Kate Quinnin Ruusukoodi vie vuoteen 1940 ja toisen maailmansodanaikaisen brittitiedustelun maailmaan. Pienessä taajamassa Buckinghamshiressa sijaitseva hulppea Bletchley Park oli oikeastikin brittitiedustelun koodinmurtajien keskus, jossa tuhannet parhaat aivot painivat natsien koodattujen sotaviestien kimpussa. Käytössä oli useita laitteistoja, esimerkiksi saksalaisten käyttämä salauslaite Enigma ja salauksenpurkulaite Bombe. Koodinmurtajat olivat usein nuoria naisia, jopa alle parikymppisiä ja heidän työnsä oli äärimmäisen salaista; siitä ei saanut hiiskahtaakaan ulkopuolisille eikä itseasiassa keskustella myöskään kollegoiden kesken.
Quinn seuraa kolmea naista, jotka hitsautuvat tiiviiksi ystäväjoukoksi Bletchley Parkin aikoina. Osla on Mayfairin yläluokkainen debytantti, jolla ei varakkuudesta huolimatta ole koskaan ollut turvallista kotia, mutta hänellä on salskea ja komea poikaystävä, eräs tietty kreikkalaissyntyinen herra Philip. Lontoon itäisten slummien teräväpäinen kasvatti, kaunis ja pitkä Mab on kokenut nuoresta iästään huolimatta jo vaikka mitä. Uskonnollisen äidin despoottimaisen vallan alla Beth on kasvanut itsetunnottomaksi ja vetäytyväksi, mutta hänellä on joukon briljanteimmat ja matemaattisimmat aivot. Kun Osla ja Mab muuttavat alivuokralaisiksi Bethin kotitaloon, tämän elämä mullistuu.
Lukija saa seurata Bletchley Parkin ympärivuorokautista kuhinaa, hellittämätöntä taistelua saksalaisten koodien murtamiseksi, työtä vuorotta. Rinnalla seurataan näiden kolmen naisen yksityiselämää ja heidän naiseksi kasvamistaan. He ovat nimittäin hyvin kokemattomia ja tietämättömiä esim. seksuaaliasioissa. Mab kokee traagisen sota-ajan rakkausavioliiton ja Beth alkaa kukoistaa sekä työssään että naisena tavattuaan sielunkumppaninsa, äidin mielestä täysin epäsopivan, tummaihoisen Harryn, joka on kaiken kukkuraksi naimisissa. Järkyttävä Coventryn pommitus 1941 on shokki, joka rikkoo naisten ystävyyden. On ilmeistä, että Bletchley Parkiin on soluttautunut petturi, joka hiljentää hänet paljastaneen Bethin karmivalla tavalla.
Vuoden 1947 aikatasossa eletään Prinsessa Elisabethin ja Prinssi Philipin häähumua ja koko Britannia on sekaisin. Sodanaikainen petturi vaikuttaa edelleen brittien MI-6:ssa. Kun Osla ja Mab saavat Bethiltä koodatun viestin, heidän kolmen on vielä kerran pantava terävät aivonsa toimimaan maan hyväksi. Saadaanko petturi kiinni, pelastuuko naisten ystävyys?
Muhkeahan Ruusukoodikin on, mutta aihe oli hyvin mielenkiintoinen, juoni koukuttava ja ja vei keskelle sota-ajan hermokeskusta. Quinn on tehnyt taustatyönsä Bletchley Parkista, brittitiedustelusta ja Enigman toiminnasta huolella.
Loppusanoissa Quinn luettelee runsaasti nimiä kertoen monen henkilöhahmon perustuvan todelliseen henkilöön tai heidän yhdistelmäänsä. Loppusanoista opin vielä, että Kate Middletonin tuleva isoäiti Valerie Glassborow työskenteli sodan aikana Bletchley Parkissa ja Oslan hahmo perustuu todelliseen Osla Benningiin, jonka ystävyys Prinssi Philipin / Edinburghin herttuan kanssa kesti koko elämän. Bletchley Park toimii tätä nykyä museona ja Youtubestakin löytyy monta videota. Lue lisää Wikipediasta.
Kate Quinn - Ruusukoodi
Alkuteos The Rose Code
Suomentanut Päivi Paju
Harper Collins Nordic 2021
Äänikirjan lukija Sanna Majuri
___________________
Tämä tulee varmaan jossain välissä luettua. Oliko alku taas hidas vai lähtikö kirja jo piankin liikkeelle kunnolla?
VastaaPoistaEi ollut hidas alku 😃 Pidin tästä kovasti! En tiennyt aiemmin mitään Bletchley Parkista enkä Enigmoista ym. Minusta Quinn oli perehtynyt hienosti asiaan. Ja toihan pr8nssi Philipin mukana olo tiettyä glamouria!
PoistaMakuja on monia. Kirja ideana on ihan ok, mutta nuo siniveriset tökki minun luku-urakkaani. Luin kirjaa uunituoreena, joka osui niihin keväisii päiviin, jolloin Edinburghin herttua oli heikossa kunnossa ja menehtyi lukuprosessin aikana. Se oli raskasta lukea. Lähes koin sen irvokkaana. Olisin jättänyt itse heidät pois kokonaan.
VastaaPoistaMuutenkin vierasta sitä, että faktaa sotketaan fiktioksi nykykaunokirjallisuudessa, ja otetaan historian henkilöitä ikään kuin kulisseiksi tapahtumille. En tiedä haetaanko sillä uskottavuutta, vai mitä? Tästä on hyvä esimerkki Natasha Lesterin tuotannossa Ranskalainen valokuvaaja.
Muutenkin kirja olisi vaatinut tiivistystä, jotta se olisi ollut minun makuuni.
Terveisin,
Luetut kirjat -blogi
Natasha Lesterin kirja jäi kesken eivätkä ne muutkaan kiinnosta. Biofiktiot ovat vaikeita minullekin, prinssi Philipin poisjättäminen ei olisi kirjaa pilannut, päinvastoin. Quinn kaipasi kai ’lihaa luitten päälle’. Minä kuulutan aina roimaa tiivistystä, vaikka se ärsyttää monia. Tässä kolmannessa Quinnissa en jaksanut enää rutista.
PoistaJälleen yksi kirjailija, jolta en ole lukenut yhtään kirjaa. Tykkään historiasta ja kiva, jos kirjoissa on mukana historian aitoja henkilöitä ja tapahtumapaikkoja sekä tapahtumia tietysti fiktiivisesti tarkasteltuna, kun kyseessä on romaani.
VastaaPoistaSuositan näitä kyllä kun aika on sopiva - etenkin kun sitä aikaa on riittävästi!
PoistaTämä kirja on ihanan kiihkeä ja osa faktaakin. Kansi vielä bonuksena. Sinulla on upea kansiupotus, ehkä vuoden parhain. Tällainen kirja ei ole ikinä liian pitkä ja se on samaa tarinaa. (Olen niin kyllästynyt 500 sivuisiin kirjoihin, joihin on ängetty kolmen kirjan matskut.)
VastaaPoistaTämä Ei ollut liian pitkä, vaikka minulla on samaa ongelmaa kuin sinulla Leena. Opin myös paljon uutta sota-ajan koodeista ja niiden selvittämisestä.
Poista