31. tammikuuta 2019

Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan #klassikkohaaste


Mihail Bulgakovin (1891-1940) Saatana saapuu Moskovaan on odottanut omassa kirjahyllyssä lukemistaan yli 15 vuotta. Kiitos kirjabloggaajien klassikkohaasteen, jota nyt tammikuussa vetää Tarukirja, puute on korjattu. Olen aiemmin lukenut Konstantin Paustovskia (1892-1968), joka oli Bulgakovin aikalainen ja myös kotoisin Kiovasta. Luokkatoveristaan  Kiovan kymnaasissa Paustovski sanoi näin elämäkertansa osassa yksi, Lapsuus ja kouluvuodet:

Muistan hyvin hänen poreilevan eloisuutensa, armottoman kielensä, jota kaikki pelkäsivät, hänen määrätietoisuutensa ja voimansa - se oli tunnettavissa hänen jokaisessa, jopa merkityksettömässä sanassaankin. Bulgakov pursui kekseliäisyyttä, pilailua, uskomattomia tempauksia. Hän muutti viimeistä nikamaa myöten tuntemamme kymnaasin arkipäivän mahdottomien tapausten ja henkilöitten maailmaksi.

Ja juuri tuosta hillittömästä ja pyörryttävästä mielikuvituksesta lukijana sain nauttia! Saatana saapuu Moskovaan on mieletön fantasia ja irvaileva veijaritarina; se on villiä ja pidäkkeetöntä mielikuvitusta, joka kätkee sisälleen kritiikkiä ja ironiaa silloista neuvostoyhteiskuntaa kohtaan. Kerrontatyylien vuorottelu on nerokasta: nyky-Moskovaa Bulgakov kuvaa hurjin fantasia-aineksin, Raamatun henkilöitä ja Golgatan tapahtumia sen sijaan korostetun asiallisesti. Nykyajassa ihmisiä katoaa jäljettömiin, kuten oikeastikin ja lahjuksia ottaa vastaan ken pystyy. Moskovan asuntopula on valtava ja asunnon saadakseen ihmiset tekevät melkein mitä tahansa. On virastoja, toimikuntia, lautakuntia, leimoja ja lupia, byrokratiaa byrokratian päälle. Ja toisiaan vahtivia silmiä, ilmiantajia ja vakoojia.

Kun pimeyden ruhtinas, mustan magian professori Woland saapuu seurueineen Moskovaan, koko kaupunki menee sekaisin. Kirjailijaliitto Massolitin nokkamies Berlioz jää raitiovaunun alle, liiton jäseniä joutuu hullujenhuoneelle tai miliisin kuulusteluihin lahjusten ottamisesta, keinottelusta tai valuuttapetoksista. Bulgakov kuvaa näitä valtaapitäviä omaa etuaan ajavina tomppeleina, jotka pyristelevät ja pelkäävät yhteiskunnan tiukassa talutusnuorassa.

Pontius Pilatuksesta kriitikkojen lyttäämän ja kiellettyjä aineksia sisältävänä hyllytetyn romaanin kirjoittanut Mestari romahtaa hulluuteen kirjailijanhaaveidensa romuttuessa, mutta myös menetettyään salaisen rakastettunsa Margaretan. Olin pudottaa silmäni kun pääsin Margaretan huikeaan lentoon! Nainen viiletti harjallaan kuin noita ympäri laajan Venäjänmaan, tunsi riehakasta kahleettomuutta, vapautta ja kosti säälimättä Mestarinsa lyttääjäkriitikoille. Liekö Bulgakov saanut vaikutteita aikalaiseltaan Marc Chagallilta?

Romaanin kolme erilaista juonipolkua kietoutuvat toisiinsa ketterästi, ja saatana on vähäosaisten puolella kostaen korruptoituneille omaa etuaan ajaville. Woland ja seurueensa - iso pulska musta kissa Begemot, saatanan sihteeri Korovjev-Fagot, Hella ja Azazello - sekoittavat Moskovan ylhäiset ja alhaiset. Varieteeteatterisa järjestetään huima näytös, ruplia ja dollareita sataa katosta ja naisille tarjotaan pariisilaisluomuksia ilmaiseksi. Sadovaja-kadun asunnossa 50 sattuu ja tapahtuu: asukkaat vaihtuvat, musiikkia kuuluu, ikkunoista lentelee taivaalle ihmisennäköisiä hahmoja...

