalleni (suom. 2008). Varmaan pitäisi!

Keho. Matkoja ikään, mieleen ja minuuteen tarjosi miellyttäviä ja humoristisiakin kuunteluhetkiä, ja lukijan Hannamaija Nikanderin ääni oli seesteinen ja rauhallinen. Kovin jäsentynyttä kuvaa kirjan sisällöstä ei mieleeni kuitenkaan jäänyt, koska teemat tuntuivat poukkoilevan sinne tänne. Kolbe sanoo aikovansa tehdä mm. sukututkimusta eläkkeelle jäätyään. Tulevia polvia varten hän on tehnytkin tässä  kadehdittavan työn, sillä harvalla tulevaisuuden sukututkijalla on näin tarkkaa, yhteiskunnan kehitykseen nivoutuvaa, selvitystä isoäitinsä ja esivanhempiensa elämästä.

Tämä kirja on kirjoitettu lapsiani ja mahdollisia lapsenlapsia ajatellen. Olen koettanut valaista perheeni ja sukuni monia juonteita siten kuin itse ne olen hahmottanut, hieman ranskalaisen historiasarjan La vie quotidiennen hengessä: Sellaista oli elämäni. Tunnustan avoimesti, että itsekäsitykseni ja maailmankuvani ankkuroituu tiettyyn sosioekonomiseen taustaan, mutta en osaa enkä halua hävetä hyväosaisuuttani.

//

Yleistavoitteena on koettaa hahmottaa kaupungistuvan ja keskiluokkaistuvan yhteiskunnan vaikutusta yhteen mikromaailmaan, minuun ja perheeseeni. Kyseessä on historiantutkimuksen perustavoite, yleisen historian suurten sävyjen tavoittaminen yksityisten ihmisten kokemuksen kautta. 

 

Laura Kolbe - Keho. Matkoja ikään, mieleen ja minuuteen

Kirjapaja 2022
Äänikirjan lukija Hannamaija Nikander
___________________

Laura Kolbe on Euroopan historian professori Helsingin yliopistossa. Hän on kirjoittanut lukuisia teoksia historian ja kulttuurin aihepiireistä, mm. Koti, katu, kortteli (2018) ja Nykyajan nainen (2016) sekä yhdessä Katriina Järvisen kanssa mm. Sopivia ja sopimattomia (2019) ja Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa (2007).

Juttu Iltasanomissa Laura Kolben lapsuuden perheestä.

Kate Quinn - The Alice Network

On kiinnostavaa, miten yhä uudet nuorehkot naiskirjailijat ammentavat

toisesta maailmansodasta. 

Yhdysvaltalainen Kate Quinn (s. 1981) on yksi heistä, joka kirjoittaa historiallista fiktiota 

toisen maailmansodan vuosista.  Kaikki Quinnin kirjat ovat olleet myyntimenestyksiä

ja niistä on suomennettu Koodinimi Alice, Metsästäjätär ja Ruusukoodi.

Kuuntelin äänikirjana Koodinimi Alicen englantilaisena alkuperäisteoksena, ja olipa se jännittävä ja mukaansatempaava! Romaani liikkuu kahdessa aikatasossa: toisen maailmansodan päättymisen jälkeen vuonna 1947 ja takaumissa kurkistetaan vuoteen 1915 ja ensimmäisen maailmansodan brittien naisten vakoiluorganisaatioon Aliceen.

1947: amerikkalaisen varakkaan perheen tytär, 19-vuotias Charlie St. Clair on matkustanut äitinsä kanssa Eurooppaan päästäkseen eroon ei-toivotusta raskaudestaan. Mutta abortin lisäksi Charliella on toinenkin missio: hän haluaa selvittää, onko hänen ranskalainen rakas serkkunsa Rose vielä elossa. Charlie ei pystynyt pelastamaan II maailmansodan traumatisoimaa veljeään, mutta Rosen kohtalon hän aikoo selvittää. Charliella on yksi nimi - Eve Gardiner - joka saattaisi tietää jotain Rosesta, niinpä tyttö ’karkaa’ äidiltään ja menee tapaamaan Eveä Lontoossa.

