Henri Hirvenoja - Venus ja Jupiter. Lapsuuden ja nuoruuden runot

Pilvet ovat jäätyneet.

Aurinko lähtenyt etelään.

Syksy, on hiljaista.

Isänsä kuolinpesää siivotessaan Henri Hirvenoja (s. 1970) löysi aarteen - pahvilaatikon täynnä runovihkoja sekä irrallisia liuskoja, jotkut käsin, jotkut koneella kirjoitettuja. Näistä lapsuuden ja nuoruuden runoista on koottu tämä nostalginen runokokoelma Venus ja Jupiter, jossa on runoja kahdenkymmenen vuoden ajalta, vuosilta 1975-1995. Alkusanoissa Hirvenoja sanoo, ettei tuntunut oikealta lähteä korjailemaan runoja, siksi niitä ei ole oleellisesti muutettu. Kokoelman osiot on jaoteltu vuosilukujen alle, jolloin lukija voi hahmottaa, minkä ikäisen runoilijan kynästä runot ovat. Ensimmäisen runonsa Hirvenoja saneli isoäidilleen 5-vuotiaana, kouluikäisestä kirjoitti ne jo itse. Lapsuusajan runoja on julkaistu eri antologioissa ja menestystä tuli aikoinaan lasten ja nuorten kirjoituskilpailuissa.

Taas yhä pidempi maisema.

Ylihiljaista.

Puhelinlangoilta putoaa lunta.

Vähitellen, säännöllisesti, että

se on katsottava tahalliseksi.

Varhaisimmista runoista välittyy syvä rakkaus luontoon ja sydäntäsärkevällä tavalla hätä eläinten puolesta. Pieni runopoika kieltää metsästäjää ampumasta eläimiä ja ehdottaa tälle ryhtymistä vaikka biologiksi tai luonnonsuojelijaksi. Nuori runoilija kulkee luonnossa ja metsissä, tarkkailee ja havannoi lintuja ja kukkia eri vuodenaikoina. Lapsen ihastuttavalla mielikuvituksella poika kehittelee kullekin kukalle sopivan ammatin ja aseman kukkakunnassa. Mutta sitten yhtäkkiä hän muuttuu avaruuden kultakuukuninkaaksi - pitelemätöntä!

Ei minulla ole ystäviä.

Eläimet, lintu ja luonto,

ovat ystäviäni.

Ja tuulen kanssa voin jutella,

se kulkee etelään asti.

Koulu haittaa runosuonen sykintää ja matematiikka täyttää aivot. Silti runoja syntyy, parhaiten varhain aamulla, jolloin unen rauha vielä täyttää mielen. Pieni runoilija tuntee itsensä yksinäiseksi, onhan hän erilainen kuin luokkakaverinsa. Teini-iässä säkeisiin ilmaantuu nenäkkyyttä ja näsäviisautta. Runoilija miettii Jumalaa, sanoo yskää mummon tavaramerkiksi ja yrittää hillitä omaa teini-iän uhoaan - Kuules! Tytöt mietityttävät ja testosteroni hyökyy, sillä teini-ikä on rankkaa aikaa: esitetään coolia ja kovista, mutta yöllä itketään kissankyyneleitä. Nuoren työelämässä olevan runoilijan säkeistä kuultaa elämän, ajan ja sen kulumisen ihmettely, itsen ja oman tien etsintä ja vihaisuuskin. Hän toteaa osuvasti: tämän laivan kurssi on jo ajat sitten ollut kirjoitettuna jokaiseen ilmansuuntaan.

Mistä tämä maailma

on saanut sellaisen

työpuhdin, että

minunkin ajatukseni kaatuvat?

Kokoelman syntyhistorian vuoksi tiettyä tyylillistä yhtenäisyyttä ei ole, mutta runojen stilisoimatta jättäminen oli oikea valinta. Ne tarjoavat autenttisen aikamatkan runoilijan kehitykseen, lapsuuteen ja nuoruuteen. Matkalla lukija voi muistella myös omaa elämäänsä noilla vuosikymmenillä. Runoja lukiessa mietin omaa esikoispoikaani, joka hänkin oli nörtti, erilainen ja yksinäinen lapsi.  Varhaislapsuuden runot menivätkin sieluun asti. Runoista löytyy paljon huumoria ja yllättäviä kielikuvia. Olen ripotellut näistä otteita irrallisina blogitekstin lomaan. Pidin kokoelmasta kovasti - kiitos!

Hirvenoja lukee runoja tästä kokoelmasta Runokuun OFF-tapahtumassa perjantaina 26.8.

Olen aiemmin lukenut Hirvenojan kokoelman Crescendo.

Eihän huolia pitäisi olla

kun pisarat nuolevat ikkunaa.

Bussi kehrää miltei melodisesti.

Maisema on leikkautunut kiinni

kuin filminpätkä kameraan.

Henri Hirvenoja - Venus ja Jupiter. Lapsuuden ja nuoruuden runot. 1975-1995.

Basam Books 2022
____________________

Venus ja Jupiter on Henri Hirvenojan (s. 1970) kuudes runokokoelma. Teos sisältää lapsena ja teini-ikäisenä kirjoitettuja runoja alkuperäisessä muodossaan. Mennyt maailma näyttäytyy havaintojen, pohdintojen sekä itseironian kautta. Runokirja on aikamatka, jossa päähenkilö yrittää ymmärtää sekä hallita tietään kohti aikuisuutta. Samalla hän sanoittaa tiensä kohti tuntematonta.

Kirjailijan kuva Manu Rautakoura.