Hirveästä migreenistä kärsivä Juudean maaherra Pontius Pilatus kuulustelee kansan villitsijänä vangittua kulkurirunoilija Jeśua Ha-Notsria. Pilatus tuntee sympatiaa tätä vaaratonta ja hyväntahtoista nuortamiestä kohtaan ja haluaisi pelastaa tämän - etenkin kun Ha-Notsri pystyy parantamaan hänen kaamean migreeninsä. Mutta ei uskalla uhmata jo langetettua tuomiota ja kärsii ikuisesti tunnonvaivoja pelkuruutensa vuoksi: Pelkuruus on kuolemansynneistä vakavin.

Kirjassa kohelletaan ja tapahtuu vaikka mitä. Osasta lumouduin, joskaan en aivan kaikesta. Esim. Wolandin tanssiaisten kuvaus ei innostanut. Bulgakov kirjoitti romaaniaan stalinistisen sensuurin varjossa kymmenisen vuotta, hioi, tuhosi ja aloitti uudelleen. Saatana saapuu Moskovaan on hämmästyttävä teos - villeistä villein fantasia ja piikikkäistä piikikkäin satiiri. Bulgakovin käänteissä lukija ei voi muuta kuin ihmetellä. Ja antaa mennä!

Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan
Alkuteos Master i Margareta 1928-40
Suomentanut Ulla-Liisa Heino
Kansi Urpo Huhtanen
Esipuhe Esa Adrian
Wsoy 2002 (ensimmäinen painos suomeksi 1967)
*****
Omasta hyllystä
_______________



Helmet-haaste: 8, 16, 18, 25, 38 (oli aluksi kielletty Neuvostoliitossa)
Seinäjoen kaupunginkirjaston maahaaste: Neuvostoliitto
Oman kirjahyllyn aarre

Mihail Bulgakov (1891–1940) syntyi Kiovassa, opiskeli lääkäriksi ja toimi kirjailijana, lehtimiehenä, näyttelijänä, ohjaajana ja dramaturgina. Hän hankki mainetta esikoisromaanillaan Valkokaarti (1924) ja varhaisilla näytelmillään, mutta joutui pian Stalinin paitsioon ja sensuurin kouriin. Saatana saapuu Moskovaan julkaistiin Neuvostoliitossa ensimmäisen kerran osin lyhenneltynä jatkokertomuksena 1966–67, mutta kokonaisuudessaan vasta 1973. 

32 kommenttia:

  1. Luin tämän nuorena, koska kirjalla oli vetävä nimi. Pakko tunnustaa, etten oikein silloin ymmärtänyt ironiaa, vaan pidin kirjaa rienaavana.
    Taitaa olla uusinnan aika :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en semmoista kokenut. Pilatuksen ja Ha-Notsrin tapaaminen oli minusta lämminhenkinen. Pilatus ei pystynyt / uskaltanut iloista ja luottavaista kulkurifilosofia pelastaa - ja kärsi omantunnon vaivoja ikuisesti.

      Poista
  2. Jos saisi käyttää vain yhden lauseen tämän kirjan kuvaamiseen, niin se voisi olla mainitsemasi: "Kirjassa kohelletaan ja tapahtuu vaikka mitä." :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, joku nykyelokuvan kohelluskomediatyyli tuli mieleen :) Esa Adrian sanoi esipuheessaan, että tekstissä on varmaan paljon sen ajan nimiin kohdistuvaa ironiaa, joka ei nykylukijalle avaudu. Uskon että niin on. Enkä ymmärtänyt mikä niissä kursivoiduissa kohdissa eli Nevostoliitossa alun perin sensuroiduissa kohdissa niin vaarallista oli.

      Poista
  3. Ehkä se kirja vain odotti lukemistaan ja oikeaa hetkeä nuo 15 vuotta.
    Kuulostaa perin mielikuvituksen värittämältä mutta kiehtovalta teokselta.
    Kauniit vihreät papukaijatulppaanit ja herkullinen Runebergintorttu! <3

    Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mies luki minulle aina valittuja kohtia, mutta aina vaan lykkäsin. No, nyt on luettu eikä huono lukukokemus ollutkaan.