Tapaaminen alkoholisoituneen ja erakoituneen viisvitosen Even kanssa on hurja: nainen on humalassa, kiroileva ja aggressiivinen, asunto on läävä ja hänen sormensa ovat järkyttävän näköiset - karmea muisto ensimmäisen maailmansodan ajoilta. Vainoharhainen Eve uhkaa Charlieta Lugerilla, mutta onneksi paikalle ehtii Evestä huolta pitävä autonkuljettaja Finn, komea skotti, jolla on myös omat sotatraumansa. Kun Eve kuulee ranskalaisen ravintoloitsija Renén nimen, hän päättää lähteä mukaan menneisyyden jäljitysreissulle ympäri Eurooppaa.

Näin alkaa näiden kolmen traumatisoituneen yhteinen matka, jonka aikana omissa osuuksissaan Eve kertoo ensimmäisen maailmansodan kokemuksistaan Alicen vakoojaverkostossa ja omasta vaarallisesta toiminnastaan vakoojana. Salaten saksankielen taitonsa Eve värväytyi tarjoilijaksi pienen ranskalaiskylän ravintolaan, jota natsit pitivät kantapaikkanaan. Hänestä tuli saksalaismielisen ravintoloitsijan rakastajatar vastoin tahtoaan ja mieheltä irtosikin petipuuhien lomassa paljon arvokasta tietoa. Eve on potenut suurta syyllisyyttä verkoston hajoamisesta ja sen johtajan Lilin kohtalosta ja nyt hän haluaa kostaa Renélle kaiken sen hirvittävän, minkä mies teki hänelle ja muille naisille verkoston paljastuttua. Mainittakoon ulkokirjallisena sivujuonteena, että mies oli suuri Charles Baudelairen ihailija ja siteerasi Evelle usein runoja tämän kokoelmasta Fleurs du mal / Pahan kukat ja johti tästä myöhempiä salanimiään. Evekin kutsuu vakoilijakollegoitaan Pahan tytöiksi.

Romaani on pitkä ja vaiheikas, ja roadtrip vaarallinen, ei vähiten Even kohtauksien takia, jolloin nainen ei tiedä missä on, ehkä vielä miehitetyssä Ranskassa... Lukija saa seurata oudon kolmikon automatkaa Finnin hienolla vanhalla autolla: Lille, Limoge, Grasse - ja Oradour-sur-Glane, jossa Ranskan miehittäneet natsit toimeenpanivat yli 600 siviilin hengen vaatineen joukkomurhan. Tarinan takana on I maailmansodan aikana oikeasti miehitetyssä Ranskassa ja Belgiassa toiminut naisten vakoiluverkosto ja romaanissa esiintyy kolme todellista henkilöä. He ovat koodinimi Alice Dubois eli Lili, oikealta nimeltään Louise de Bettignies; koodinimi Violette Lameron, oikealta nimeltään Léonie van Houtte sekä brittitiedustelun Captain Cameron eli Uncle Edward, oikealta nimeltään Cecil Aylmer Cameron, joka värväsi naiset. Wikipedia kertoo romaanista myös hyvin tarkan juonen.

Toki romaanissa on viihteelliset puolensa ja tiivistää sitä olisi voinut, mutta kerronta suorastaan imaisi mukaansa. Lukija oli myös aivan huippu, sillä hän eläytyi hienosti Finnin skottiaksenttiin ja näiden kahden naisen erilaisiin ääniin. Tuottiko Renén ja Rosen etsintä tulosta? Entä mitä tapahtui Charlien raskauden suhteen? Kaikki selviää tietysti, kun on päässyt tämän huikean kirjan loppuun. Minua kiinnostaa kovasti tutustua jossain sopivassa kohtaa myös Ruusukoodiin ja Metsästäjättäreen, mutta aikaa pitää olla, sillä nekin ovat muhkeita.

Romaanin ovat lukeneet suomeksi mm. Kirjoihin kadonnut & Luetut.net

Kate Quinn - The Alice Network 2017
Harper Audio 2017
Äänikirjan lukija Saskia Maarleveld
___________________