      Poista
  4. Olet selkeästi saanut tästä enemmän irti kuin minä aikoinaan. Ehkä pitäisi lukea Saatana joskus uudelleen ja katsoa, miten sen nyt kokisin ja ymmärtäisin. Muistelisin, etten taannoin välttämättä ihan ymmärtänyt kaikkea ja toisaalta kirjan tyyli oli niin erikoinen, että aloin sitäkin vieroksua siinä vaiheessa, kun lenneltiin jollain elukalla (lintu vai mikä lie lohikäärme, en muista enää) ties minne. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Margarita lenteli luudalla ja hänen palvelustyttönsä karjuksi muuttuneella miehellä :) Muistaakseni Marc Chagall oli hiukan vanhempi. Hänen maalauksensa tulivat näistä kohtauksista mieleen. Aika hurjaa meno oli paikoin, ja myönnän etten kaikkea tajunnut.

      Poista
  5. Tämä on vielä lukematta, mutta meiltä löytyy tämä kirja. Kirja on ollut miehelläni kesken viimeiset 14 vuotta. Olen himoinnut sitä samaiset 14 vuotta, vaikka mieheni sanoi, etten varmaan pitäisi siitä. Katsotaan, kunhan nappaan kirjan häneltä ja luen sen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla vähän samanlainen tarina kuin mulla :) Mies tunnusti lukeneensa, mutta hutiloiden. Saas nähdä innostuuko uusintalukuun.

      Poista
  6. SSM löi minut ällikällä, mutta siitäpä tuli kerralla yksi parhaista ikinä. Ihan mahtava kirja.

    Hyviä nämä klassikkohaasteet, joihin saa luettua kirjahyllynsä lukemattomia aarteita...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uutuuksien tulva on tosiaan niin suuri, että ilman tätä haastetta klassikot jäisivät lopullisesti sinne hyllyyn pölyttymään :) Hurja ja mielikuvituksellinen oli SSM!

      Poista
  7. Hyvin valittu! En minäkään aikoinaan tajunnut kirjasta mitään, mutta sittemmin se on osoittanut klassikkoaineksensa. Hulvaton (ja osin käsittämätön)! Onnea suorituksesta, Riitta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukiessa mietin myös Bulgakovin paineita. Hänethän oli sysätty syrjään. Teos vei kirjailijan viimeiset vuodet ja vaimo taisi sen postuumisti viimeistellä... Sitkeyttä ja uskoa tarvittiin.

      Poista
  8. Minä pidän tästä kirjasta. Olen lukenut sen pari kertaa. Riemastuttavaa luettavaa, vaikka sisältää vakaviakin jaksoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä voi hyvin lukea myös luvun kerrallaan sieltä täältä. Pötköön luettuna menee taatusti pyörälle :)

      Poista
  9. Minulla taas alkaa olla pian viisitoista vuotta kulunut siitä ensimmäisestä ja ainoasta lukukerrasta. Monesti suosikkikirjoja kysyttäessä olen vastannut yhtenä vaihtoehtona juuri Saatana saapuu Moskovaan, vaikka en juuri yksityiskohtia siitä muistakaan. Pitääpä ottaa kirja uusintakierrokselle, kiitos siis inspiraatiosta! Kohellusta odotellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Antoisaa uusintalukua! Minulle yksi kohokohdista oli Margaretan huikea lento, jolla hän iski Mestarinsa lyttääjäkriitikoiden ikkunat raivoisasti säpäleiksi. Varmastikin Bulgakovin omia tuntoja.

      Poista
  10. Kiva kuulla, miten riemastuit Klassikkohaastekirjastasi. Saatana saapuu Moskovaan on muuten kirja, jonka luin ensimmäiseen klassikkohaasteeseen, Koska kirja oli lukemattomana lojunut vuosia kirjahyllyssäni. Inspiroiva haaste!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistaakseni Tarukirja-blogista huomasin, että Saatana saapuu Moskovaan on inspiroinut koko klassikkohaasteen. Monella taitaa tämän kanssa olla sama juttu kuin meillä :) Tuskin olisin vieläkään lukenut ilman haastetta, joten kiitos Tuija ja Omppu!

      Poista
    2. Niin totuushan on, että koko klassikkohaasteen inspiroija on Saatana. 😈

      Poista
    3. Hyvä että totuus tuli kunnolla julki :)))) Siis Saatanan hyvä haaste tai Saatanan klassikkohaaste 😈😈

      Poista
    4. Riitta! ❤️Voi miksi voi miksi, silloin kun Tuijan kanssa tämä haaste luotiin ei tullut mieleen tuo Saatanan klassikkohaaste. En anna itselleni anteeksi ikinä

      Poista
    5. Kuule Omppu, nimeä voi hyvin vaihtaa :) Tässä tapauksessa ei tarvita edes ilmoitusta maistraattiin!

      Poista
  11. Siis saatanallisen hyvä haaste ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saatanan hyvä & saatanallinen haaste :)) Kuvaa hyvin monen tuskaa niitä klassikoitaan lukiessa!

      Poista
  12. Vihdoin löysin mun lempparistani hienon blogikirjoituksen, KIITOS ♥! Olen lukenut tämän vain kahdesti vaikka rakastan tätä teosta ehkä eniten kaikista lukemistani kirjoista. Minulle upposi kaikki, tanssiaisia myöten! En kokenut lainkaan kohelluksena ainuttakaan kohtaa, koska näennäisestä sekopäisyydestään huolimatta kaikki kirjassa oli täydellisesti hallittua. En halua sanoa enempää (en osaa!) kuin, että se on aivan uskomaton taideteos, kirja jonka haluan sydämeni päälle hautaani (ellei sitten joku ehdottomasti lupaa pitää siitä huolta, rakastaa, kunnioittaa, helliä, pyyhkiä pölyjä huolellisesti – vain siitä, muista ei tarvitse – jos on liian kauan ollut poissa käsistä). Pian luen sen taas uudelleen, vaikka se elääkin minussa jo aivan omaa itsenäistä elämäänsä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentistasi AilaKaarina 💕 Ehkä minulla oli tanssiaisten kohdalla joku väsy ja keskittymiskyvyn häiriö. Bulgakov loi maanmainiot henkilöhahmot - jotka jos eivät koheltaneet, ainakin touhusivat kaikenlaista ja joutuivat mielettömiin tilanteisiin. Pitelemätöntä mielikuvitusta, kirjailijalle itselleen eittämättä tuskien taival kun oli syrjään heitetty. Onneksi on minullakin omassa hyllyssä, voi lukea otteita vaikka iltalukemiseksi!

      Mukavaa sunnuntai-iltaa sinulle.

      Poista
  13. Mulla on monta kirjaa kesken ja karmea kasa täysin lukemattomia, mutta kun saan nuo kaksi kiireellistä luettua, niin sitten otan Bulgakovin taas hellään syleilyyni. Ihan sydän jo läpättää innosta ☺. Kiitos vielä kerran kun kirjoitit tästä ja muistutit mikä ihanuus mua hyllyssäni odottaa ♥.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ❤︎ Mulla ei ole oikeastaan mitään kirjaa, johon palaisin vähän väliä. Westön Missä kuljimme kerran pitää ykköspaikkaa kolmella lukukerralla :)

      Poista
  14. Hieno kirjoitus tästä venäläisestä klassikosta! Kuvaat kirjan tunnelmaa ja tapahtumia oivallisesti :D Itse nautin osasta kirjan kohelluksista kovastikin, mutta osa meni ihan yli. Mitään suosikkia Saatana saapuu Moskovaan -kirjasta ei minulle tullut, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen teos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Melody! Haasteellinenhan tämä oli runsaudessaan. Plus venäjää taitamattomalle nimet tuottivat päänvaivaa. Ikävässä tilanteessa Bulgakov oli - niin kuin monet kirjailijat eri maailman maissa kun eivät jaksa mielistellä valtaapitäviä.

      Nyt olen lukemassa Sadan vuoden yksinäisyyttä - sanonpa vaan että huh huh :DDD

      Poista

Kiitos kommentistasi - Thank you for your comment ♥ Poistan kaikki jonkun mainoslinkin sisältävät kommentit. All comments containing an advertising link shall be removed.

Kirja vieköön! ei pidä lukijarekisteriä eikä kerää minkäänlaisia lukijatietoja. Blogger-blogina Kirja vieköön! noudattaa Googlen yksityisyydensuojakäytäntöä. Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.